Mikael Tortelliini oli tyytyväinen
elämäänsä. Hän eli luostarissa Fransiskaanimunkkien
veljeskunnassa köyhyydelle omistautuneena.
Eräänä päivänä munkkien suorittaessa jokapäiväisiä
rutiineitaan, kaartoi luostarin pihaan Hopea Alfa Romeo 156 GTA
joka nostatti voimakkaita lihallisia tunteita maallisuudesta eroon yrittävissä munkeissa. Osa munkeista jatkoi töitään
karaistuneena ja osa jäi katsomaan mielenkiinnosta kuunnelleen
mahtavia ääniä jotka kaikuivat luostarin kiviseinistä, mutta Tortelliini joutui tekemään ristinmerkin ja käymään
polvilleen rukoilemaan, hänen kasvoiltaan näkyvä kärsimys oli suuri. Hän ei vionut vastustaa kiusausta.
kukaan ei tiennyt että hän oli työskennellyt
Alfa Romeon Tallissa vielä 80 luvun alussa testi kuljettajana ja johtavana viritys asiantuntijana.
Mutta erään väärinkäsityksen takia Mafia oli tappanut hänen perheensä, jonka johdosta hän itse joutui piileskelemään luostarissa, yrittäen unohtaa kärsimyksensä.
Oli käynyt siis niin että Tortelliinin ollessa
viettämässä vapaapäivää perheensä kanssa,
heillä oli tapana mennä Vinttikoiraradalle
katsomaan koirien juoksukilpailuja,
hänen viritetyn Alfa Montreal:n putkisto paukahti
kuuluvasti jolloin parkkipaikalla olleet Mafia perheen jäsenet vetivät aseet esiin luullessaan että heitä vastaan oli hyökätty, ja teurastivat kaikki autossa olleet. Tai ainakin luulivat sillä vaikka tortelliiniin oli osunut pahasti hän eli, vaikka olikin luotien puhkoma ja kuoleman kielissä.
On eri asia olisiko hän halunnut elää kuullessaan että hänen perheensä ei palaisi hänen luokseen.
Syvästi masentuneena hän makasi sairaalassa,
lukien autoalan julkaisuita ja kehitteli
uutta tekniikkaa, mutta alakuloisuus ei päästänyt häntä otteestaan senkään jälkeen kun
hänet oli todettu toipuneeksi ja päästettiin
lähtemään sairaalasta. Hän päätti jättää kaiken taakseen ja lähti erakkona vuorille jossa hän satttumalta törmäsi luostariin.
Nyt tuli kuluneeksi 23 vuotta siitä kun hän oli tullut tänne, yksinkertainen elämä ja terveet elämäntavat eivät olleet vanhentaneet häntä vaikka ikää oli melkein 50.
Pihassa seisovan Alfan logo toi muistoja ajan takaa mieleen, vuoden -81 formulat ja Marlboro Team Alfa Romeon.. Vesi kirposi hänen silmiinsä.
Autosta nousee Maurizzio Lombardo kasvoillaan hieman vaivaantunut ilme,
hän kysyy hämillään tuijottavilta munkeilta tietä miten pääsisi lähistöllä kulkevalle moottióritielle.
Tortelliini lähtee kulkemaan kohti Maurizziota ja lupaa opastaa hänet tielle.
He hyppäävät autoon ja Tortelliinin päässä on kehittynyt ajatus, aikansa kutakin hän tuumaa ja päättää jättää munkin elämän taakseen
ja kostaa Mafia suvulle sen mikä olisi pitänyt maksaa takaisin jo 20 vuotta sitten.
Vuodet luostarissa vietettyä elämää oli antanut hänelle aikaa tutkia itseään
ja hän oli oppinut että maailmankaikkeudessa kolmen K:n vakio on aina sama,
kiima, kateus ja kosto, nyt oli koston aika.
Hän pyysi kyydin kaupunkiin asti jossa ostaisi samanlaisen vuoden -75 Alfa
Montrealin josta kaikki tämä oli alkanut ja aloittaisi siitä mihin kaikki oli loppunut.
He ajoivat mutkaista tietä Umbrian vuoristossa auringon välillä pilkahtaessa pilvien lomitse.
Lombardo oli ihmeissään Maurizzion käskiessä GTA:ta joka nöyrästi
vastasi totellen jokaiseen käskyyn hetkeäkään vikuroimatta,
aivan kuin se sama alfan henki joka oli puhutellut häntä 20 vuotta sitten,
olisi elänyt voimakkaasti läsnä.
Kateus oli menettänyt sijaa kostolle ja kiimalle joka oli vuosien ankaran selibaatin
takia kasvanut mahdottomiin mittoihin.
Heidän päästessä Perugiaan, löytyi paikallisesta autoliikkeestä kuin tilattuna juuri sellainen Alfa Montreal kuin hänellä oli ollutkin.
Ajaessaan pitkästä aikaa hänen ei juuri tarvinnut muistella miten hänelle tuttu V8, neljällä nokkaakselilla ja Spican mekaanisella ruiskutuksella varustettu 2,6 litrainen sykki, 5-lovisen laatikon lyhyet, tarkat liikeradat
olivat kuin kaiverrettuja känen olemukseensa, hän tunsi suunnatonta iloa.
Muukalainen astui paikalliseen baariin eräänä synkkänä ja sateisena iltana,
ja sai heti osakseen vakioasiakkaiden hämmästelevät katseet.
Hän oli pukeutunut pitkään takkiin, lierihattuun
Hattu ja pystyyn nostetut takinkaulukset kätkivät
hänen tarkemmat kasvonpiirteensä ja saivat hänet näyttämään epäilyttävältä
ja jopa vaaralliselta, mikä oli varmasti tarkoituskin, sillä hän oli
kuullut paikallisen Mafia perheen pitävän majaansa täällä.
"Ton näkösellä kaverilla voi olla vaan pahat mielessä", huudahti Luca,
suurikokoinen lattanenä" , "mistäs sitä tullaan?".
Toiset pöydässä istuvat kuittasivat luonnollisestikin Lucan väitteen "tyypilliseksi viininlitkijän puheeksi".
Seuraavan puheen vuoron esitti Luigi, pizza naamainen luihu, joka tuntui olevan esiliinana Lucalle. "Kuin olisi haudasta noussut"
"Näinpä", sanoi Tortelliini ja antoi katseensa kiertää baarissa. Havaitessaan tutut kasvonpiirteet kaukaisuudesta jotka yhdisti ampumistapaukseen jossa oli menettänyt perheensä.
Hän kaivoi takkinsa taskusta käsikranaatin jonka heitti sokan poistettuaan
Mafioson jalkoihin ja poistui ulos.
Räjähdys paiskasi punaiseksi värjääntynyttä irtaimistoa ulos ikkunoista.
Tyytyväinen hymy kasvoillaan hän hyppäsi Alfaansa ja sanoi, nyt on velat maksettu, sitten naisiin.
elämäänsä. Hän eli luostarissa Fransiskaanimunkkien
veljeskunnassa köyhyydelle omistautuneena.
Eräänä päivänä munkkien suorittaessa jokapäiväisiä
rutiineitaan, kaartoi luostarin pihaan Hopea Alfa Romeo 156 GTA
joka nostatti voimakkaita lihallisia tunteita maallisuudesta eroon yrittävissä munkeissa. Osa munkeista jatkoi töitään
karaistuneena ja osa jäi katsomaan mielenkiinnosta kuunnelleen
mahtavia ääniä jotka kaikuivat luostarin kiviseinistä, mutta Tortelliini joutui tekemään ristinmerkin ja käymään
polvilleen rukoilemaan, hänen kasvoiltaan näkyvä kärsimys oli suuri. Hän ei vionut vastustaa kiusausta.
kukaan ei tiennyt että hän oli työskennellyt
Alfa Romeon Tallissa vielä 80 luvun alussa testi kuljettajana ja johtavana viritys asiantuntijana.
Mutta erään väärinkäsityksen takia Mafia oli tappanut hänen perheensä, jonka johdosta hän itse joutui piileskelemään luostarissa, yrittäen unohtaa kärsimyksensä.
Oli käynyt siis niin että Tortelliinin ollessa
viettämässä vapaapäivää perheensä kanssa,
heillä oli tapana mennä Vinttikoiraradalle
katsomaan koirien juoksukilpailuja,
hänen viritetyn Alfa Montreal:n putkisto paukahti
kuuluvasti jolloin parkkipaikalla olleet Mafia perheen jäsenet vetivät aseet esiin luullessaan että heitä vastaan oli hyökätty, ja teurastivat kaikki autossa olleet. Tai ainakin luulivat sillä vaikka tortelliiniin oli osunut pahasti hän eli, vaikka olikin luotien puhkoma ja kuoleman kielissä.
On eri asia olisiko hän halunnut elää kuullessaan että hänen perheensä ei palaisi hänen luokseen.
Syvästi masentuneena hän makasi sairaalassa,
lukien autoalan julkaisuita ja kehitteli
uutta tekniikkaa, mutta alakuloisuus ei päästänyt häntä otteestaan senkään jälkeen kun
hänet oli todettu toipuneeksi ja päästettiin
lähtemään sairaalasta. Hän päätti jättää kaiken taakseen ja lähti erakkona vuorille jossa hän satttumalta törmäsi luostariin.
Nyt tuli kuluneeksi 23 vuotta siitä kun hän oli tullut tänne, yksinkertainen elämä ja terveet elämäntavat eivät olleet vanhentaneet häntä vaikka ikää oli melkein 50.
Pihassa seisovan Alfan logo toi muistoja ajan takaa mieleen, vuoden -81 formulat ja Marlboro Team Alfa Romeon.. Vesi kirposi hänen silmiinsä.
Autosta nousee Maurizzio Lombardo kasvoillaan hieman vaivaantunut ilme,
hän kysyy hämillään tuijottavilta munkeilta tietä miten pääsisi lähistöllä kulkevalle moottióritielle.
Tortelliini lähtee kulkemaan kohti Maurizziota ja lupaa opastaa hänet tielle.
He hyppäävät autoon ja Tortelliinin päässä on kehittynyt ajatus, aikansa kutakin hän tuumaa ja päättää jättää munkin elämän taakseen
ja kostaa Mafia suvulle sen mikä olisi pitänyt maksaa takaisin jo 20 vuotta sitten.
Vuodet luostarissa vietettyä elämää oli antanut hänelle aikaa tutkia itseään
ja hän oli oppinut että maailmankaikkeudessa kolmen K:n vakio on aina sama,
kiima, kateus ja kosto, nyt oli koston aika.
Hän pyysi kyydin kaupunkiin asti jossa ostaisi samanlaisen vuoden -75 Alfa
Montrealin josta kaikki tämä oli alkanut ja aloittaisi siitä mihin kaikki oli loppunut.
He ajoivat mutkaista tietä Umbrian vuoristossa auringon välillä pilkahtaessa pilvien lomitse.
Lombardo oli ihmeissään Maurizzion käskiessä GTA:ta joka nöyrästi
vastasi totellen jokaiseen käskyyn hetkeäkään vikuroimatta,
aivan kuin se sama alfan henki joka oli puhutellut häntä 20 vuotta sitten,
olisi elänyt voimakkaasti läsnä.
Kateus oli menettänyt sijaa kostolle ja kiimalle joka oli vuosien ankaran selibaatin
takia kasvanut mahdottomiin mittoihin.
Heidän päästessä Perugiaan, löytyi paikallisesta autoliikkeestä kuin tilattuna juuri sellainen Alfa Montreal kuin hänellä oli ollutkin.
Ajaessaan pitkästä aikaa hänen ei juuri tarvinnut muistella miten hänelle tuttu V8, neljällä nokkaakselilla ja Spican mekaanisella ruiskutuksella varustettu 2,6 litrainen sykki, 5-lovisen laatikon lyhyet, tarkat liikeradat
olivat kuin kaiverrettuja känen olemukseensa, hän tunsi suunnatonta iloa.
Muukalainen astui paikalliseen baariin eräänä synkkänä ja sateisena iltana,
ja sai heti osakseen vakioasiakkaiden hämmästelevät katseet.
Hän oli pukeutunut pitkään takkiin, lierihattuun
Hattu ja pystyyn nostetut takinkaulukset kätkivät
hänen tarkemmat kasvonpiirteensä ja saivat hänet näyttämään epäilyttävältä
ja jopa vaaralliselta, mikä oli varmasti tarkoituskin, sillä hän oli
kuullut paikallisen Mafia perheen pitävän majaansa täällä.
"Ton näkösellä kaverilla voi olla vaan pahat mielessä", huudahti Luca,
suurikokoinen lattanenä" , "mistäs sitä tullaan?".
Toiset pöydässä istuvat kuittasivat luonnollisestikin Lucan väitteen "tyypilliseksi viininlitkijän puheeksi".
Seuraavan puheen vuoron esitti Luigi, pizza naamainen luihu, joka tuntui olevan esiliinana Lucalle. "Kuin olisi haudasta noussut"
"Näinpä", sanoi Tortelliini ja antoi katseensa kiertää baarissa. Havaitessaan tutut kasvonpiirteet kaukaisuudesta jotka yhdisti ampumistapaukseen jossa oli menettänyt perheensä.
Hän kaivoi takkinsa taskusta käsikranaatin jonka heitti sokan poistettuaan
Mafioson jalkoihin ja poistui ulos.
Räjähdys paiskasi punaiseksi värjääntynyttä irtaimistoa ulos ikkunoista.
Tyytyväinen hymy kasvoillaan hän hyppäsi Alfaansa ja sanoi, nyt on velat maksettu, sitten naisiin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Non niin saimme lukea tarinan kostosta,
Maanantaina saamme lukea tarinan kiimasta.
Eikö niin?
Huh.
Kuvitella, joukon väkäleukaisa Karjalaisämmiä hieromassa keskikehoani.
Les Piirakka, is the greatist thing.
Väkevästi soutaa hilkka,lantioni ei pysy mukana.
Piiip.
Tämä Kiteen pienoisrautie kannattaa nähdä.
Soita asemalle. Juna män justtiisa
Tähän on enää sanomista, meikäläisellä...