Monasti tälläkin palstalla saa lukea siitä, mikä laji on paras itsepuolustukseen. Juuri tuossa edellä joku selitti, kuinka thainyrkkeily on yksi parhaista: Torju lyönti ja alapotku perään. Just joo. Itsekin kyseistä lajia olen reenannut n. 7 vuotta ja voin kertoa, että se EI ole hyvä laji itsepuolustukseen.
Mikä sitten on?
Lähdetään siitä, että itsepuolustusta harjoiteltaessa pitää ottaa kolme eri asiaa huomioon:
Psykologinen puoli, Tunnepuoli sekä fyysinen puoli.
Psykologisella puolella tarkoitan sitä, että harjoituksissa PITÄÄ käsitellä ennen tappelua tapahtuvia "haastatteluvaiheita", miten tilanteen kehittymistä voi de-eskaloida, miten tunnistan hyökkääjän, ympäristön havainnointia jne.
Tunnepuoli:
Kun joku yrittää ihan oikeasti satuttaa Sinua sinä olet ihan saatanan vihainen. Tästä syystä monet monimutkaiset temput lentävät samantien mielestäsi ulos. Halut repiä vastustajasi kappaleiksi. Sinä olet ja sinun pitääkin olla aggressiivinen. Jos et ole, olet valitettavati uhri. Tähän samaan lukuun kuuluvat stressireaktiot ja niiden ymmärtäminen sekä miten ne vaikuttavat kehossasi. Tämä on asia jota monet eivät suostu ymmärtämään: Omat tunteemme vaikuttavat meidän suoritukseen tuollaisissa tilanteissa. Myös mielentilasi vaikuttaa: Kehään menoon ehtii valmistautua viikkoja, tutkia ehkä etukäteen videolta vastustajan metkuja. Venytellä, psyykata itseään. Ihan eri juttu kun olet tulossa hyviltä treffeiltä ja joku narkki laittaa veitsen kurkullesi vai mitä?
Viimeisenä on se fyysinen puoli johon kaikki tuntuvat keskittyvän. Eikä siinä mitään, tärkeätähän se on. Tämä on se alue joka urheilijoilla on käytännössä ainoa harjoiteltava alue. Mutta tässäkin pitää reenata monia asioita: Pystytekniikoita, mattotekniikoita, tekniikoita aseita vastaan, aseiden käyttöä, alasvientejä ja niiden estoja sekä kaikkien em. juttujen kombinaatioita (esim. puukkoa matossa)j auseita hyökkääjiä vastaan toimimista.
Mikäli kyseinen lajisi ja kyseinen seurasi/ohjaajasi opettaa sinulle kaikkia em. asioita ja harjoittelette realistisesti tositilannetta simuloiden (mukana myös se lähtötilanteen näyttely tyyliin: "Mitä vi***a sää tuijotat??!?" niin olet valinnut oikean lajin itsepuolustuksen harjoitteluun.
Mikäli ei opeta ja tavoitteesi on oppia itsepuolustusta ehdotan, että jatkat etsimistä.
Mikä sitten on?
Lähdetään siitä, että itsepuolustusta harjoiteltaessa pitää ottaa kolme eri asiaa huomioon:
Psykologinen puoli, Tunnepuoli sekä fyysinen puoli.
Psykologisella puolella tarkoitan sitä, että harjoituksissa PITÄÄ käsitellä ennen tappelua tapahtuvia "haastatteluvaiheita", miten tilanteen kehittymistä voi de-eskaloida, miten tunnistan hyökkääjän, ympäristön havainnointia jne.
Tunnepuoli:
Kun joku yrittää ihan oikeasti satuttaa Sinua sinä olet ihan saatanan vihainen. Tästä syystä monet monimutkaiset temput lentävät samantien mielestäsi ulos. Halut repiä vastustajasi kappaleiksi. Sinä olet ja sinun pitääkin olla aggressiivinen. Jos et ole, olet valitettavati uhri. Tähän samaan lukuun kuuluvat stressireaktiot ja niiden ymmärtäminen sekä miten ne vaikuttavat kehossasi. Tämä on asia jota monet eivät suostu ymmärtämään: Omat tunteemme vaikuttavat meidän suoritukseen tuollaisissa tilanteissa. Myös mielentilasi vaikuttaa: Kehään menoon ehtii valmistautua viikkoja, tutkia ehkä etukäteen videolta vastustajan metkuja. Venytellä, psyykata itseään. Ihan eri juttu kun olet tulossa hyviltä treffeiltä ja joku narkki laittaa veitsen kurkullesi vai mitä?
Viimeisenä on se fyysinen puoli johon kaikki tuntuvat keskittyvän. Eikä siinä mitään, tärkeätähän se on. Tämä on se alue joka urheilijoilla on käytännössä ainoa harjoiteltava alue. Mutta tässäkin pitää reenata monia asioita: Pystytekniikoita, mattotekniikoita, tekniikoita aseita vastaan, aseiden käyttöä, alasvientejä ja niiden estoja sekä kaikkien em. juttujen kombinaatioita (esim. puukkoa matossa)j auseita hyökkääjiä vastaan toimimista.
Mikäli kyseinen lajisi ja kyseinen seurasi/ohjaajasi opettaa sinulle kaikkia em. asioita ja harjoittelette realistisesti tositilannetta simuloiden (mukana myös se lähtötilanteen näyttely tyyliin: "Mitä vi***a sää tuijotat??!?" niin olet valinnut oikean lajin itsepuolustuksen harjoitteluun.
Mikäli ei opeta ja tavoitteesi on oppia itsepuolustusta ehdotan, että jatkat etsimistä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
narkki laittaa veitsen mun kurkulle, se on kyllä sen viimeinen teko. saa sitten parannella murtuneita jäseniään jossain ojassa.
ainakin tunnepuoli (lue:psyyke) kunnossa
samaa mieltä alkuperäisen viestin kirjoittajan kanssa.
Miksi narkin täytyy parannella murtuneita jäseniä katuojassa?. Etkö todellakaan keksi tilanteeseen muuta ratkaisua?. Ip-tilanne ja oman egon nostattaminen pitäisi olla kaksi eri asiaa...
Onnea vaan valitsemallesi linjalle. Et näköjaan VIELÄ tunne suomalaista lainsäädäntöä ja sen tulkintaa milloin itsepuolustus muuttuu pahoinpitelyksi. Ja toivotavasti joku tunnistaa Mr Cypressin että voi potkaista hänet seurasta pihalle ennen kuin oppii jotain jolla todella vahingoittaa jotakuta; mikäli edes sattuu kuulumaan mihinkään.
pointti on siinä et jos mä en ole tehnyt mitään ja joku käy kimppuun niin se on sen oma vika, jos sattuu.
ja kyllä mä tiedän suomalaisen lainsäädännön, sen takia en aio jäädä paikalle.
kyllä sitä nyt on oikeus itseään puolustaa ja jos henkeä uhataan niin en kyllä ala ajattelemaan, että miten sitä mahdollista tappajaa sattuu.
"ja joku käy kimppuun niin se on sen oma vika, jos sattuu"
-Näkökantasi pitävyys joutuu vaakalaudalle ensimmäisessä kuulustelussa ja nopeammin kuin huomaatkaan olet enemmän syytettynä kuin alkuperäinen kimppuunkävijä.
"ja kyllä mä tiedän suomalaisen lainsäädännön, sen takia en aio jäädä paikalle"
-Ei paikalta poistuminen poista henkilökohtaista vastuutasi, päin vastoin; paikalta karkuun lähteminen alleviivaa syyllisyyttäsi ja mahdollisuutesi selittää tapahtumaa jälkeenpäin itsepuolustuksena ja omaa asemaa "uhrina" pienenevät oleellisesti.
Aiheesta on sanailtu mielestäni kohtalaisen hyvin oheisen linkin takana ja ketjun muissakin viesteissä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=109&conference=1500000000000049&posting=22000000002187933
"Itse tekniikoiden käyttäminen ei ole mitenkään paha tai kielletty asia, päinvastoin, mutta ehdottomasti täytyy muistaa pysyä vain välttämättömissä, tarpeellisisssa ja puolustettavissa olevissa tekniikoissa - siis lievin mahdollinen keino"
-Oheiseen lainaukseen ei ole paljoa lisättävissä. Jos mainitsemasi surkea narkki päätyy murjomanasi ja luita katkottuna katuojaan eivät mitkään selitykset kyllä riitä, selvä pahoinpitelysyyte, usko tai älä. Ja maksat välillisesti hörhön seuraavien kuukausien pilvimatkat.... eli aivan varmasti kannattaa miettiä miten sitä luulemaasi tappajaa sattuu ja tekee kipeää. Rosiksessa päivittäin perustellaan erilaisia asioita "mää luulin.." -jutuilla...
- Lainaus - : "Mikäli kyseinen lajisi ja kyseinen seurasi/ohjaajasi opettaa sinulle kaikkia em. asioita ja harjoittelette realistisesti tositilannetta simuloiden (mukana myös se lähtötilanteen näyttely tyyliin: "Mitä vi***a sää tuijotat??!?" niin olet valinnut oikean lajin itsepuolustuksen harjoitteluun." - Lainaus päättyy -
Krav maga on juurikin kuvailemasi kaltaista. Suosittelen asiasta kiinnostuneille.
Melkein ku ite olisin kirjottanu! :D
Hyvä hyvä!
Asiaa puhut, mutta ongelmana vain on se, että keskivertoharrastajat eivät treenaa tarpeeksi usein oppiakseen kaiken tuon minkä viestissäsi mainitsit.
Pelkästään fyysisten taitojen oppiminen vaatii muunkinlaista harjoitusta kuin vain salille raahautumisen 2-3 kertaa viikossa. Ja mikäli nämäkin taidot vielä jaetaan aseettomiin ja aseellisiin tekniikoihin, on niiden riittävä hallitseminen mahdollista vain kokopäivätoimikamppailijalle. Kyllähän esim. veistä vastaan puolustautuminen kuuluu monen lajin opetusohjelmaan, mutta paljonko niitä oikeasti harjoitellaan pakollisten vyö(/aste)kokeiden lisäksi? Veitsi on aseena ikävä, torjunnan epäonnistuminen tarkoittaa usein haavoittumista tai paremmassakin tapauksessa uutta hyökkäystä. Jos huonon tekniikan aiheuttamat riskit ovat näin suuria, eikö silloin asetekniikoiden treenaukseen pitäisi panostaa vähintäänkin yhtä paljon kuin aseettomien?
Mielestäni asetorjuntatekniikoiden vähäinen harjoittelu on karhunpalvelus harrastajalle, varsinkin jos hänelle kuitenkin samanaikaisesti uskotellaan niiden olevan toimivia. Ja tässä tarkoitan toimivia nimenomaan kyseisen harrastajan kohdalla.
Itse pitäisinkin tärkeänä selkeää keskittymistä johonkin tiettyyn osa-alueeseen, ja sitten harjoittelisin tuolla alueella selviämistä. Hitusen karkeana ja liioteltuna esimerkkinä voisin pitää vaikkapa nyrkkeilijöitä. Hyvällä ottelusilmällä varustettu nyrkkeilijä on kyllä tilanteessa kuin tilanteessa vahvoilla. Lyönnit lähtevät selkäytimestä sen kummempia miettimättä, ja luultavasti noissa lyönneissä on tehoa enemmän kuin keskiverron ip-harrastajan lyönneissä.
Veitsi- ja muut erikoistilanteet ovat tietenkin oma lukunsa, mutta olen muutamankin kerran nähnyt miten tuopilla tai pullolla lyöntiä yrittänyt hörhö on tipahtanut etukäden suoraan...
Puheesi tuosta psykologisesta puolesta osui myös nappiin, sitä vain on kenellekään vaikea opettaa. Nuorisojoukon keskeltä ei kannata kävellä sämpylät kainalossa, eikä jokaiselle uhoajalle tarvitse vastata. Terve järki vain monesti sekoittuu turhaan ylpeyteen ja treeneissä(?) saatuun itsevarmuuteen, jolloin näitä itsepuolustus/tappelutilanteita syntyy. Itse olen huvittuneena monesti seurannut miten tappelun molemmat osapuolet selittävät rinta rottingilla ja leuka pystyssä etteivät HE halua tapella, tuo TOINEN vain haluaa. Kumpikaan osapuolista ei siltikään voi lähteä pois paikalta...Monen kamppailulajin harrastajan pitäisikin pohtia rehellisesti mitä varten he treenaavat. Onko kyse todella itsepuolustuksen opettelusta vai tappeluun valmistautumisesta? Tappeluun kun tarvitaan aina kaksi.
Tunnepuoltakaan en usko oikein olevan mahdollista opettaa. Siinä törmätään samaan ongelmaan kuin alussakin; keskivertoharrastaja on liian laiska kärsiäkseen treeneissä. Monessa lajissa käytetty stressinluomiskeino, jossa harrastaja alistetaan muiden harratajien arvostelevan katseen alle kertoo jo paljon. Kyseistä metodia pidetään niin epämiellyttävänä, että ihmiset jättäytyvät pois harjoituksista sen takia.
Joihinkin ottelu- ja tekniikkaharjoituksiin on tietenkin mahdollista lisätä tuota tunnepuolta vaikka valmentajan huudoilla ja kehoituksilla, mutta tämäkin vaatii melko henkilökohtaisen suhteen valmentajan ja valmennettavan välille.
Geoff Thompsonin esittelemä Animal Day-harjoitusmetodi tosin on muunnelmineen osoittautunut hyväksi keinoksi oppia mielenhallintaa ottelutilanteessa. Esim. olen itse mattomiehiä, jolloin pyrin treenaamaan ylivoimaisten pystyottelijoiden kanssa. Tekniikan ei ole välttämättä tarkoituskaan kehittyä, mutta minä opin kestämään turhautumista, haluani luovuttaa ja vastenmielisyyttäni uusia tilanteita kohtaan.
Takaisin taas korostamaani perusasiaan.
Treeneissä pitää otella paljon ja erilaisia vastustajia vastaan. "Itsepuolustustekniikoita" harjoiteltaessa pitää tilanteessa olla mukana myös omaa ajattelua, siis mahdollisen tositilanteen ja vastustajan käyttäytymisen pohdintaa. Niskalenkin ottanut kadunmies kun ei varmastikaan jää paikoilleen seisomaan kun ote on purettu.
Tämä tästä, kommentoikaa jos on kommentoitavaa.
Eipä tuossa turhia turistu. Olen itse melko lailla samaa mieltä kaikesta.
Asetekniikat jäävät usein sen muutaman kerran vuodessa esittelyn asteelle, vaikka-kuten sanoit-
vaatisivat enemmän harjoittelua kuin aseeton tekniikka.
Valitettavasti itsekin huomaa välillä jäävänsä inttämään jonkun lobotomia-potilaan kanssa jostain aivan turhasta. Vain siksi ettei "ylpeys"
anna periksi poistua. Tosin ongelman tiedostamisen pitäisi olla ensi askel hoidossa :)
Samoin tuo stressinsieto. Epämiellyttävä tilanne vaikkakin vain salilla, kun treenikaverit tuijottavat kuinka selviät hyökkäyksestä, aiheuttaa usein sen ettei muista edes yksinkertaisimpia tekniikoita.
Tuohon viimeiseen kappaleeseen ei ole mitään sanottavaa. Korkeintaan toivoisi, että asia tajuttaisiin paremmin myös kamppailu-seuroissa/vetäjien keskuudessa.
Uskallettaisiin ajatella itse, eikä hoettaisi mantrojen lailla tyylisuunnan virallista versiota.
Mutta kaikesta huolimatta. Jatketaan treenaamista ja yritetään muistaa välillä ajatella mitä varten harjoittelemme ja miten.
Se on kyllä vähän paha lähteä vaikkapa jotain puukkoa vastaan jos sen käyttäjä tietää mitä tehdä. Esim saa olla aika fakiiri ettei ota viiltoja käsiinsä. Esim ranne viilto vuotaa aika kivasti. Puukkosparrista jäi kyllä sellanen fiilis etten rupea puukkoja vastaan mitään tekemään ellei sitten ole jotain pitempää asetta mukana. Puukko vs puukko matsissakin yleensä molemmat ottavat hyvin osumaa.
Lisäisin vielä tuohon hyvään kolminaisluokitteluusi kaksi seikkaa, jotka tosin voitaisiin laittaa myös sinne psykologian ja tunnepuolen alle ainakin osittain:
Juridiikka ja tilanteen jälkihoito (etenkin ensiapu)
Jotta homma voisi edes pysyä lain tarkoittamissa rajoissa, on oltava jonkinlainen ja mielellään melko hyvä kuva siitä, mikä kaikki on juridisesti perusteltavissa. Tieysti mieluummin kaksi vuotta linnassa kuin kaksi metriä maan alla, mutta jos kummankin pystyy välttämään asioiden tiedostamisella, niin hyvä.
Tilanteen jälkihoito vaatii myös erikseen opettelua. Minne soitan, mihin menen, mitä teen? Ensiapu on varsin tärkeä pala, koska itse voi kuitenkin loukkaantua tilanteessa ja itse on ensimmäisenä paikalla auttamassa itseään. Ja myös sitä hyökkääjää, jos vahinko sattuu ja kaverille käy turhan pahasti.
Tilanteen muukin taktinen hallinta on varsin hyödyllinen taito.
Näitä ainakin omassa toiminnassamme tuomme esiin ja harjoittelemme mainitsemiesi lisäksi.