Katsellessani nykyajan nuorukaisia ja neitosia minulle tulee selkeä kuva, miten nuoria olivatkaan viime maailmansodan taistelijamme. Hehän olivat kahdenkymmenen ikävuoden paikkeilla, osa jopa alle ja osa hieman yli.
Nyt kun itse olen saanut ikää, nämä 20-vuotiaat nuorukaiset näyttävät sangen nuorilta. Ovat juuri eläneet lapsuutensa ja osan nuoruuttaan. Kuitenkin tammenlehväsukupolvi taisteli tuossa iässä urheasti maamme vapauden puolesta. Jos Ihantalassa vieressä olevan sotilaan ruumiinosat lensivät puuhun ammuksen räjähdyksestä, jäi henkiinjäänyt nuorukainen paikalleen, kenties juoksi panssarinyrkki kädessään lähelle vihollisen teräshirviötä ja tuhosi sen henkensä kaupalla.
Kuinka voimme kylliksi arvostaa tuon tammenlehväsukupolven työtä? Eräs kaverini laskee, että saadessaan 14 000 mk kuukaudessa palkkaa, oli palkka samasta ammatista Virossa 150 mk kuukaudessa. Siten hänen palkastaan kaikki se, mikä ylittää 150 mk/kk on rintamasotilaitten hänelle hankkimaa palkkaa. Itsenäisessä Suomessa elintaso nousi kovan työn ja taitavan ulko- ja talouspolitiikan ansiosta noin korkealle.
Kysyn, olemmeko me, jälkeen jääneet, olleet Ihantalassa tai muilla taistelupaikoilla henkensä menettäneiden nuorukaisten tekojen arvoisia. Menettivätkö he henkensä sen takia, että me myymme itsenäisyyden noin vain, jonkin etuoikeutetun ihmisryhmän tulojen nostamiseksi. Olemmeko olleet heidän sankaritekojensa arvoinen sukupolvi, sillä muistan hyvin, miten tammenlehvän kantajat kauhistelivat itsenäisyytemme myymistä EU:lle kansanäänestyksen aikana.
Yhä uudelleen mieleeni tulevat Sillanpään marssilaulun sanat muuntaen: "Kumpujen kätköstä mullasta maan, katsovat sankaripoikamme EU-miesten tekoja." Ja omaatuntoani kalvaa.
Nyt kun itse olen saanut ikää, nämä 20-vuotiaat nuorukaiset näyttävät sangen nuorilta. Ovat juuri eläneet lapsuutensa ja osan nuoruuttaan. Kuitenkin tammenlehväsukupolvi taisteli tuossa iässä urheasti maamme vapauden puolesta. Jos Ihantalassa vieressä olevan sotilaan ruumiinosat lensivät puuhun ammuksen räjähdyksestä, jäi henkiinjäänyt nuorukainen paikalleen, kenties juoksi panssarinyrkki kädessään lähelle vihollisen teräshirviötä ja tuhosi sen henkensä kaupalla.
Kuinka voimme kylliksi arvostaa tuon tammenlehväsukupolven työtä? Eräs kaverini laskee, että saadessaan 14 000 mk kuukaudessa palkkaa, oli palkka samasta ammatista Virossa 150 mk kuukaudessa. Siten hänen palkastaan kaikki se, mikä ylittää 150 mk/kk on rintamasotilaitten hänelle hankkimaa palkkaa. Itsenäisessä Suomessa elintaso nousi kovan työn ja taitavan ulko- ja talouspolitiikan ansiosta noin korkealle.
Kysyn, olemmeko me, jälkeen jääneet, olleet Ihantalassa tai muilla taistelupaikoilla henkensä menettäneiden nuorukaisten tekojen arvoisia. Menettivätkö he henkensä sen takia, että me myymme itsenäisyyden noin vain, jonkin etuoikeutetun ihmisryhmän tulojen nostamiseksi. Olemmeko olleet heidän sankaritekojensa arvoinen sukupolvi, sillä muistan hyvin, miten tammenlehvän kantajat kauhistelivat itsenäisyytemme myymistä EU:lle kansanäänestyksen aikana.
Yhä uudelleen mieleeni tulevat Sillanpään marssilaulun sanat muuntaen: "Kumpujen kätköstä mullasta maan, katsovat sankaripoikamme EU-miesten tekoja." Ja omaatuntoani kalvaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.