Epäilemättä luonnonvarat ehtyvät, sillä maailman väkiluku kasvaa vielä pitkään, luonnonvaroja käytetään yhä kiihtyvällä tahdilla ja entistä turhempiin asioihin. Ihmisille mainostetaan koko ajan uusia tuotteita, jotka ensin tuntuvat hyödyttömiltä, mutta tietyn ajan kuluttua niiden käyttö vakiintuu ja ne muuttuvat ihmisen elämisen kannalta välttämättömiksi tuotteiksi (esim. kännykät, yksityisautot, uudet kodinkoneet, lista on loputon). Tehtaat suoltavat tällaisia uusia kulutustavaroita yhä kiihtyvällä tahdilla vain sen vuoksi, että ihmiset niitä ostavat.
Ihmiset taas ostavat näitä tavaroita useista eri syistä, harvoin kuitenkaan tarpeesta. Usein puhutaan kuluttajan vapaudesta valita, mutta tosiasiassa tämä vapaus on näennäistä. Suuryritykset ensin keksivät tuotteet ja sitten aloittavat massiiviset mainoskampanjat televisiossa, radiossa, internetissä, lehdissä, kaduilla, taiteessa ja jopa kouluissa. Pienten yritysten vaihtoehtoiset ja usein laadukkaammat tuotteet eivät pääse markkinoille, sillä niillä ei ole tähän varaa tai sitten ne hinnoitellaan ulos. Usein tämä valinnanvapaus siis tarkoittaa vain sitä, että voi joko ostaa jonkin tuotteen tai sitten olla ostamatta. Eikä aina edes näin, joskus ihmisiä suorastaan painostetaan kuluttamaan, esimerkkinä esimerkiksi viime vuosina kiihtyneet pakkotietokoneellistaminen, -kännyköistäminen ja -digiboxistaminen.
Useimmat ihmiset ovat tiedostaneet, että ylenpalttinen kulutuskulttuuri ei ole luonnon hyvinvoinnin kannalta kovin hyvä asia, etenkin jos länsimainen tuhlaileva elämänmeno leviää kaikkiin maailman kolkkiin. Tilanne yritetään korjata valistuksella ja kaikenlaisilla "älä osta mitään"-päivän tyylisillä kampanjoilla. Luonnonsuojelu pistetään yksityisen ihmisen, kuluttajan vastuulle. Vastuu on yksittäiselle ihmiselle musertavan painava, sanotaan, että maailman tulevaisuus on sinun vastuullasi. Tilannetta vaikeuttaa lisäksi se, että nykyinen talouspolitiikka valtiovaltaa myöten on sitä mieltä, että kulutusta pitäisi päin vastoin lisätä talouskasvun nimissä.
Vapaassa markkinataloudessa jotain tiettyä tuotetta on tarpeellista tuottaa, jos ihmiset sitä ostavat. Tässä ei ole mitään järkeä. Nykyään yhä useammin tarjonta luo kysyntää eikä päinvastoin. Jos todella halutaan siirtyä luonnonvarojen järkevään ja säästäväiseen käyttöön, tulee tuotantovälineiden yhteisomistus välttämättömäksi. Tällöin voidaan suunnitelmallisesti ohjailla luonnonrikkauksien käyttöä kaikkeen sellaiseen, mikä on hyödyllistä, eikä vain sellaiseen, mikä tuhlaa rikkauksia lyhyen aikavälin voitontavoittelun vuoksi. Kun kulutuksen "tarve" vähentyy, voidaan myös lyhentää ihmisten työmäärää, ihmisille jää enemmän aikaa toisilleen ja harrastuksilleen, itsensä kehittämiseen ja maailmankaikkeuden hämmästelyyn. Tavarakeskeinen maailma väistyy ihmiskeskeisen maailman tieltä.
Ihmiset taas ostavat näitä tavaroita useista eri syistä, harvoin kuitenkaan tarpeesta. Usein puhutaan kuluttajan vapaudesta valita, mutta tosiasiassa tämä vapaus on näennäistä. Suuryritykset ensin keksivät tuotteet ja sitten aloittavat massiiviset mainoskampanjat televisiossa, radiossa, internetissä, lehdissä, kaduilla, taiteessa ja jopa kouluissa. Pienten yritysten vaihtoehtoiset ja usein laadukkaammat tuotteet eivät pääse markkinoille, sillä niillä ei ole tähän varaa tai sitten ne hinnoitellaan ulos. Usein tämä valinnanvapaus siis tarkoittaa vain sitä, että voi joko ostaa jonkin tuotteen tai sitten olla ostamatta. Eikä aina edes näin, joskus ihmisiä suorastaan painostetaan kuluttamaan, esimerkkinä esimerkiksi viime vuosina kiihtyneet pakkotietokoneellistaminen, -kännyköistäminen ja -digiboxistaminen.
Useimmat ihmiset ovat tiedostaneet, että ylenpalttinen kulutuskulttuuri ei ole luonnon hyvinvoinnin kannalta kovin hyvä asia, etenkin jos länsimainen tuhlaileva elämänmeno leviää kaikkiin maailman kolkkiin. Tilanne yritetään korjata valistuksella ja kaikenlaisilla "älä osta mitään"-päivän tyylisillä kampanjoilla. Luonnonsuojelu pistetään yksityisen ihmisen, kuluttajan vastuulle. Vastuu on yksittäiselle ihmiselle musertavan painava, sanotaan, että maailman tulevaisuus on sinun vastuullasi. Tilannetta vaikeuttaa lisäksi se, että nykyinen talouspolitiikka valtiovaltaa myöten on sitä mieltä, että kulutusta pitäisi päin vastoin lisätä talouskasvun nimissä.
Vapaassa markkinataloudessa jotain tiettyä tuotetta on tarpeellista tuottaa, jos ihmiset sitä ostavat. Tässä ei ole mitään järkeä. Nykyään yhä useammin tarjonta luo kysyntää eikä päinvastoin. Jos todella halutaan siirtyä luonnonvarojen järkevään ja säästäväiseen käyttöön, tulee tuotantovälineiden yhteisomistus välttämättömäksi. Tällöin voidaan suunnitelmallisesti ohjailla luonnonrikkauksien käyttöä kaikkeen sellaiseen, mikä on hyödyllistä, eikä vain sellaiseen, mikä tuhlaa rikkauksia lyhyen aikavälin voitontavoittelun vuoksi. Kun kulutuksen "tarve" vähentyy, voidaan myös lyhentää ihmisten työmäärää, ihmisille jää enemmän aikaa toisilleen ja harrastuksilleen, itsensä kehittämiseen ja maailmankaikkeuden hämmästelyyn. Tavarakeskeinen maailma väistyy ihmiskeskeisen maailman tieltä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sosialismi on ihan hieno ihanne, mutta kai se on uskottava että käytännössä sitä ei saada toimimaan. Nuo mainitsemasi kestokulutushyödykkeet luonto kyllä kestää (paitsi yksityisautoilun), tärkeämpiä ovat päivittäiset valinnat.
Mitä tulee tuohon kulutuksen lisääntymiseen, niin valtiovalta haluaisi lisätä nimenomaan palveluiden kulutusta. Vasureille on aina ollut kauhistus, että yksityinen ihminen teettäisi toisella jotain, mutta keskusta ehkä saa ajettua tätä vähän.
Sosialismin ihanteisiin ei myöskään käsittääkseni kuulu, että yksittäisellä ihmisellä olisi oikeus työntää ongelmien edessä pää pensaasaan, mitä ilmeisesti haluaisit tehdä, kun sanot että vastuu on yksittäiselle ihmiselle musertava. Nähdäkseni NL kaatui juuri siihen, että kukaan ei kantanut vastuuta mistään.
Ei se luonnonsuojelu entisissä sosialistimaissakaan kovin hääppöistä ole ollut...
Kyllähän sitä kulutusta yritetäänkin saada keskittymään palveluihin, mikä kieltämättä olisikin ihan hyvä asia, mutta kaikesta huolimatta aineellinen kulutus kasvaa koko ajan, et kai sitä sentään kiistä? Ja vaikka kulutustaso ei enää kasvaisikaan, se on joka tapauksessa jo nyt aivan liian korkealla tasolla. Aineellista kulutusta on vähennettävä, eikä se ainakaan toistaiseksi ole onnistunut ainoastaan kuluttajien vastuulla. Mainitsemasi "päivittäiset valinnat" ovat yhtä tyhjän kanssa.
Usein vaikka kuluttajia kiinnostaisivatkin ympäristöystävälliset aatteet, kulutustottumuksiin se ei heijastu. Tämä johtuu siitä, että ympäristöystävällisemmin valmistetut tuotteet ovat paljon kalliimpia kuin tavalliset, eikä niitä aina edes ole saatavilla.
Miksi kuluttaja ostaisi suomalaisesta puusta valmistetut puutarhatuolit, kun Kaakkois-Aasian sademetsistä valmistetut puutarhatuolit ovat puolet halvempia? Usein nämä ympäristöystävälliset tuotteet ovat muutenkin vain näennäisesti ympäristöystävällisiä, sillä vaikka näiden tuotteiden valmistus ja hävitys olisivatkin vähemmän haitallisia ympäristölle, ne saattavat silti olla täydellisen turhia. Esimerkiksi ekologisesti valveutunut ostaja menee kauppaan ja valitseekin muovikassin tilalle nopeasti hajoavan biopussin, ja luulee näin pelastavansa maailman, mutta hänelle ei välttämättä tule mieleen, että olisi voinut tuoda vakituisen kauppakassin kotoaan ja jättää pussipäätökset kokonaan tekemättä.
En halua laittaa päätäni pensaaseen tai pakoilla vastuutani, kannan sen aivan mielelläni, mutta vaikka tunnenkin paljon kaltaisiani ihmisiä, jotka miettivät vakavasti ostopäätöstensä ekologisuutta, tunnen aina monta kertaa enemmän niitä, jotka ostavat vain halvinta ja helpointa.
Ymmärrän kyllä, että monille valtiovallan holhous on kauhistus, mutta täytyy myöntää sekin tosiasia, että nykyinen valistuksen pohjalla toimiva kulutusopastus ei yksinkertaisesti toimi.
Holhous on ehkä väärä sana, sillä en tarkoita välttämättä mitään ylhäältä alas annettavia ukaaseja, vaan kaikilla ihmisillä voisi olla jonkinlainen mahdollisuus vaikuttaa tuotantopäätöksiin.
Nähdäkseni jämäkämmät keinot on otettava käyttöön ennemmin tai myöhemmin. Mitä aikaisemmin tämä tapahtuu, sitä vähemmän ehdimme tuhlata ja sitä helpommaksi tulevaisuutemme tulee.
Ei tässä olla "entisten sosialistimaiden" perään haikailemassakaan, etenkin kun on niiden kutsuminen sosialistimaiksi tekee niille tarpeetonta kunniaa. Neuvostoliittossa ja sen käskyläismaissa perimmäisenä ongelmana oli kenties se, että esteetöntä ja vapaata tiedonvälitystä ei ollut. Kun ongelmista ei puhuta, niitä ei ole, eikä niitä siten voida korjata. Liiallinen keskusjohtoisuus oli ongelma sekin, ruohonjuuritason ongelmia ei nähty kremlin muurien sisäpuolella. Johtajat pitivät kemuja keskenään ja hyrisivät tyytyväisyydestä.
Selvästi olet hahmottanut entisen Neuvostoliiton ongelmat. Sitten sinulla on varmaankin jo mietittynä myös toimiva sovellutus sosialismista.
Olemmeko valmiita laskemaan omaa elintasoa sille minimitasolle.
Minä en ja demokratiassa enemmistö päättää. Jotta asia vielä mutkistuisi on valtiolliset rajat voimassa ja yhden tai edes muutaman valtion päätös ( ilman diktatuuria ) ei edes vaikuta kokonaisuuteen. Voitko kuvitella todellisten maailman valtojen USA, Japani tai edes Kiinan suostuvan moiseen ( jossa muuten on valtiolla mahdollisuus, vaan ei halua... )
Yksi merkittävä keinohan olisi myös rajoittaa syntyvyyttä ( koko pallolla ), mutta huonosti tuokin näyttää toimivan ( Kiina ) Jos koko pallon väkiluku laskisi niin luonnon tila paranisi. Mutta kun palloa rasittaa yhä suurempi ihmismäärä ja kasvava elitaso on kehitys yhä enemässä määrin päinvastainen.
Jos yksittäinen ihminen on valmis tinkimään oman elintason minimiin ( riippumatta muista ) ja näitä ihmisiä alkaa olla enemistö ( koko väestöstä ) on sinun ruusunpunaisella näkemyksellä minkään laista mahdollisuutta toteutua. Itse en moista usko elinaikanani näkeväni.
Kioto oli hyvä näyttö, suurimmat saastuttajat eivät sitä hyväksy.
Mielestäni menette inhorealismissanne masentavan pitkälle. Tiedostan, että maailman muuttaminen kuvaamaani suuntaan on liki mahdotonta, mutta unelmoidakin pitää, eikö totta? Missä me nyt olisimme, jos ihmiset eivät toisinaan uskaltaisi rakennella mahdottomilta tuntuvia pilvilinnoja? Yritystä pitää olla, oli se sitten kuinka epätoivoista hyvänsä, sillä muutoin ei voi olla kehitystäkään.
"Olemmeko valmiita laskemaan omaa elintasoa sille minimitasolle."
Käyttämäsi käsite "elintaso" on ikävä kyllä hieman tulkinnanvarainen. Elintaso tai -laatu on mielestäni vain tiettyyn rajaan saakka kiinni aineellisista elinehdoista, ts. siitä, kuinka paljon roinaa ihminen kykenee ostamaan. Roinan määrä ei nimittäin tee ihmistä onnelliseksi, vaan sellaiset asiat kuin terveys, ystävät ja mielekäs työ. Ei siis sellainen työ, jossa joutuu esimerkiksi ajamaan pullotettua vettä Ranskasta Suomeen, huijaamaan vanhoilta yksinäisiltä leskiltä rahaa puhelimitse tai vaikkapa ohjelmoimaan tekstiviestein toimivia pelejä kännyköille, vaan sellainen työ, jossa voi tuntea itsensä hyödylliseksi ympäristölleen.
Hyvä työ = iso palkka, sillä sellainen työ, jossa voi tuntea itsensä hyödylliseksi ympäristölleen ei korvaa huonoa palkkaa. Mielummin vittumainen työ ja iso palkka kun mielekäs työ ja pieni palkka. Jokainen siis valitkoon itse.
Realismi on minulle sopiva tapa elää. En usko koskaan saavutettavan maailmaa jossa ihmiset olisivat todellakin solidaarisia keskenään. Sitä unelmoijaa kun käytetään mennen tullen ja palatessa hyväkseen. Minä keskityn vain ja ainoastaan oman edun ( läheiset ) hyvinvoinnin kasvattamiseen.
Minusta on ok ne jotka haluavat tehdä sitä mielekästä työtä ja saada siitä vähemmän palkaa. Meitä jotka suostumme tekemään sen raskaan, paskasen ja vittumaisen työn on paljon vähemmän. Tarjonta ja kysyntä pitää huolen palkasta. Jos palkka ei ole kohdallaan ei minullakaan työhalut. Ainahan voi tehdä sitä siistiä hommaa pienemmällä palkalla ( ei päivääkään ilman työtä ), kun tekijöitä on vähäsen ( erikoisosaamista ) voi kylmästi ilmoittaa työnantajalle ettei tee duunia millään orjapalkalla, työoloista viis kunhan palkka on sairaan hyvä ( voi valita kenelle duunin antaa )