Olen menettänyt vuosien varrella lapsuudenuskoni (vanh.lest.) En enää tunne kuuluvani siihen joukkoon, vaikka ulkoisesti elämäni on ihan samaa kuin ennenkin.
Kuinka ihmeessä kertoisin tämän vanhemmilleni ja ja puolisoni sukulaisille, niin että he eivät järkyty liikaa. Antakaa neuvoja.
Ja niille jotka sanovat, että vielä minulla on toivoa, tee parannus, usko synnit anteeksi:
tämä vuosia jatkunut epävarmuus ei ole minun valintani ja sitä on turha surkutella, sillä pääsen taivaaseen myös vl-liikkeen ulkopuolella. Uskoani Jumalaan en ole kadottanut. Minulla on tästä ihan yhtä suuri varmuus kuin teilläkin omasta pelastumisestanne.
Kuinka ihmeessä kertoisin tämän vanhemmilleni ja ja puolisoni sukulaisille, niin että he eivät järkyty liikaa. Antakaa neuvoja.
Ja niille jotka sanovat, että vielä minulla on toivoa, tee parannus, usko synnit anteeksi:
tämä vuosia jatkunut epävarmuus ei ole minun valintani ja sitä on turha surkutella, sillä pääsen taivaaseen myös vl-liikkeen ulkopuolella. Uskoani Jumalaan en ole kadottanut. Minulla on tästä ihan yhtä suuri varmuus kuin teilläkin omasta pelastumisestanne.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ajan myötä:( Kirjoitapa vaikka kirje, saat sanottua kaiken mitä halusit. Kerro nätisti, vaikka olisitkin katkera. Kirjeesi on kova isku vanhemmillesi, mutta kun suoraan ja asiallisesti sanot, he ymmärtävät valintasi. Eikä kovin monelle tarvitse kertoa, sana kyllä leviää.Jos et halua, että uskon asioista puhutaan sinulle, kirjoita siitä. Kirjoita vaikka että otat asian itse puheeksi, jos on tarvis.
Kasvotustenkin voi asian kertoa tai puhelimessa.
On hyvä kun kerrot.
nätisti asian haluan sanoa. Katkeruutta ei ole ja voin sanoa että olen säästynyt ehkä paljolta murheelta kun olen saanut kasvaa lestadiolaisessa kodissa.
noin varma, vaikka olet jättänyt jumalanvaltakunnan. Synti vierottaa Jumalasta. Mistä löysit uuden jumalan?
sama Jumala se on minulla edelleen.
nakuta.
Mielestäni kannattaa kertoa ihan suoraan, koska ennemmin tai myöhemmin ne sen tulevat kuitenkin huomaamaan. Itse olin samassa tilanteessa taannoin, mutta en uskaltanut sanoa suoraan ja teeskentelin uskovaista pitkään ja se jos mikä oli tosi vaikeaa elämää. Lopulta kun sain asian sanottua, oli se suuri helpotus. Kai se jonkinlaisena järkytyksenä voi ainakin omille vanhemmille tulla, mutta sinähän elät omaa elämääsi ja teet omat ratkaisut. Omat vanhempani hyväksyivät ratkaisuni, eivätkä millään muotoa yrittäneet käännyttää takaisin, muutamat sukulaiseni kylläkin, mutta sanoin suoraan, että näistä asioista en halua keskustella ja asia jäi siihen. En voi oikein auttaa siinä, miten asian sanoisit koska asia sinänsä on niin yksioikoinen. Voi olla vain lestadiolainen tai sitten ei, keskitietä ei ole. Voimia ja rohkautta Sinulle!
...Jonka jo viestissäsi kerroit:
>>
pääsen taivaaseen myös vl-liikkeen ulkopuolella. Uskoani Jumalaan en ole kadottanut. Minulla on tästä ihan yhtä suuri varmuus kuin teilläkin omasta pelastumisestanne.
>>
Kerro miten asia on. Eli että sinulle on Pyhä Henki kirkastanut asian, ettei ihmisjoukko voi olla "Jumalan valtakunta", jonka ulkopuolella ei olisi pelastusta.
Suunnittele myös etukäteen miten varaudut epätoivoisiin "pelastamisyrityksiin", joita vuoksesi tullaan tekemään. Voit joutua pienimuotoiseen hoitokokoukseen...
Voit todeta uskon olevan henkilökohtainen asia ja korostaa molemminpuolista vakaumusten kunnioittamista.
Kannattaa rukoilla Jumalalta viisautta oikeisiin sanoihin itse tilanteessa.
Ande