Mihin tuota kepua oikeastaan enää tarvitaan? Maalaisliitto, jonka suora jatkumo kepu on, syntyi kokonaan toisenlaisena aikana, jolloin Suomen maalaisväestö oli suhteellisesti nykyiseen verrattuna viisinkertainen ja viljelijäväestö kymmenkertainen. Silloin maalaisliitolla oli missio ja todellinen tehtävä tuon väestön valistajana ja etujen ajajana. Nyt vähäisen viljelijäväestön etuja ajaa paremmin muut puolueet, kuten on nähty, ja useimmat viljelijät kannattanevatkin kokoomusta kuin kepua, ja muun maaseutuväestön edut yhtenevät pitkälle vastaavassa työ- ja/tai sosiaalisessa asemassa olevan kaupunkiväestön kanssa, joiden etuja ajavat kepua paremmin muut puolueet, kuten demarit, vasemmistoliitto, perussuomalaiset ja kokoomuskin.
Nyky-maalaisliitolla on väärä virallinen nimi, keskusta. Ei se mitään keskustaa edusta, sillä paljon selkeämmin yleiskeskustalaisia aatteiltaan, tavoitteiltaan ja kannattajakuntansa koostumukseltaankin ovat suurista puolueista kokoomus ja SDP, edellinen hieman oikealle, jälkimmäinen hieman vasemmalle kallistuen. Oikeaa tarkoitan tässä porvarillis-konservatiivisellä arvopohjalla ja vasenta radikalis-sosialistisemmalla yhteiskunnallisella näkemyksellä. Tästä johtuen ensin mainitun kannattajat ovat keskimääräisesti hieman parempiosaisia kuin viimemainitun. Molemmat korostavat demokratian valtio-opillista merkitystä ja niillä on samat toimintaperiaatteet ja pitkälle samankaltaiset näkemykset Suomen asemasta maailmassa ja oman yhteiskuntamme kehityssuunnista ja –tarpeista. Siksi nuo puolueet toimivat niin hyvin yhteen kahdessa viimeisessä hallituksessa.
Mutta ei kepu edusta enää maalaisväestöäkään, ei haluakaan sitä edustaa, kun pyrkiessään – turhaan – kaupunkeihin se haluaa imagosyistä häivyttää mullan, karjan ja lannan hajun itsestään. Kepu on ihmeellinen sekoitus lähes kaikkia muita nykypuolueita. Melko lähimenneeseen historiaansa yhä kiinnittyneenä se tuntee viehtymystä kommunistisiin toimintatapoihin ja monet sen kannattajat ilmeisesti aatteeseenkin. Nyt kun kepu vihdoin näkyy päässeen selville EU- ja ulkopoliittisesta linjastaan, se on vaalilupauksiinsa nähden täyskäännöksen tehtyään päätynyt samalle linjalle, mitä edellisetkin hallitukset edustivat. Veropolitiikassa se on omaksunut kokoomuslaisen linjan, jota se ennen vaaleja jyrkästi vastusti tehden mm. suurieleisiä lupauksia, että verotusta ei tulla alentamaan vaalikauden aikana. Toisaalta hyvä, että kepukin noudattaa Paasikiven sanomaa, että ”tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku”. Toisaalta huvittaa tuo käännöksen nopeus suunnasta, mitä se vaalien edellä lupasi mennä, mutta ei kai se olisi edes maininnan arvoinen asia kepusta puhuttaessa.
Toimintatavoissaan Kepu siis muistuttaa vanhoja kommunisteja mutta jossain määrin myös nykyisiä perussuomalaisia. Monissa asioissa – mm. tulonjakopolitiikassa sen on vasemmistolaisempi kuin vasemmistoliitto; suuri ristiriita muuten sen omaksumaan veropolitiikkaan nähden. Näkemyksissään yhteiskuntamme kehitystarpeista ja –suunnista se on ehdottomasti kokoomusta oikeistolaisempi, kaikista puolueistamme vanhanaikaisin, ei ainoastaan konservatiivinen – säilyttävä – vaan regressiivinen, taannuttava. Silti se haluaa usein esiintyä liberaalina – kuuluu tuohon itselleen täysin väärään viitekehykseen EU-parlamentissakin – ja silti sana liberalismi on monelle kepulaiselle kirosana ja muita lyödään siitä syyttäen. Kepu yrittää olla yhtä aikaa vähän kaikkea, mutta ei tarpeeksi mitään ja eihän sellaisesta mitään synny. Sille käy kuten sille entiselle miehelle, jolla oli ”niin kiire, ettei ehdi tehdä mitään”. Siis perustellummin kuin ”keskusta” – nimeä kepusta voitaisiin käyttää nimeä ”hajaisto” tai ”sekaisto”.
Kun otetaan huomioon, että vihreillä, kristillisdemokraateilla ja ruotsalaisilla on poliittisessa järjestelmässämme tehtävät, joiden hoitamisessa muut puolueet eivät edes pyri kilpailemaan, niin yhä aiheellisempana nousee esiin kysymys: mihin kepua tarvitaan? Vihreät on puolueistamme ainoa, jonka edustamia asioita kepu ei yritä ollenkaan omia ja jonka esittämiä ajatuksia se poikkeuksetta vastustaa. Mutta vihreät eivät ainakaan vielä ole sellaisessa asemassa puoluekentässämme, että kokonainen puolue tarvittaisiin vain sen oppositiona olemiseksi.
Luulisi, että kepu, joka yrittää ottaa yhtä ja toista muilta puolueilta olisi kaikkein yhteistyökykyisin muiden puolueiden kanssa. Asia näkyy kuitenkin olevan juuri päinvastoin. Varmaankin kepun perinteisistä, kommunistisvaikutteisista toimintatavoista – joista hyvä näyttö viime vaalivoiton saamiseksi – johtuen, mutta myös siksi, että muut puolueet eivät katso hyvällä puoluetta, joka yrittää omia itselleen muiden saavutuksia ja työntää omat virheensä muiden niskaan. Ne pitävät keskustaa käkenä, joka yrittää munia heidän pesiinsä.
Yksi kiistaton tehtävä kepulla on. Vaikka kepujohtoisten kuntien väkimäärä lienee vain 1/10 Suomen väestöstä, noiden vähäväestöisten kuntien suuresta lukumäärästä johtuen kepulainen virkamieskunta ja muu kuntaeliitti on ylivoimaisesti suurempi kuin minkään muun puolueen vastaava. Myös kepun kenttäorganisaatiossa on väkeä enemmän kuin millään muulla puolueella. Noiden ihmisten työpaikkojen ja aseman säilyttäminen on kepun tosiasiallisesta ainoa tarpeellinen tehtävä; minkä tahansa muun yhteiskunnallisen tehtävän muut puolueet hoitavat paremmin. Kepulla on siis kiistaton merkitys tuon suuren oman kaartinsa, kymmenien tuhansien ihmisten työllistäjänä. Mutta eikö tuolle ihmisjoukolle löytyisi yhteiskunnastamme yleishyödyllisempiä tehtäviä? Pitäisi löytyä. Mutta eihän kepu tietenkään sitä halua, sillä silloin se kadottaisi merkityksensä ja olemassaolonsa oikeutuksen.
Jos kepun johtohenkilöt ajattelisivat maan parasta, he tunnustaisivat suoraan puolueensa tarpeettomuuden ja liittyisivät muihin puolueisiin kehottaen kannattajiaankin seuraamaan esimerkkiään. Mutta sitä on tietenkin turha odottaa, samoista syistä kuin tuon kepun mahtavan virkamies-, luottamushenkilöstö- ja kenttäagitaattoriorganisaaton purkuakaan. Mutta aika työskentelee vääjäämättömästi kepua vastaan. Kun kansan väestörakenne edelleen muuttuu keskittyen asutuskeskuksiin ja koulutusammatteihin ja samalla kansan valistuneisuus kasvaa, niin eihän sellaiselta kansalta kepu enää voi saada kannatusta. Kepu tietenkin yrittää epätoivoisesti muuttaa ulkoista kuvaansa edustuskelpoisemmaksi, mutta kun sen teot puhuvat omaa kieltänsä, niin ei valistuneita kansalaisia puheilla ja pian vaalien jälkeen tyhjiksi osoittautuvilla lupauksilla kauan hämätä. Ja kepun muuttuminen on mahdotonta siksikin, että se on liiaksi ja ilmeisen pysyvästi kiinnittynyt niihin perinteisiinsä, joita kohtaan nykyihmiset tuntevat syvää vastenmielisyyttä.
Arvaan, että jotkut kepulaiset yrittävät kohta mitätöidä minun edellä esittämäni näkemykset. Pankaapa merkille, mitä noista heidän väittämistään jää käteen todeksi osoitettuna, nyt tai historiassa. Pankaapa merkille, mitä erinomaista ja miten he kertovat kepun tehneen ja tekevän nyt ja kysykää itseltänne: onko tuo totta. Pankaapa merkille, mitä ja miten he aikovat tehdä ja punnitkaapa mielessänne, mikä tuosta on mahdollista ja mikä ei, ja tulevatko tulokset olemaan uskoaksenne sellaisia, mitä kepulaiset sanovat niiden olevan. Ajatelkaapa omilla aivoillanne ja tehkää johtopäätöksenne ja luokaa niiden perusteella mielipiteenne tuosta kepusta ja sen tarpeellisuudesta. Ehkäpä voitte myös julkaista mielipiteitänne tällä saitilla. Minä olen tässä asiassa tällä erää tehtäväni tehnyt, joten mahdollisesti syntyvään keskusteluun en aio osallistua.
Nyky-maalaisliitolla on väärä virallinen nimi, keskusta. Ei se mitään keskustaa edusta, sillä paljon selkeämmin yleiskeskustalaisia aatteiltaan, tavoitteiltaan ja kannattajakuntansa koostumukseltaankin ovat suurista puolueista kokoomus ja SDP, edellinen hieman oikealle, jälkimmäinen hieman vasemmalle kallistuen. Oikeaa tarkoitan tässä porvarillis-konservatiivisellä arvopohjalla ja vasenta radikalis-sosialistisemmalla yhteiskunnallisella näkemyksellä. Tästä johtuen ensin mainitun kannattajat ovat keskimääräisesti hieman parempiosaisia kuin viimemainitun. Molemmat korostavat demokratian valtio-opillista merkitystä ja niillä on samat toimintaperiaatteet ja pitkälle samankaltaiset näkemykset Suomen asemasta maailmassa ja oman yhteiskuntamme kehityssuunnista ja –tarpeista. Siksi nuo puolueet toimivat niin hyvin yhteen kahdessa viimeisessä hallituksessa.
Mutta ei kepu edusta enää maalaisväestöäkään, ei haluakaan sitä edustaa, kun pyrkiessään – turhaan – kaupunkeihin se haluaa imagosyistä häivyttää mullan, karjan ja lannan hajun itsestään. Kepu on ihmeellinen sekoitus lähes kaikkia muita nykypuolueita. Melko lähimenneeseen historiaansa yhä kiinnittyneenä se tuntee viehtymystä kommunistisiin toimintatapoihin ja monet sen kannattajat ilmeisesti aatteeseenkin. Nyt kun kepu vihdoin näkyy päässeen selville EU- ja ulkopoliittisesta linjastaan, se on vaalilupauksiinsa nähden täyskäännöksen tehtyään päätynyt samalle linjalle, mitä edellisetkin hallitukset edustivat. Veropolitiikassa se on omaksunut kokoomuslaisen linjan, jota se ennen vaaleja jyrkästi vastusti tehden mm. suurieleisiä lupauksia, että verotusta ei tulla alentamaan vaalikauden aikana. Toisaalta hyvä, että kepukin noudattaa Paasikiven sanomaa, että ”tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku”. Toisaalta huvittaa tuo käännöksen nopeus suunnasta, mitä se vaalien edellä lupasi mennä, mutta ei kai se olisi edes maininnan arvoinen asia kepusta puhuttaessa.
Toimintatavoissaan Kepu siis muistuttaa vanhoja kommunisteja mutta jossain määrin myös nykyisiä perussuomalaisia. Monissa asioissa – mm. tulonjakopolitiikassa sen on vasemmistolaisempi kuin vasemmistoliitto; suuri ristiriita muuten sen omaksumaan veropolitiikkaan nähden. Näkemyksissään yhteiskuntamme kehitystarpeista ja –suunnista se on ehdottomasti kokoomusta oikeistolaisempi, kaikista puolueistamme vanhanaikaisin, ei ainoastaan konservatiivinen – säilyttävä – vaan regressiivinen, taannuttava. Silti se haluaa usein esiintyä liberaalina – kuuluu tuohon itselleen täysin väärään viitekehykseen EU-parlamentissakin – ja silti sana liberalismi on monelle kepulaiselle kirosana ja muita lyödään siitä syyttäen. Kepu yrittää olla yhtä aikaa vähän kaikkea, mutta ei tarpeeksi mitään ja eihän sellaisesta mitään synny. Sille käy kuten sille entiselle miehelle, jolla oli ”niin kiire, ettei ehdi tehdä mitään”. Siis perustellummin kuin ”keskusta” – nimeä kepusta voitaisiin käyttää nimeä ”hajaisto” tai ”sekaisto”.
Kun otetaan huomioon, että vihreillä, kristillisdemokraateilla ja ruotsalaisilla on poliittisessa järjestelmässämme tehtävät, joiden hoitamisessa muut puolueet eivät edes pyri kilpailemaan, niin yhä aiheellisempana nousee esiin kysymys: mihin kepua tarvitaan? Vihreät on puolueistamme ainoa, jonka edustamia asioita kepu ei yritä ollenkaan omia ja jonka esittämiä ajatuksia se poikkeuksetta vastustaa. Mutta vihreät eivät ainakaan vielä ole sellaisessa asemassa puoluekentässämme, että kokonainen puolue tarvittaisiin vain sen oppositiona olemiseksi.
Luulisi, että kepu, joka yrittää ottaa yhtä ja toista muilta puolueilta olisi kaikkein yhteistyökykyisin muiden puolueiden kanssa. Asia näkyy kuitenkin olevan juuri päinvastoin. Varmaankin kepun perinteisistä, kommunistisvaikutteisista toimintatavoista – joista hyvä näyttö viime vaalivoiton saamiseksi – johtuen, mutta myös siksi, että muut puolueet eivät katso hyvällä puoluetta, joka yrittää omia itselleen muiden saavutuksia ja työntää omat virheensä muiden niskaan. Ne pitävät keskustaa käkenä, joka yrittää munia heidän pesiinsä.
Yksi kiistaton tehtävä kepulla on. Vaikka kepujohtoisten kuntien väkimäärä lienee vain 1/10 Suomen väestöstä, noiden vähäväestöisten kuntien suuresta lukumäärästä johtuen kepulainen virkamieskunta ja muu kuntaeliitti on ylivoimaisesti suurempi kuin minkään muun puolueen vastaava. Myös kepun kenttäorganisaatiossa on väkeä enemmän kuin millään muulla puolueella. Noiden ihmisten työpaikkojen ja aseman säilyttäminen on kepun tosiasiallisesta ainoa tarpeellinen tehtävä; minkä tahansa muun yhteiskunnallisen tehtävän muut puolueet hoitavat paremmin. Kepulla on siis kiistaton merkitys tuon suuren oman kaartinsa, kymmenien tuhansien ihmisten työllistäjänä. Mutta eikö tuolle ihmisjoukolle löytyisi yhteiskunnastamme yleishyödyllisempiä tehtäviä? Pitäisi löytyä. Mutta eihän kepu tietenkään sitä halua, sillä silloin se kadottaisi merkityksensä ja olemassaolonsa oikeutuksen.
Jos kepun johtohenkilöt ajattelisivat maan parasta, he tunnustaisivat suoraan puolueensa tarpeettomuuden ja liittyisivät muihin puolueisiin kehottaen kannattajiaankin seuraamaan esimerkkiään. Mutta sitä on tietenkin turha odottaa, samoista syistä kuin tuon kepun mahtavan virkamies-, luottamushenkilöstö- ja kenttäagitaattoriorganisaaton purkuakaan. Mutta aika työskentelee vääjäämättömästi kepua vastaan. Kun kansan väestörakenne edelleen muuttuu keskittyen asutuskeskuksiin ja koulutusammatteihin ja samalla kansan valistuneisuus kasvaa, niin eihän sellaiselta kansalta kepu enää voi saada kannatusta. Kepu tietenkin yrittää epätoivoisesti muuttaa ulkoista kuvaansa edustuskelpoisemmaksi, mutta kun sen teot puhuvat omaa kieltänsä, niin ei valistuneita kansalaisia puheilla ja pian vaalien jälkeen tyhjiksi osoittautuvilla lupauksilla kauan hämätä. Ja kepun muuttuminen on mahdotonta siksikin, että se on liiaksi ja ilmeisen pysyvästi kiinnittynyt niihin perinteisiinsä, joita kohtaan nykyihmiset tuntevat syvää vastenmielisyyttä.
Arvaan, että jotkut kepulaiset yrittävät kohta mitätöidä minun edellä esittämäni näkemykset. Pankaapa merkille, mitä noista heidän väittämistään jää käteen todeksi osoitettuna, nyt tai historiassa. Pankaapa merkille, mitä erinomaista ja miten he kertovat kepun tehneen ja tekevän nyt ja kysykää itseltänne: onko tuo totta. Pankaapa merkille, mitä ja miten he aikovat tehdä ja punnitkaapa mielessänne, mikä tuosta on mahdollista ja mikä ei, ja tulevatko tulokset olemaan uskoaksenne sellaisia, mitä kepulaiset sanovat niiden olevan. Ajatelkaapa omilla aivoillanne ja tehkää johtopäätöksenne ja luokaa niiden perusteella mielipiteenne tuosta kepusta ja sen tarpeellisuudesta. Ehkäpä voitte myös julkaista mielipiteitänne tällä saitilla. Minä olen tässä asiassa tällä erää tehtäväni tehnyt, joten mahdollisesti syntyvään keskusteluun en aio osallistua.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Kirjoitat paljon mutta asiaa
http://koti.mbnet.fi/maajussi/marikuvb.htm
Kepun tarpeellisuudesta päättävät äänestäjät.
Aivan oikein - kepun tarpeellisuudesta päättävät kepumanipulaation uhrit.
Aivan oikein - kepun tarpeellisuudesta päättävät kepumanipulaation uhreiksi muodossa tai toisessa jääneet äänestäjät.
Aivan oikein - kepun tarpeellisuudesta päättävät kepumanipulaation uhreiksi muodossa tai toisessa jääneet äänestäjät.
Aivan oikein - kepun tarpeellisuudesta päättävät kepumanipulaation uhreiksi muodossa tai toisessa jääneet äänestäjät.
Ja kaunein puolue!
...suurin kusettaja. Mikä kertoo sen, että 1/4 kansastamme on umpityhmää (tiedetään se muutenkin).
Jihaa!!!
Feikki Oiva Härkönen vaivautuu vastaamaan viestiini Jihaa!!
KEPU ON PARAS !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Niin on...
Kirjoittanut: Oiva Härkänen, 11.2.2004 klo 09.46
...että 1/4 kansastamme on umpityhmää (tiedetään se muutenkin).
---------------------------------
...näin varmaan onkin, ongelmana on vain se ettei teitä kaikkia tunnisteta.
1. Keskustan lähtökohdat
Keskusta arvostaa ihmisen vapautta, itsenäisyyttä, omatoimisuutta, kekseliäisyyttä sekä yritteliäisyyttä. Suvaitsevaisuus, ajatuksen vapaus ja perusarvojen kunnioitus kuuluvat keskustalaiseen arvomaailmaan. Keskusta tahtoo edistää ihmisten yhteistyötä ja yhteenkuuluvuutta sekä vastuuta lähiyhteisöstä ja heikommassa asemassa olevista.
Keskustalaiset haluavat uudistaa yhteiskuntaa ottaen huomioon maailman ja elinehtojen muutokset. Nähtävissä olevia ongelmia on ehkäistävä rohkean politiikan avulla.
Keskusta on vaikutuskanava kullekin tärkeisiin asioihin. Se toimii sillanrakentajana yhteiskunnassa vallitsevien vastakkainasettelujen ylittämiseksi. Puolueen toimintaa luonnehtii paikallisuus ja lähivaikuttaminen. Keskusta on ihmisten keskellä.
2. Ihminen muuttuvassa maailmassa
Maatalous-Suomi muuttui toisen maailmansodan jälkeen suurten järjestelmien teollisuusyhteiskunnaksi. Parhaillaan elämme siirtymävaihetta jälkiteolliseksi tietoyhteiskunnaksi kutsuttuun aikaan, jossa korostuvat tieto ja osaaminen. Muotoutuva aikakausi korostaa ympäristöarvoja, edellyttää yrittäjähenkistä elämänkatsomusta ja on kulttuuriltaan monimuotoinen.
Teollisuusyhteiskunnalle oli ominaista yhtenäiskulttuuriin pyrkiminen. Tietoyhteiskunnassa ja avoimessa taloudessa erilaisuus ja monimuotoisuus rikastuttavat suomalaista elämäntapaa. Yhteiskunta henkistyy ja kulttuurin merkitys sekä arvostus korostuvat. Jatkuva oppiminen ja henkinen kasvu ovat suomalaisen yhteiskunnan tärkeimpiä voimavaroja.
Useista ihmisistä muutos tuntuu kuitenkin ylivoimaiselta ja ahdistavalta. Moni kokee työelämän sopeutumistarpeet suuremmiksi kuin mihin omat voimavarat riittävät. Työttömyyden ja turvattomuuden leimaaman yhteiskunnan sijaan on luotava mahdollisuus parempaan tulevaisuuteen. Tätä kehitystä Keskusta haluaa toiminnallaan ja vaihtoehdoillaan edistää.
3. Mahdollisuuksien tasa-arvoon
Keskustalle oikeudenmukaisuus tarkoittaa ihmisten mahdollisuuksien tasa-arvoa. Julkisen vallan tehtävä ja velvollisuus on turvata kansalaisille yhdenvertaiset mahdollisuudet elämänsä rakentamiseen. Tämä on edellytys ihmisarvoiselle elämälle. Keskusta korostaa ihmisen vastuuta itsestään sekä tukee mahdollisuutta omalla työllä vaurastumiseen. Apua tarvitsevia, heikommassa asemassa olevia ja syrjäytyneitä kannustetaan ja tuetaan yhteisin varoin ja ponnistuksin pysymään elämässä kiinni. Oikeudenmukaisuuden on toteuduttava myös sukupolvien välillä. Mikään sukupolvi ei saa toimillaan heikentää tulevien mahdollisuuksia. Yhteiskunta ja elävä luonto on pyrittävä jättämään tuleville polville vähintään samassa kunnossa kuin se on saatu.
Sukupuolten välisen tasa-arvon on oltava suomalaisen yhteiskunnan lähtökohta. Sekä naisen että miehen on voitava valita roolinsa niin yhteiskunnassa kuin perheessäkin vapaasti.Yhteiskunnan on tehtävä tämä valinta mahdolliseksi ja jokaisen valintaa on arvostettava.
4. Sivistyksen voima
Keskustalaisille sivistys on itseisarvo, jonka merkitystä ei voi mitata välittömästi rahassa. Sivistys on osa arkista elämänhallintaa. Toisaalta se ilmentää niin ihmisen kuin kansakunnankin tasolla hyvän inhimillisen elämän perimmäisiä arvoja ja päämääriä.
Sivistyksellinen tasa-arvo on tulevaisuuden tärkein oikeudenmukaisuuskysymys. Jokaiselle kansalaiselle on turvattava asuinpaikasta, kielestä ja sosiaalisesta taustasta riippumatta tasa-arvoiset mahdollisuudet itsensä monipuoliseen kehittämiseen läpi elämän.
Nyt tarvitaan kykyä elää ja muuntautua verkostoituvassa tietoyhteiskunnassa. Henkinen pääoma ja osaaminen ovat kestävin perusta Suomen tulevaisuudelle. Laaja yleissivistys ja mahdollisuus jatkuvaan oppimiseen eheyttävät Suomea ja estävät ihmisten yhteiskunnallista vieraantumista.
5. Valtio heikomman asialla
Keskustalle valtio ja yhteiskunta ovat kaksi eri asiaa. Valtio ja julkinen valta edustavat poliittisesti säädeltyä osaa yhteiskunnasta. Julkisen vallan tehtävät on täsmällisesti määriteltävä ja rajattava.
Valtion ensisijaisena tehtävänä on kansakunnan sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden ylläpitäminen sekä kansalaisten perusoikeuksien ja yhtäläisen oikeusturvan takaaminen. Valtion on huolehdittava siitä, ettei korostunut taloudellinen tai etujärjestövalta vääristä yhteiskuntaa vahvimpien eduksi.
Keskustan tavoite on aito parlamentaarinen tasavalta, jossa keskeistä valtaa käyttää Suomen eduskunta. Keskusta haluaa vahvistaa edustuksellista demokratiaa yhteiskunnan oleellisimmista tavoitteista päätettäessä ja karsia julkista vallankäyttöä alueilta, joille se ei kuulu. Vallankäytön on oltava avointa ja vallankäyttäjät vaihdettavissa.
Kansalaisyhteisöjen vahvistuva asema on tärkeä kehittyvälle ja turvallisuutta luovalle yhteiskunnalle. Keskustan mielestä yhteiskunnan terveeseen rakenteeseen kuuluu talouden, kulttuurin ja poliittisen järjestelmän riittävä itsenäisyys ja vuorovaikutus.
6. Yrittäjyys on talouden ydin
Talous luo edellytykset hyvinvoinnille ja toimeentulolle. Taloudelliseen toimintaan
vaikuttavat erilaiset arvot, vastakkaiset edut ja käsitykset tulevaisuudesta. Keskustan talouskäsitys perustuu markkinatalouteen, jossa poliittinen valta asettaa puitteet markkinavoimien toiminnalle. Näiden puitteiden tehtävä on taata taloudellisen toiminnan laillisuus, luonnontaloudellinen kestävyys ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus.
Toimivan talouden ydin on yrittäjyys niin toiminnan muotona kuin elämänasenteenakin. Julkisen vallan yksi tärkeä tehtävä on edistää yrittäjyyttä ja huolehtia siitä, ettei kilpailuolosuhteita vääristetä. Yrittäjällä on oltava mahdollisuus taloudelliseen onnistumiseen.
Talouden rakenteiden muuttuessa kasvaa yritysten yhteistyön ja liittoutumisen merkitys. Keskusta kannustaa kansalaisia ja yrityksiä yhteistyöhön, verkottumiseen ja osuustoimintaan.
7. Suomi tarvitsee työreformin
Suomalaisen yhteiskunnan kipein ongelma on rakenteelliseksi muuttunut työttömyys, jonka seurauksena osaa väestöstä uhkaa pysyvä syrjäytyminen. Tähän ongelmaan ja työelämän murrokseen on vastattava rakenteisiin ulottuvalla työreformilla. Uudistuksessa on yhdistettävä työttömien, työssäkäyvien ja yrittäjien edut työttömyyttä vähentävällä tavalla.
Työ on tärkeimpiä itsensä toteuttamisen muotoja. Työn ja toimeentulon uudistaminen edellyttää työn käsitteen laajentamista kotona tapahtuvaan työhön, opiskeluun, vapaaehtoispalveluun sekä muuhun nyt palkattomaan toimintaan, joka edistää yhteistä
hyvää.
Oikeudenmukaisesti toteutettu työreformi edellyttää sosiaaliturvajärjestelmän uudistamista ja joustavan perustulon käyttöönottoa.
8. Luonto liittolaisena
Luonto on meille liittolainen. Luonnon monimuotoisuuden ylläpito suojelee maapallon elämää ylläpitäviä järjestelmiä. Suomen vauraus on peräisin runsaista ja monipuolisista uudistuvista luonnonvaroista. Niiden hoidon ja hyödyntämisen periaatteena on oltava uusiutuvien luonnonvarojen ylläpitäminen sukupolvesta toiseen.
Euroopan kansoista suomalaiset ovat säilyttäneet suhteensa luontoon läheisenä ja elävänä. Myös kaupungistuva Suomi on rakennettava niin, että jokaisella on mahdollisuus päästä luontoon. Jokamiehen oikeudet takaavat omakohtaisen yhteyden
luontoon.
Uusiutumattomia luonnonvaroja on kukin sukupolvi oikeutettu käyttämään vain, mikäli se korvaa käyttämänsä osuuden seuraaville polville sellaisella tiedolla ja teknologialla, joka auttaa elämään sovussa luonnon kanssa. Tämä tarkoittaa tuotannon ja kulutuksen kiertojen sulkemista ja yhdentämistä luonnon kiertoihin.
Luonto käy niukaksi maailmassa, jossa väkiluku kasvaa räjähdysmäisesti. Siksi ruokaturvallisuus, teollisuuden uudistuva luonnonvarapohja sekä puhdas vesi ovat arvokkain kansallisvarallisuutemme osa, jonka arvo tulevaisuudessa vain kasvaa.
9. Maaseudun ja kaupungin kumppanuus
Kulttuuriltaan vahvat kansakunnat arvostavat edellisten sukupolvien saavutuksia.
Suomalaiset ovat vuosisatojen aikana luoneet elinvoimaisen elinkeinotoiminnan ja maailman pohjoisimman maatalouden, joka tuottaa oman väestön tarvitsemat peruselintarvikkeet.
Tuotantoa on pystytty kehittämään jatkuvan tehostamisen lisäksi terveen ympäristön ja elintarviketurvallisuuden vaatimusten mukaisesti. Julkisen vallan tehtävä on luoda edellytykset kannattavalle maataloudelle ja muulle maaseudun yrittämiselle koko maassa.
Maa- ja metsätalouden arvo on ehtymättömän aurinkoenergian muuntamisessa ihmisen tarvitsemaksi ruoaksi, kuiduksi, energiaksi ja bioraaka-aineiksi. Oikeita menetelmiä käyttäen maaseudun elinkeinot luovat pysyvää hyvinvointia pitkälle tulevaisuuteen.
Asukkaiden ehdoilla rakentuva kaupunki kokoaa ihmisen sosiaalisen ja henkisen yhteiselämän. Rakenteellisesti monimuotoinen kaupunki auttaa ihmisiä kohtaamaan toisensa.
Keskusta haluaa kehittää Suomesta yhteiskunnan, jossa maaseutu palvelee koko Suomea ja kaupungit kaikkia suomalaisia.Vuorovaikutuksessa maaseutu- ja kaupunkikulttuuri tuottavat sekä taloudellisesti että inhimillisesti parhaan yhteiskunnan.
10. Suomi on maakuntiensa summa
Suomi on ollut vahvojen paikalliskulttuurien ja omaleimaisten maakuntien maa.
Keskustalaisen käsityksen mukaan jälkiteollinen tietoyhteiskunta avaa uusia mahdollisuuksia paikalliskulttuurien kehitykselle. Samaan suuntaan vaikuttaa eurooppalainen yhdentyminen, jossa paikallinen päätöksenteko koetaan yhä tärkeämmäksi.
Tasapainoisen Suomen rakentamiseksi tarvitaan tehokasta ja oikein kohdennettua aluepolitiikkaa. Kauttaaltaan asuttu maakuntien Suomi on tärkeä osa kansallista hyvinvointiamme, omaleimaisuuttamme ja turvallisuuttamme.
Keskusta toimii ihmisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi heidän asuinpaikastaan riippumatta. Pääkaupunkiseudun ja maakuntakeskusten asemaa kansainvälisten yhteyksien solmukohtina on edistettävä.
Maakunnalliset voimat kokoamalla lisätään kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia ja muunnetaan alueellista tahtoa toiminnaksi. Tästä syystä Keskusta haluaa vahvistaa maakuntahallintoa ja lisätä maakuntien itsenäisyyttä.
Maakunnallisuus on tärkeä osa identiteettiä. Keskusta haluaa edistää rikasta maakunnallista kulttuuria.
11. Suomalaisuus eurooppalaisuuden ja maailmankulttuurin osana
Suomalaisuus on omaperäinen osa Euroopan kulttuurista rikkautta - perinteensä, luovan voimansa ja kansojenvälisen vuorovaikutuksen ansiosta. Suomi ja suomalaisuus eivät kehity matkimalla tai eristäytymällä, vaan vaalimalla ominaispiirteitä ja siten vahvistamalla eurooppalaisuutta ja koko ihmiskunnan henkistä pääomaa. Muualta Suomeen muuttaneiden tasapuolisen ja ihmisarvoisen kohtelun on oltava osa arvomaailmaamme.
Suomen on oltava sekä itsenäinen kansakunta että kansainvälisen yhteisön aktiivinen ja yhteistyökykyinen jäsen. Talouden, turvallisuuden ja ympäristön vaatimukset edellyttävät kasvavaa taloudellista ja poliittista yhteistyötä kansojen
kesken. Suomen on vaikutettava siellä, missä tehdään suomalaisia koskevia päätöksiä.
Ihmiskunnan yhteisiä päämääriä ovat inhimillisen elämän ja henkisen kehityksen mahdollisuuksien saaminen kaikkien ulottuville, köyhyyden poistaminen sekä elämän jatkumiselle välttämättömän luonnontasapainon ylläpitäminen. Keskusta pitää tärkeänä, että Suomi täyttää oman velvollisuutensa näiden päämäärien toteutumiseksi.
Suomen on huolehdittava hyvistä suhteista kaikkien maiden ja erityisesti naapurimaiden kanssa. Suomen etujen mukaista on pysyä sotilaallisesti liittoutumattomana ja ylläpitää uskottavaa, itsenäistä ja yleiseen asevelvollisuuteen perustuvaa puolustuslaitosta. Perinteisillä puolueettomuuspolitiikan linjauksilla Suomi voi parhaiten turvata kansakunnan vapauden ja itsenäisyyden.
12. Keskusta Suomessa vuodesta 1906
Talonpoikaisuudesta ja Santeri Alkion edustamasta nuorsuomalaisuudesta kehittyi vuosisadan alussa keskustalainen kansanliike - Maalaisliitto - taistelemaan kansan vähäosaisen enemmistön etujen puolesta. Sen ensimmäisiä suuria tehtäviä olivat
tasavaltaisen hallitusmuodon toteuttaminen,kansansivistyksen nostaminen ja kansakunnan eheyttäminen radikaalilla uudistusohjelmalla - maareformilla.
Maamme talonpoikaisen kulttuurin keskeiset arvot siirtyivät keskustalaisen elämänkäsityksen ytimeksi. Näitä arvoja ovat henkilökohtainen vapaus, kansanvaltaisuus, yksityinen omistus, oikeudenmukaisuus ja arkikokemukseen perustuva
luontosuhde.
Tärkeä kansallinen voimanlähde on kristillinen usko ja siitä kumpuava käsitys jokaisen ehdottomasta ihmisarvosta, pyrkimys yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen ja lähimmäisenrakkauden korostaminen vihan ja itsekkyyden vastapainona.
Keskustan periaatteiden merkittävin esiintuoja oli Santeri Alkio, jonka aatteellinen testamentti on yhä Keskustan arvopohjan ydin.
Keskusta-aate on ihmisyysaate. Ihmisyys ja sen kehitystarve ovat Keskustan yhteiskunnallisen toiminnan perusta, jolle se rakentaa ihmisen kehityksen henkisiä, sosiaalisia ja aineellisia edellytyksiä.
Santeri Alkio:
"Pitäkää kädessänne aina edistyksen lippu"
"Älkää unohtako köyhän asiaa"
KEPU PETTÄÄ AINA
ON PASKAHOUSU
Talojuhani ja rakkaat :
http://koti.mbnet.fi/maajussi/marikuvb.htm
talojussilla myös kusta päässä.
kepu pettää aina
...kepua tarvitaan ainakin 700 000 äänestäjän mielestä hoitamaan maan asioita. Revi siitä!
Analyysisi oli osuva. Maalaisliiton kutsuminen keskustaksi on mielikuvatemppu, joka vetoaa tietämättömiin ja politiikan ”riitaisaksi” mieltäviin kokemattomiin äänestäjiin. Pahaksi onnekseen ihmiset eivät yleensä kykene ajattelemaan moniulotteista poliittista kenttää ja siksi kepun taannuttava luonne ja ambivalenttisuus (monikeskeinen luonne) jäävät pintakuohun alle. Täytyy toivoa että käyttämäsi termi "sekaisto" jäisi poliittiseen kielenkäyttöön. Sitä voisi joku alkaa pohtimaan tarkemmin.
Kuvasit oikein myös puolueen rakenteen ja toimintatavan, joka perustuu julkisista varoista kiertoteitse saatavaan rahoitukseen. Maaseudulla kepu esiintyy ilmeisen jämäkkänä etupiirin vartijana, kaupungeissa ja suuressa julkisuudessa sanomaa leima ”joukkopuolueen” tai halpahintaisen populismin leima.
Eivät kepun peruskannattajat politiikan lehmänkäännöksistä piittaa, niin kauan kuin raha virtaa. (Mutta koetahan hieman myöntyä johonkin tulonmenetykseen, niin jo kuuluu MTK:n kutsuhuuto.) Suuri vaalikarja taas ei muista mitä 4 vuotta sitten luvattiin ja lisäksi on aina käynnissä jokin mediasirkus (Irak), joka hukuttaa vakavan keskustelun.
Näin sitä mennään porskutellen ja unohdukseen luottaen. Ja tietysti julkisia varoja jakaen.
loistava analyysi Keskusta -nimisestä puolueesta. Eipä löydy kyllä vastaan sanomista.
Historiallisessa katsannossa voidaan nähdä, että Keskustan peruskannattajajoukko eli maatalouselinkeinonharjoittajat ovat lukumääräisesti vähentyneet. Maalaisliitto/KePu sitoutui sotien jälkeen ajamaan ennen muuta suurmaanomistajien ja tehomaatalouden etuja. Keskusta on sittemmin alkanut harjoittaa myös ns. aluepolitiikkaa, kun sen peruskannattjajoukko on vähentynyt. Tehomaatalousmallin suosiminen johti aikoinaan siihen, että maaseudulla asunut muu väestö joutui muuttamaan Ruotsiin ja kaupunkeihin, joissa oli työtä tarjolla. Pienviljeliväestön eduista Maalaisliitto ei piitannut lainkaan. Tämän ryhmän etuja ajamaan Veikko Vennamo perustikin sitten uuden puolueen Pientalonpoikien puolue, sittemmin SMP. Toisin sanoen Maalaisliitto suosi maaseudulla räikeästi yhtä kansanosaa. Aluepolitiikkaa harjoitettiin kyllä aina silloin, jos se palveli tehomaatalouden harjoittajia. Mutta muulla tavoin maaseutua ei pyritty kehittämään, vaan se autioitui. Myöhemmin Keskusta on yrittänyt muuttaa tehomaatalouden suosisimisen maaseudun kehittämiseen eli kokonaisvaltaiseksi aluepolitiikaksi. Äänestäjät ovat kyllä lähteneet tähän mukaan, sillä keskustalainen propaganda on aina väittänyt, että muiden puolueiden tavoitteena on ajaa väki maalta kaupunkeihin. Kyllä Keskustalla edelleen on selvä missio maaseudun ja syrjäseutujen puolueena. Tämä on merkinnyt puolueen notkahtamista reilusti vasemmalle, koska ökyisäntien edut eivät ole samat kuin maaseudun peruspulliaisten. Ökyisäntäpuolueesta on siis vähin erin tullut haja-asutuspuolue. Tämä missio on ainoa, mikä mielestäni selittää puolueen näin suuren kannatuksen.
Eri puolueet joutuvat tietysti muuntautumaan yhteiskunnan muuttuessa. Keskustalla tämä muuntautumistarve on ollut suuri elinkeinorakenteen muuttuessa. Se on onnistunut muuntatumaan uskottavaksi aluepolitiikkapuolueeksi, muttei yleispuolueeksi. Tämä johtuu nimenomaan niistä syistä, joita detonaattori toi esille. Yllätten voi sanoa, että muuntautumiskykyisin puolueemme näyttäisi olevan SDP. Ensin se sotien jälkeen harjoitti voimakasta kommunisminvastaista politiikkaa ja tuli leimatuksi NL- ja Kekkosvastaiseksi puolueeksi, jota CIAkin sitten tämän huomattuaan taloudellisesti tuki. Väinö Leskisen ja muidenkin katumusharrastusten ja Kekkosen aktiivisen hajotustyön jälkeen, puolueessa voitti alaa nöyrempi linja, jota voidaan kutsua Paasion linjaksi sen etumiehen Rafael Paasion mukaan. Vähitellen puolue mukautui Kekkosmyönteiseksi saavuttaen Kalevi Sorsan johtokaudella täyden hovikelpoisuuden punamultapuolueena. Puoleen oikeistosiipi iski kuitenkin heti takaisin, kun se oli mahdollista ja valitutti entisen asevelimiehen Mauno Koiviston presidentiksi. Paluu tannerilaiseen politiikkaan alkoi ja huipentui sitten EU:hun liittymisellä ja Lipposen hallituskausilla. Ympyrä oli sulkeutunut ja SDP edelleen uskottava valtapuolue, jonka yleispuolueominaisuus vain vahvistui. Tähän luultavasti vaikutti historia enemmän kuin arvataankaan. SDP oli selkeän revisionistinen ja kommunisminvastainen puolue vielä punamultakaudellakin. Silloin taistelukenttänä oli vain ay-liikkeen hallinta, kun kommunistit oli muutoin saatu lamautettua jo aiemmin. On aika ymmärrettävää, että SDP näkee välillä punaista kohdatessaan Keskustan. Kekkosen ja KePun politiikkahan pitkään syrji SDP:tä ja nämä harjoittivat osin samaa politiikkaa, jota kommunistit harrastivat. Myös keinot olivat häikäilemättömät. SDP:n suosion salaisuus on siinä, että se mielletään rehdiksi demokratiaa ja parlamentarismia ajavaksi puolueeksi. Jonkinmoinen tartunta kuitenkin 70-luvulla tähänkin puolueeseen tuli. Vasemmistoradikalismi sai otteen myös demareista ja paras esimerkki tästä on vielä nykypäivänäkin Erkki Tuomioja, jota omankin puolueen miehet taitavat pitää enemmän kepulaisena politiikkona kuin omana miehenä. Ainakin Lipposen tannerilainen demokratialinja ja tuomiojan kekkoslainen etujoukkoajattelu ovat lähes valovuoden päässä toisistaan.
Analyysi on erittäin pahansuopainen ja osoittaa suurta tietämättömyyttä Keskusta-puolueen kehityksestä ja varsinkin nyky-Keskustasta.
Keskusta on täysin moderni eurooppalainen liberaalipuolue. -Eräs Euroopan merkittävimpiä. Sen edustajat liikkuvat kuin kala vedessä kansainvälisillä poliittisilla areenoilla.
Analyysi on kaikkea muuta kuin sekavaa jäkätystä. Se on erittäin selkeä ja tarkkanäköinen ja täydentää yksityiskohtaisemmilla asiatiedoilla - totta joka sana - hyvin avaajan (detonaattori) laaja-alaisempaa mielipidettä. Tuossa analyysissa ei ole mitään pahansuopaisuutta, sillä "ei ole peilin vika jos naama on vino."
>Keskusta on täysin moderni eurooppalainen liberaalipuolue. -Eräs Euroopan merkittävimpiä.<
Ja toiset kepun kannattajat haukkuvaat täälläkin edellisiä hallituksia liberaalisesta talouspolitiikasta ja eräs innokkaimmista kepun äänitorvista, Oiva Härkönen, on toistuvasti todennut, että liberaali-sanakaan ei sovi politiikkaan!
Keskusta on kyllä prosentuaalisen kannatuksensa puolesta Euroopan merkittävinkin AGRAARIPUOLUE, josta luonteestaan johtuen se on myös Euroopan vanhanaikasin ja taantumuksellisin puolue. Sen historialliset ja yhä katkomattomat siteet kommunismiin tekevät siitä puolueena varsin omituisen, kahdessa roolissa elävän. Tuo kaksinaisuus osittain selittää kepulle ominaisen suuren ristiriidan sen puheiden ja tekojen kesken ja toistuvat äkkinäiset suunnan muutokset; tämä tekee puolueesta erittäin epäluotettavan.
Mutta taitava kepu on propagandassaan, missä sillä ei ole mitään moraalisia tai muita estoja, kuten on hiljattainkin nähty. Tämä selittää sen käsittämättömän suuren kannatuksen nykyaikaisessa pohjoismaisessa sivistysmaassa. Ilmeisesti me kuitenkin olemme vielä naapureihimme verrattuna hieman metsäläisiä ymmärtämään aikaamme ja kun rasitteenamme on Kekkosen ja kepun ylläpitämä viisikymmenvuotinen erityissuhteemme - kauniisti sanottuna - itänaapuriimme, tilanne on paremmin ymmärretävä toistaiseksi. Mutta ei enää kauan, siitä olen varma.
Jälleen pahansuopa kirjoitus Keskustasta. Mitään perusteita negativismille ei esitetä, vaan pelkkiä hatusta vedettyjä väitteitä.
"Ei ole peilin vika jos naama on vino." -Kuka tahansa voi esittää tämän väitteen mistä tai kenestä tahansa.
"Keskusta on kyllä prosentuaalisen kannatuksensa puolesta Euroopan merkittävinkin AGRAARIPUOLUE". -Täysin hatusta vedetty, suureen tietämättömyyteen perustuva älytön väite. Keskustan kannattajista viljelijäväestön osuus on noin 6%.
Matti Vanhanen on pääministerinä Euroopan merkittävimmässä asemassa oleva liberaalijohtaja. Tämän tosiasian tunnustaen voidaan Suomen Keskustan sanoa olevan jopa MERKITTÄVIN liberaalipuolue Euroopassa.
Koska muut puolueet, kuten SDP ja Kokoomus ovat omissa ryhmissään kääpiöitä, voidaan Suomen Keskustan hyvällä syyllä sanoa oleva YLIVOIMAISESTI merkittävin suomalaisista puolueista kansainvälisesti ajatellen. Näin Matti Vanhanen on kansainvälisesti painavin poliitikkomme. -Häntä on siis kansamme edun nimissä kaikkien syytä tukea.
Koska Suomen Keskusta on merkittävin puolue kansainvälisesti, sen edessä kaikki ovet aukenevat. Tätä Keskustan kansainvälisen arvostuksen vahvuutta olisi kansallisen edun nimissä syytä käyttää hyväksi täysillä.
Muun muassa korkeita EU-virkoja täytettäessä on Keskusta avainasemassa suomalaisehdokkaiden suhteen. Jos Keskusta nostaa peukalon ylös kysyvän eurooppalaisen katseen siihen kohdistuessa, on ehdokkaamme vahvoilla. Onkin Suomen kannalta tärkeää, että ehdokkaiksi valitaan henkilöitä, jota keskustalaiset voivat täysin sydämin kannattaa.
Sanoin tuon avaukseni lopussa, että varmasti kepun kannattajat yrittävät mitätöidä siinä esittämäni näkemykset. Pyysin Teitä panemaan merkille, mitä konkreettista he esittävät puolustellakseen kepun tekemisiä ja aikomuksia. Nyt näette. Ei yhtään mitään. Vain tuota samaa tuttua sanojen vyörytystä, uhoamista, muiden syyttelyä kepu-vihaajiksi jne…
Tuo ”liberaattorin” pitkä julistus on kai kepun puolueohjelma tai ainakin siihen liittyvä. Mikä arvo ja todistusvoima tuollaisella on? Kai kaikki puolueet tuon kaltaiseen syyllistyvät, mutta kepu on kyllä puppugeneraattoreiden ykkönen. Ei tuollaisen kirjoittamiseen tarvita muuta, kuin että istutaan koneen ääreen ja ruvetaan miettimään, mikä olisi hyvää ja kaunista ja kaiken kansan kaipaamaa ja aletaan kirjoittaa… Hieman tarkempi olisi kirjoittaja voinut olla, sillä hän puhuu siinä vielä työreformin tarpeesta, josta kepu kuitenkin on irtisanoutunut, ja kirjoittaja puhuu eräissä asioissa ristiin itsensä kanssa. Mutta sehän kuuluu kepulaiseen kulttuuriin. Puhuessaan luonnosta liittolaisena ja kaupunkien ja maaseudun kumppanuudesta kyseessä on selvä sumutus, mille ei löydy mitään perusteita kepun asiakohtaisista sanomisista tekemisistä puhumattakaan. Tuon julistuksen kielikin on sellaista vanhanaikaista hunajaa, mitä itsensä vakavasti otettavaksi toivovat karttavat nykyisin käyttämästä asiateksteissä.
Yrityksenä kuitenkin tuo ”liberaattorin” esitys on parempi kuin nuo muut tyypilliset uhoavat pullistelut ja mitään todistamattomat viittaukset. ”Inkerin” huudahdus ”Kepu on suurin ja kaunein puolue” se vasta todistaa jotakin minun kepua arvostelleiden mielipiteitteni vastaista!! Paljon todistusvoimaisempi on tuo ”mielipidepankin” asiapitoinen analyysi, millä hän on mielipidettäni tukenut.
Jorma Laitisen vastaus otsikkokysymykseen ”kepua tarvitaan ainakin 700 000 äänestäjän mielestä hoitamaan maan asioita” se se vasta jotakin kepun hyvyydestä ja tarpeellisuudesta todistaa!! Kepu sai viime vaaleissa hieman yli 20 % annetuista äänistä. Natsit Hitlerin johdolla saivat Saksan toisen valtakunnan viimeisissä vapaissa vaaleissa 1933 38 % äänistä ja 230 paikkaa 680-jäsenisessä parlamentissa. Sen jälkeen he saivatkin aina 100 %:n kannatuksen vuoteen 1945 saakka. Entä sen jälkeen? Kommunistien kannatusta tsaarin Venäjällä ei mitattu vaaleissa, kun puolue oli kielletty ja Venäjän vaalit olivat muutenkin vain vitsi niin silloin kuin nytkin, mutta vuoden 1920 jälkeen heidän kannatuksensa kaikissa vaaleissa oli 100% vuoteen 1989 saakka. Entä nyt? Sen nuo kannatusluvut – niin kepun, natsien kuin kommunistienkin – kyllä todistavat, että propaganda on ollut menestyksekästä ja että paljon on ollut sellaisia, joihin se on uponnut. Se todistaa vain tuon ”tosidemarin” kommentissaan esittämän näkemyksen oikeaksi. Onneksi meillä kuitenkin on noita sumutettuja paljon vähemmän kuin oli Saksassa ja Venäjällä aikoinaan.
Tämän ketjun perusteella näkemykseni kepun tarpeettomuudesta Suomen ja suomalaisten kannalta vain vahvistuu sen kannattajien nyt esittämällä näytöllä. Kun kepu yrittää olla yleispuolue ja vähän kaikkea niin maalla kuin kaupungissa, se ei oikeasti sitoudu mihinkään, ja siksi sen on helppoa kääntää purjeensa tuulen mukaan. Tämä on nähty jo monessa asiassa myös tällä vasta vuoden kestäneellä vaalikaudella. Tuolla menolla ei kuitenkaan synny mitään sellaista, mikä oikeasti hyödyttäisi ketään. Joka ainoalle asialle ja tarpeelle tässä yhteiskunnassa löytyy asianajajaksi joku muu puolue, joka tekee sen sitoutuneemmin ja paremmin kuin kepu. On vain yksi ryhmä, jonka asianajajana kepu on paras: se on tuo kepulainen kuntaeliitti, maamme kokoon ja tarpeisiin nähden moninkertaisesti liian suuri, minkä suurin merkitys on työllistää itsensä omalla olemassaolollaan.
Siis kun kepun puolustajatkaan eivät pysty esittämään mitään sellaista, mikä kumoaisi minun näkemykseni kepun tarpeettomuudesta, asiaa voitaneen pitää loppuun käsiteltynä tällä saitilla. On se harmi, että kaiken täällä puhutun vaikutus valtakunnan politiikkaan on jokseenkin mitätön. Mutta pienestä idusta se suuri tammikin kasvaa, ruususta puhumattakaan!
...mutta siitä et pääse mihinkään, että äänestäjät äänestivät keskustan Suomen suurimmaksi puolueeksi. Tarjolla oli muitakin puolueita, mutta ne eivät äänestäjille niin hyvin kelvanneet. Väitteesi siitä, että 700 000 äänestäjää olisivat tyhmiä ja ymmärtämättömiä, kertoo vain sinusta itsestäsi ja ajattelumaailmastasi, jossa suvaitsemattomuus ja vihamielisyys toisinajattelijoita (vääräuskoisia) kohtaan on johtava voima. Muistuttaa kovasti natsismia tai fundamentilaista islamia.
> Natsit Hitlerin johdolla saivat Saksan toisen valtakunnan viimeisissä vapaissa vaaleissa 1933 38 % äänistä ja 230 paikkaa 680-jäsenisessä parlamentissa. Sen jälkeen he saivatkin aina 100 %:n kannatuksen vuoteen 1945 saakka. Entä sen jälkeen? Kommunistien kannatusta tsaarin Venäjällä ei mitattu vaaleissa, kun puolue oli kielletty ja Venäjän vaalit olivat muutenkin vain vitsi niin silloin kuin nytkin, mutta vuoden 1920 jälkeen heidän kannatuksensa kaikissa vaaleissa oli 100% vuoteen 1989 saakka. Entä nyt? Sen nuo kannatusluvut – niin kepun, natsien kuin kommunistienkin – kyllä todistavat, että propaganda on ollut menestyksekästä ja että paljon on ollut sellaisia, joihin se on uponnut.<
Tuo edellä on siis minun tekstiäni. Sinähän vastauksessasi kepun viime vaaleissa saamaan kannatukseen vetoamalla vain vahvistat oikeaksi näkemykseni, sillä juuri niinhän kannattivat äänestäjät natsejakin. Ja millaisin seurauksin! Ei kansaa saa aliarvioida, mutta eivät kaikki kansalaiset ole niin viisaita, ettei heihin halpahintainen propaganda - Saksassa Hitlerin, meillä Jäätteenmäen - uppoaisi. Saksasta löytyi tuolloin 40% tuohon propagandaan uskovia, meillä onneksi tuo luku oli vain puolet siitä. Ja sitten sinä syytät minua natsiksi! On sinulla otsaa!
Mutta kansalaiset viisastuvat kyllä, kun huomaavat, mihin heidät on petoksella johdatettu. Minä siis uskon kansaan enemmän kuin sinä. Saksassa lienee natseja nykyisin alle 1 %, Suomessa varmaan kepulaisia seuraavissakin vaaleissa huomattavasti enemmän, mutta ei enää suurimmaksi puolueeksi riittävästi, siitä lyömään vetoa kanssasi 1000 euroa. Uskallato suostua tarjoukseeni? Jos siihen suostut, ota seriffi todistajaksi, hän tietää meidän molempien sähköpostiosoitteet ja ilmoittaa ne vaalien jälkeen toisillemme, jotta voimme vastata vedostamme!
...tuntemattomien kanssa, enkä varsinkaan sellaisten tuntemattomien kanssa, joilta puuttuu suvaitsevaisuus eri lailla ajattelevia kohtaan.
Rinnastit kepun äänestäjät Hitlerin äänestäjiin sillä perusteella, että he olivat halpahintaisen propagandan uhreja. Samalla logiikalla myös demarien, kokoomuksen ja kaikkien muidenkin puolueiden äänestäjät olisivat halpahintaisen propagandan uhreja. Minä en usko tuohon.
En väittänyt sinun olevan natsi, mutta sanoin ajattelutapasi muistuttavan natsismia ja fundamentilaista islamia. Heilläkin kaikki toisinajattelijat olivat "vääräuskoisia". Natsismissa jopa eri rotuisuus riitti tekemään muut ihmiset terminoitaviksi.
Sinun tulisi vain hyväksyä demokratia ja sallia kepulaisten olemmassa olo. Eihän sinun ole pakko kepua äänestää.
>...tuntemattomien kanssa, enkä varsinkaan sellaisten tuntemattomien kanssa, joilta puuttuu suvaitsevaisuus eri lailla ajattelevia kohtaan.<
Olet toki sen verran järkimies, että et heittäydy uhkarohkeaksi - tai oikeammin: varmaan häviöön - , ymmärrän ja hyväksyn asenteesi.
Minä olen suvaitsematon harvoja asioita kohtaan, mutta Nummisuutarin Eskon tavoin sanon: "tyhmyydelle minä olen vihainen kuin rakkikoira".
>Rinnastit kepun äänestäjät Hitlerin äänestäjiin sillä perusteella, että he olivat halpahintaisen propagandan uhreja. Samalla logiikalla myös demarien, kokoomuksen ja kaikkien muidenkin puolueiden äänestäjät olisivat halpahintaisen propagandan uhreja.<
Oikeassa olet siinä, että mikä tahansa puolue voi saada hetkellistä kannatusta ja paljon äänestäjiä halpahintaisella propagandalla. Nähtiinhän se 1968? vaaleissa, jolloin Veikko Vennamon "kyllä kansa tietää" ja "rötösherrat kuriin" sloganit tehosivat kansaan niin, että puolue nosti kerralla kannatuksensa muistaakseni kuudesta edustajasta kahdeksaantoista, eli kolminkertaiseksi. Mutta "kansa myös näkee ja ymmärtää", joten lyhytaikaiseksi jäi vennamolaisten ilo! On meidän oloissamme harvinaista, että jokin puolue kaksi kautta vallassa oltuaan on vaaleissa vielä käytännöllisesti katsoen tasavahvuinen pääoppositiopuolueen kanssa, kuten viime vaaleissa oli asianlaita. Siitä, että kepu ei tule pystymään samaan, ei edes hallituskumppaniaan vastaan, tarjouduin lyömään vetoa.
> En väittänyt sinun olevan natsi, mutta sanoin ajattelutapasi muistuttavan natsismia ja fundamentilaista islamia.<
Hyvä, että korjasit tuon. Minulle vastenmielisimmät ilmiöt - en kutsu niitä edes poliittisiksi - ovat natsismi, kommunismi ja fundamentalistinen islam, eikä mikään fundamentalismi, ei kristittykään, ole minulle mieluista. Ensimmäinen aatteeni on olla isänmaallinen suomalainen. tuon aatteeni näen parhaiten toteutuvan oikeassa liberalismissa - ei sellaisessa, mitä kepu väittää edustavan. Minun mielestäni liberalismia edustavia suuntauksia ja poliitikkoja on lähes yhtälailla kokoomuksessa, sosialidemokraateissa ja ruotsalaisessa kansanpuolueessa. Koska olen suomenkielinen ja arvostan sosialidemokraattien historiallista panosta maamme rakentamisessa ja heillä on ollut viime vuosikymmeninä näkemyksellisimmät johtajat, viimeksi Paavo Lipponen, olen antanut heille kannatukseni useimmissa viime vaaleissamme.
>Sinun tulisi vain hyväksyä demokratia ja sallia kepulaisten olemmassa olo. Eihän sinun ole pakko kepua äänestää.<
Demokratian minä hyväksyn varauksetta ja pitkin hampain kepunkin olemassaolon, vaikka olenkin harmissani siitä, että se on pystynyt toistaiseksi harhauttamaan aivan liian monia parempaankin pystyviä ihmisiä. Todellakaan minun ei ole pakko kepua äänestää, enkä keksi, mikä voisi olla sellainen kauheus, mikä minut siihen pakottaisi!
Perustelet pitkään ja hartaasti. -Aivan liian pitkään ja hartaasti.
Keskusta on nykyään yrittäjien ainoa turva. Keskusta on alentanut veroja enemmän kuin kokoomus on märimmissä päiväunissaan osannut luvata. Lisäksi kokoomus nuolee muutenkin demareiden persettä, joten on hyvä olla yksi kunnon porvaripuoluekin.
>Keskusta on alentanut veroja enemmän kuin kokoomus on märimmissä päiväunissaan osannut luvata< Mutta kuinka siinä on noin päässyt käymään, kun Matti Vanhanen kotisivuillaan vaalien alla ilmoittamanaan mielipiteenään sänoo näin:
"Keskusta on tehnyt taloustilanteemme mukaisen hyvin realistisen arvion ensi vaalikauden mahdollisuuksista. Sanomme suoraan sen, että viime vuosien tapaista valtion tuloverotuksen alentamista ei ole varaa tehdä, vaan talouskasvun tuomaa liikkumatilaa on käytettävä peruspalveluihin, perhepolitiikkaan, osaamispohjamme vahvistamiseen ja työllisyyteen"
http://www.mattivanhanen.net/mielipiteet.html
Siis kepu pett... ei kun "puhuu niin totta kuin voi".
Muuten kielenkäyttösi todistaa oikeaksi sen kepulaisten sivistyneisyyden, mitä tälläkin saitilla joku näkyi hehkuttavan. Tuo "liberaattorin" laittaman puolueohjelmanne kohta, jossa puhutaan kepun sivistys- ja kulttuuripyrkimyksistä, osoittaa ne ainakin tarpeelliseksi oman kannattajakuntansa suhteen.
"Keskusta on nykyään yrittäjien ainoa turva" ja "kokoomus nuolee muutenkin demareiden persettä, joten on hyvä olla yksi kunnon porvaripuoluekin."
Niinpä. Tässä yhteydessä siis yrittäjän turva ja porvaripuolue. Puolueohjelmassa kansan vähäosaisen enemmistön turva:
"Talonpoikaisuudesta ja Santeri Alkion edustamasta nuorsuomalaisuudesta kehittyi vuosisadan alussa keskustalainen kansanliike - Maalaisliitto - taistelemaan kansan vähäosaisen enemmistön etujen puolesta.
Keskustan periaatteiden merkittävin esiintuoja oli Santeri Alkio, jonka aatteellinen testamentti on yhä Keskustan arvopohjan ydin."
Santeri Alkio:
"Älkää unohtako köyhän asiaa"
Olisikohan lievää vahvempaa ristiinpuhumista? Yhdelle yhtä, toiselle toista. Niin kepulaista, niin kepulaista...
Anneli toi Keskustalle vaalivoiton, vaan miten puolue-eliitti toimi, se hylkäsi Annelin. Hävetkää. Anneli pelasti Suomen. Nyt olisimme pyssyt tanassa Irakissa, jos Lipposlandia olisi voinut toteutua.