Kun maan perustuslait itsenäisyyden saavuttamisen jälkeen säädettiin, ei voitu pitää edes mahdollisena, että niihin olisi tullut sisällyttää säädökset eduskunnan toimeenpaneman vallankaappauksen varalta. Eduskunta on maan ylin valtioelin ja sellaisena toimikautensa ajan vastuussa perustuslakien noudattamisesta ja kansansuvereniteetin vaalimisesta.
Mitään säädökisä perustuslakituomioistuimesta, joka voisi käsitellä eduskunnan ja muiden valtioelinten mahdollisia perustuslain rikkomisia ei vuonna 1919 vahvistettuun itsenäisen Suomen hallitusmuotoon sisällytetty, vaan ylin perustuslain tulkitsija on eduskunta itse. Tämä ei kuitenkaan oikeutea sitä irtisanoutumaan kansansuvereniteetista eikä asettumaan sen ja samalla kansan yläpuolelle.
Koska Suomessa ei ole perustuslakituomioistuinta, eduskunnan tekemiin maan perustuslakien kanssa ristiriidassa oleviin päätöksiin voi puuttua ja todeta ne perustuslain vastaisina pätemättömiksi vain kansalaisten valitsema uusi eduskunta.
Eduskunnan suorittamaa vallankaappausta ja Suomen kansalle kuuluvan korkeimman vallan luovuttamista Euroopan unionille oli omiaan helpottamaan kansalaisten keskuudessa vallinnut tietämättömyys ja passiivisuus, jotka olivat suuressa määrin kaappauksen toteuttajien harjoittaman valhepropagandan tulosta. Puoluevallan taholta pitkään jatkuneesta kansan mielipiteitten huomiotta jättämisestä oli syntynyt käsitys, että itsenäisyydellä ja hallitusmuodon säädöksillä valtiovallan kuulumisesta kansalle ei ole tavallisen kansalaisen kannalta mitään tosiasiallista merkitystä. Tämän käsityksen mukaan kyseessä oli vain käytännön todellisuudelle vieras "akateeminen" ongelma.
Maan itsenäisyyden ja korkeimman vallan kansalle kuulumisen merkitys ymmärretään samoin kuin terveyden merkitys yleisesti ja täydellisesti vasta sitten, kun se on menetetty. Kansalaiset havahtuvat toteamaan joutuneensa jossakin itsensä ulottumattomissa tehtyjen päätösten ja niiden takana olevien vallankäyttäjien toimien kohteeksi voimatta muuttaa tilannetta millään muulla tavoin kuin kapinoimalla.
Korkeimman vallan kansalle kuulumista vähätteleviltä on niin ikään jäänyt huomaamatta, mikä ero kansalaisten kannalta on heidän itsensä valitsemilla ja heidän tuestaan seuraavissa vaaleissa riippuvaisilla vallankäyttäjillä verrattunna kansanvaltaisen valinnan ja valvonnan ulottumattomissa oleviin.
Viimeksi mainitut voivat harvainvallan turvin seurauksia ja kansan edessä todelliseen vastuuseen joutumista pelkäämättä ajaa häikäilemättömästi omia etujaan tai muita suppean piirin etuja.
Mitään säädökisä perustuslakituomioistuimesta, joka voisi käsitellä eduskunnan ja muiden valtioelinten mahdollisia perustuslain rikkomisia ei vuonna 1919 vahvistettuun itsenäisen Suomen hallitusmuotoon sisällytetty, vaan ylin perustuslain tulkitsija on eduskunta itse. Tämä ei kuitenkaan oikeutea sitä irtisanoutumaan kansansuvereniteetista eikä asettumaan sen ja samalla kansan yläpuolelle.
Koska Suomessa ei ole perustuslakituomioistuinta, eduskunnan tekemiin maan perustuslakien kanssa ristiriidassa oleviin päätöksiin voi puuttua ja todeta ne perustuslain vastaisina pätemättömiksi vain kansalaisten valitsema uusi eduskunta.
Eduskunnan suorittamaa vallankaappausta ja Suomen kansalle kuuluvan korkeimman vallan luovuttamista Euroopan unionille oli omiaan helpottamaan kansalaisten keskuudessa vallinnut tietämättömyys ja passiivisuus, jotka olivat suuressa määrin kaappauksen toteuttajien harjoittaman valhepropagandan tulosta. Puoluevallan taholta pitkään jatkuneesta kansan mielipiteitten huomiotta jättämisestä oli syntynyt käsitys, että itsenäisyydellä ja hallitusmuodon säädöksillä valtiovallan kuulumisesta kansalle ei ole tavallisen kansalaisen kannalta mitään tosiasiallista merkitystä. Tämän käsityksen mukaan kyseessä oli vain käytännön todellisuudelle vieras "akateeminen" ongelma.
Maan itsenäisyyden ja korkeimman vallan kansalle kuulumisen merkitys ymmärretään samoin kuin terveyden merkitys yleisesti ja täydellisesti vasta sitten, kun se on menetetty. Kansalaiset havahtuvat toteamaan joutuneensa jossakin itsensä ulottumattomissa tehtyjen päätösten ja niiden takana olevien vallankäyttäjien toimien kohteeksi voimatta muuttaa tilannetta millään muulla tavoin kuin kapinoimalla.
Korkeimman vallan kansalle kuulumista vähätteleviltä on niin ikään jäänyt huomaamatta, mikä ero kansalaisten kannalta on heidän itsensä valitsemilla ja heidän tuestaan seuraavissa vaaleissa riippuvaisilla vallankäyttäjillä verrattunna kansanvaltaisen valinnan ja valvonnan ulottumattomissa oleviin.
Viimeksi mainitut voivat harvainvallan turvin seurauksia ja kansan edessä todelliseen vastuuseen joutumista pelkäämättä ajaa häikäilemättömästi omia etujaan tai muita suppean piirin etuja.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.