Halme ei vahingoittanut ainoastaan itseään. Suomalaisilla on sangen vahva auktoriteettiusko ja herranpelko. Vaikka oma elämä ei olisikaan hallinnassa, aina voi luottaa siihen, että esivalta hoitaa heille annetulla mandaatilla meille perusturvan ja toimeentulon. Mitä tapahtuu, kun tämä usko romuttuu? Jos ihmisen elämä on muutenkin heikolla pohjalla, kuten useimmilla Halmeen äänestäjillä (tämän perustelen myöhemmin, mikäli siihen tulee tarvetta), idolin ja isähahmon paljastuminen paskahousuiseksi, valehtelevaksi lihapääksi voi olla kohtalokasta.
Tämä valokuvaaja Jore Puusan sivuilta (www.puusa.org) poimittu sitaatti kertoo sen, mitä moni ei teistäkään ei liene tullut ajatelleeksi:
"4.7.2003
Parkkipaikka Keravalla. Autossa chillaa viisi ihmistä. Ikkunat ovat auki ja niistä suoltuu asfaltille burgeripakkauksia, kaljapulloja ym..tasaiseen tahtiin. Minua vituttaa ja otan kuvan.
Halme kakkonen ui jostain kuvioon. Maiharit-maastohousut, henkselit ja hillitön svastikatatuointi kaljussa. Painu vittuun homo...ja minä painun.
Tulee mieleen että kirjailija ja valtiopäivämies Tony Halme tipahti paljon nopeammin kuin uskoin. Luulin, että niitti tulee syksymmällä, kun taatusti miehen taustoja paraikaa tutkivat journalistit löytävät jotain fataalia- mutta giljotiini tipahtikin miehen omaan hamaan.
anneli ja toni--häkämies ja juhantalo---kepuparka
hiihtäjät ja muut doupatut ...reini ja muut ketkut.
Ohboy...moniko veti itsensä jojoksi näiden sankareiden ja satojen muiden vastaavien sotkujen katalysoimina. Otetaan herkkä ihminen, jolle ns. parempi väki on viimeinen hengissä pitävä uskonasia.
Luottamus siihen, että ehkä kuitenkin ainakin tuo-- joka johtaa instanssia on luotettava---jasitten--plop---ei olekaan. Masennus saapuu kuin jyrä. On sekava ja paha olo, koska viimeinen mukana pelissä pitävä säie katkeaa.
Aukeaa pilleripurkki, pamahtaa haulikko tai napsahtaa niska ---ja katalyyttiketku on poliittisesti hiljaa kuukauden toista ja sukeltaa puhtoisena esiin ja Suomen kansa-- -joka rakastaa marttyyrejä-- hurraa."
Tämä valokuvaaja Jore Puusan sivuilta (www.puusa.org) poimittu sitaatti kertoo sen, mitä moni ei teistäkään ei liene tullut ajatelleeksi:
"4.7.2003
Parkkipaikka Keravalla. Autossa chillaa viisi ihmistä. Ikkunat ovat auki ja niistä suoltuu asfaltille burgeripakkauksia, kaljapulloja ym..tasaiseen tahtiin. Minua vituttaa ja otan kuvan.
Halme kakkonen ui jostain kuvioon. Maiharit-maastohousut, henkselit ja hillitön svastikatatuointi kaljussa. Painu vittuun homo...ja minä painun.
Tulee mieleen että kirjailija ja valtiopäivämies Tony Halme tipahti paljon nopeammin kuin uskoin. Luulin, että niitti tulee syksymmällä, kun taatusti miehen taustoja paraikaa tutkivat journalistit löytävät jotain fataalia- mutta giljotiini tipahtikin miehen omaan hamaan.
anneli ja toni--häkämies ja juhantalo---kepuparka
hiihtäjät ja muut doupatut ...reini ja muut ketkut.
Ohboy...moniko veti itsensä jojoksi näiden sankareiden ja satojen muiden vastaavien sotkujen katalysoimina. Otetaan herkkä ihminen, jolle ns. parempi väki on viimeinen hengissä pitävä uskonasia.
Luottamus siihen, että ehkä kuitenkin ainakin tuo-- joka johtaa instanssia on luotettava---jasitten--plop---ei olekaan. Masennus saapuu kuin jyrä. On sekava ja paha olo, koska viimeinen mukana pelissä pitävä säie katkeaa.
Aukeaa pilleripurkki, pamahtaa haulikko tai napsahtaa niska ---ja katalyyttiketku on poliittisesti hiljaa kuukauden toista ja sukeltaa puhtoisena esiin ja Suomen kansa-- -joka rakastaa marttyyrejä-- hurraa."
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pienoista vivahd'eroa olen havaitsevinani siinä, miten Tarkk'ampujankadulla tapahtunutta tulkitsemme, mutta monissa asioissa yhdymme. Yhtyminen on "siis ihan ihanaa", mutta haluaisin silti aloittaa eriämisestä.
Mielestäni Halme vahingoitti vain itseään, siis vain fyysisessä mielessä, siis vain tällä hetkellä laajemmassa tiedossa olevien todistusaineiden ja -lausuntojen valossa.
Ja Halme ei vahingoittanut ainoastaan itseään, mitä tulee "esimerkilliseen" rooliinsa, johon kai itse mielellään tuntui itseään asettavan. Kuten Kai Vikkelinin ansiokkaassa sitaatin alustuksessa todettaisiin, "idolin ja isähahmon paljastuminen paskahousuiseksi, valehtelevaksi lihapääksi voi olla kohtalokasta".
Mutta miten kohtalokasta on, jos näin ei tahdu? Ja miten kohtalokasta on, jos näin tapahtuu - ja saamme näin lähes kohtalokkaiden tapahtumien seurauksena lantaläjällisen uusia "kansan sankareita", elämiensä jatko-osissa?
Voisimme todellakin olettaa, että vastaisuudessa saamme poliittisessa keskustelussa puuduttavien kyselytuntien sijaan seurataksemme yhä useampien marttyrismiesten mopojen karkumatkaa. Aiheesta voitaisiin tehdä tv-sarjakin, joka lähetettäisiin vuoroviikoin "Jälkipuinnit" -sarjan kanssa. "Jälkipuinneissa" kuuluisi taustalta Heikoin Lenkki -selostusääni, joka kertoisi kunkin "kierroksen" tilastoja ennen äänestystä, joka ratkaisee jatkoon menijät ja tippujat: ketkä "hurjastelivat" eniten, ketkä tulivat uskoon, ketkä saivat pienimmät tuomiot tekoihinsa nähden...
Äänestystapa vain on epäselvä. Otetaanko käyttöön Idols-tyylinen kansanpuhelinäänestys, vai äänestävätkö kansanedustajat keskenään kilpailijoista ulos "Heikoimman Lenkin"? Ensimmäinen vaihtoehto olisi ehkäpä demokraattisin. Toinen vaihtoehto puolestaan antaisi sijaa inhottavalle taktikoinnille äänestyksissä - ja Kirsi Salo saisi aihetta tylyttää kansanedustajia oikein olan takaa. Kyllä minua kovasti kiihottaisi näistä...
Eipä ole show-bisneksen voittanutta!
Tässä yhteydessä käyttäisin mieluummin kansanedustaja Halmeen harrastustoimintaan (ja mahdollisesti myös ansiotoimintaan) paremmin sopivaa sanontaa: "There's no business like snow business."
Se, että onko Halmeen kannattajakunnan mentaalinen ja fyysinen vahingoittuminen hyvä vai huono asia, jääköön tämän keskustelun ulkopuolelle. Kaikilla meistä kun on kuitenkin sama mielipide: "On."