Kerronpa joutessani (eli työajalla..) ihan
tositarinan mitä eilen tapahtui. Lumimyrskyssä
palaillessani teatteriraflasta himppeenpäin
päätin poiketa vielä vakkaribubissa nauttimassa
yhden kuuman kossutotin tähän pieneen orastavaan
kurkkukipuun. Kunniasanalla, vain yksi ja sitten
nukkumaan. Vain yksi, ihan niinkuin aina
ennenkin... :o)
Tulipa sekin samalla todettua, että mikään ei ole
tylsempää, kuin ilman seuraa mennä hihittelemään
stand up-komiikkaa.
No, kuppila oli melko hiljainen lukuunottamatta
paria vakionotkujaa ja kulmapöydässä istunutta
tyttöporukkaa joita vanha, pieni ukonräähkä
nauratteli. Mikähän tuossakin käppänässä naisia
kiinnostaa, mietin katkerana totia tilaillessani.
Pian kikatus vaimenikin ja tuo samainen ukko
kiipesi viereiselleni jakkaralle istumaan tyhjän
viskilasinsa kanssa. Ennenkuin ehdin lausua tuon
yleisimmän ravintolakohteliaisuuteni, eli "et
viittis painua vittuun siitä.." niin tuo kumma
olento kertoikin olevansa tonttu. Ihan oikea
joulutonttu. Nimeltään Tonttu Tenunenä. Ja
huomatessaan orastavan kiinnostukseni hänestä,
minua tarkasti katsoen hän siirsi tyhjää lasiaan
pari senttiä lähemmäksi minua. Ja vielä pari
senttiä lisää kysyessään, että olenkos ollut
kiltti tänä vuonna.
Tosin, ennenkuin ehdin edes alkamaan
vakuuttelemaan hänelle että kovinkin olen kiltti
ollut, tuo tonttu lisäsi, että itse asiassa häntä
ei paskan vertaa kiinnosta se tieto millainen
olen vuoden ajan ollut. Kertoi, että
seitsemänsataa vuotta sitten kun joulupukki oli
jo kuukauden mesonnut putkeen
pontikkasammiossaan, elämän reaaliteeteista
täysin irtaantuneena oli meuhkannut, että ei
enään ikinä vie lahjoja kuin kilteille
ihmislapsille. Tuhmille vain risuja...
Ja siitä alkaen ovat tontut joutuneet
toteuttamaan tuota alkoholisoituneen pukin,
kieltämättä varsin toivotonta tehtävää. Eli
tähyilemään ikkunoista iltaisin, että millaisia
ihmislapset ovat olleet vuoden mittaan.
Siitä tonttu pääsikin seikkaan, että miksi hän
itse ei ollut työnsä toimessa. Kun kuulemma häntä
enemmän kiehtoi tarkkailla iltaisin neitokaisten
makuukammarien ikkunoiden takana...
Ja siitäkös joulumuori oli suuttunut ja kylmästi
hänet tehtävästään hyllyttänyt, kertoi tuo
onneton tonttu, kyynelehtiviä isoja silmiään
hieroen. Voisin vaikka vannoa että olin
havaitsevinani sipulinpalasia hänen kädessään...
Kurkkuaan kuivantuntuisesti kröhäyttäen ja
lasiaan jälleen lähemmäksi minua siirtäen tonttu
kysyikin viimeinkin lahjatoivettani. Kun sanoin
ainoan toiveeni olevan oman kullan ja perheen
saaminen, tämän kolmen vuoden sinkkuuden
päättymistä, tonttu sanoi että kaikki riippuu
kaikesta. Eli senttilitroista ja siitä paljonko
siinä on prosentteja. Nyt jo aivan röyhkeästi
työntäen lasinsa aivan eteeni. "Neljällä sentillä
saat suklaata, pörrösukat ja pullollisen
gruusialaista partavettä. Tuplaviskillä toteutan
toiveesi", tuo tonttu sanoi sammaltaen,
lasittunein silmin, huuliaan lipoen.
Asiasta innostuen tilasin hänelle varmuuden
vuoksi kolme viskiä. Tosin, sillävälin tuo tonttu
oli jo naama kapakan tiskillä. Kuorsaustakin olin
kuulevinani. Sain kuitenkin hetäteltyä hänet ja
hän kiisti ehdottomasti körvähtäneensä, vaan
väitti olleensa salaisella tonttujen tavalla
yhteydessä joulupukkiin ja välittäneensä
oikeutukseni lahjatoiveeseeni.
Niin tuo hieman omituinen tonttu alkoikin tehdä
lähtöään takaisin naisten pöytään juomiensa
kanssa. Pysähtyen kuitenkin vielä minuun pitkään
katsoen. Ja sanoi: "Tuon oman kultasi tulet
saamaan. Se on sinun lahjasi. Mutta hänen
pysymisensä rinnallasi onkin sinun oma asiasi",
sanoi tonttu. Katseli minua vielä hetken
surullisen ja jotenkin osaaottavan näköisenä.
Ravisti hieman päätään ja jo poispäin
kävellessään sanoi hiljaa: "eikä se tule olemaan
sinulle kovinkaan helppoa.."
Mitähän se sillä tarkoitti...?
Nyt vai jännittyneenä odotan mitä tulee
tapahtumaan. Hieman huolestunutkin olen. Siis
siitä, että miten niinkuin ihan fyysisesti tuo
kultsin saapuminen luokseni tapahtuu. Ei kai se
pukki niin häijy voi olla, että se käy
kolkkaamassa jonkun omia jouluaskareitaan
puuhaavan yksinhuoltajaäidin ja pakkaa hänet
pesueineen isoon laatikkoon minulle
toimitettavaksi. Ehkä satojenkin kilometrien
päästä!
Tai ehkäpä se onkin sitä joulun taikaa. Ehkä
kohtaankin HÄNET kadulla tai kauppojen ruuhkista.
Tai vaikka täältä! Tuon neidon, jonka silmistä
voin lukea tekstin "made in heaven..."
Kovasti jännittää. Tosin eräs toinenkin seikka
hieman mieltäni huolestuttaa.
Että onhan nyt ihan varmasti se joulupukki
olemassa..?
tositarinan mitä eilen tapahtui. Lumimyrskyssä
palaillessani teatteriraflasta himppeenpäin
päätin poiketa vielä vakkaribubissa nauttimassa
yhden kuuman kossutotin tähän pieneen orastavaan
kurkkukipuun. Kunniasanalla, vain yksi ja sitten
nukkumaan. Vain yksi, ihan niinkuin aina
ennenkin... :o)
Tulipa sekin samalla todettua, että mikään ei ole
tylsempää, kuin ilman seuraa mennä hihittelemään
stand up-komiikkaa.
No, kuppila oli melko hiljainen lukuunottamatta
paria vakionotkujaa ja kulmapöydässä istunutta
tyttöporukkaa joita vanha, pieni ukonräähkä
nauratteli. Mikähän tuossakin käppänässä naisia
kiinnostaa, mietin katkerana totia tilaillessani.
Pian kikatus vaimenikin ja tuo samainen ukko
kiipesi viereiselleni jakkaralle istumaan tyhjän
viskilasinsa kanssa. Ennenkuin ehdin lausua tuon
yleisimmän ravintolakohteliaisuuteni, eli "et
viittis painua vittuun siitä.." niin tuo kumma
olento kertoikin olevansa tonttu. Ihan oikea
joulutonttu. Nimeltään Tonttu Tenunenä. Ja
huomatessaan orastavan kiinnostukseni hänestä,
minua tarkasti katsoen hän siirsi tyhjää lasiaan
pari senttiä lähemmäksi minua. Ja vielä pari
senttiä lisää kysyessään, että olenkos ollut
kiltti tänä vuonna.
Tosin, ennenkuin ehdin edes alkamaan
vakuuttelemaan hänelle että kovinkin olen kiltti
ollut, tuo tonttu lisäsi, että itse asiassa häntä
ei paskan vertaa kiinnosta se tieto millainen
olen vuoden ajan ollut. Kertoi, että
seitsemänsataa vuotta sitten kun joulupukki oli
jo kuukauden mesonnut putkeen
pontikkasammiossaan, elämän reaaliteeteista
täysin irtaantuneena oli meuhkannut, että ei
enään ikinä vie lahjoja kuin kilteille
ihmislapsille. Tuhmille vain risuja...
Ja siitä alkaen ovat tontut joutuneet
toteuttamaan tuota alkoholisoituneen pukin,
kieltämättä varsin toivotonta tehtävää. Eli
tähyilemään ikkunoista iltaisin, että millaisia
ihmislapset ovat olleet vuoden mittaan.
Siitä tonttu pääsikin seikkaan, että miksi hän
itse ei ollut työnsä toimessa. Kun kuulemma häntä
enemmän kiehtoi tarkkailla iltaisin neitokaisten
makuukammarien ikkunoiden takana...
Ja siitäkös joulumuori oli suuttunut ja kylmästi
hänet tehtävästään hyllyttänyt, kertoi tuo
onneton tonttu, kyynelehtiviä isoja silmiään
hieroen. Voisin vaikka vannoa että olin
havaitsevinani sipulinpalasia hänen kädessään...
Kurkkuaan kuivantuntuisesti kröhäyttäen ja
lasiaan jälleen lähemmäksi minua siirtäen tonttu
kysyikin viimeinkin lahjatoivettani. Kun sanoin
ainoan toiveeni olevan oman kullan ja perheen
saaminen, tämän kolmen vuoden sinkkuuden
päättymistä, tonttu sanoi että kaikki riippuu
kaikesta. Eli senttilitroista ja siitä paljonko
siinä on prosentteja. Nyt jo aivan röyhkeästi
työntäen lasinsa aivan eteeni. "Neljällä sentillä
saat suklaata, pörrösukat ja pullollisen
gruusialaista partavettä. Tuplaviskillä toteutan
toiveesi", tuo tonttu sanoi sammaltaen,
lasittunein silmin, huuliaan lipoen.
Asiasta innostuen tilasin hänelle varmuuden
vuoksi kolme viskiä. Tosin, sillävälin tuo tonttu
oli jo naama kapakan tiskillä. Kuorsaustakin olin
kuulevinani. Sain kuitenkin hetäteltyä hänet ja
hän kiisti ehdottomasti körvähtäneensä, vaan
väitti olleensa salaisella tonttujen tavalla
yhteydessä joulupukkiin ja välittäneensä
oikeutukseni lahjatoiveeseeni.
Niin tuo hieman omituinen tonttu alkoikin tehdä
lähtöään takaisin naisten pöytään juomiensa
kanssa. Pysähtyen kuitenkin vielä minuun pitkään
katsoen. Ja sanoi: "Tuon oman kultasi tulet
saamaan. Se on sinun lahjasi. Mutta hänen
pysymisensä rinnallasi onkin sinun oma asiasi",
sanoi tonttu. Katseli minua vielä hetken
surullisen ja jotenkin osaaottavan näköisenä.
Ravisti hieman päätään ja jo poispäin
kävellessään sanoi hiljaa: "eikä se tule olemaan
sinulle kovinkaan helppoa.."
Mitähän se sillä tarkoitti...?
Nyt vai jännittyneenä odotan mitä tulee
tapahtumaan. Hieman huolestunutkin olen. Siis
siitä, että miten niinkuin ihan fyysisesti tuo
kultsin saapuminen luokseni tapahtuu. Ei kai se
pukki niin häijy voi olla, että se käy
kolkkaamassa jonkun omia jouluaskareitaan
puuhaavan yksinhuoltajaäidin ja pakkaa hänet
pesueineen isoon laatikkoon minulle
toimitettavaksi. Ehkä satojenkin kilometrien
päästä!
Tai ehkäpä se onkin sitä joulun taikaa. Ehkä
kohtaankin HÄNET kadulla tai kauppojen ruuhkista.
Tai vaikka täältä! Tuon neidon, jonka silmistä
voin lukea tekstin "made in heaven..."
Kovasti jännittää. Tosin eräs toinenkin seikka
hieman mieltäni huolestuttaa.
Että onhan nyt ihan varmasti se joulupukki
olemassa..?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kertomuksellasi nostat sitä myös
muille...ihana..lämmin..herkkä..sinkkupoika!
Kiitos Sinulle!
Toivon koko sydämestäni, että toiveesi toteutuu
tänä jouluna...
Jännittävää Joulua ja edelleen Uutta Elämäsi
Vuotta!
"Vanhempi sinkkutyttö"
vai että ihana, lämmin ja herkkä..?
Hih... ex-avopuolisoni ja työkaverit voisivat olla tuosta hieman toista mieltä... :o)
Vaiks kyllä itseni mielestä, työpäivän loputtua tästä häijystä bisness-sudesta tulee ihan kiltti halinalle. Mutta se ei kyllä auta, koska ei ole ketä halia! Olisinkohan liiankin kiltti. Eihän sellaiset naisia tunnetusti kiinnosta?
Onneks sentään on tuo koira. Sitähän voi sentään aina rapsutella. Mut siitäkin olen hieman huolissani. Rotunsa valiouroksena sen olisi aika kiinnostua ja osallistua vauvahaukkujen hankintaan. Mut olen huomannut että vaikka ympärillä pyörii viehättäviä tyttökoiria, se on enemmän kiinnostunut toisista uroskoirista. Helvetti, taidan olla siis onnellinen homppelikoiran omistaja...! Mitähän pirua sille tekis. Ampuisko hengiltä saunan takana, vai ostaisiko vain suosiolla sen pantaan sellaisen nätin vaaleanpunaisen rusetin...
Mitähän mun pitikään tehdä. Ai niin. Näitä kirottuja paperitöitä.
Ja kumpikohan meistä onkaan vanhempi..?
sustahan tulis kirjailija... jos tää EI olis
tosijuttu, niin sanoisinpa että kadehdittava
mielikutitus!
Kerrothan sitten jatkon myös? ...Sillä
Joulupukkihan ON olemassa...!
Musta, Repe-hyvä tuntuu, että tuohon jupinointiini on ihan luonnollinen selitys. Tuossa hiljan pomoni ilmoitti, että olen pureskellut taas aivan liian monta lyijykynää piloille. Lisäksi suoritetussa kotietsinnässä hallustani löytyi neljä konsernille kuulunutta paperiliitintä. Näiden raskauttavien seikkojen vuoksi minulle ilmoitettiin, että en saa palkkaa tänäkään vuonna.
Niinpä olen etsinyt ja paistellut ruoaksi lumen alta kaikenlaisia juuria ja jäätyneitä kärpässieniä. Ihan hyviä muuten ovat, mutta jotenkin niistä tulee sillai omituinen olo... :)
Vai oisko tämä meille Kanta-Hämäläisille ominainen piirre. Taisit sinäkin joskus viitata siihen lähistön hilpeyttä herättävään romuläjäprikaatiin. Tai sitten muistan väärin?
Liikaa täällä ei kyllä auta juttua veistellä. Senhän oletkin jo itse huomannut. Mä huomasin sen jo vuosi sitten. But show must go on!
Kylläpä oli sujuvasanaista textiä, ilo lukea:)
Ei muuta kuin sinkkupojalle pian päättyviä
yksinäisiä päiviä! Oikein Lämmintä Joulunaikaa
ja erittäin antoisaa uutta vuotta!!
Voit todella heittää huolesi lumihankeen, sillä Joulupukki ON olemassa ja erityisesti sinun toivomustesi kaltaisia lahjoja hän antaa mielellään!
Muista sitten kun lapsesi pyörivät ympärilläsi ja ehkä pikkasen kiukuttelevat ja vaimosi ehkä laittaa sinut tekemään lumitöitä, että et lähetä porukkaasi Korvatunturille takaisin, koska tällä lahjalla ei ole palautusoikeutta...
...siis jouluna. Tai sit pukki ei vaan löytänyt meitsiä kun onnistuin saamaan kolmen viikon matkan Brasiliaan. Siellä vilahti sit joulu ja uusivuosi. Ei pahimpia kokemuksia elämässäni...
Vai ajattelee Riina, että olen sinkku, koska olen laiska sohvaperuna, jota yksikään nainen ei ole kestänyt katsella kauempaa. Tsot tsot...
Sumuisista mieleni sopukoista pystyn poimimaan muistikuvia avoliittoni ajoista. Kyllä silloin juuri minä sain kaikki hommat talossa tehdä. Emäntä keskittyi juuri siihen laiskottelupuoleen. Vipinää tuli lähinnä palkkapäivinäni. Kun piti heti saada Glorian maailmasta löytyneitä rojuja taloon, joita ilman ei koti olisi kuulemma voinut olla onnellinen koti. Minä taisin olla se kaikein turhin "esine" siinä talossa. Mutta välttämätön, koska maksoin sen kaiken. Kaikkea sitä mies kestää, kun kovasti välittää. Mutta kaikestahan sitä oppii. Ei koskaan, koskaan enään sellaista perhe-elämää.
Ennen seuraavaa..?