adhd

tukiperhettä, esim. ammatiillinen perhekoti muutamana viikonloppuna kuussa, lapselle vois tulla uusia ajatusmalleja,ja kunnallekin edullisempi kuin huostaanotto ja sijoitus, avohoidon tilapäinen sijoitus taitaa olla tukiperhetoiminnan virallisempi termi, meillä oli umpikuja edessä pojan ollessa 4.-luokalla. ja saimme itsetuhopuheiden perusteella poika sisälle lastenpsykiatriselle osastolle jossa hän oli 4kk, siellä diagnosoitiin masennus joka aiheutti aggressio-oireita, oikealla masennuslääkityksellä on nyt mennyt kolmatta vuotta ja lääkitys lopetetaan ja poika on päässyt umpikujastaan ulos. itsetuhopuheetkin olivat mielestäni huomionhakua ja kiristyskeino uusiin pleikkaripeleihin, vaan eihän sitä koskaan tiedä mitä olis tullut. jossittelu ei auta vaan ratkaisuihin käytettävä sillä hetkellä olemassa oleva tieto ja lapsen kasvattajalla yleensä se tieto periytyy usealta vuodelta 24 tuntia päivässä, asiat ei helppoja mutta päätöksissä kannattaa pysyä ja on myös kannattavaa pysähtyä miettimään onko valmis rakastamaan lasta niin paljon jotta voi luopua hänestä tyhjän sylin vaivaamatta. lapsethan ovat kuitenkin vaan lainassa. op

äet kirjoitti:

tukiperhettä, esim. ammatiillinen perhekoti muutamana viikonloppuna kuussa, lapselle vois tulla uusia ajatusmalleja,ja kunnallekin edullisempi kuin huostaanotto ja sijoitus, avohoidon tilapäinen sijoitus taitaa olla tukiperhetoiminnan virallisempi termi, meillä oli umpikuja edessä pojan ollessa 4.-luokalla. ja saimme itsetuhopuheiden perusteella poika sisälle lastenpsykiatriselle osastolle jossa hän oli 4kk, siellä diagnosoitiin masennus joka aiheutti aggressio-oireita, oikealla masennuslääkityksellä on nyt mennyt kolmatta vuotta ja lääkitys lopetetaan ja poika on päässyt umpikujastaan ulos. itsetuhopuheetkin olivat mielestäni huomionhakua ja kiristyskeino uusiin pleikkaripeleihin, vaan eihän sitä koskaan tiedä mitä olis tullut. jossittelu ei auta vaan ratkaisuihin käytettävä sillä hetkellä olemassa oleva tieto ja lapsen kasvattajalla yleensä se tieto periytyy usealta vuodelta 24 tuntia päivässä, asiat ei helppoja mutta päätöksissä kannattaa pysyä ja on myös kannattavaa pysähtyä miettimään onko valmis rakastamaan lasta niin paljon jotta voi luopua hänestä tyhjän sylin vaivaamatta. lapsethan ovat kuitenkin vaan lainassa. op

Pikkuveljeni (15) on ollut kanssa n. 4 kk nuorten psykiatrisessa sairaalassa ja se kyllä auttoi joksikin aikaa. Hänelläkin oli masennusta ym.
Hänen kanssa on ollut ongelmia aina, mutta valitettavasti diagnosoitiin ADHD virallisesti vasta viime viikolla - hänen elämänsä on jo aika hunningolla ja jos hän juo alkoholia, alkaa taas huono kausi.

Veljelläni on aika paha adhd, mutta kyllä sen kanssa on aina jotenkin selvitty. Tosin ei taida olla kuitenkaan ihan pahimmasta päästä.

Noissa pienluokissa on aina se ongelma, että ainakin veljeni entinen pienluokka oli pojalle vain haitaksi, kun kaikki ongelmatapaukset oli laitettu samaan läjään vain pois mujiden jaloista. Nyt veli on päässyt tavalliselle luokalle, ja menee taas paljon paremmin. Vaati tosin muuton uudelle paikkakunnalle, vanhassa koulussa opettajat olivat jo ehtineet kehittää häntä kohtaan niin negatiivisen asenteen.

tyttönen kirjoitti:

Veljelläni on aika paha adhd, mutta kyllä sen kanssa on aina jotenkin selvitty. Tosin ei taida olla kuitenkaan ihan pahimmasta päästä.

Noissa pienluokissa on aina se ongelma, että ainakin veljeni entinen pienluokka oli pojalle vain haitaksi, kun kaikki ongelmatapaukset oli laitettu samaan läjään vain pois mujiden jaloista. Nyt veli on päässyt tavalliselle luokalle, ja menee taas paljon paremmin. Vaati tosin muuton uudelle paikkakunnalle, vanhassa koulussa opettajat olivat jo ehtineet kehittää häntä kohtaan niin negatiivisen asenteen.

Minä olen tyttösen kanssa hieman eri mieltä siitä, että pienluokasta olisi aina haittaa oppilaalle. Päinvastoin, lapsi useimmiten kokee positiivisena sen, että hän ei ole luokan silmätikku, ainoa "erilainen" vaan että hän on luokassa yksi muista. Pienluokka EI ole säilytyspaikka ongelmatapauksille!!! Ainakin minun luokassani ihan oikeasti opetellaan kouluasioita sekä niitä elämäntaitojakin ;) Tavoitteena on aina, että oppilas siirtyisi jossain vaiheessa yleisopetuksen "normaali" luokalle.

esy-ope kirjoitti:

Minä olen tyttösen kanssa hieman eri mieltä siitä, että pienluokasta olisi aina haittaa oppilaalle. Päinvastoin, lapsi useimmiten kokee positiivisena sen, että hän ei ole luokan silmätikku, ainoa "erilainen" vaan että hän on luokassa yksi muista. Pienluokka EI ole säilytyspaikka ongelmatapauksille!!! Ainakin minun luokassani ihan oikeasti opetellaan kouluasioita sekä niitä elämäntaitojakin ;) Tavoitteena on aina, että oppilas siirtyisi jossain vaiheessa yleisopetuksen "normaali" luokalle.

Poika on ESY-luokalla, joka tuntuu monien eri luokkamuotojen testaamisen/kokeilemisen jälkeen parhaimmalta. Luokkamuodolla ei kokemuksiemme perusteella ole niinkään väliä - opettajan ja avustajan persoonallisilla ominaisuuksilla, luonteilla, sitäkin enemmän. Nykyinen opettaja on juuri sopiva meidän addille:)

Itse olin ammoin tavallisella luokalla, myöhemmin tarkkiksella.

Nyt työskentelyni ja arkeni sujuu, koska olen saanut diagnoosin vihdoin viimein ja oikean lääkityksen - syön Concertaa.

Poitsullakin koulu sujuu, sopivan opettajan, avustajan ja lääkityksen turvin. Hänkin syö Concertaa.

esy-ope kirjoitti:

Minä olen tyttösen kanssa hieman eri mieltä siitä, että pienluokasta olisi aina haittaa oppilaalle. Päinvastoin, lapsi useimmiten kokee positiivisena sen, että hän ei ole luokan silmätikku, ainoa "erilainen" vaan että hän on luokassa yksi muista. Pienluokka EI ole säilytyspaikka ongelmatapauksille!!! Ainakin minun luokassani ihan oikeasti opetellaan kouluasioita sekä niitä elämäntaitojakin ;) Tavoitteena on aina, että oppilas siirtyisi jossain vaiheessa yleisopetuksen "normaali" luokalle.

En nyt ihan kirjaimellisesti kyllä tarkoittanut, että pienluokista olisi aina haittaa, varmasti monille se on oikea ratkaisu, mutta veljeni kohdalla ei toiminut. Hän tuli entistä levottomammaksi. Toki suuri vaikutus on myös pienluokan opettajalla, veljeni luokalla opettaja oli aika kypsynyt näihin lapsiin (syytti heitä aina kaikesta eikä uskonut heihin, vaan piti toivottomina tapauksina).

Tyttönen kirjoitti:

En nyt ihan kirjaimellisesti kyllä tarkoittanut, että pienluokista olisi aina haittaa, varmasti monille se on oikea ratkaisu, mutta veljeni kohdalla ei toiminut. Hän tuli entistä levottomammaksi. Toki suuri vaikutus on myös pienluokan opettajalla, veljeni luokalla opettaja oli aika kypsynyt näihin lapsiin (syytti heitä aina kaikesta eikä uskonut heihin, vaan piti toivottomina tapauksina).

vaan opettajan ihan oma henkilökohtainen ongelma jos ei pysty sopeutumaan ammattinsa vaatimuksiin.. vanhempien puututtava heti kun näkevät open ns.kypsymisen. vanhempien oltava kaikki aistit herkkinä lapsen puolesta ja opettajien ala-arvoista käytöstä ei ole hyväksyttävä koskaan, ns. normaaliluokkiakin voidaan pienentää jos jollakin oppilaalla erityisoppilas status, joten pitäkää hyvät ihmiset puolenne!!!!!!!!!!!!!

äet minäkin kirjoitti:

vaan opettajan ihan oma henkilökohtainen ongelma jos ei pysty sopeutumaan ammattinsa vaatimuksiin.. vanhempien puututtava heti kun näkevät open ns.kypsymisen. vanhempien oltava kaikki aistit herkkinä lapsen puolesta ja opettajien ala-arvoista käytöstä ei ole hyväksyttävä koskaan, ns. normaaliluokkiakin voidaan pienentää jos jollakin oppilaalla erityisoppilas status, joten pitäkää hyvät ihmiset puolenne!!!!!!!!!!!!!

Suurin osa- valtaosa erityiskoulujen henkilökunnasta on työlleen omistautunutta ja innostunutta väkeä. Erityislastemme onni.
Mutta, kun ajattelemme miten paljon neurologinen tietämys on mennyt eteenpäin muutaman viime vuoden aikana ja sitten mietimme niitä entisiä "tarkkiksen ja apukoulujen" opettajia....
Heitä, jotka ovat ilman lisäkoulutusta ikänsä ammattitaitoisia... ;)

Mama.. kirjoitti:

Suurin osa- valtaosa erityiskoulujen henkilökunnasta on työlleen omistautunutta ja innostunutta väkeä. Erityislastemme onni.
Mutta, kun ajattelemme miten paljon neurologinen tietämys on mennyt eteenpäin muutaman viime vuoden aikana ja sitten mietimme niitä entisiä "tarkkiksen ja apukoulujen" opettajia....
Heitä, jotka ovat ilman lisäkoulutusta ikänsä ammattitaitoisia... ;)

Kiitos Mama! Tuollaiset kommentit auttavat jaksamaan! Välillä tuntuu, että yleinen mielipide on, että tätä työtä pystyy kuka tahansa tekemään. Esimerkiksi eilen 16.2. parhaaseen katseluaikaan maikkarilla Käenpesä-sarjassa oli kommentti, että "ei siinä (erityisopettajan työssä) akateemiset meriitit mitään merkitse". !!!

Onneksi kuitenkin löytyy kaltaisiasi vanhempia, jotka arvostavat ammattia, vaikka muut eivät sitä tee. Suurin osa opettajista (ihan kaikista) pitää ammattitaitoaan yllä. Vaikka kunnat eivät aina kovin innokkaasti tue täydennyskoulutusta, niin opettajat tekevät sen sitten omalla ajallaan (ja rahallaan). Missä muussa ammattiryhmässä työhän kuuluvat täydennyskoulutus käydään omalla ajalla ja omallla kustannuksella? Tämä työ on kuitenkin sellainen, ettei tässä ole koskaan valmis...

äet minäkin kirjoitti:

vaan opettajan ihan oma henkilökohtainen ongelma jos ei pysty sopeutumaan ammattinsa vaatimuksiin.. vanhempien puututtava heti kun näkevät open ns.kypsymisen. vanhempien oltava kaikki aistit herkkinä lapsen puolesta ja opettajien ala-arvoista käytöstä ei ole hyväksyttävä koskaan, ns. normaaliluokkiakin voidaan pienentää jos jollakin oppilaalla erityisoppilas status, joten pitäkää hyvät ihmiset puolenne!!!!!!!!!!!!!

Kyllä tuosta opettaja-asiasta väännettiinkin kättä monen vanhemman voimin. Opettaja vaihtui, muttei juurikaan pitkäpinnaisempaan. Ikävä kyllä aina ei ole tämä maailma parannettavissa, vaikka mitä tekisi. Mutta kyllä asiassa vanhemmat lastensa puolia pitivät. Ikävä kyllä kyseessä oli aika pieni paikkakunta, jonne saattoi olla hankala saada kunnon työvoimaa. Mutta paikkakunnanvaihdos tosiaan auttoi asiaa, kuten taisin jo mainita.

esy-ope kirjoitti:

Kiitos Mama! Tuollaiset kommentit auttavat jaksamaan! Välillä tuntuu, että yleinen mielipide on, että tätä työtä pystyy kuka tahansa tekemään. Esimerkiksi eilen 16.2. parhaaseen katseluaikaan maikkarilla Käenpesä-sarjassa oli kommentti, että "ei siinä (erityisopettajan työssä) akateemiset meriitit mitään merkitse". !!!

Onneksi kuitenkin löytyy kaltaisiasi vanhempia, jotka arvostavat ammattia, vaikka muut eivät sitä tee. Suurin osa opettajista (ihan kaikista) pitää ammattitaitoaan yllä. Vaikka kunnat eivät aina kovin innokkaasti tue täydennyskoulutusta, niin opettajat tekevät sen sitten omalla ajallaan (ja rahallaan). Missä muussa ammattiryhmässä työhän kuuluvat täydennyskoulutus käydään omalla ajalla ja omallla kustannuksella? Tämä työ on kuitenkin sellainen, ettei tässä ole koskaan valmis...

en katsonut ko. käenpesän- jaksoa, mutta asiayteydestä irroitettunakin on osittai totta. jos opettaja toimii leipäpappina tehden työtään vaan palkan takia, niin kyllä siinä ei ole lapsenetu kyseessä. kyllä se on käytännön teot jotka merkkaa opettajan työssä ei niillä akateemisilla puheilla saa kuin vanhemmat hämmennyksiin ja epäluottamusta aikaiseksi, pojallani on parhaimmat opettajat olleet epäpäteviä omien lastensa kanssa samojen ongelmien kanssa painineita en kyllä millään väheksy opiskelun merkitystä, mutta ei siellä koulunpenkeillä opita kyllä käytännöstä mitään.erityislapset ovat erityisiä...

äet minäkin kirjoitti:

en katsonut ko. käenpesän- jaksoa, mutta asiayteydestä irroitettunakin on osittai totta. jos opettaja toimii leipäpappina tehden työtään vaan palkan takia, niin kyllä siinä ei ole lapsenetu kyseessä. kyllä se on käytännön teot jotka merkkaa opettajan työssä ei niillä akateemisilla puheilla saa kuin vanhemmat hämmennyksiin ja epäluottamusta aikaiseksi, pojallani on parhaimmat opettajat olleet epäpäteviä omien lastensa kanssa samojen ongelmien kanssa painineita en kyllä millään väheksy opiskelun merkitystä, mutta ei siellä koulunpenkeillä opita kyllä käytännöstä mitään.erityislapset ovat erityisiä...

Haluaisin vielä kommentoida opettajan pätevyydestä. Teen työtäni myös palkan takia, etkö sinäkin? Jotenkinhan sitä ihmiten on elettävä. Minä rakastan työtäni ja ajattelen aina oppilaan etua. Palkka tästä työstä on niin huono, että jos tekisin työtä pelkästään palkan takia, niin olisin ihan jollain muulla alalla. Esimerkiksi paperitehtaassa.

Vaikka minulla on sitä kauheaa akateemista tietämystä ja alan ammattisanasto hallussa, niin puhun asioista vanhemmille kansantajuisilla termeillä. Koulun penkiltä olen oppinut paitsi teoreettista tutkimustietoa erityislapsista, myös esimerkiksi didaktiikkaa (eli miten lapsia opetetaan ja miten mitäkin oppiainetta opetetaan) sekä ihan käytännön kokemusta erityislapsista (lukuisat opetusharjoittelut pätevien ohjaajien ohjattavana). Olisihan se todella surku, jos viiden vuoden (kallis) yliopistokoulutus ei opettaisi mitään ;) !!!

Uskon ihan todella olevani pätevämpi opettamaan erityislapsia kuin esimerkiksi merkonomi tai sähköasentaja. Onneksi löytyy niitäkin vanhempia, jotka näkevät opettajien epäpätevyyden ongelmallisena! Toki joku voi olla persoonana hyvä, vaikka häneltä puuttuisikin muodollinen pätevyys, mutta silti "hyvä tyyppi" ei voi olla ainoa ominaisuus, jota lasten parissa työskentelevältä vaaditaan.

Hyvää työpäivää! Ja jaksamista vanhemmille, joiden työpäivä ei pääty työpaikalle ;)