13-vuotiaalla kummitytölläni on todettu syömishäiriö, anoreksia lähinnä. Tavallaan yllätyksenä. Nyt tyttö on sairaalassa. En ole ollut liikaa yhteyksissä kummityttööni, mutta nyt mietin, että mitä hän tykkäisi jos menisin sairaalassa käymään. Tuntuisikohan se teeskentelyltä, kun muuten olen niin huono pitämään yhteyttä? Ja miten syömishäiriöiset yleensä tykkäävät sairautensa saamasta huomiosta? Pitäisikö puhua ihan muita asioita suunnilleen vai mitä? Pelkään tekeväni hallaa tietämättömyyttäni... Sairaushan on kuitenkin lähinnä henkistä laatua, joten en halua nuorta mieltä enempää horjuttaa. Huoli painaa kuitenkin. Mitä tehdä??
Miten lähestyä syömishäiriöistä nuorta?
Kummitäti
51012
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Saattaa kuulostaa karulta, mutta olisi parempi olla menemättä. Se tuo vain lisäpaineita potilaalle, varsinkin jos ette ole olleet sen kummemmin yhteyksissä.
Itse olisin ollut kauhuissani jos kaikki sukulaiseni olisivat tulleet sairaalaan.
Voithan lähettää vaikka kortin tms.
..minä ainakin omassa tapauksessani (myös anoreksia), en ainakaan halua mitään huomiota muilta..en halua edes puhua koko aiheesta..tiedän, että ehkä se olisi helpotus, mutta ei..olen samaa mieltä "parantuva?":n kanssa..
Ei kannata mennä. Itse lähinnä ahdistun kun syömishäiriööni (bulimia) kiinnitetään huomiota...
että ei kannata mennä. Todella avuton olo, koska tiedän, että tytön vanhemmatkaan hyvä kun tajuavat, että kyseessä on vakava asia. Toivon parasta, seurailen tilannetta sivusta. Vahva tuntemus oli minullakin, että ei halua kovin huomiota. *Halaus teille kaikille vaivanne parissa taisteleville* ja kiitos neuvosta.
Hei kummitäti
Kysyt vaikeaa asiaa, miten lähestyä syömishäiriöistä, kun ei aina ammattilaisetkaan sitä tiedä. Varmaa on, että syömishäiriöinen tarvitsee tukea lähiomaisilta. Vanhemmat usein eivät tunnista syömishäiriötä tai jos tunnistavatkin, kieltävät sen. Sairastuneelta itseltään myös usein puuttuu sairaudentunto. Syömishäiriöinen tuntee usein häpeää sairaudestaan ja ei haluaisi sitä julkistaa. Tukea voit osoittaa sairastunelle pitämällä yhteyttä ja antamalla hänelle mahdollisuuden ottaa yhteyttä sinuun kun haluaa. Sairaalahoito on yleensä viimeinen hoitokeino, kun avohoito ei onnistu ja sen on usein myös rankkaa, joten tukea tarvitaan. Jos et koe sairaalassa vierailua luonnikkaana, sitä ei kannata tehdä, mutta voisit kuitenkin pitää yhteyttä vaikka puhelimitse.