Mä korotin itselleni C-kirjaimen nyt joulu-tammikuussa, joten kokemuksistani saattaa olla jollekin apua. Halusin kouluun Espoossa, länsi-Helsingissä tai länsi-Vantaalla.
Autokoulujen tarjontaa kannattaa vertailla ensinnäkin, koska siinä voi helposti säästää pari sataa euroa. Hintaerot ovat huimia!
Toinen helposti tarkistettava asia on kalusto, eli millä korttia ajetaan. Minä en halunnut ikäloppua MAN-avolava-autoa, joita vielä enimmäkseen näkee kouluajossa. Halusin kokeilla, miltä iso auto tuntuu, ja tietysti myös oppia sen niksit, vaikka en työssäni C-korttia tarvitsekaan.
Opetuksen tasoa on hankala verrata, lähinnä katsoin henkilökunnan asennetta. Jos nettisivuilla kerrotaan palvelut ja hinnat avoimesti, tai jos saan sähköpostikysymykseeni heti ystävällisen vastauksen, niin se kertoo paljon asenteesta verrattuna kouluun, joka vastaa vasta parin viikon päästä tai joka ei halua kertoa itsestään netissä ollenkaan. En lähtenyt edes kysymään mitään niistä kouluista, joilla ei ole nettisivua.
Tarkistin hinnan, kurssin aikataulun ja kaluston kahdestatoista (12) autokoulusta läntisellä pk-seudulla. Hintahaitari oli 400-600 euroa autokoulumaksujen osalta. Siihen päälle tulee toki paljon muitakin kuluja, ennen kuin kortin saa hakea poliisilta.
Kohtuuhintaisia, 400-450 euron kouluja oli joukossa useita. Täällä aiemmin kehuttu Haagan autokoulu ei minua napannut, koska en saanut heiltä sähköpostivastausta kohtuuajassa, ja koska eivät uskaltaneet kertoa paljoakaan itsestään netissä.
Ei napannut myöskään parhaan nettivaikutelman tehnyt ja parhaat kaverisuositukset saanut autokoulu Symppis Helsingissä, koska sinne mulla olisi ollut hankalampi matka. Minua lähimmät espoolaiskoulut olisivat nylkeneet 560 euroa, joten ne hylkäsin myös, hienoista Actrosseistaan huolimatta. Ehkä sinne menevät ne Pappa betalar -tapaukset, jotka eivät välitä edistää markkinataloutta.
Pikaisen vertailun jälkeen päädyin hyvien liikenneyhteyksien päässä Kauniaisten ostarilla sijaitsevaan Graniin. Kurssin hinta oli 400 euroa. Yhteydenpito pelasi erittäin nopeasti niin puhelitse, kuin sähköpostillakin, jopa viikonloppuna. Autona oli jyhkeä, hyväkuntoinen 13-vaihteinen Volvo F12 kerrossänkyohjaamolla. Moottorin 380 hevosvoimaa kuljettaisi tyhjää kaappia kevyesti. Muutenkin kaikki vaikutti hyvältä.
Oikestaan ainoa miinus koko autokoululle tuli eteen ihan kurssin alussa. Allekirjoitettava opetussopimus listasi kurssin hintaan vaikuttavat osatekijät moniselitteisesti. Hetken aikaa jo luulin, että aiemmin kuulemani hinta kurssille ei pitäisikään paikkaansa. Onneksi asia selvisi.
Yleensä ottaen toivoisin kuitenkin, että autokoulut (koskee kaikkia kouluja) miettisivät hinnastoaan enemmän asiakkaan näkökulmasta. Kurssiin kuuluu tyypillisesti niin monta erihintaista osaa ja muuttujaa, että kuinkahan moni autokouluun menevä oikeasti tietää, mitä kortti lopulta tulee maksamaan.
Olisi niin helppoa tehdä suoraan nettisivulle taulukko, josta näkisi autokoulun _kaikki_ kulut ja myös muut kulut, mitä kortin suorittamiseen vaaditaan. Symppis lienee tässä suhteessa ehkä pisimmällä PK-seudun kouluista, kiitokset ja kannustukset vaan heille.
Edelleen yleisesti ottaen, autokoulujen nettisivuilla keskitytään liikaa kehumaan, kuinka heillä opitaan ajamaan turvallisesti ja kuinka opettajat ovat mukavia. Se on vähän sama, kuin jos poliisi kertoisi omilla sivuillaan, että poliisi ottaa rosvoja kiinni.
Nuo ovat itsestäänselvyyksiä, sillä tottakai autokoulu opettaa turvallisuutta ja tottakai opettajat ovat mukavia, ei sitä pitäisi tarvita erikseen korostaa! Sitäpaitsi, koska kehut ovat niin subjektiivisia asioita, jätetään ne omaan arvoonsa. Autokoulut voisivat ottaa oppia vaikkapa seuramatkanjärjestäjiltä, jotka myyvät samanhintaisia palveluja ja jotka todellakin kuvailevat huolella tarjontansa.
Luennot olivat leppoisia, samoin ajotunnit. Ajo-opettajat ovat ihmeen kylmähermoista väkeä, tai sitten he ovat jo nähneet kaiken.
Liikenteessä kävimme kaksi kertaa 50 minuuttia, ja sitten vielä 25 minuuttia ennen ajokoetta.
Isoa Volvoa oli hienoa sompailla Olarin pikkuteillä, Matinkylän ahtaissa liikenneympyröissä ja kun Länsiväylällä vihdoin pääsin napsauttamaan sen 13. vaihteen silmään, niin meno maittoi. Pääsin onneksi ensimmäisellä yrittämällä läpi kokeista, koska hylkäämisestä olisi voinut tulla vanhassa rahassa tonnin verran lisälaskua.
Jos ajotunnit olisivat halvempia, niin olisin voinut huvikseni ajella pidempäänkin, oli se niin kivaa.
Tosiaan, luulin ajamisen olevan vaikeampaa. Vaikeinta oli aluksi aluevaihteiston käyttäminen, jonka kuitenkin oppi aika nopeasti, ja auton ulottuvuudet. Näkyvyys peileistä auton oikealle puolelle on niin rajoittunut, että yllätyin todella. Kun olen kääntymässä risteyksestä oikealle yli suojatien, niin eihän sinne takaviistoon mitään näe. On pakko katsoa tilanne hyvissä ajoin jo ennen risteykseen tuloa. Nyt tiedän, ettei kannata tunkea esimerkiksi fillarilla kääntyvän kuorma-auton eteen, eikä kyllä henkilöautollakaan.
Sellaisia kokemuksia minulla oli kurssistani. Toivottavasti tästä joku sai jotain irti. Mukavia autokouluja kaikille!
Autokoulujen tarjontaa kannattaa vertailla ensinnäkin, koska siinä voi helposti säästää pari sataa euroa. Hintaerot ovat huimia!
Toinen helposti tarkistettava asia on kalusto, eli millä korttia ajetaan. Minä en halunnut ikäloppua MAN-avolava-autoa, joita vielä enimmäkseen näkee kouluajossa. Halusin kokeilla, miltä iso auto tuntuu, ja tietysti myös oppia sen niksit, vaikka en työssäni C-korttia tarvitsekaan.
Opetuksen tasoa on hankala verrata, lähinnä katsoin henkilökunnan asennetta. Jos nettisivuilla kerrotaan palvelut ja hinnat avoimesti, tai jos saan sähköpostikysymykseeni heti ystävällisen vastauksen, niin se kertoo paljon asenteesta verrattuna kouluun, joka vastaa vasta parin viikon päästä tai joka ei halua kertoa itsestään netissä ollenkaan. En lähtenyt edes kysymään mitään niistä kouluista, joilla ei ole nettisivua.
Tarkistin hinnan, kurssin aikataulun ja kaluston kahdestatoista (12) autokoulusta läntisellä pk-seudulla. Hintahaitari oli 400-600 euroa autokoulumaksujen osalta. Siihen päälle tulee toki paljon muitakin kuluja, ennen kuin kortin saa hakea poliisilta.
Kohtuuhintaisia, 400-450 euron kouluja oli joukossa useita. Täällä aiemmin kehuttu Haagan autokoulu ei minua napannut, koska en saanut heiltä sähköpostivastausta kohtuuajassa, ja koska eivät uskaltaneet kertoa paljoakaan itsestään netissä.
Ei napannut myöskään parhaan nettivaikutelman tehnyt ja parhaat kaverisuositukset saanut autokoulu Symppis Helsingissä, koska sinne mulla olisi ollut hankalampi matka. Minua lähimmät espoolaiskoulut olisivat nylkeneet 560 euroa, joten ne hylkäsin myös, hienoista Actrosseistaan huolimatta. Ehkä sinne menevät ne Pappa betalar -tapaukset, jotka eivät välitä edistää markkinataloutta.
Pikaisen vertailun jälkeen päädyin hyvien liikenneyhteyksien päässä Kauniaisten ostarilla sijaitsevaan Graniin. Kurssin hinta oli 400 euroa. Yhteydenpito pelasi erittäin nopeasti niin puhelitse, kuin sähköpostillakin, jopa viikonloppuna. Autona oli jyhkeä, hyväkuntoinen 13-vaihteinen Volvo F12 kerrossänkyohjaamolla. Moottorin 380 hevosvoimaa kuljettaisi tyhjää kaappia kevyesti. Muutenkin kaikki vaikutti hyvältä.
Oikestaan ainoa miinus koko autokoululle tuli eteen ihan kurssin alussa. Allekirjoitettava opetussopimus listasi kurssin hintaan vaikuttavat osatekijät moniselitteisesti. Hetken aikaa jo luulin, että aiemmin kuulemani hinta kurssille ei pitäisikään paikkaansa. Onneksi asia selvisi.
Yleensä ottaen toivoisin kuitenkin, että autokoulut (koskee kaikkia kouluja) miettisivät hinnastoaan enemmän asiakkaan näkökulmasta. Kurssiin kuuluu tyypillisesti niin monta erihintaista osaa ja muuttujaa, että kuinkahan moni autokouluun menevä oikeasti tietää, mitä kortti lopulta tulee maksamaan.
Olisi niin helppoa tehdä suoraan nettisivulle taulukko, josta näkisi autokoulun _kaikki_ kulut ja myös muut kulut, mitä kortin suorittamiseen vaaditaan. Symppis lienee tässä suhteessa ehkä pisimmällä PK-seudun kouluista, kiitokset ja kannustukset vaan heille.
Edelleen yleisesti ottaen, autokoulujen nettisivuilla keskitytään liikaa kehumaan, kuinka heillä opitaan ajamaan turvallisesti ja kuinka opettajat ovat mukavia. Se on vähän sama, kuin jos poliisi kertoisi omilla sivuillaan, että poliisi ottaa rosvoja kiinni.
Nuo ovat itsestäänselvyyksiä, sillä tottakai autokoulu opettaa turvallisuutta ja tottakai opettajat ovat mukavia, ei sitä pitäisi tarvita erikseen korostaa! Sitäpaitsi, koska kehut ovat niin subjektiivisia asioita, jätetään ne omaan arvoonsa. Autokoulut voisivat ottaa oppia vaikkapa seuramatkanjärjestäjiltä, jotka myyvät samanhintaisia palveluja ja jotka todellakin kuvailevat huolella tarjontansa.
Luennot olivat leppoisia, samoin ajotunnit. Ajo-opettajat ovat ihmeen kylmähermoista väkeä, tai sitten he ovat jo nähneet kaiken.
Liikenteessä kävimme kaksi kertaa 50 minuuttia, ja sitten vielä 25 minuuttia ennen ajokoetta.
Isoa Volvoa oli hienoa sompailla Olarin pikkuteillä, Matinkylän ahtaissa liikenneympyröissä ja kun Länsiväylällä vihdoin pääsin napsauttamaan sen 13. vaihteen silmään, niin meno maittoi. Pääsin onneksi ensimmäisellä yrittämällä läpi kokeista, koska hylkäämisestä olisi voinut tulla vanhassa rahassa tonnin verran lisälaskua.
Jos ajotunnit olisivat halvempia, niin olisin voinut huvikseni ajella pidempäänkin, oli se niin kivaa.
Tosiaan, luulin ajamisen olevan vaikeampaa. Vaikeinta oli aluksi aluevaihteiston käyttäminen, jonka kuitenkin oppi aika nopeasti, ja auton ulottuvuudet. Näkyvyys peileistä auton oikealle puolelle on niin rajoittunut, että yllätyin todella. Kun olen kääntymässä risteyksestä oikealle yli suojatien, niin eihän sinne takaviistoon mitään näe. On pakko katsoa tilanne hyvissä ajoin jo ennen risteykseen tuloa. Nyt tiedän, ettei kannata tunkea esimerkiksi fillarilla kääntyvän kuorma-auton eteen, eikä kyllä henkilöautollakaan.
Sellaisia kokemuksia minulla oli kurssistani. Toivottavasti tästä joku sai jotain irti. Mukavia autokouluja kaikille!
Vastaukset 23
Vanhimmat
kaikkien kirjoitella näillä Suomi 24 sivuilla. Oli asiaa , oli kritiikkkiä,oli kehuja. Vähemmän asiatonta vittuilua ym. Tälläisiä juttuja on ilo lukea.Kiitos
Kerro tarkemmin vaihteistosta, 13 tuntuu omituiselta luvulta, jaoton kun on?
Jos nyt muistan nimiä oikein, niin autossa oli kolminopeuksisen perusvaihteiston lisäksi alue-jakajavaihteisto ja erillinen ryömintävaihde, eli eteenpäin vieviä vaihteita yhteensä 3 * 2 * 2 1 = 13.
Toivottavasti kukaan ei nyt pelästy, että noin isoa vaihteistoa olisi vaikea käyttää. Käytön oppii muun kouluajon lomassa, kun saa rauhassa opetella. Ja onpahan sitten opeteltu, jos joskus pääsee yksinään käskemään oikein isoa autoa.
Periaatteessa kaikkeen ajoon riitti henkilöauton tapaan viiden eri pykälän käyttäminen. Muilla välityksillä sai sitten halutessaan optimoitua kulutusta ja suorituskykyä.
Ensin vaikeaa oli aluevaihteiston käyttö, nyt käytössä oli sekä alue- että jakaja. Ja jopa erillinen ryömintävaihde. Ja 3 pykäläinen peruslaatikko. Merkki oli siis Volvo F12?!
Mielenkiintoista tosiaan!
Kerrotko, missä tämä 13. eli ryömintävaihde fyysisesti sijaitsee? Entä mistä se kytkettiin päälle???
KERRO HETI!!!!
Kuten kirjoitin, vaihteisto tuntui vaikealta aluksi, mutta sen oppii yllättävän nopeasti. Ei siis syytä huoleen. Vaikka tässä keskustelussa vilisee teknisiä termejä, niin yksi keppi siellä ohjaamossa vaan on, ja tosiaan viidellä eri vaihteella pärjää ihan niin kuin henkilöautossakin.
Mitä tulee kysymykseesi ryömintävaihteesta, niin en koskaan kokeillut sitä, ei ollut mitään tarvetta. Iso moottori on ylipäänsä niin helppo ja nöyrä luonteeltaan, että eipä juuri ole väliä mikä pykälä on päällä.
vastaus saamatta. Miksikähän?
Minäkin käyn joskus ihan tuntuman säilyttämiseksi ajelemassa firman autoilla, toinen Volvo, toinen Scania. Vaihteiston käyttö ei todellakaan ole mitään ongelmallista, mikäli nyt osaa peukaloaan liikuttaa :)
Sitä 13. vaihdetta tosin en ole löytänyt.
Piirturikiekkoja selaillessani huomasin keikan kuin keikan kestäneen ajokoulutusta pidempään..
Volvon vaihdekepin H-kaaviossa mahdollinen ryömintävaihde on merkitty C:llä, sijainti pakkia vastapäätä. Ehkä sitä ei ole sinun autossasi. Kevyissä jakeluautoissa ei varmaan koskaan tarvita moista.
on moneen junaan.
ite ajelen vm.2002 scanialla.
mulla ei oo hajuakaan monta
vaihdetta siinä on.
hevosvoimia taitaa olla 380,
muistaakseni keulassa on
semmonen luku.
Jos ryömintävaihde, C, on siinä kepissä, mitä tapahtuu aluevaihteiston eri alueilla? Hitaalla varmaankin ryömii mutta entäs nopealla? Vapaa vai ei mitään? Nämähän ovat käytännön vaihtoehdot 13 vaihteen laatikossa? Mitä kevyeeseen jakeluautooni tulee, Scanian keulassa lukee 113H ja myös tuo mainittu 380. 6X2 ja ketjunheittäjät. Lieneekö C-korttisi ja ison auton maistelu vielä nettiasteella?
Päivän kysymys: miksi Scanian ohjekirja käskee kytkemään nopealle alueella auto pysäköitäessä?
kannattais pitää rysä siinä kunnossa,
ettei tarvii aamulla nostaa paineita.
Vaihteisto "rysähtää"mukavasti,jos
paineet on hävinny maailmalle yön aikana.
Joskus kun aika töiltä riittää,rupean
lukemaan tietoja ajokistani,onhan meitsukin
sitte "viisas"esson baarissa,kun ajetaan
miljoonaa ilman renkaita !
Jos paineet ovat laskeneet, eivät tavallisten uunojen jalkavoimat riitä edes kytkimen painamiseen... no toisaalta, kyllä silloin varmasti laatikko "rysähtää". Paineilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä ohjekirjan ohjeen kanssa. Eli jos luigi jonain päivänä ehtii töiltään kuormurin rattiin, suosittelen ohjeiden lukemista ennen käynnistysyritystä, ihan oman ja varsinkin muiden turvaksi.
Kauanko sulla kesti saada vastaus haagasta
mulla kesti tänään 9.2. lähetettyyn viestiin n.3min.
Vai menikö sun posti viikonloppuna?????
Hienoa, että sait pikaisen vastauksen!
Haaga vastasi kysymykseeni kurssin hinnasta kolmen arkipäivän, neljän vuorokauden jälkeen. Kuusi ensimmäistä koulua vastasi viimeistään ensimmäisenä arkipäivänä. Halusin aloittaa kurssin niin pian, kuin mahdollista.
Pari koulua jätti vastaamatta. Joissain tapauksissa löysin tiedot suoraan netistä, mikä oli tietysti erinomaisen kätevää ja reilua.
Kun kurssin hinta on about sama, ja sisältö myös, niin yhteydenpidon helppous kasvaa merkitykselliseksi. Yleinen odotusarvo Internetissä asioivilla kuluttajilla on, että liikeyrityksen tulisi reagoida yksinkertaiseen sähköpostikysymykseen viimeistään seuraavan arkipäivän aikana.
Oma ajokki etenee vaivattomasti suurimmalla vaihteella jo kuudessakympissä :) Siinä ei tosin olekaan kuin 10 vaihdetta.
Keskustelun avaus oli mielenkiintoinen ja pitkä viesti. Siitä on eriytynyt kaksi haaraa.
Autokoulujen vastausalttuis kyselyihin. Minä vaan satuin soittamaan mm. Haagan autokouluun, ja puhelimeen sattui vastaamaan henkilö, jolta sain kerralla kaikki tiedot. Hyvä tuuri, joku voi sanoa. Mutta ole asioinut ko. koulun kanssa sähköpostitse tämän jälkeenkin, ja aina on vastattu ripeästi. Kehoittaisin, että älkää yleistökö palvelulaitoksia yhden esimerkin perusteella, eikä myöskään yhden esimerkin provosoiman keskustelun perusteella. Palvelutasoissa on varmasti eroja, mutta on oma "tieteenhaaransa" kuinka erot löydetään.
Sitten keskustelun aloittaja kertoo kokemuksiaan autoista ja mm. vaihteistoista. Tämä menee väistämättä epäuskottavaksi. Ei tommoista vaihteistoa ole, tai jos on, niin väärä on kouluauton vaihteistoksi. Toki ammattimies joutuu kaiken hallitsemaan. Ennen aikaan kuorma-autokortti piti ehdottomasti ajaa synkronoimattomalla vaihteistolla. Olisi sopinut minulle, opettelin välikaasun käytön jo nuoruudessani. Mutta nyt ei vaadita. Silti tukkirekka-Sisuihin tulee aina uusia nuoria kuljettajiakin, uskoisin.
Minun kokemukseni keskikokoisesta kuorma-autosta olivat:
Koon kanssa pärjää yllättävän helposti tavallisissa tie ja katuolosuhteissa.
Näkyvyyteen peileistä täytyy kiinnittää huomiota ja kevyt liikenne ehdottomasti huomioitava.
Paineilmajarrujen käyttö vaatii tunnin verran reaaliaikaa, ennekuin oppii jarruttamaan nykäyksittä.
Itse uskoin että varmasti se vaihteiston käyttö sujuu, koska onhan se henkilöautoa ajettaessakin aina sopiva pykälä pesässä, eikä sitä edes ajattele. Tässä olin väärässä, kestää aikansa, ennenkuin menee selkäytimeen. Lisäongelman tuo opettaja, joka on aina huomauttamassa ylikierroksista taloudellisen ajon mielessä. Todellisiille ylikierroksille onnistuin vetäisemään vain kerran.
Mutta suurin syy on kai suorituspaineissa. Aivan pian lähden ainakin kerran kokeilemaan yksin. Siinä sen vaihteiston saa rauhassa opetella.
Jollette tähän mennessä ole jo tunnistanut, niin kerron, että olen C-korottaja, joka on ajanut paljon henkilöautoa (enemmän kuin sukupolven ajan), ja kuorma-autoon tutustuin vain mielenkiinnosta. Työni se ei tule olemaan.
Kiitos mielenkiintoisista kommenteista.
On hienoa lukea kerta toisensa jälkeen, että olette saaneet hyvää palvelua.
Niistä vaihteista olen nyt vastaillut jo kyllästymiseen saakka, mutta viimeisen kerran vielä... Kouluautossani oli juuri sellainen vaihteisto ja vaihdekeppi, jonka autokoulujen jakama oppikirja kuvineen kaikkineen esittelee kuorma-auton vaihteistoksi. Ilmeisesti siis kohtalaisen yleisesti käytetty laatikko. En pitäisi sellaista vääränä valintana kouluautoon.
Paineilmajarrujen kanssa mulla ei ollut missään vaiheessa haasteita. Ihan nätisti ottivat kiinni ajossa ja tuntuma säilyi liukkaallakin. Oletin etukäteen, että ero henkilöautoon olisi ollut konkreettisempi.
Mäkilähtö tuli ekan kerran eteen vasta inssissä, kun jouduin pysähtymään T-risteystä edeltävään loivaan ylämäkeen lumisella tiellä. Käsijarrulta lähdin liikkeelle (vahingossa hitaalla kakkosella) ihan pintakaasulla, mutta nätisti se siitä nousi. Tutkinnon vastaanottaja kommentoi vierestä, että lukkoperän avulla siitä paikasta oltaisiin päästy ylös pahemmassakin pyryssä.
Opettaja ei kommentoinut kertaakaan väärästä kierrosalueesta. Ehkä siihen auttoi ajokokemukseni diesel-henkilöautosta ja se, että kuorma-auto tuntui kiihtyvän ihan tyydyttävästi liikennevirran mukana pienilläkin kierroksilla.
Tietääkö muuten kukaan, mistä saisi kohtuuhinnalla (ja täysillä vakuutuksilla tietenkin :) vuokrattua isomman puoleisen ka:n pariksi tunniksi kokeiluajoon, jos joskus myöhemmin haluaisi verestää taitojaan?
PS. Kaanialuigille vielä terveisiä, että sinulla on hyvä asenne: keskityt olennaiseen. Usvaa putkeen ja turvallista matkaa!
"Pienistä jakeluautoistani" toisessa -Scaniassa- on lukkiutumattomat jarrut, Volvossa ei. Ero on kuin yöllä ja päivällä, henkilöauton jarruista puhumattakaan. Lukkiutumattomissa tarvittava poljinvoima on hyvinkin viisinkertainen, tavallisissa tottumattoman kuskin ensimmäinen jarrutus johtaa yleensä äkkipysäykseen.
Aluevaihteistoa, jakajasta puhumattakaan, ei suinkaan ole kaikissa kouluautoissa. Miksi olisikaan, onhan käyttö yksinkertaista normaaliälyiselle ja kustannukset maksaa aina asiakas eli oppilas.
Mitä tulee suorakytkentä laatikkoon, enpä tiedä tapausta, jossa kokematon kuljettaja olisi pistetty Fullerin keppiin ja tukin ajoon, saattaisi jäädä metsään niin tukit kuin Sisukin. Toisaalta taas kerrotaan satiaistenkin keskustelevan kivitöistä... ;)
Lopetellaan kehuskelu, mutta sanoisin, että kyllä tyhjä Sisu sieltä metsästä pois tulisi, täyttä en lähtisi yrittämään vaikka olisi "automaattivaihteisto".
piti oikein pomolle pirauttaa,ku en muista
noita vaihteita yms.
Scania 114G 380hv. 6x4 ja vm. oli 2002. vaihteisto on GRS 900.
kilometrejä on kertyny noin 15000.
sitten viellä,tämä mörön paino ajossa on
noin 28000kg , niin ja siihen tankataan
polttoöljyä,eikä kiinni oo viellä jääty.
Että tämmönen "nettipojanajokki"
Kiitoksia kiitoksista aloittajalle,näin
hommat etenee.
Sivuille tulin etsimään tietoa dösäkortin
ajamisesta,sekin homma selvis.
harkintakykyä osoittava kirjoitus! Meillä, kun autot ovat kevyessä käytössä, tuollaisen kilomerimäärän keräämiseen menee enimmillään kuukausi. Vauras pomo teillä, kun on varaa kalustoa seisottaa. Vauraus tuskin on peräisin pelkästään polttoöljyn käytöstä? Tiedätkö edes, mitä 6x4 tarkoittaa?
Noiden kierrosten kanssa ne kyllä jaksaa pelata.. Autokoulussa piti aina pykältää siinä puolentoista tonnin kohdilla. Ajelin tuossa viikon verran tuuraushommissa FLC Volovoo ja siinä ei paljon taloudellisuutta ajateltu. 136 heppaa (perkele moottoripyörissäkin on enemmän), yritä sillä sitten saada jotain kuormaa liikkuumaan, aina vaan kaasu pohjaan ja pykälää pesään vasta kun kone huutaa kunnolla...
Minulla ei ole ollut kunniaa ajaa tayteen lastattua kuorma-autoa. Kyydissä olen ollut niin tyhjässä kuin täydessä. Olet tosiaankin oikeassa, leikkipuheita tuo opetus. No toki ajaahaan niitä puolityhjiä jakeluautojakin, joissa ei ole tonneja päällä. Mutta eikähän ne tehot ole moottoriin rakennettu siksi, että kuorma kulkee. Tosin tiedän suurehkoiden uppoumarunkoisten veneiden perusteella, 170-350 kW:n dieseli koneena, että viimeiset 200 kierrosta eivät tuo nopeutta, ainoataan pyörteen löpötankin pintaan.
Totta :D