Luotin lupaukseesi,
uskoin sanojasi ja niistä iloitsin.
Sinä tuhosit maailmani perustan.
Maailma petti allani, en pääse enää
ylös, en voi ottaa tukea mistään.
Ilmeet muiden naamoilla kiduttavat minua.
Iloiset äänet kaikuvat päässäni.
Istun hiljaa katselen tyhjyyteen ja
kyyneleet valuvat silmistäni poskilleni.
Ilmeeni ei värähdäkkään. Iritän olla
sulkematta silmiäni, etten näkisi sitä
uudestaan päässäni. Aika on taas auttanut.
Tuuli on kyyneleet kuivannut naamaltani,
Sade on pessyt pois niiden jäljet.
Aurinko lämmittää minua.
Sisältä olen kuollut.
uskoin sanojasi ja niistä iloitsin.
Sinä tuhosit maailmani perustan.
Maailma petti allani, en pääse enää
ylös, en voi ottaa tukea mistään.
Ilmeet muiden naamoilla kiduttavat minua.
Iloiset äänet kaikuvat päässäni.
Istun hiljaa katselen tyhjyyteen ja
kyyneleet valuvat silmistäni poskilleni.
Ilmeeni ei värähdäkkään. Iritän olla
sulkematta silmiäni, etten näkisi sitä
uudestaan päässäni. Aika on taas auttanut.
Tuuli on kyyneleet kuivannut naamaltani,
Sade on pessyt pois niiden jäljet.
Aurinko lämmittää minua.
Sisältä olen kuollut.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toi oli tosi nätti.Jotenki muistutti mun olotilaa
joskus ksuan sitten.Oletko itte keksiny tuon?
mää kirjoitin sen..
keksinyt ei ole oikein hyvä sana,
kirjoitin vain kuvauksen siitä mitä tunsin/tunnen.