Kysyisin joltakulta tietävältä, minkälainen tuleva työhistoriani tulee olemaan.. Vuonna 2002 koin täydellisen "kuoleman" ja hakeuduin psykologin työkykytestiin. Diagnoosit on saatu, vuosien varrella useitakin. Bipolaari epäsosiaalinen psykoosipiirteinen narsistinen... Tällä hetkellä olen sairaslomalla ja jonkinlainen hoitokontakti on olemassa. Ärsyttää monikin asia, raivostuttaa kun en ole koskaan "sopinut" niin en tiedä sovinkokaan. Pitäisikö tehdä jotain naurettavaa ja säälittävää että vievät pakkopaidassa pois..? Vai onko jokin pieni mahdollisuuden poikanen kasvaa ehjäksi ja tasapainoiseksi (hah).
Lääkärit puhuu asioista valovuosia jäljessä meikäläisen aivoituksista. Psykologitkaan ei mua kestä tai kieltää asioiden oikean laidan.
Sysätkää vain jonnekin. Turha toivoa, en kuitenkaan ota nirriä itseltäni. Ihan vain jonkun kiusaksi.
Iloista kevättä ja linnunlaulua, IHAN kaikille, tietämättömille---
Lääkärit puhuu asioista valovuosia jäljessä meikäläisen aivoituksista. Psykologitkaan ei mua kestä tai kieltää asioiden oikean laidan.
Sysätkää vain jonnekin. Turha toivoa, en kuitenkaan ota nirriä itseltäni. Ihan vain jonkun kiusaksi.
Iloista kevättä ja linnunlaulua, IHAN kaikille, tietämättömille---
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tunnistin hieman samoja piirteitä itsestäni, kun luin viestiäsi. Muilta osin en kylläkään ole noin ahdistunut.
Olen työharjoittelussa. Hyvät opinnot yms. koulut olen käynyt ja nyt pitäisi vain jotenkin pärjätä työssä. Varsinaisesti masennusta minulla ei ole, vaan lääkärin mukaan ahdistusta ja tavallaan "syrjäytymistä" ja ulkopuolisuuden tunnetta sekä yksinäisyyttä.
Viime aikoina olen miettinyt asioita myös siihen malliin, että jos en pärjää työelämässä, niin ei sitten. Kaikkkihan tietävät nykytyöelämän kovat vaatimukset kiireineen.
Lääkityksenä minulla on aamulla otettava Anafranil 75 mg, iltaisin Levozin 25-50 mg ja nukahtamislääke Zopinox tarvittaessa. Nukun jatkuvasti liian vähän tai liian "kevyesti." En edes muista, milloin olen voinut nauttia ns. syvästä unesta.
Olisi mukava, jos joku voisi kommentoida tilannettani ja antaa neuvoja yms.
Moi!
Oletko käynyt oikealla psykiatrilla vaiko vain terveyskeskuslääkärillä?
Sinun asiat kuuluisivat aivan selkeästi ammattitaitoiselle psykiatrille. Mielestäni olet myöskin masentunut ja tarvitset kunnollista ammattiauttajaa. Tämä maailman meno on kovaa, mutta kyllä Sinä tulet pärjäämään. Sinä olet tärkeä ihminen ja Sinua varmasti rakastetaan.
Olen itse kokenut syvän masennuksen ja siksi tahdon auttaa Sinua. Koska olen jotain kokenut itse, ymmärrän myös jotenkin Sinun tuntemuksiasi. Haluan myös vastata kysymyksiisi ja antaa kaiken tukeni Sinulle. Sinä pääset vielä nauttimaan hyviä yöunia ja elämän intoa. Olen varma.
En voi sanoa itseäni tietäväksi.
Mutta tarinastasi kuvastaa ainakin se, ettet ole oikein samalla aaltopituudella lääkärin kanssa. Se asia olisi varmaan ensiksi saatava kuntoon. Eli neuvoisin Sinua tilaamaan ajan toiselta psykiatrilta. Kyllä sinä kohta huomaat, että tuleeko tästä mitään. Mielestäni tilanteesi on kuitenkin aivan tavanomainen eli kyllä useimmat psykiatrit varmasti ymmärtävät sinua. Ja siitä se sitten varmasti lähtee käyntiin, kun sopiva lääkäri on löytynyt.
Itsekin lääkäriä vaihtanut.