Tulin innostuneeksi kirjoituksesta, joka oli vastaus erääseen toiseen kirjoitukseen ja kirjoitin "hieman ohi aiheen". Mielestäni tästä tulisikin alkaa oma keskustelunsa, sillä en käsittele "snutattua asetta", joka "hahaha"-keskustelussa julki tuli.
Perussuomalaiset on puoluekartalla pyrkinyt itse leimautumaan protestoijaksi - ja eräällä tavalla siinä onnistunutkin: yksikään toinen puolue ei havaintojeni mukaan ole pyrkinyt vetoamaan samalla tavalla äänestäjien inhimillisiin pelkoihin ja toitottanut korjaavansa asian.
Perussuomalaiset vetoaa suomalaisissa, aakkosellisessa järjestyksessä mainiten, ainakin seuraavin asiasanoin ilmaistaviin pelkoihin:
- algofobiaan, eli kivun pelkoon,
- exofobiaan, eli kaiken "normaalin" ulkopuolella olevan pelkoon,
- homofobiaan, eli homojen pelkoon,
- ksenofobiaan, eli muukalaispelkoon,
- neofobiaan, eli uusien asioiden pelkoon,
- pantofobiaan, eli kaiken kammoon,
- traumatofobiaan, eli loukkaantumisen pelkoon,
- sekä kaikkiin niihin pelkoihin, joihin kaikki muutkin puolueet jo joka tapauksessa vetoaisivat.
Osa tässä listassa olevasta "pelostosta" on ihmiselle tyypillistä, itsesuojeluvaistollistakin.
Osa "pelostosta" taas edustaa kristilliselle äärioikeistolle tyypillistä kasvualustaa. Etenkin homofobia ja ksenofobia ovat niitä, joihin Perussuomalaiset vetoaa. Kun tätä nykyä lähinnä vain kristillisdemokraattiset kansanmiehet ja -naiset vetoavat pitkälti samoihin pelkoihin, siis "arvoihin", on täysin ymmärrettävää, että perussuomalaista kansanliikettä kannatetaan näinkin runsaasti. Ja perussuomalainen hapatus ei vetoa pelkästään pelkoihin, vaan täyttää myös sen aukon poliittisella kartallamme, jossa ei saa olla lain mukaan avoimesti fasistista puoluetta.
Pelkoihin vetoaminen ja uhkakuvien maalaaminen on törkeää toimintaa, mutta se on myös osa poliittista peliä kaikissa yhteiskunnissa kaikkialla maailmassa. Toisinaan tämä on tervettäkin toimintaa, toisinaan taustalla piilevät pelkästään kansansuosiolliset intressit. On erittäin valitettavaa, että demokratia, niin hieno asia kuin onkin, sisältää tällaisen suuren epäkohdan, jota ei kyettäne koskaan paikkaamaan. Churchillin sanoja mukaillen kyseessä on paskamainen, mutta myös periaatteessa vähiten huono, vaihtoehto poliittiseksi järjestelmäksi.
Populismin verhon taakse ei välttämättä näe ennen vaaleja, ellei itse ajattele ja suorastaan etsimällä etsi populismia teeseistä. Ja vaikka näkisikin, täytyisi myös haluta tehdä jotain muuta kuin ummistaa silmät näkemänsä edessä. Vaalien jälkeen palopuheet ovat helposti todennettavissa paskapuheiksi. Mutta kuka tässä ahtaassa, nyt sangen karvaalle tuoksuvassa huoneessa haluaa tunnustaa antaneensa ainoan äänensä perseelle?
Jottei menisi yksipuoliseksi haukkumiseksi, on todettava muidenkin puolueiden ansioksi, että toisinaan harjoittavat nekin joissain määrin peloilla manipulointia.
Karkeasti yleistäen, voisin yleistää karkeasti:
Keskustalaiset vetoavat maaseudun tyhjentymisen pelkoon (ja viime vaaleissa vetosivat moniin muihinkin pelkoihin, kyseenalaisinkin metodein). Demarit vetoavat valtakunnan yleisen kaatumisen pelkoon. Kokoomuslaiset vetoavat maan taloudellisen kaatumisen pelkoon. Vihreät vetoavat maapallon tuhoutumisen pelkoon. Vasemmistolaiset vetoavat sosiaaliturvan, koulutuksen ja terveydenhuollon romuttumisen pelkoon. Kristilliset vetoavat ikuisen kadotuksen pelkoon...
Ja kaikki vetoavat työttömyyden pelkoon. Ja kaikki esittävät enemmän tai vähemmän erilaisia konkreettisia toimenpiteitä tämän pelon kukistamiseksi, tai jättävät esittämättä.
Kuten tuli jo todettua, osa "pelostosta" on aiheellista ja täten tähän osaan vetoaminenkin on aiheellista. Jokainen voi itse vetää omat johtopäätöksensä siitä, mitkä ovat päivänpoliittisesti merkittävimmät pelot.
Mielestäni yhteiskunnassamme on tällä hetkellä tulevaisuuden kannalta paljon merkittävämpiäkin pelkoja kuin homoavioliitot ja maahanmuutto. Näistä ilmiöistähän ovat eräät tekemällä tehneet pelkoja, jotta niihin vetoajien todellinen poliittinen kyvyttömyys ei paljastuisi. Toisaalta nämä "poliitikot" onnistuvat ottamaan kantaa myös todellisiin epäkohtiin, kuten eläkeläisten ja muiden syyttä huono-osaisiksi joutuneiden asemaan. "Kolmaalta", nämä "poliitikot" eivät välttämättä ehdota konkreettisia toimenpiteitä asiain tolain korjaamiseksi - kunhan uhoavat korjaavansa koko Suomen tähän asti muka keksimättömin keinoin, vaatimatta äänestäjiä itse sen koommin pureskelemaan ajatuksia. Riittää, kunhan nielee "totuuden".
Perussuomalaiset on puoluekartalla pyrkinyt itse leimautumaan protestoijaksi - ja eräällä tavalla siinä onnistunutkin: yksikään toinen puolue ei havaintojeni mukaan ole pyrkinyt vetoamaan samalla tavalla äänestäjien inhimillisiin pelkoihin ja toitottanut korjaavansa asian.
Perussuomalaiset vetoaa suomalaisissa, aakkosellisessa järjestyksessä mainiten, ainakin seuraavin asiasanoin ilmaistaviin pelkoihin:
- algofobiaan, eli kivun pelkoon,
- exofobiaan, eli kaiken "normaalin" ulkopuolella olevan pelkoon,
- homofobiaan, eli homojen pelkoon,
- ksenofobiaan, eli muukalaispelkoon,
- neofobiaan, eli uusien asioiden pelkoon,
- pantofobiaan, eli kaiken kammoon,
- traumatofobiaan, eli loukkaantumisen pelkoon,
- sekä kaikkiin niihin pelkoihin, joihin kaikki muutkin puolueet jo joka tapauksessa vetoaisivat.
Osa tässä listassa olevasta "pelostosta" on ihmiselle tyypillistä, itsesuojeluvaistollistakin.
Osa "pelostosta" taas edustaa kristilliselle äärioikeistolle tyypillistä kasvualustaa. Etenkin homofobia ja ksenofobia ovat niitä, joihin Perussuomalaiset vetoaa. Kun tätä nykyä lähinnä vain kristillisdemokraattiset kansanmiehet ja -naiset vetoavat pitkälti samoihin pelkoihin, siis "arvoihin", on täysin ymmärrettävää, että perussuomalaista kansanliikettä kannatetaan näinkin runsaasti. Ja perussuomalainen hapatus ei vetoa pelkästään pelkoihin, vaan täyttää myös sen aukon poliittisella kartallamme, jossa ei saa olla lain mukaan avoimesti fasistista puoluetta.
Pelkoihin vetoaminen ja uhkakuvien maalaaminen on törkeää toimintaa, mutta se on myös osa poliittista peliä kaikissa yhteiskunnissa kaikkialla maailmassa. Toisinaan tämä on tervettäkin toimintaa, toisinaan taustalla piilevät pelkästään kansansuosiolliset intressit. On erittäin valitettavaa, että demokratia, niin hieno asia kuin onkin, sisältää tällaisen suuren epäkohdan, jota ei kyettäne koskaan paikkaamaan. Churchillin sanoja mukaillen kyseessä on paskamainen, mutta myös periaatteessa vähiten huono, vaihtoehto poliittiseksi järjestelmäksi.
Populismin verhon taakse ei välttämättä näe ennen vaaleja, ellei itse ajattele ja suorastaan etsimällä etsi populismia teeseistä. Ja vaikka näkisikin, täytyisi myös haluta tehdä jotain muuta kuin ummistaa silmät näkemänsä edessä. Vaalien jälkeen palopuheet ovat helposti todennettavissa paskapuheiksi. Mutta kuka tässä ahtaassa, nyt sangen karvaalle tuoksuvassa huoneessa haluaa tunnustaa antaneensa ainoan äänensä perseelle?
Jottei menisi yksipuoliseksi haukkumiseksi, on todettava muidenkin puolueiden ansioksi, että toisinaan harjoittavat nekin joissain määrin peloilla manipulointia.
Karkeasti yleistäen, voisin yleistää karkeasti:
Keskustalaiset vetoavat maaseudun tyhjentymisen pelkoon (ja viime vaaleissa vetosivat moniin muihinkin pelkoihin, kyseenalaisinkin metodein). Demarit vetoavat valtakunnan yleisen kaatumisen pelkoon. Kokoomuslaiset vetoavat maan taloudellisen kaatumisen pelkoon. Vihreät vetoavat maapallon tuhoutumisen pelkoon. Vasemmistolaiset vetoavat sosiaaliturvan, koulutuksen ja terveydenhuollon romuttumisen pelkoon. Kristilliset vetoavat ikuisen kadotuksen pelkoon...
Ja kaikki vetoavat työttömyyden pelkoon. Ja kaikki esittävät enemmän tai vähemmän erilaisia konkreettisia toimenpiteitä tämän pelon kukistamiseksi, tai jättävät esittämättä.
Kuten tuli jo todettua, osa "pelostosta" on aiheellista ja täten tähän osaan vetoaminenkin on aiheellista. Jokainen voi itse vetää omat johtopäätöksensä siitä, mitkä ovat päivänpoliittisesti merkittävimmät pelot.
Mielestäni yhteiskunnassamme on tällä hetkellä tulevaisuuden kannalta paljon merkittävämpiäkin pelkoja kuin homoavioliitot ja maahanmuutto. Näistä ilmiöistähän ovat eräät tekemällä tehneet pelkoja, jotta niihin vetoajien todellinen poliittinen kyvyttömyys ei paljastuisi. Toisaalta nämä "poliitikot" onnistuvat ottamaan kantaa myös todellisiin epäkohtiin, kuten eläkeläisten ja muiden syyttä huono-osaisiksi joutuneiden asemaan. "Kolmaalta", nämä "poliitikot" eivät välttämättä ehdota konkreettisia toimenpiteitä asiain tolain korjaamiseksi - kunhan uhoavat korjaavansa koko Suomen tähän asti muka keksimättömin keinoin, vaatimatta äänestäjiä itse sen koommin pureskelemaan ajatuksia. Riittää, kunhan nielee "totuuden".
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.