Toisen maailmansodan jälkeen Suomi suurista sotakorvauksista huolimatta pääsi uskomattomaan taloudelliseen nousuun. Suomesta tuli läntinen teollisuusmaa koko Suomen työikäisten kovalla työnteolla.
Olisiko se ollut mahdollista, jos suhteet Neuvostoliittoon olisivat olleet retuperällä, puhumattakoon siitä, että Suomessa olisivat olleet vallassa ns. asevelisosialistit, jotka haahuilivat jotain, jota he itsekään eivät pysty yksilöimään. Ovat vaan nykyään niin kovin kovaäänisiä puhemies Lipposen johdolla.
Minun oma mielipiteeni on, että Suomelle olisi käynyt kuten Unkarille ja Tsekkoslovakialle kävi, jos nämä oikeistodemarit olisivat tällöin päässeet valtaan.
On kovin epämuodikasta kehua Urho Kekkosta, mutta nyt sen teen: Kekkonen on ylivoimaisesti Suomen itsenäisyyden ajan suurin valtiomies, hän teki ihmeen pitämällä Suomen vapaana maana, ja kaiken lisäksi teki Suomesta vauraan maan ns. bilateraalisen kaupan avulla. Muunsi uhkan taloudelliseksi hyvinvoinniksi.
Olisiko se ollut mahdollista, jos suhteet Neuvostoliittoon olisivat olleet retuperällä, puhumattakoon siitä, että Suomessa olisivat olleet vallassa ns. asevelisosialistit, jotka haahuilivat jotain, jota he itsekään eivät pysty yksilöimään. Ovat vaan nykyään niin kovin kovaäänisiä puhemies Lipposen johdolla.
Minun oma mielipiteeni on, että Suomelle olisi käynyt kuten Unkarille ja Tsekkoslovakialle kävi, jos nämä oikeistodemarit olisivat tällöin päässeet valtaan.
On kovin epämuodikasta kehua Urho Kekkosta, mutta nyt sen teen: Kekkonen on ylivoimaisesti Suomen itsenäisyyden ajan suurin valtiomies, hän teki ihmeen pitämällä Suomen vapaana maana, ja kaiken lisäksi teki Suomesta vauraan maan ns. bilateraalisen kaupan avulla. Muunsi uhkan taloudelliseksi hyvinvoinniksi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
On huvittavaa lukea kommentteja, joissa tuomitaan Suomen valtiojohto vilkkaasta neukkukaupasta sillä perusteella, etteivät Neuvostoliittoon tuotteita valmistavat suomalaiset yritykset, varsinkaan tekstiiliteollisuus, ymmärtäneet valmistautua 1990-luvulle länsivientiin.
Hyvänen aika, itsehän ne yritykset valintansa tekivät. Olisiko Suomen valtion pitänyt järjestää maamme yrityksille viennin esteitä - ihan vain puhtaasti koulutusmielessä, jotta nämä yritykset oppisivat markkinoimaan tuotteitaan muuallekin, minne niitä on helpoimmin myytävissä?
Otetaan sitten oppia virheestä ja aloitetaan viennin vaikeuttaminen koulutusmielessä kaikin mahdollisin keinoin. Valtiohan voisi vaikkapa määrätä joka vuosi maan tai kaksi, johon ei saa viedä yhtäkään tuotetta. Tai määrätään Nokialle kännykkäkiintiö, jota ei saa ylittää, jotta Nokia ymmärtäisi ryhtyä suunnittelemaan kännyköiden rinnalle uusia vientituotteita tuon tuotannonalan tyrehtymisen varalle.
Kekkosajan bilateralinen idän kauppa sai aikaan, että laiskat vuorineuvokset eivät katsoneet aiheelliseksi panostaa länsiviennin edellyttämään tuotekehitteyyn, kun NL:oon upposi nailonpaitaa ja teryleenihousua vastineeksi öljystä ja Ladoista ihan hyvällä katteella.
NL:on sortuminen yllätti monen vuorineuvoksen ns. housut kintuissa, kun vanhentuneilla koneilla tejhtyä epäkuranttia tavaraa ei saatukaan länteen kaupaksi, vaan piti panna lappu tehtaan luukulle.
Onneksi meillä oli kuitenkin sen verran nenäänsä pidemmälle katsoneita teollisuusmiehiä, ettei ihan kaikki kaatunut.
Suhteiden piti olla NL:oon kunnossa. Tästä ei ole epäilystä. NL voitti sodan ja alisti meidät noudattamaan omaa tahtoaan. Kyse ei ollut kahden tasavertaisen valtion YYA-sopimuksesta. Tämä oli sen ajan realismia eikä siitä irti pääse. Tämän tajusivat niin J.K.Paasikivi kuin Urho Kekkonenkin. Silti on ihan selvää, että Paasikiven ja Kekkosen linjat erosivat radikaalisti toisistaan. Paasikivi myöntyi aina niin pitkälle kuin se kulloinkin oli tarpeen. Kekkonen lähti ajamaan aktiivista neukkupolitiikkaa, joka oli yhdenlaista seikkailua sekin. Kekkonen sai ulkopolitiikan sektorilla paljon aikaan. Tätä ei voi kiistää vaan kiittää häntä siitä.
Mutta Ja se suuri mutta on siinä, että Kekkonen käytti oman valtansa uusitamiseen itäkorttia. Hän otti monessa suhteessa lähes yksinvallan itselleen ja käytti sen jälkeen hyvin epäparlamentaarisia keinoja. Noottikriisien ja yöpakkasten on arveltu olleen tilausprojekteja, jossa Kekkonen kansan silmissä sankarillisesti pelastaa Suomen. Nyt myös Kalevi Sorsan mukaan Zavidivin vuoto olisi ollut Kekkosen oma projekti. Kaikella tällä hän mitätöi poliittiset kilpialijansa ja samalla demokratian ja parlamentarismin.
Asevelisosialistit vastustivat ennen muuta kommunismia. He olivat valinneet revisionistisen ja reformistisen tavan parantaa työväestön etuja. Tällä he nakersivat kommunistien kurjistumisteorialta pohjan pois ja samalla estivät vallankumouksellisen tilanteen synnyn. Asevelisosialistien toiminta ratkaisi pitkälle sen, ettei Suomesta tullut NL:n sosialistista reunavaltiota.
Asevelisosialistit eivät olleet sen neuvostovastaisempia kuin ketkään muutkaan. NL:ssa nähtiin Tanner sotasyyllisenä ja tämä osaltaan teki demareista perinnöttömiä Suomen politiikassa. Asevelisosialistit kannattavit kyllä paaikiviläistä ulkopolitiikkaa. Heidät leimattiin neuvosvastaisiksi sen takia, että oli valittu Kekkonen ja Kekkosen pahin kilpailija piti nujertaa nöyremmäksi Kekkoselle. NL katsoi, että Kekkonen on sille riittävän nöyrä, kun saa NL:n tukeman vallan ja Kekkonen puolestaan katsoi, että kilpialijoiden tulee nöyrtyä hänen edessään, jotta ympyrä sulkeutuisi ja pyörät pyörisisvät häiriöttömästi.
Tällainen samanlainen ulkopolittinen leima lyötiin täysin perusteettomasti myös SMP:hen. Vennamo ja SMP vastustivat Kekkosen yksinvaltaa eivät NL:a tai ulkopoliittista linjaa. Kekkonen tulkitsi vain asian niin, että Kekkosen vastutaminen oli yhtä kuin ulkopoliittisen linjan vastustaminen ja loi senmukaisia leimoja kunkin otsaan.
Asevelisosialistit nimenomaan siis pelastivat Suomen Tshekkoslovakian tieltä, jota Hertta Kuusinen vaati. Demarien valtaanpääsy oli hilkulla vuonna 1956. Yksi ääni erotti heidät voitosta. Fagerholmin voitto olisi luonnollisesti vapauttanut Suomen Kekkosesta. NL olisi todennäköisesti myöntynyt tilanteeseen ja painostanut eri tavoin Suomen johtoa pysymään linjalla. Toinen caihtoehto olisi ollut Tertun mainostama, mutta silloin sosialismi olisi tuotu meille pakolla, mitä ei suinkaan tehty esim. Tshekkoslovakiassa.
Paasikiven ja Kekkosen ulkopolitiikalla oli tosiaan radikaali ero. Paasikivi oli niin varovainen, ettei sallinut meidän hakeutua mihinkään vapaan maailman järjestöihin. Kekkonen sensijaan aloitti aktiivisen idänpolitiikan, antamatta silti peräksi kuin välttämättömän. Todellisuudessa se tarkoitti vain sitä, että Suomen hallituksessa ei istunut AVOIMESTI neuvostovihamielistä ministeriä tai puoluetta. Tämän suojassa aloitettiin aktiivinen länsipolitiikkaa ja alettiin liittyä järjestöihin.
Asevelisosialistit tekivät kommunismin vastaista työtä isoissa kaupungeissa ja suurissa työpaikoissa. Mutta eivät he yksin torjuneet kommunismia. Suurempi taistelu käytiin maaseudulla maalaisliiton ja kommunistien välillä. Muistutan vain, että 40-luvun lopulla kotikyläni kommunistit valitsivat jo valmiiksi tulevan kolhoosin puheenjohtajan.
Myöhemmin, 50-luvun lopulla asevaelisosialistit tekivät puolueeleen karhunpalveluksen tekemällä siitä edellä esittämillä perusteilla hallituskelvottoman. Kun Kokoomus oli samasta syystä kelvoton, joutui Kekkonen hallitsemaan maata maalaisliittoon pohjautuvien vähemmistö- tai virkamieshallitusten avulla. Mutta siitäkin selvittiin, sillä tosiasiassa kansa ei hyväksynyt niitä oikeistojunttia, jotka olivat kaapanneet vallan niin demareissa kuin Kokoomuksessakin.
Kun Kekkonen käytti menestyksetästä ulkopolitiikkansa vaalitaisteluissa hyväkseen, ei ole moitittavaa. Niinhän demokratia toimii.
Sitä nytkin Lipponen yrittää, mutta hänen ulkopolitiikkaansa ei ole ollut menestyksetästä, eikä kansa hyväksy hänen yrityksiään tehdä unionista liittovaltio eikä maamme liittämistä Natoon.
Lukaisitko Hesarista hyvän artikkelin Santeri Alkion ajatuksista, jotka koskivat Euroopan liittovaltiota ja yhteistä rahaa jo 20-luvulla?
Maalaisliitto oli silloin aikaansa edellä ainakin aatteellisella tasolla.
Mitä Natoon tulee, niin minusta olisi hyvä, jos sitä keskustelua osattaisi käydä siten, että ei otettaisi tunteita mukaan; ei halua mielistellä Venäjää eikä kuvitelmaa siitä, että Venäjä olisi isokin uhka, ei hinkua mielistellä USAa eikä kuvitelmaa siitäkään, että USA on kaiken pahan alku maailmassa.
Turvallisuuspolitiikka on nyt kokonaan toista kuin ennen. Rintamasotia tuskin syntyy. Terrorismiin varautuminen vatii yhteistyötä muiden valtioiden kanssa.
Ja pelko siitä, että suomalaisia vietäisi väkisin tapettaviksi USA:n aloittamiin sotiin, on ihan turha, koska Nato-maat Ranska ja Saksa jäivät juuri pois Irakista vastoin USAn tahtoa, vaikka ovat olleet Nato-maita Naton perustamisesta alkaen.
Suomen siis kannattaa olla mukana kehittämässä EU:sta globaalisti toimiva kokonaisuus, että Suomella on mahdollisimman hyvät taloudelliset edellytykset kansainvälisessä kaupassa.
Suomen kannattaa käydä Nato-keskustelu asiallisesti ja neutraalisti tulevaisuutta arvioiden ja tehdä sitten päätökset faktojen pohjalta, jos päätös on tarvis tehdä.
Olen jo tällä palstalla otsakkeella Alkion idea todennut Alkion olleen aikaansa edellä ja huomautin hänen ideansa nyt toteutuneen.
Natosta olen myös kirjoittanut paljon. Minä en vain pidä minkäänlaista sotilaallista liittoutumista meille tarpeellisena. Olen todistanut lähes tuhat vuotisen historiamme valossa, että sotaliitoista ja turvatakuista on meille ollut vain vahinkoa.
Katsot, ettei maailma muutu, joten Suomen tulee seistä omalla itsenäisellä pohjallaan.
Minä ajattelen liittoutumista käytännöllisemmin, sillä enää ei ole kyse rintamasodista tai siitä, että itsenäiset valtiot liittoutuisivat keskenään joitain toisia itsenäisiä valtioita vastaan.
Kyse on terrorismin torjunnasta, sillä sodat tulevat metroasemillemme yllättäen, ellemme saa tietoja ja ellemme osaa varautua.
Liittoutumisen sijasta voisi puhua verkottumisesta, jossa yhteistyö muiden samanlaista suojaa tarvitsevien kanssa turvaa meitäkin ulkoisilta uhkilta.
Kiistämättä mitään Kekkosen hyvistä puolista lisään, että hänen aikanaan punamulta rakensi ne rakenteet, jotka ovat yli 20 vuotta jarruttaneet ja haitanneet Suomen siirtymistä länsimaiseen markkinatalouteen.
Väittää että Suomi ei olisi mukana länsimaisessa markkinataloudessa. Nyt kylläkin pitäisi luoda markkinoita venäjän puolelle, niin kuin Esko Ahokin esitti
>Minun oma mielipiteeni on, että Suomelle olisi käynyt kuten Unkarille ja Tsekkoslovakialle kävi, jos nämä oikeistodemarit olisivat tällöin päässeet valtaan.< Voi hyvä Sylvi! Vain kepulisti pystyy kääntämään asian noin päälaelleen! Asevelisosialistithan juuri estivät sen, ettei me jouduttu aivan Unkarin ja Tsekkoslovakian tielle! Lukisit nyt edes vähän historiaa, ettet puhuisi noin hölmöjä! Olisit vain naurunalainen asioista vähänkin tietävien silmissä, elleivät sinun kaltaisesi olisi toisaalta edelleen maan kannalta vaarallisia hyväuskoisia hölmöjä, joista Paasikivi varoitti ja joita Kekkonen käytti hyväkseen.
Jos Kekkonen ei olisi kuljettanut tänne Neuvostoliiton ja KGP:n avulla puolisovjettista systeemiä, Suomi olisi välttynyt monelta muultakin pahalta ja alentavalta kuin tuolta "suomettumisen" leimalta, jonka vasta EU:iin liittyminen faktisesti poisti ja imaginaarisesti vasta Lipposen hallitukset pesivät meistä sen häpeän. Ja jos emme olisi olleet mm. kaupallisesti niin sidoksissa tuohon NL-monsteriin, emme olisi pudonneet Euroopan ylivertaisesti syvimpään lamaan tuon suuren ja mahtavan romahtaessa.
Suurin riesa Kekkoselle oli vasemmanlaidan sossut, jotka yrittivät kalastella neukkujen suosiota menemällä Kekkosen ohitse vasemmalta.
Lipponen oli siinä iljettävässä ja epäisämaallisessa puuhastelussa etunenässä. Yhtenä muiden pälkäneläisten päättömässä joukossa.
Samat sossu "sankarit" ihannoivat silloista Itä-Saksaa. Näiden sossujen nimiä Koivisto suojeli, kun piiloitti Stasi listan Supon arkistoihin.