No tahallaan provosoiva otsikko tähän alkuun...
Minä en ymmärrä oiken noita nurisijoita jotka valittavat miten kamalan raskasta on saada lapsia vuoden välein. Sen ymmärrän että raskasta se onkin, on minulla kokemusta siitä itselläkin. Mutta siis että nuristaan ja valitetaan asiasta, vaikka itse siihen tilaan itseään ollaan ajamassa.
Raamatussa annetaan neuvoksi pidättäytyä silloin kun vaimo on väsynyt tai sairaana (henkisesti tai fyysisesti). Eikö neuvo ole yksiselitteinen. Miksi Raamatun muita neuvoja kunnioitetaan ja monissa muissa asioissa taivutetaan oma hekumallinen liha ristin alle, mutta rakastelusta ei voida luopua, vaikka se on Raamatun ohjeen mukaista silloin, kun nainen on väsynyt? Sitten kun voimat palautuvat, mikä vie toisilta kauemmin, ei ajatus uudesta raskaudestakaan tunnu varmaankaan pahalta.
Ei Raamatussa anneta lupaa ehkäisyyn missään kohtaa, vaikka jo siihen aikaan oli olemassa alkeelliset ehkäisykeinonsa (esim. Onan). Ei väsyneitä äitejä ja isiä kehoiteta siltikään ehkäisemään vaan selibaatissa elämään ja himonsa hillitsemään. Himo on siltikin vain lihasta, ja sitä pitää hillitä silloinkin kun on naimatonna tai leskenä. Miksi naimisissa olevat sitten haluaisivat kaiken: puolison, lapset ja upean seksielämän, mutta mitään ei olla näiden Jumalan suurten lahjojen lisäksi valmiita tekemään. Eli halutaan nautinto muttei työtä ja vaivaa, vaikka Jumala on itse säätänyt maallisen elämän vaivalloiseksi, ettei sydän tähän maailmaan liikaa kiintyisi. Miesten on otsa hiessä tehtävä töitä ja naisten kivulla synnytettävä. Missään kohtaa Jumala ei ole tätä lakia kumonnut.
Raamatun aikana ei ilmeisesti ollut kuitenkaan aivan valtavan isoja perheitä? Liekö silloin on käynyt kysymykseenkään se, että heti synnytyksen jälkeen aloitetaan taas seksielämä. Nykyisin vaan tuntuu tässä seksin kyllästämässä maailmassa, että pienikin selibaatti merkitsee tuhoa parisuhteeseen. Seksi on Jumalan lahja samoin kuin muukin ajallinen tyydytys (ruoka, vaatteet, koti), mutta ei seksittömyys ei uhkaa henkeä. Periaatteessa kyse on kuitenki ylimääräisestä nautinnosta.
Ajatelkaapa niitä uskovaisia, joilla ei puolisoa ole. Eiköhän he ole joutuneet tyytymään vielä paljon suurempaan epäitsekkyyteen, kun monet ovat vastoin tahtoaan yksin, vailla puolison hellyyttä ja läsnäoloa, vailla lasten rakkautta ja elämän sisältöä siinä mielessä. Ja vailla seksiä. Meillä naimisissa olevilla on yleensä nuo kaikki, ja silti me nuristaan siitä osasta, vaikka suurin osa ei sitä pois antaisikaan. Kyllä seksi on niin kovin hauskaa ja siitä ei hevin luopuisi hetkeksikään, mutta kaikkea ei voi saada. Jos on väsynyt, on parempi levätä ja kuolettaa hetkeksi himonsa niin kuin joutuvat tekemään niin monet muutenkin ja osa koko elämän ajaksi. Ja kun monet miehet sanovat, ettei selibaatti onnistu fyysisten oireilujen vuoksi, niin miksi miesten pitäisikään saada vain nautintoa ja kivutonta elämää. Joutuuhan vaimokin kärsimään raskauden ja synnytysten vaivat, se on vain Jumalan säätämää elämää. Vuorotellen, eli vaimo kärsii raskauden ja synnytyksen kivut, sen jälkeen on miehen vuoro kärsiä sen aikaa, että vaimo toipuu kunnolla. Eikä se ole vaimollekaan helppoa elää selibaatissa, mutta elämässä on tehtävä valintoja.
Ei kukaan rakastele vain lisääntyäkseen (silloin kun lapsia jo omasta mielestä on "riittävästi"), vaan taustalla on ihan puhdas nautinnonhalu. Eli ei rakastelussa ole mitään jumalista, vaikka se yritetään asettaa Jumalan tahdoksi. Jos jonakin iltana ei halutakaan, ei kukaan varmasti mieti, että rakastelen silti Jumalaa miellyttääkseni. Aloite seksiin lähtee aina omista haluista, eikä siinä Jumalaa silloin ajatella. Jumala on luonutkin seksuaalivietin, mutta samalla myös kyvyn hillitä itseään silloin, kun elämä on käymssä liian rankaksi.
Itse olen suuren perheen äiti ja töissä ja myönnän, että osasyynä raskauden pelkooni on työkavereiden suhtautuminen, että taasko... Mutta itse olen valinnut työni ja sen tuomat lisähuolet, turha siitä on Jumalaa vastaan käydä kapinoimaan, kun toisinkin olisin voinut valita. Meillä äideillä on parempi terveydenhuoltoverkosto ja turvallisemmat synnytykset kuin esim. omilla äideillämme ja isoäideillämme, mutta silti tyytymättömyys tuntuu vain lisääntyneen. Kautta aikojen on ollut luonnollista että naiset synnyttävät uuriakin määriä lapsia, mutta ei kai kenenkään ole pakko ihan vuoden välein olla synnyttämässä. Kyllä itsensä saa antaa toipua rauhassa - ilman keinotekoista, luonnonvastaista ehkäisyä.
Minä en ymmärrä oiken noita nurisijoita jotka valittavat miten kamalan raskasta on saada lapsia vuoden välein. Sen ymmärrän että raskasta se onkin, on minulla kokemusta siitä itselläkin. Mutta siis että nuristaan ja valitetaan asiasta, vaikka itse siihen tilaan itseään ollaan ajamassa.
Raamatussa annetaan neuvoksi pidättäytyä silloin kun vaimo on väsynyt tai sairaana (henkisesti tai fyysisesti). Eikö neuvo ole yksiselitteinen. Miksi Raamatun muita neuvoja kunnioitetaan ja monissa muissa asioissa taivutetaan oma hekumallinen liha ristin alle, mutta rakastelusta ei voida luopua, vaikka se on Raamatun ohjeen mukaista silloin, kun nainen on väsynyt? Sitten kun voimat palautuvat, mikä vie toisilta kauemmin, ei ajatus uudesta raskaudestakaan tunnu varmaankaan pahalta.
Ei Raamatussa anneta lupaa ehkäisyyn missään kohtaa, vaikka jo siihen aikaan oli olemassa alkeelliset ehkäisykeinonsa (esim. Onan). Ei väsyneitä äitejä ja isiä kehoiteta siltikään ehkäisemään vaan selibaatissa elämään ja himonsa hillitsemään. Himo on siltikin vain lihasta, ja sitä pitää hillitä silloinkin kun on naimatonna tai leskenä. Miksi naimisissa olevat sitten haluaisivat kaiken: puolison, lapset ja upean seksielämän, mutta mitään ei olla näiden Jumalan suurten lahjojen lisäksi valmiita tekemään. Eli halutaan nautinto muttei työtä ja vaivaa, vaikka Jumala on itse säätänyt maallisen elämän vaivalloiseksi, ettei sydän tähän maailmaan liikaa kiintyisi. Miesten on otsa hiessä tehtävä töitä ja naisten kivulla synnytettävä. Missään kohtaa Jumala ei ole tätä lakia kumonnut.
Raamatun aikana ei ilmeisesti ollut kuitenkaan aivan valtavan isoja perheitä? Liekö silloin on käynyt kysymykseenkään se, että heti synnytyksen jälkeen aloitetaan taas seksielämä. Nykyisin vaan tuntuu tässä seksin kyllästämässä maailmassa, että pienikin selibaatti merkitsee tuhoa parisuhteeseen. Seksi on Jumalan lahja samoin kuin muukin ajallinen tyydytys (ruoka, vaatteet, koti), mutta ei seksittömyys ei uhkaa henkeä. Periaatteessa kyse on kuitenki ylimääräisestä nautinnosta.
Ajatelkaapa niitä uskovaisia, joilla ei puolisoa ole. Eiköhän he ole joutuneet tyytymään vielä paljon suurempaan epäitsekkyyteen, kun monet ovat vastoin tahtoaan yksin, vailla puolison hellyyttä ja läsnäoloa, vailla lasten rakkautta ja elämän sisältöä siinä mielessä. Ja vailla seksiä. Meillä naimisissa olevilla on yleensä nuo kaikki, ja silti me nuristaan siitä osasta, vaikka suurin osa ei sitä pois antaisikaan. Kyllä seksi on niin kovin hauskaa ja siitä ei hevin luopuisi hetkeksikään, mutta kaikkea ei voi saada. Jos on väsynyt, on parempi levätä ja kuolettaa hetkeksi himonsa niin kuin joutuvat tekemään niin monet muutenkin ja osa koko elämän ajaksi. Ja kun monet miehet sanovat, ettei selibaatti onnistu fyysisten oireilujen vuoksi, niin miksi miesten pitäisikään saada vain nautintoa ja kivutonta elämää. Joutuuhan vaimokin kärsimään raskauden ja synnytysten vaivat, se on vain Jumalan säätämää elämää. Vuorotellen, eli vaimo kärsii raskauden ja synnytyksen kivut, sen jälkeen on miehen vuoro kärsiä sen aikaa, että vaimo toipuu kunnolla. Eikä se ole vaimollekaan helppoa elää selibaatissa, mutta elämässä on tehtävä valintoja.
Ei kukaan rakastele vain lisääntyäkseen (silloin kun lapsia jo omasta mielestä on "riittävästi"), vaan taustalla on ihan puhdas nautinnonhalu. Eli ei rakastelussa ole mitään jumalista, vaikka se yritetään asettaa Jumalan tahdoksi. Jos jonakin iltana ei halutakaan, ei kukaan varmasti mieti, että rakastelen silti Jumalaa miellyttääkseni. Aloite seksiin lähtee aina omista haluista, eikä siinä Jumalaa silloin ajatella. Jumala on luonutkin seksuaalivietin, mutta samalla myös kyvyn hillitä itseään silloin, kun elämä on käymssä liian rankaksi.
Itse olen suuren perheen äiti ja töissä ja myönnän, että osasyynä raskauden pelkooni on työkavereiden suhtautuminen, että taasko... Mutta itse olen valinnut työni ja sen tuomat lisähuolet, turha siitä on Jumalaa vastaan käydä kapinoimaan, kun toisinkin olisin voinut valita. Meillä äideillä on parempi terveydenhuoltoverkosto ja turvallisemmat synnytykset kuin esim. omilla äideillämme ja isoäideillämme, mutta silti tyytymättömyys tuntuu vain lisääntyneen. Kautta aikojen on ollut luonnollista että naiset synnyttävät uuriakin määriä lapsia, mutta ei kai kenenkään ole pakko ihan vuoden välein olla synnyttämässä. Kyllä itsensä saa antaa toipua rauhassa - ilman keinotekoista, luonnonvastaista ehkäisyä.
Vastaukset 65
Vanhimmat
Mistä moinen väite?
oletko itse elänyt selibaatissa, ja kuinka pitkään. kuinka pärjäsit??? vai onko se ollut vain valikoitua selibaattia ="varmat päivät"
Ihmiskunta muuttuu, maailma kehittyy, Raamattu ei! En ole mitenkään raamattua vastaan mutta mietitäämpä, jos se kirjoitettaisiinkin vasta nyt niin olisiko se samanlainen? No se on jokaisen itsensä pääteltävä! En ala siihen antamaan kommenttia!
Mielestäni ehkäisy on nykyaikaa, vaikken itsekään hyväksy kukasta kukkaan hyppelijöitä niin se vain on tätä päivää! Vaikutan siihen vain omalta osaltani etten mene kaikkien kanssa sänkyyn!
Mutta miksi pitäisi kaikista nautinnoista luopua? En tiedä mitä raamattu tähän sanoo enkä haluakaan tietää, haen sen itse sitten kun haluan.
Mielestäni parisuhde voi paremmin, kun on säännöllinen seksielämä ja ehkäisy! Minä ainakin ajattelen että se on huomattavasti pienempi paha entä se mitä maailmalla tapahtuu (Sodat, nälänhätä taudit) joten itse keskityn/yritän auttaa heitä jotka apua kipeästi tarvitsee... Enkä mietiskele että onko ehkäisy väärin!
Lyhyeksi aikaa hyvä.
Selibaattia raamattu ei suosittele kuitenkaan liian pitkäksi aikaa, ettei tule kiusauksia hillittömyyden vuoksi.
Mulla on teoria että sellainen äärimmäinen hillittömyys voi laukaista pahimmillaan piilevän pedofilian.
voi jumalauta sun juttujasi en muuta sano!
KENELLÄKÄÄN tavallisella ihmisellä ei ole pedofiilisia taipumuksia vaikka hän olisi ikänsä selibaatissa
SINÄ OLET SAIRAS SAIRAS SAIRAS!!!!!!!!!!!!!!
kuulitko???VIELÄ KERRAN OLET SAIRAS!!!!!!!!
Kuule Hynde. Se sinun teoriasi, että pitkä selibaatti voisi laukaista pedofilian, ei todellakaan pidä paikkaansa. Mistä olet sen kuullut, vaiko ihan itse olet päätellyt? Pedofilia on psyykinen sairaus, sellainen henkilö ei kykene kypsään seksuaalisuhteeseen aikuisten kanssa, vaikka olisi mahdollisuuksiakin. Pedofiilit ovat kuitenkin usein perheenisiä, joilla on suhde tyttäreensä, siis ei pitäisi olla puutetta seksistä. Luonteen kieroutuneisuus se on taustalla.
Hynde-hyvä. Olet nuori poikamies ja sinulla on taipumus kirjoitella tänne sellaistakin, mikä saisi jäädä kirjoittamatta. Joku voi vielä uskoa sinua! Olisihan sitä useita pedofiileja irrallaan vl:ienkin joukossa, sielläkin kun on jopa keski-ikäisiä poikamiehiä ja opetuksen mukaan heidän pitää elää selibaatissa. Entäpä itse? Elätkö sinä selibaatissa vl-poikamiehenä ja onko sinulla taipumus pedofiliaan? Siksikö kirjoitit?
...menevät oikein:
"Pedofiilit ovat kuitenkin usein perheenisiä, joilla on suhde tyttäreensä, siis ei pitäisi olla puutetta seksistä. Luonteen kieroutuneisuus se on taustalla."
Pedofiilit voivat olla myös perheen äitejä, joilla on suhde poikaansa. Harvinaisempaa kylläkin tai ei niin julkisuudessa monesti esillä...kuka tietää...en minä ainakaan.
"Näin kirjoittaa Hynde
Kirjoittanut: Ryynänen, 2.2.2004 klo 17.24
.
.
.
Tuo ei ole terveen ihmisen tekstiä. Laitoin sen omaksi avaukseksi sen vuoksi, että palstalaiset osaavat jatkossa suhtautua oikealla tavalla kyseisen henkilön kirjoituksiin:
Ei kannata noteerata mitään, mitä Hynde tänne kirjoittelee."
Puhunkin vain ääritapauksista, jossa on alitajunnallisesti estetty Pedofilia.
Ihan ite keksittyä muutamista Pedofiilitapauksesta eri uskontoryhmissä.
Hurskaasti uskovainen on jostain syystä alkanut
toimia täysin yhteisönsä moraaliansa vastaan.
Tapauksista vaan voi päätellä selvästi niin, ainakin syy yhteys on ollut.
Samoin Psyykkinen sairaus puhkeaa usein Psykoosilla.
Vai väitätkö että hullut on aina hulluja.
Tutkimusta aiheesta ei varmaan ole.
Sinun Jammuvihjailusi on lähellä kunnianloukkausta. Turpaan löisin tällä hetkellä jos pystyisin tulla linjoja pitkin sinne.
Kiellät jutullasi ettei Pedofiliaan taipuvaisia ihmisiä ole olemassa. Sitä edellinen käsitteli.
joutunut pedofiilin uhriksi, niin et Jammuilis kukkona tunkiolla.
"Sinun Jammuvihjailusi on lähellä kunnianloukkausta. Turpaan löisin tällä hetkellä jos pystyisin tulla linjoja pitkin sinne."
ja isot puheet. Sellainen vasurin rääpäle.
Heh. Otitko tosissaan. Kuvasin ärtymystä. Kelaa vähä jos tulisin linjoja pitkin pitäis olla sähkösen vihane.
Isot miehet istuu linnassa tai työttöminä ja nörtit kiusaa epäsuorasti niitä. Kouluaikana oli toisinpäin.
että pitkä selibaatti tuottaisi pedofiileja.
Pedofilia on hirveä mielisairaus josta käsrivät pitäisi kuohita. Sairaudella ei ole mitään tekemistä minkään selibaatin kassa.
Jos mies on selibaatissa siinähän on, mutta sellainen ei tee kenestäkään pedofiiiä.
pedofiili on alhaisista alhaisin ja inhottavin sairas paskakasa joka pitää kuohita.
Arvon tohtori???
"pedofiili on alhaisista alhaisin ja inhottavin sairas paskakasa joka pitää kuohita. "
Etkö hyvä ihminen tiedä, että mielisairaus vaatii hoitoa, eikä väkivaltaista kuohitsemista tai lynkkausmieltä! Sairautta pitää aina hoitaa, olipa se mikä sairaus tahansa.
Esimerkiksi Jaakobin pojat (12kpl) moni osaa ulkoa kouluajoilta, mutta harva tietää, että Jaakob sai poikansa neljän vaimon kanssa. He olivat sisarukset Raakel ja Lea sekä orjattaret Silpa ja Bilha. Kun Jaakobin elämästä lukee enemmän, käy ilmi, että hänellä oli myös tyttäriä, näiden syntymästä vaan ei kerrota.
3. Mooseksen kirjassa sanotaan lapsensynnyttäjän puhdistautumisesta näin(jakeet 1-5):
"Herra sanoi Moosekselle:
"Sano israelilaisille: Kun nainen on synnyttänyt pojan, hän on sen jälkeen seitsemän päivää epäpuhdas, samalla tavoin kuin kuukautisvuodon aikana. Kahdeksantena päivänä pojan esinahka on leikattava. Nainen pysyköön kotonaan vielä kolmekymmentäkolme päivää puhdistuakseen verenvuodosta. Hän ei saa koskea mihinkään, mikä on pyhää, eikä tulla pyhäkköön, ennen kuin hänen puhdistumisaikansa on kulunut umpeen. Kun nainen on synnyttänyt tytön, hän on kaksi viikkoa epäpuhdas samalla tavoin kuin kuukautisvuodon aikana. Sen lisäksi hänen on odotettava verenvuodostaan epäpuhtaana vielä kuusikymmentäkuusi päivää, ja vasta sitten hän on puhdas."
Eli ohjehan on varsin yhtäpitävä nykyterveydenhuollon ohjeiden kanssa, jos ajatellaan verenvuotoa. Poikkeuksin tietysti sikäli että nainen oli kauemmin saastainen jos oli synnyttänyt tytön.
TEHDÄ, kun mies ei ymmärtänyt, että EN JAKSA ja kuolen seuraavaan raskauteen!
Oli tehty 8 keisarinleikkausta ahtaan lantion vuoksi.
NYT mies juoksee vieraissa minä odotan, että nuorin on omillaan, sitten eroan!
TÄMÄ ON TOTTA!
sterilisaatio ole ihan ok tuossa tilanteessa, miksi murehdit?
Miksi odottaa piinassa, kun mies häpäisee sinua juoksemalla vieraissa? Nuorimpien kanssa pärjäät kyllä ilman miestäsikin, hänhän saa maksaa elatusapua teille kaikille. Sinulla on Raamatunkin mukaan oikeus erota, kun miehesi tekee huorin. Ja sterilisaatio oli aivan oikein sinun kohdallasi, kohtuhan ei repeämättä kestä lukuisia keisarinleikkauksia ja kohdunrepeämään kuolee hyvin usein.
Ole turvassa, olet uskovainen ihminen ja paljon kestänyt. Hankkiudu vielä eroon lurjusmaisesta miehestäsi!!
"Ei Raamatussa anneta lupaa ehkäisyyn missään kohtaa"
ei kielletä ehkäisyä missään kohtaa.
...mitä ei erikseen kielletä on sallittua?
Tämän lausahduksesi mukaan kaikelle löytyy lupa Raamatusta.
ilman muuta.
Sekä hengellisissä asioissa että maallisissa asioissa. Avaaja selittää, että Raamatussa "ei ole annettu lupaa ehkäisylle". Eihän Raamatussa tietenkään voida lähteä antamaan lupaa kaikille mahdollisille asioille maan ja taivaan välillä.
Sen logiikan mukaan Raamatussa pitäisi lukea "Ihminen saa syödä, uida, nukkua, ajaa polkupyörällä, tehdä työtä, raapia napaansa ...".
Käsittämätöntä logiikkaa!!
Sen sijaan siellä sanotaan oleelliset asiat, mitä EI SAA TEHDÄ. Mitään ehdotonta syntiluetteloa ei Raamattu myöskään sisällä, eikä voikaan sisältää. Kaiken synnin määrittelyn ohella Raamatussa mainittujen lisäksi tulee yleisohje ja ilmaisu: Synti on sydämen eroa Jumalasta.
Samalla tavalla maallisten asioiden kohdalla. Lainsäädäntö ei lähde siitä, että se luettelee sallitut asiat. Se luettelee ensisijaisesti KIELLETYT ASIAT (mm. rikoslainsäädäntö) sekä määrää niistä tietyt seuraamukset.
...käskyn laki ja sen sisältö ei tahdo avautua ja kuten esimerkiksi ensimmäinen käsky, kuinka paljon se pitäneekään sisällään asioita, joita ei lihallinen mieli voi käsittää. Tarvitaan siis Pyhä Henki muistuttamaan kaikki se, jota Jeesus on opettanut ajallansa ja ymmärtämään se.
Näinhän se on, henki on yksi joka ilmoittaa mitä lukee.
Ja niin koko raamatun todellisuutta heijastaa meidän mieliimme.
Niin myös ymmärtämään sekin mitä ei raamattuun ole etes merkattu, kuten ehkäisy, että mitään Jumalan luomaa ei saa tuhota, ihminen on Jumalan luoma ja hänessä oleva siemen, on Jumalan luomistyötä.
Ja henki omaa kyvyn lukea yhdestä sanastakin kaksinaisuuden jonka se sisältää.
Vaikka oikeastaan sellaisia asioitakin raamattu sisältää, jotka yhteinen kansakin ymmärtää, onhan Jumalan henki jokaisella! Pyhä henki tosin vain uskovaisella.
Rakkauden kaksoiskäskyn mukaan Jumalaa tulee rakastaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseä.
Miten tämän Jumalan antaman käskyn alkuosa voi olla ristiriidassa loppuosan kanssa?
Ehkäisyä ei ole Raamatussa kiellettty. Mutta on KÄSKETTY rakastaa!
Ehkäisemättömyydellä luullaan rakastavan Jumalaa, mutta samalla vihataan kaikkein lähimmäisintä, omaa vaimoa. Vaikka joku ymmärtäisikin vaimon väsymyksen, niin liha on heikko ja hillittömyyden pelossa on pakko lisääntyä. Vaimo luulee itsekin, että kärsimys kuuluu avioliittoon nautinnon hintana. Se on muka hyväksyttävä, vaikka henki menisi!
Jos itsesäsi oikealla tavalla rakastat, niin osaat rakastaa myös lähimmäistäsi KUIN ITSEÄSI aiheuttamatta toiselle pahaa.
Mutta jos lihan kuritus kuuluu uskoon, niin kärsikää ja kestäkää. Ehkä se kruunukin on kirkkaampi, kun se on monien naisten kyynelillä kasteltu!
Saatte minunkin kyyneleeni! Olkaa hyvät!
...pienen purkauksen niskaani, mutta en minä siitä pahastu, vaan täsmennän kirjoittamaani laajaa kaskyn sisältöä.
"Minun ikeeni on kevyt" sanoo Herra Jeesus!
Mikä on Kirstuksen ies ja miksi se on kevyt. Kristus puhuu iankaikkisesta ikeestä enemmän kuin ajallisesta ikeestä, koska kuka voisi sanoa, että Kristuksen ajallinen ies olisi ollut kevyt. Se ei ollut kevyt, koska kukaan ihminen ei olisi siihen millään pystynyt ja siksi tarvitsi sanan tulla lihaksi, jotta tämä ies olisi mahdollinen kantaa meidän heikkojen edestä.
Jeesus puhuu myös rististä, joka kuuluu hänen seuraamiseensa. Risti on hengellinen sota lihaa ja sen viettelyksiä vastaan.
Lihan halu on kuolema, mutta hengen halu on elämä.
No niin sitten siihen ehkäisyyn ja hillittömyyden pelkoon, millä kuvasit asiaa. Ehkä tässä kärjistyi sanomasi, mutta luulen ymmärtäväni, mitä tarkoitat. Hillittömyys on meissä jokaisessa muodossa jos toisessa ja sitä vastaan tuleekin taistella, olipa se sitten lain hillittömyys tai lihan vapauden hillittömyys.
Ehkäisemättömyys ei autuuta yhtään ketään, kuten ei ehkäisykään. On ihan sama, kuinka nuhteettomasti elää ja mitä vain tekee, mutta jos ei ole hyvä omatunto ja rauha Jumalan kanssa niin mikään ei riitä. On siis tärkeää pitää usko ja hyvä omatunto, ettei niitä millään teolla tai tekemättä jättämisellä turmelisi ja siten erkaantuisi Jumalasta.
Olennaisin ero, mitä tässä ehkäisykeskustelussa aina perätään ja haetaan on se, ettei mistään hyvästä tarvitsisi luopua. Ehkäistä voi, mutta ehkäistä oikeassa hengessä. Tässä on se tärkein asia rakkaus, Jumalan Hengen rakkaus, joka ei ole lihallinen rakkaus. Lihallinen rakkaus ajaa lihan tyydytystä hakeviin tekoihin, mutta hengen rakkaus ajaa hengen puhtautta palveleviin tekoihin. Teot eivät kuitenkaan ole autuuden tekoja, vaan Jumalan sanan kuuliaisuutta.
Eli lupa on ehkäistä oikeassa hengessä, rakkaudessa ja yksimielisyydessä. Tästä seuraa kysymys välittömästi, että mikä on sitten oikea henki. Oikea henki on se, mikä ei palvele lihaa vaan Herraa. Ehkäisyvälineiden käyttö palvelee lihaa ja lihan halua saada vain tyydytystä. Hengessä ehkäisy tuo tilalle toisen kilvoituksen pidättyä seksistä ja taistella lihan himoja vastaan.
Tässä maailmassa, niin murheellista kuin se onkin ei tahdo riittää enää yksi vaimo, vaikka käyttäisi kuinka paljon tahansa ehkäisyä, vaan pitää olla vakipanoja, suhteita muuallekin, jotta saisi niin paljon lihan tyydytystä, että se riittäisi, mutta tässä on alituinen vaara kierteelle, jossa ei mikään riitä.
Eli jos yritän kiteyttää kirjoittamaani.
Ehkäisy sanana käsitetään negatiiviena, mutta jos puhutaan pidättymisestä liiton hyväksi ja molempien jaksamiseksi, niin ollaan oikealla mielellä liikenteessä ja siinä on silloin ylempänä Jumalan rakkaus kuin lihallinen rakkaus. Usko on siis kilvoitusta hetkestä toiseen monenlaisia lihan viettelyksiä vastaan, yhtä seuraa toinen ja niin edelleen...
Jos me olisimme ehkäisseet niin olisikohan meillä yhtään elävää lasta...olisimmeko me tienneet paremmin kuin Jumala sen, milloin olisi pitänyt ehkäistä ja milloin ei. Jälkeenpäin olisimme kaiketi kyselleet, että miksi ei tule lapsia, vaikka kuinka yritämme ja haluamme?
Tämä on siis se Jumalan sanan neuvo kaikille:
Usko on rauhaa, vapautta ja iloa Pyhässä Hengessä. Ei siis lain hengessä, eikä vapauden hengessä.
Tässä lähetän Sinulle lisää kyyneleitä!
En ole niitä kaikkia vielä matkan varrella itkenyt tämän asian vuoksi. Voihan sitä mahona mummonakin surra äitien osaa!
Kivulla äiti synnyttää ja isän otsa on hiessä. Sitähän tämä elämä on. Äitien osa on muuttumaton, mutta isän otsa on kuivana...
Ja ruoka sen kun maistuu, vaikkei työtä tehdäkään! Syömäselibaatissa ei kukaan ole, vaikkei otsalla hikikarpalot kiilläkään...
...tällä linjalla kesksutelua.
Itsestäni sen verran, että vaivaa se elämä on, vaikka miten sitä tarkastelee. En tiedä mistä etsit syllistä, jolla ei ole hikeä otsalla, mutta näin voi monella olla, onneksi ei kaikilla.
Et halunnut ymmärtää, että laitoin syntiinlankeemuksen seuraukset rinnakkain.
Toinen niistä pitäisi pitää voimassa ja toisen kohdalla otetaan yhteiskunnalliset, maalliset muutokset huomioon. Ja ei esim. laiskojenkaan tarvitse olla ilman ruoan tuomaa nautintoa. Saati sitten sairaudet, lomat, eläkkeet, korvaukset jne. Niihin on täysi oikeus kaikilla.
Molemmat ovat samantasoisia "enemmän kuin käskyjä" ohi 10-käskyn. Vai?
Ei jatketa tätä keskustelua! Ehkä löytyy jostain vielä aihe, josta ei tarvitse lämpöä ottaa.
Olen todella pahoillani.
Olisin halunnut löytää kanssasi yhteisymmärrystä, sovinnollisuutta ja hyväksyntää.
Ei onnistunut!
Anteeksi taitamattomat sanani ja loukkaavat aiheeni!
Tunteitani en pyydä anteeksi!
...minun no vaikea asettautua siihen hiettpmän otsan tilaan, johon minun olisi pitänyt asettua, jotta keskustelu olisi lähtenyt siltä pohjalta, jolla sinä asiaa lähestyit.
Puhun siis vain omasta puolestani, enkä muiden ja siksi en voi taata kenenkään muiden ajatuksia kuin omani ja ne ovat siinä, että hengellisen ja lihallisen rakkauden välillä on selkeä ero.
Syntiinlankeemus ei anna lupaa millekään teolle, ei millekään, vaan hengen jälkeen vaellus on Jumalan sanan mukaista ja lihan jälkeen vaellus ei ole Jumalan sanan mukaista.
välineellinen ja välineetön ehkäisyraja kulkee ajatuksissa, ei teoissa tai tekemättä jättämisissä.
Minä ymmärrän syntiin lankeemuksen seuraukset, joista on molemmille, sekä miehille ja naisille asetettu rangaistus kannettavakseen koko eliniäksi.
Luen vielä ajan kanssa uudelleen viestisi, mutta sitä minä vain, että en pysty asettumaan muihin kuin omiin housuihini.
neljänneks alimmainen kappale oli todellinen HELMI!
Sen minkä toinen näkee kirjoituksessasi HELMENÄ, minä näen siinä juuri sen kammottavan vl-opin, joka minua kauhistuttaa.
Tuollaisen hengellisen rakkauden ylistys avioliitossa on täysin käsittämätöntä minulle. Avioliitto on tätä maallista elämää varten annettu!
Teikäläisten hengellisen rakkauden piiriin kuuluu myös, että jo ajatus ehkäisystä on syntiä!
Ja sitten seliseli: "Liha on heikko", kun lankeemuksia tapahtuu. Hengellisen rakkauden tavoitteet eivät olekaan aina helposti toteutettaivssa. MAHDOTONTA useimmilla, jos rehellisiä ollaan!
Kun minä en ole vl, niin minä en tiedä, enkä edes halua tietää tuollaisesta hengellisestä rakkaudesta. Olen naimisissa vissiin vain lihallisen rakkauden, itsekkään nautinnon takia! Onneksi sentään pysyn omissa ja mieheni housuissa!
...tulisi erottaa nyt asiat tunteista. Ymmärrän ajatuksesi, koska en minäkään niin kaukana ole niistä ajatuksista, joita sinä tunnet. Tämä paljastus tuntuu kaiketi käsittämättömältä sinusta, mutta näin se vain on. Olen satasen varmasti ajatellut ehkäisyä enemmän kuin moni muu ja syystä, että en halua kokea jatkuvaa surua lapsen menettämisestä, joka on tilastollisesti lähes varma joka raskaudessa muodossa tai toisessa.
Siitä huolimatta ajatus lapsen mahdollisen syntymän estämisestä on minusta väärin. Väärin ei ole se, jos voimavarojen puutteessa antaa aikaa, eikä ryömi peiton alle "lauantaina saunan jälkeen". Tämä aika tuo sitten sen toisen kilvoituksen, jota pidättyminen saa aikaan, mutta se on vain otettava toisen asian tilalle. Se käsitys, että rakastelu olisi joku pakko on minusta täydellistä tuulesta temmattua lausahtelua, jota en itse todellakaan allekirjoita. Ei rakastelu ole mikään pakko, eikä sillä toista saa kiusata pakottamalla, eikä pihtaamalla. Tässä on se oikean yksimielisyyden ja rakkauden lähtökohta. Ei kummallakaan osapuolella ole mitään oikeutta vaatia tai pakottaa toista yhtään mihinkään ja siksi meille on annettu keinot hoitaa erilaisia tilanteita elämässä, joka ei likaa omaa tuntoa.
Jos minä kysyn, että kannattaako minun ehkäsitä, kun on niin vaikeaa tämän asian kanssa, ettei lapsia ole saatu pitää, mitä vastaat?
Meillä on elämä hyvässä hoidossa. Meillä on molemmilla työtä, on talo, on auto, on kaksi elävää lasta, on pieni perhe, on kaikkea mitä ikinä tarvitsemme, elämämme on helppoa ja rauhallista kaikin puolin. Yksi asia meillä on ristinä ja se on se, ettei me joudumme elämään sen asian kanssa, ettei meidän ole annettu pitää kaikkia lapsia, eikä koskaan tiedä milloin seuraava epätietoisuuden raskaus alkaa ja mihin se päättyy. Emme me odota raskautta, me pelkäämme sitä, me emme halua raskautta ja piinallista odotusta, me toivomme, ettei koskaan tulisi enää yhtään raskautta. Näin me elämme tämän asian kanssa ja olemme eläneet jo toistakymmentä vuotta, mutta edelleen on Jumala antanut voimaa luottaa hänen johdatukseensa ja elämässämme on siunasuta paljon enemmän kuin olemme osanneet odottaakaan. Näin se vain on. Kuulostaa hullulta, mutta niin se tuntuu itsestäkin hullulta kun sitä alkaa ajattelemaan enemmän. En siis ajattele koko asiaa(enpä vissiin), se on joka hetkittäinen viava elämässämme ja tulee pysymään, niin kauan kuin Jumala sallii.
Vielä tuosta lihallisesta ja hengellisestä rakkaudesta. Kukaan ie onnistu hengellisessä rakkaudessa niin kuin Raamattu sen opettaa, ei yksikään, mutta tärkeää onkin halua yrittää elää Jumalan tahdon mukaan, vaikka lankeemuksia sattuu koko ajan. Lihan mielelle ei saa antaa valtaa, vaikka se yrittää koko ajan sitä ottaa kaikin keinoin.
Osoitat suurta luottamusta minua kohtaan, kun kirjoitat noin intiimeistä asioista itsestäsi. Tuskin se tyhmyyttä on? Yritän olla luottamuksesi arvoinen enkä käytä tätä hyväkseni väärissä yhteyksissä.
Jotta ymmärtäisit miten eri kantilta katsomme elämää, niin kirjoitan kuvitteellisen tapahtuman. Toivottavasti hyeenat eivät taas ole kimpussani/mme! Se riski on otettava, koska julkisesti täytyy kirjoittaa.
Olen tullut vauvareissulta kotiin. Miestäni on ollut ikävä ja hänen läheisyyttään kaipaan kovasti. Hänellä on ollut sama tilanne. Rakastamme toisiamme. Menen hänen luokseen ja iloitsemme toisistamme siten, ettei ole vaaraa tulla raskaaksi. En olisi raskauteen valmis vähään aikaan. Pelottaa koko asia.
Kaikki tuo intiimi kanssakäyminen lujittaa perhettä ja suo monenlaista tyydytystä elämäämme. Se rauhoittaa ja tuo lohtua. Nautimme toisistamme ja iloitsemme toisistamme aivan täydellisesti. Ehkäisen ajatuksissani ja pikkuisen teoissakin. Ja jo ehkäisyajatus olisi syntiä kunnon veeällän mielestä! Sinunkin.
Mitä kokee vl vastaavassa tilanteessa? Hänen kai pitäisi tuntea tehneensä väärin Jumalaansa vastaan ja pahimmassa tapauksessa hän tekee asiasta nimellisen parannuksen. Hän sairastaa tietyn tyypin bulimiaa, eli nauttii ja oksentaa!
Jos minä kuulisin, että minun mieheni mitätöisi avioliittomme rakkaudenosoitukset ja intiimin läheisyyden, se loukkaisi minua niin syvältä, että voisin pakata kimpsuni.
Jos selibaatti olisi oikea ratkaisu tuohon, pitäisi avioliitossamme yrittää välttää kiusausta, jottei liha tulisi heikoksi ja lankeaisi. Se tarkoittaa läheisyyden välttämistä, toistensa karttamista, ehkä eri huoneessa nukkumista, ainakin eri peiton alla. Lisäksi kumpikin (minäkin!) olisin äreä ja murheellinen. Kaipaus ja ikävä olisi sanoinkuvaamaton. Pitäisikö siinä repiä lohtua yksinäisten kohtalosta, kun Jumala on lahjaksi, iloksi ja tueksi puolison antanut. Kauheaa!
Minä en suostuisi siihen, vaan menisin mieheni luokse ja houkuttelisin hänet "lankeamaan"...
KOSKA SE EI MINUSTA OLISI VÄÄRIN VAAN OIKEIN! Avioliittoamme ajatellen, meitä parina ajatellen.
Yritin vääntää rautakangesta, mutta voimia kysyi! En meinannut jaksaa enkä uskaltaa.
Olenko mielestäsi hillitön, huorahtava ja lihan mielen mukaan kulkeva? Vastaa ainakin tuohon, jos muuten et viitsi.
...oli varsin hyvä kirjoitus, eikä liioin ollut minulle ollenkaan vieraita ajatuksia. Siis niin lähellä ajatuksemme ovat loppujen lopuksi toisiaan.
Sanottakoon, että minulla ei ole mitään syytä olla luottamatta sinuun ja uskallan kyllä kirjoittaa reilusti asioista, joita mieleen tulee. En millään usko, että käytät sanojani minua vastaan ja jos joskus sattuisikin niin käymään, niin en minä niitä pahalla halua sen enempää muistella, vaan pöytä voidaan aina putsata ja yrittää uudelleen :)
Hmm...tuolla jo totesin, että ajatuksemme ovat varsin lähellä toisiaan, ehkä lähempänä kuin uskotkaan ja yritän nyt jollakin tavoin kuvata sitä, mikä pieni ero niissä mielestäni on. Se ero ei todellakaan ole suuri ja siksi sitäkin vaikeampi kuvata.
Mielestäni kaksi olennaisen merkittävää sanaa tekstissäsi oli. Ehkäisyajatus ja ajatus ehkäistä. Näissä sanoissa on se ydin.
Väitän, että ehkäisyajatus on ollut minulla jopa useammin mielessä kuin sinulla. Hassua, mutta näin se mahdollisesti vain on. Se on mielessä joka kuukausi vähintään niin monta kertaa, kuin on peiton alla "lauantaina saunan jälkeen". Sitten tullaan tähän toiseen kohtaan, ajatus ehkäistä. Tämä on jo ajatus toimia tietyllä tavalla, esim. päätös siitä, että meille tulee vain x kpl lapsia. No ei tämäkään ajatus ole vieras minulle millään tavalla, mutta yritän kilvoitella niitä tekoja vastaan, jota ajatus tuo mieleen. Meillä kaikilla lentää ajatuksia lukematon määrä mielessä, jotka ovat mitä kurjimpia Jumalan sanan valossa, mutta siinä onkin tehtävää, ettei anna ajatusten rakentaa pesää sydämmeen. Ei teoiltakaan välty ja en minä voi kehua, että olisin onnistunut missään asiassa, en edes ehkäisyssä. Niin. Minä puhun toisin ja lankean siihen, mihin en halua langeta. Puhdasta kilvoitusta ei ole olemassa ja jos se olisi helppoa, niin kaikki kilvoittelisivat puhtaasti ja eihän silloin syntiä tarvitsisi edes synniksi sanoa. Jumala vain on säätänyt toisin ja niin olemme ihmisinä kelvottomia vaeltajia kaikin puolin. Armosta me olemme uskomassa, emme todellakaan siksi, että puhumme Jumalan sanaa tai pyrimme kaikin puolin puhtaaseen kilvoitukseen.
Eli mitä yritän parhaani mukaan sanoa on se, ettei sydämmellä olisi pesää ajatusten jälkeen minkään synnin suhteen. Sama on viinan kanssa ja kaikkien Jumalattoman menon kanssa. Niille ei ole lupaa, vaikka niiltä ei voisikaan välttyä. Sanon minä alkoholistakin, ettei sille ole lupaa Jumalan sanan mukaan, mutta en minä siinäkään ole onnistunut. Puhun toisin ja teen toisin. On vain sydämmen halu olla kuuliainen Jumalan sanalle ja siinä on uskonkilvoituksen ydin.
Jos minä sanon, että ehkäiskää, juokaa kohtuullisesti, käykää viihteellä, yrittäkää olla siveät niin hyvin kuin pystytte ja uskokaa, että yksin armo riittää, niin puheeni olisi vierasta Jumalan sanan valossa.
Rakkauskaan ei siis ole yksipuolisessa pitämisessä, vaan molempien halussa ja työssä liiton rakennukseksi. Tuo mitä kuvasit liitosta ja siitä, mihin selibaatti voi johtaa on täysin tosi asia, enkä yritä edes sitä kiistää. Olen kuitenkin sen verran jo aviotaivalta käynyt, että tiedän mistä puhut ja olen täsmälleen samaa mieltä. Siis se mitä tarkoitin sillä yksimielisyydellä ja rakkaudella tarkoittaa todella yksimielisyyttä, jossa ei kuvailemaasi tilannetta voi tulla, jos molemmat ovat sen yhteisen tahdon takana. Ei läheisyyttä tarvitse hyljätä vaikka ei saman peiton alle kömmikkään, eikä kimpsuja tarvitse pakata, jos on läheisyyttä ja rakkautta. Paavali kuvaa tilannetta, että jos jonkun tekeminen tai tekemättä jättäminen johtaa laveammalle tielle, niin sitä kannattaa silloin välttää ja pitää rakkaus ja yksimielisyys.
Se mikä on minulle vierasta puheissasi on tämä: Sinä sanot, että saa ehkäistä. Minä sanon: ehkäisy ei ole Jumalan tahdon mukaista. Tässä se ero on. Meillä ei oikeastaan ajatuksissamme ole mitään muuta eroa kuin tämä, mitä me ääneen sanomme. Saa/Ei saa.
"Sillä sydämen uskolla me vanhurskaaksi tulemme, ja suun tunnustuksella me autuaaksi tulemme." Toisessa paikassa Jeesus sanoo siitä, että ei mikään mikä suusta menee sisälle voi saastuttaa ihmistä, vaan se mikä suusta tulee ulos saastuttaa ihmisen.
Me kaikki teemme vastoin sitä, mitä tunnustamme ja mikä sydämmen halu on, mutta tunnustuksesta tulee se, ettei sille ole annettu lupaa. Ei usko siis ole teoissa tai tekemättä jättämisissä, vaan yksin armossa. Kristuksen evankeliumi voi yksin pelastaa ei mikään muu.
En tiedä onnistuinko sanomaan sitä mitä halusin, mutta yritin parhaani.
"Olenko mielestäsi hillitön, huorahtava ja lihan mielen mukaan kulkeva?"
Tähän vastaan yksinkertaisesti: Et sen enempää kuin minäkään.
Minua koskettaa sinun kirjoituksesi syvästi. Toivotan voimia teidän perheelle: voimia Jumalan johdatukseen ja uskoon siihen, että kaiken takana on hänen hyvä tahtonsa. Vaikka en voi kuin kuvitella sitä tuskaa, mikä on menettää oma lapsensa aina uudestaan ja uudestaan: käydä läpi raskauden ja synnytyksen tuska, muttei saakaan sitä ihanaa palkkiota. Sanoin kuvaamattoman raskaalta tuntuu ajatus. Lämmin halaus sinulle.
Pieni viesti ennen nukkumaan menoa.
Aamullakaan en taida ehtiä kirjoitella.
Minä en kehoita ketään ehkäisemään. Se ei ole minun vallassani. Jokainen saa itse päättää, mikä on oikein hänen tapauksessaan.
En myöskään kiellä ketään ehkäisemästä, sekään ei kuulu minulle.
Minä olen tuon asian kanssa puolueeton ja neutraali, ulkopuolinen. Samoin toivon saavani itse olla rauhassa muiden määräyksiltä ja kielloilta tässä asiassa.
Ymmärrän kyllä sanat ehkäisymieli, josta seuraa ajatus ehkäistä ja sitten teko. Sana ehkäisyajatus on taas lintu, joka menee minne haluaa, kunhan se ei tee pesää eli aiheuta tekoja. Eikö se noin Sinulla mennyt?
Minä en sano, että saa ehkäistä. Sanon, ettei se ole Raamatun vastaista, jos pariskunta ehkäisyn katsoo parhaakseen. En sano, että se on väärin.
Sitä en ymmärrä ketä vastaan ehkäisy on väärin, kun en usko, että Jumalaa vastaan. Siihen voi tietysti liittyä väärinkäytösten mahdollisuuksia.
Sitten taas toisin päin. Ehkäisemättömyys voi joskus olla todella väärin koko perheen ja parisuhteen kannalta. Siihen minä voin sanoa pahastikin ja itkeäkin, kuten eilen tein. Se periaate voi aiheuttaa paljon pahaa meille naisille ja lapsille. Miehiä en halua edes ajatella tuossa kohtaa.
Kun tuohon ehkäisemättömyyden periaatteeseen liitetään uskonnolliset motiivit ja päämäärät, niin kaamea pakko-oppi autuuden eteen on valmis.
Minä kokisin sen jo maanpäällisenä helvettinä, jos siihen olisi alistuttava. Vapaus on siitä kaukana. Näin tuntisin.
Meidän ajatusten ero on tuo. Minusta se ero on suuri. Äärettömän suuri!
Tuleeko Sinulla enää mitään mieleen, kun kirjoitan tällä tavalla? Olen toivoton tapaus tässä asiassa tajuamaan veeällien tavalla!
...ole toivoton, en minäkään :)
Ehkäisymieli on vallitsevana koko ajan, mutta ajatus ehkäistä on pois pantavana mielen päältä jatkuvasti.
No tämä asia tietenkin on sellainen, ettei me ehkä siinä löydetä yksimielisyyttä, enkä voi saada sinua kaiketi ymmärtämään asiaa kutenminä sen ymmärrän, vaikka parhaani olen koittanut asiaa selittää.
Minä sanon, että ehkäisy on väärin ja sinä sanot, ettei sitä Raamatussa kielletä. Tämä meidän täytyy nyt hyväksyä, että me olemme tällä tavalla eri mieltä asiasta, enkä vaadi, että sinun pitäisi muuttaa mieltäsi, vaan olen omani tuonut teittäväksi.
Me tarkastelemme asiaa kyllä huomattavasti eri näkökulmista, enkä minä osaa asettautua siihen tilanteeseen, jossa sinä olet/olit ja päin vastoin.
No tästä asiasta en osaa enempää kertoa ja siksi on ehkä turhaa lähteä toistamaan jo kirjoittamaani tekstiä, koska se tuskin tuo mitään uutta enää.
Jotta meillä olisi tässä yksimielisyys, niin minun pitäisi sanoa, ettei ehkäisy ole väärin tai sinun pitäisi sanoa, että se on väärin.
Sen verran vielä sanon, että asiaa peilaan siltä näkökannalta, että ihminen on asetettu suojelemaan ja varjelemaan luomakuntaa kaikin tavoin.
Aivan totta!
On turha toistella asioita, jotka varsin hyvin tiedämme kumpikin. Perusteesi olet kirjoittanut moneen otteeseen ja saanut siihen äkäisiäkin vastauksia joskus.
Jatkan muutamilla kommenteilla myöhemmin, jos siltä tuntuu. Enhän viestisi yksityiskohtiin puuttunut vielä lainkaan. Mutta periaattellisella tasolla asia tuli käsitellyksi turhankin tarkasti minun puoleltani. En sentään tunne häpeää tai harmia!
Hyvästelit lämpimästi uskonsisaresi ja -veljesi tuolla etusivulla.
En halua tulla sekaan sorkkimaan.
Miten mielelläni sanoisinkaan Sinulle:
"Jumalan Rauhaan!"
Mutta en kokenut taholtasi uskoni hyväksymistä. Sinä et Hengen yhteyttä tällaisen kanssa tuntenut/halunnut.
Elämä jatkuu. Väki vaihtuu. Muuttuuko mikään? Minä olen muuttunut!
Minut saat unohtaa, puheeni voit laittaa roskakoriin. Ne olivat minulle itselleni HELMIÄ, mutta ne ovat uusiutuva luonnonvara. Ne eivät lopu, niin kauan kuin uskominen on minulle näin tärkeää.
Monet Sinun viestisi olen tulostanut paperille. En tiedä palaanko niihin koskaan? En tiedä huomisesta. En tiedä, oliko tällä mitään merkitystä? Mutta en sure sitä!
Kaikkea hyvää Sinulle näin ystävänpäivän kunniaksi!
Mun mies ei kysele synnytyksen jälkeen joko oisit valmis rakastelemaan eikä kyllä muulloinkaan mun on rakasteltava sillon ku herra haluaa.
Meitä on paljon, kapinaan ei uskalla kuitenkaan!
Mutta mielenterveystoimiston asiakas olen minäkin, kun uuvun kertakaikkiaan seksihullun mieheni alle!
Siinä pitäisi sitten olla vielä hyvä äiti 10 lapselleen, tai ehkä kohta 11... saatan olla raskaana taas
"osasyy raskauden pelkoon työkavereiden suhtautuminen" ,kirjoitti yllä VL-äiti
Kuinka moni vanhoillislestaadiolainen kertoo työpaikallaan olevansa lestaadiolainen??
Minun kokemusten mukaan suurin osa haluaa sen salata. Netti on tuonut kasvottomuuden ansiosta myös lestaadiolaisille mahdollisuuden keskustella uskostaan. Harvalla on rohkeutta kasvotusten alkaa keskustella.
Netissä on helppo olla vahvasti uskonsa takana. Työpaikoilla vaikeampaa.
Ehkäisyn itsekkyydestä??
Minusta jokaisen vastuuntuntoisen vanhemman tulisi miettiä kuinka monesta lapsesta jaksaa vastuun kantaa sekä miettimään myös lasten oikeuksia. Ison perheen äiti,joka haluaa myös oman ammatillisen uran,joutuu väkisin tekemään valinnan. Jompikumpi väkisin jää vähemmälle. Sääli jos kärsijänä on lapset.
Tämähän näyttää olevan se järkyttävä nykypäivän vl-naisten ihanne: ura ja iso perhe yhdistettynä. Katsotaan ylöspäin ihaillen niitä todella harvoja, jotka siihen kykenevät. Ei ihme, jos moni sortuu paineen alle. Ei armoa eikä vapautta tässäkään asiassa...
Kiitos mielenkiintoisesta ja avartavasta avauksesta. Ymmärrän sanomaasi hyvin, vaikka itse olen vielä naimaton nainen.
Naimattomanahan joutuu olemaan koko ajan selibaatissa ja se on vain kestettävä.
Seksielämästä, avioliitosta ja lapsista ajattelee sellaiset, jotka eivät ole sitä vielä kokeneet.
Tuo rakastetuksi tulemisen ajatukset ja kaipuut valtaavat mielen syvästi. Vaikka on saanut täällä lukea paljon kaikenlaista negatiivista asiasta kuin asiasta, niin sitä silti haluaa uskoa ja luottaa onnelliseen perhe-elämään.
Mää näen paljon seksuaalisia unia ja saan sillä tavalla tyydytyksen seksielämän puutteeseen.
Tällaisen neuvon antaisin monille miehille ja naisille, jotka tahtoisivat itsetyydytystä.
Luonto hoitaa sen omalla tavallaan tahdostamme riippumatta unikuvien kautta ja eikä se ole paha asia.
Elämä on jatkuvaa taistelua omaa lihaa ja verta vastaan. Uskon, ettei avioliitossakaan ole täysin vapaa seksuaalisuuden ongelmista.
Mää olen nuori nainen, joka en ole vielä löytänyt sitä omaa rakastani.
Uskon sen löytyvän, mutta Jumala ei ole vielä nähnyt hyväksi anta sitä miul.
Olen pitkään lukenut ja seurannut näitä keskusteluja, mutta pitkästä aikaa kehtasin kommentoida.
Haluaisin antaa jotain rakentavaa etsiville sieluille, sikäli kun miul on jotain järkevää sanottavaa.
Olen tullut uskoon autetuksi täällä aijemmin monista hyvistä vastauksista.
Ei se uskominen niin kamalan hankala asia ole, mutta periksi pitää antaa omalle itsekkäälle luonteelleen.
Mää osaan antaa periksi, en ala väittään kauheesti vastaan.
Mää en sure kohtaloani, vaikka en ole päässytkään nuorena naimisiin.Voin auttaa lapsiperheitä heidän tarvitessaan palvelua. Naimattomia immeisiä tarvitaan ja heillä on kysyntää.
Mää olen monta kertaa saanut olla lapsenvahtina perheissä, että isillä ja äideillä olis vapaata ja saisivat huokaista.
Mua sitten säälittää noi julkkikset, jotka aina eroaa. Heillä ei todellista iloa ja onnea ole.
Nytteki Rajalan Panu ja Katri Helena aikoo erota.
Onni ja ilo löytyvät vain Jumalan sanasta ja opetuksista. Olemalla kuuliaisia Jumalan sanalle elämämme on eheää ja rauhallista.
Hassua, miten vaikeaa on itse kunkin keskustella näistä uskomisen asioista. Keskustelusta tulee oikea puuropata. Siinä on meillä täällä kovasti opittavaa keskusteluun rauhassa ja sovussa.
Jane-sisarenne.
Kiva, että olet taas palannut keskustelemaan. Luin viimeksi sinun syvälliset pohdintasi. Pohdit kannattaako olla uskomassa. Muistaakseni yritin vastata, mutta jostain syystä sitä vastausta ei keskustelupalstalle tullut. Hienoa, että olet jaksanut taistella;)
Sorry, kun on käynyt niin sulle. Vastauksia oli niin paljon, ettei niihin kaikkiin tainnut ehtiä vastata. Mitä sää halusit silloin kysyä multa ?
Onko sinulla kaikki hyvin asiat elämässäs ?
Minulla on aika hyvin. Oli tässä vaikeaakin, mutta nyt on taas seesteisempää.
Et ole tainnut siekään paljoa tänne kirjoitella. On niin lennokkaita ja "viisaita" juttuja täällä, ettei niihin voi paljoo kantaa ottaa.
Jotkut täällä kinaa asioista tosi kovaa, ihan hymyilyttää.
Mitä sää ajattelet näistä uskomisen asioista ? Onko niissä sun mielestä järkeä ?
Mun mielestä niissä on. Se on elämäntapa ja ei varmastikaan huono. Paljon huonompiakin tapoja on elää kuin uskoa Herraan.
Ei ne ole huuhaa juttui, vaikka monet tänne kirjoittajista leimaa uskonasiat oikopäätä sellaisiksi.
Tästä kirjoitteluista ja keskusteluista täällä voi olla paljon hyötyäkin, mutta pelkään joutumista koviin väittelyihin ja ei minusta sellaisiin kyllä oliskaan. Niin vahvaa raamatuntuntemusta ei kyllä ole, jotta voisi niin perusteellisesti asioita selvittää kuin esim. nimimerkki vlm. ym. vakas ja Hynde.
Näitten herrojen kanssa ei kannata väitellä, jää varmasti hopealle.
Haluan keskustella rakkauden ja hienotunteisuuden ilmapiirissä.
...halusin ennemminkin rohkaista kun kysyä. Sitä tahdoin sanoa, et mulla on ollu myös aikoja, jolloin olen miettinyt, että voisinko elää elämäni jotenkin toisin. Kaiken funtsimisen jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että elämä olis jotenkin turvatonta jos luopuisin uskosta. Parempaa vaihtoehtoa elämiselle en ole vielä löytänyt.
Kyllähä se joskus tuntuu, et miks nähä vaivaa säilyä uskovaisena, mut kun alkaa ajatella, mitä hyvää meidän uskossa on, niin kyllä mulla ainaki tulee mieleen turvallisuus ja laaja ystävien ja kavereiden verkko. Mahtavaa, että on olemassa sellaisia ihmisiä, kenen kans viettää vapaa-aikaa ja miettiä suuria elämän kysymyksiä ilman minkäänlaisia suorituspaineita. Monesti tulee vaikkapa suvareissa tai ehtoolliskirkossa mieleen, et tätä osaa en koskaan vaihtais pois...
Saat varmaan liian hyvän kuvan mun elämästä, mutta vastoinkäymisten jälkeen olen alkanut hahmottaa pienet elämän perusasiat ja sen, että kuin hyvin mulla loppujen lopuksi ne ovat. En haaveile urasta, ulkomaanmatkoista ym. Mulle riittää se, mitä mulla nyt on ja se et olen suurimpiirtein sinut itseni kans. Kaikki muu tulee ajallaan jos on tullakseen.
Mulle riittää, et o terveyttä, työtä, josta saan toimeentulon, kaverit ja luonto, ja että elämä tuntuu elämisen arvoiselta.
Hienoja sanoja. Kiitos. Tulipa aijemmin harrastettua tuota kaupungilla yöllä maleksintaa. Siellä näki juopuneita, kylmissään räkä poskella nuokkuvia, rööki huulilla, kamalis meikeissä neitosia napapaita yllä. Ero on kuin yöllä ja päivällä lämpimissä rauhanyhdistyksen suojissa olevalla porukalla verrattuna öisillä kaduilla päämäärättömästi seilaaviin nuoriin.
Mä olin maailmassa vähän aikaa, mutta en ollut oikein tyytyväinen siltikää.
Vaikka uskovan tie ei aina lie, niin helppo kuin sen jotkut kuvaa, mutta jos vaan, luotat Jumalaan, niin huomaat, että huolesi jo häipyy, kaikki varjot väistyy, taivaan isä pitää huolta lapsistaan, ja voimaa antaa päivään uuteen...
Ei rikkaus eikä julkinen kunnia tuo onnea. Miten menee julkkiksilla tänä päivänä. Erotaan melko pian ja se rikkaus tuo vain rauhattomuutta.
Enpä usko Merikukan ja Hajlis Harkimon onnen kestävän pitkään. Kuvankaunis oli Leena Harkimo ja silti ei kelvannut enää Hajlikselle.
Ei voi silti sanoa, että me uskovaiset olisimme vapaat ongelmista. Kuitenkin elämisen laatu on paljon kestävämpää ja monista ongelmista ollaan vapaita, koska ne eivät kuulu meidän elämäämme.
Suurin asia on se, kun ollaan vapaat päihteitten käytöstä, jotka muita ihmisiä orjuuttavat tavattoman paljon. Sinä ja minä ollaan onnellisessa asemassa, kun ollaan tajuttu tämä jo nuorina ja voidaan odottaa elämältä vielä paljon hyvää ja kaunista.
Ei sun tarvitse raamatttua osata jos sinulla on sama henki kuin seuroissa puhutaan.
Väärää henkeä vastaan mulla on. Jos sellainen kasvaa tulee eriseura.
Koska täällä on niin paljon uskottomia niin puhun lakia enkä niinkään evankeliumia. Se usein satuttaa myös niitä jotka on toinen jalka maaailmassa. Väillä voi tulla itellekkin ylilyöntejä, mutta minkäs voi kun en ole hirveen viisas .
Oikeesti olen ihan tavallinen nuorimies.
Enkä puhu niin kuin voi ymmärtää täällä.
Missäpäin Suomea sä vaikutat?
harhahenki.
kertoa, sillä muutenhan meidät tunnistettaisiin.
Olen Etelä-Suomesta ison kaupungin lähettyviltä.
En oikein usko näihin nettitreffeihin. Suuressa maailmassa on sattunut kaikenlaisia ikäviä tapauksia, kun nuoret tytöt ovat sopineet nettiystävän kanssa tapaamisista ja sitten sieltä onkin tullut iso korsto seksi mielessä.
Mut keskustella aina voi kivoista asioista. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka se johtaiski johonki.
viisas tyttö.
En tarkoita, että olisin varsinaisesti treffejä järjestelemässä. Sun aikaisemmat kirjoitukset ja pohdinnat uskosta saivat minut kiinnostumaan. Sinun epäilykset olivat jotenkin aitoja verrattuina moniin muihin ja heräsin kirjoituksesi luettua miettimään itsekin uskon asioita. Pohdin, että jos kaikkiin kysymyksiin olis järkiperäiset ja perusteelliset vastaukset, eihän voitaisi puhua enää uskon asioista. On jotenkin helpompi elää, kun uskoo, eikä järkeile.
Kun sinä et pitkään aikaan osallistunut tämän palstan keskusteluihin, niin mietin, että mitenköhän sinä olet ratkaissut omat epäilyksesi. Sit kun sinun nimi löytyi taas vastaajista, niin päätin ottaa kantaa sun juttuihin.
Saithan kysymyksiisi niin monenlaisia vastauksia, että kyllä hirvitti sun puolesta. Sua oltiin kyl viemässä moneen suuntaan. Ehkä sä olet oman Jaakobin painis käyny ja löytänyt oikean ratkaisun.
Mut ehkä tällä palstalla ei ole tarpeen jatkaa keskustelua, vaikka ehkä sitä vois jatkaa... En ole itse lähdössä treffeille, vaikka en kyllä kuulu niihin maailman miehiin, jotka ovat tytöille tekemässä pahaa. Ethän kyllä voi tietää minusta mitään, joten ymmärrän täysin pelkosi pysyä nimettömänä;)
Sain sen käsityksen, että sinä olet ratkaissut omat ongelmasi ja sinä nautit nyt elämästä. Toivon sulle kaikkea hyvää. Eihän koskaan silti voi tietää, josko joskus jossain keskusteluja jatkettais...So, talvenjatkoja.
olet varmaan. Muistan lukeneen jostain kommentista, että olet vielä villi ja vapaa niinkuin miekin.
Totta on, että joutuu sanomisistaan väärinymmärretyksi, niinkuin kävi Ruotsin Kuninkaalle Kaarle Kustaallekin vieraillessaan, äsh, mikä paikka, tai valtio se nyt olikaa.
Jeesuskin saarnasi paljon, mutta monet loukkaantuivat häneen ja kuten tiedetään, lopuksi hänet pantiin ristinpuuhun ilman pienintäkkän syytä. Kristus teki vain hyvää ja saarnasi ihmisille pelastuksen sanomaa. Se ei vaan kelvannut monille epäuskoisille.
Hassua täällä toi kauhee väittely. Miksemme voi ja pysty keskustelemaan fiksusti ja ilman kovaa kielenkäyttöä.
Mää en kyllä haluu loukata ketään. Tarkoitus on vain, että vois antaa jotain etsiville ja janoaville sieluille. Paljon ei kyllä meikätyttö voi antaa, kun en omaa perusteellista raamatuntietoa, joita toisilla täällä on paljon.
Haluun sanoa vain sen, että ei tämä uskovaisena oleminen ole yhtään kamalaa.
Kysymyksiä olis tietty paljon, mut itsekäs ihminen ei voi saadakaan järkeä tyydyttäviä vastauksia.
Ole sinäkin suolana täällä, vaikka takkiin tulee joskus rajustikin.
Saa nähdä, koska meikätyttökin saa täällä nuhteet ja haukut uskonsa tähden.
aina ei voi olla onnellinen ja pilvilinnoissa.
Välillä suututtaa, itkettää ja on pettymyksiä.
Ei uskovan elämä ole aina ruusuilla "tanssimista".
Elämäntapana usko on jaksaa paremmin elämän kolhuissa ja luottamista parempaan huomiseen.
Se auttaa olemaan jokapäiväisessä elämässä kohtelias ja avulias muita ihmisiä kohtaan.
Meidän uskovien tulee olla fiksuja myös muita kohtaan, vaikka eivät oliskaan kanssamme samaa mieltä asioista.
Minultakin on ehditty kysymmään monta kertaa uskoni perusteista. Kun en osaa mielestäni viisaasti perustella, sanon vaan, jot musta se on kaunista ja luontevinta. Kansoissa ja heimoissa on niin kummallisia elämäntapoja, ettei suomalaisen kristityn elämä ole alkuunkkan outoa ja kummallista verrattuna vaikkapa Intian uskontoihin. Pyhä lehmä löntystelee kadulla. Voi että mua se naurattaa, mut en tällä silti tarkoita, että pilkkaisin Hinduja. He ovat kaikesta huolimatta onnellisia uskossaan.
Niin mekin voidaan olla, vaikka toisista uskomme on tosi omituinen.
Täällä kinastellaan kovasti ehkäisystä, tupakasta, pyhästä hengestä, ainoasta opikeasta uskosta, jne. Mikä on mun vastaukseni niihin ?
En mää osaa edes vastata niihin. Mä teen niinkuin seurakunta neuvoo ja on nähnyt hyväksi.
Itse toivon saavani hyväpalkkaisen miehen, jotta voin sitten olla vaan kotona lapsia hoitamassa. Voishan se mies myös avata minulle vapaaehtoisen eläketurvatilin, jolle karttuis säästöä, jotta sitten hamassa tulevaisuudessa ei olis pelkästään miehen eläketurvan varassa siivellä eläjänä.
Tupakanpolttoon sanon vaan, että suvaitsevaisuuta heitä kohtaan pitää löytyä, onhan niitä huonoja tapoja paljon muitakin, itsekkyys ennenkaikkea.
Oman mieheni tulisi kyllä olla tupakoimaton.
Aurinkoista kevättä sulle ! Jane
"Itse toivon saavani hyväpalkkaisen miehen, jotta voin sitten olla vaan kotona lapsia hoitamassa. Voishan se mies myös avata minulle vapaaehtoisen eläketurvatilin, jolle karttuis säästöä, jotta sitten hamassa tulevaisuudessa ei olis pelkästään miehen eläketurvan varassa siivellä eläjänä."
Oliko tämä vain heitto vai oletko tosissasi? Kannattaa mennä johonkin Nokian nurkille tai Espoon Westendiin hengailemaan jos joku isokenkäinen vaikka suostuisi ottamaan sinut elätikseen..... Et sitten ajatellut lasten kasvettua mennä töihin vaan ajatelit elää leveästi kotirouvana..... Kaikenlaisia sitä onkin....
sitä, että jos tulee iso perhe ja joutuu olemaan pois työelämästä vaikkapa 10 - 15 vuotta.
Kotiäitien eläketurva ei tuona aikana notkahda mihinkään ja siksi tarvitaan vapaaehtoinen eläketurva sitä paikkaamaan.
Tottakait sitten taas työelämään, kun lapset ovat kaikki lentäneet pesästä.
Raamatussa Jeesus asetti lapsista HUOLEHTIMISEN, EI TEKEMISEN tärkeäksi!!
Eli kukahan se on itsekäs?
Se, joka tehtailee omia lapsia ja kuvittelee ylimielisyydessään osallistuvansa suuren Jumalan luomistyöhön (käsittämättömän röyhkeää), vaan se, joka yrittää huolehtia muiden tekemistä lapsista ja ehkäisee, ettei tulisi lisää lapsia jo muutoinkin täyteen maailmaan, jossa ei resursseja kaikille riitä!!
>>
Ei Raamatussa anneta lupaa ehkäisyyn missään kohtaa, vaikka jo siihen aikaan oli olemassa alkeelliset ehkäisykeinonsa (esim. Onan).
>>
Raamatussa ei muuten anneta lupaa autolla ajoon missään kohtaa! Autolla ajaminen on siis syntiä! Kyllä ensin täytyisi olla kielto, ennen kuin lupaa tarvitaan;)
Mitä Oonanin kohtaan tulee, niin tarkoitatko että Vl-ät noudattavat sitä kohtaa Raamatussa? Jos siis jonkin naimisiinmennyt veli kuolee lapsettomana, niin Vl kyllä siittää sitten oman vaimonsa lisäksi myös velivainaansa lesken? Siitähän siinä kohdassa kerrotaan!!
Oi Vl-ien ihmishulluutta itsekeksityine sääntöineen, joista Jumalakin kauhistuneena päätään puistelee!! Ei rakasteta lähimmäisiä ja toimita niiden parhaaksi, vaan itsekeksittyjen lakien ikeessä matkaa taitetaan:(
Ande
...Raamatussa annetaan lupa polttaa tupakkia?
...jos perusteena on, ettei "raamatussa anneta lupaa ehkäisyyn" (josta käsittääkseni ei puhuta sanallakaan - Onanin tapaus käsittääkseni koskee aihetta, jossa hän kieltäytyi siittämästä veljelleen jälkeläistä tämän lesken kanssa - noudattavatko lestadiolaiset muuten tätä lakia?)
Tuo tupakin poltto nousee mieleen, kun toisaalta puhutaan, ettei ihmisruumista saisi tieten tahtoen turmella Hengen temppelinä?
huonontaa sperman laatuakin!
...on joidenkin viimeaikaisten tutkimusten mukaan ihan oikeasti enemmän riippuvuutta aiheuttava aine, kuin heroiini.
Mutta nikotiinihimon tyydyttäminenhän juuri tarjoaa "hetken helpotuksen", pakokeinon arkitodellisuudesta, vaikka sitä nyt ei mainitsemastasi syystä suoranaisena "ehkäisykeinona" pitäisikään.
Mua ihmetyttää se, että "oikeat" uskovaiset mieltävät nautinnon pahaksi, jota eivät ansaitse. Kuitenkin: mitä varten te olette uskovaisia? Jotta saavuttaisitte iankaikkisen nautinnon! Jumala haluaa kaikenlaista nautintoa lapsilleen, maallista ja taivaallista. Vain epätäydellisyys ja siitä seuraavat ilmiöt estävät meitä nauttimasta. Sanokoon joku sitä sitten synniksi.
Ensinnäkin. Sanoit, ettei Raamattu missään vaiheessa salli ehkäisyn käyttöä. Ei se myöskään kiellä sitä missään vaiheessa.
Toiseksi. "Raamatun aikaan" perheet eivät tosiaankaan olleet suuria. Se ei kuitenkaan johtunut pisättäytymisestä, kuten Sinä tunnut uskovan, vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että noin yksi lapsi kolmesta eli paria ikävuotta vanhemmaksi. Syynä siis lapsikuolleisuus, ei selibaatti.