voiko onnistua vanhoillislestadiolaisen
ja muslimin avioliitto? mitä ootte mieltä?
ja muslimin avioliitto? mitä ootte mieltä?
lesta + muslimi?
minä
18763
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Joka päivä tapeltais, se on varmaa.
Molemmissa on kovasti samankaltaisuuksia koskien naisten surkeaa ja alistettua asemaa. Tämänpäivän islaminuskoista miestä leimaa ylenen sivistymättömyys ja fanaattinen raakuus muuta luomakuntaa kohtaan ja vanhakantainen lesta on samanlainen. Mitä suuremmalla todennäköisyydellä he viihtyisivät erinomaisesti keskenään. Tälläinen yhdyselämä olisikin erittäin suotavaa naisten kannalta; saisivathan he vihdonkin rauhan ja mahdollisuuden elää nykyaikaisen ja vapaan naisen elämää . Hyvää tässä olisi vielä se, että liitto jäisi lapsettomaksi; jäisi vaikka kuinka hinkkaisivat.
Oletko menossa naimisiin uskonnon vai rakastamasi henkilön kanssa?
Jos avioon aikova todella rakastaa ja kunnoittaa aviopuolisoaan niin uskonto ei silloin näyttele pääosaa.
Jos epäilet, niin hakeudu saman uskoisten seuraan, löydät varmaankin sieltä sopivan puolison.
kiitos, kun sanoit tuon, en tullut ite ajatelleeks... oot oikeessa, eihän se uskonto
silleen ratkaiseva asia oo, jos vaan rakkaus riittää.
mutta, tulisko meidän lapsista sitten pakosta islamin uskoisia??
olen itse seurustellut useamman vuoden muslimimiehen kanssa, ja rakkaus riittää kyllä, mutta juuri uskonnosta on kiistaa. uskonto tulee vastaan melkein joka käänteessä, kun hänellä on omat tiukat näkemykset ja mulla omani...
pitää vaan kunnioittaa toisen mielipiteitä ja vakaumuksia, niin eiköhän se siitä sitten lähde kulkemaan...
suuri virhe on alkaa tuputtaa toiselle omaa uskontoaan,nimittäin se on varmasti riidan paikka.
nää on vaiketa tämmöset kymysykset, mutta pitää vaan ymmartää toista, ja ennenkaikkea kunnioittaa, ja rakkaushan se tärkein on!!!
Mellakkatyttö nosta kytkintä hyvissä ajoin jos haluat säilyttää identiteettisi. Ajanmittaan jäät jalkoihin ja joudut alistetuksi kaikilla parisuhteen rintamilla. Rakkaus on tärkeä, mutta sillä on taipumus haalistua ja muuttua vihaksi elämän pyörteissä. Jos jo useamman vuoden on ollut kiistaa uskonasioista niin tositilanteessa niistä tulee lyömäaseita. Muista,että veri on vettä sakeampaa ja vääräuskoisen naisen asema islamilaisen miehen ajatuksissa on jo monasti tullut esiin!
Itse asiassa juuri viime yönä kävimme asiasta keskustelua islaminuskoisen ystäväni kanssa. Ja aina lopputulos on se, että hän ei hyväksyisi lapselle edes kastetta saati, että puhuisin yhtään ainutta sanaa Jeesuksesta ja syntien anteeksiantamuksesta.
Vanhoista kokemuksistani sydämessänikin tiedän, että sille tielle ei kannata lähteä. Se ei anna mitään muuta kuin surua ja ahdistusta, vaikka kyseessä olisikin henkilö, jota muuten rakastaa. Yhteiselo ilman lapsia kenties voisi kutakuinkin sujua, mutta lastenkasvatus ei sitten mitenkään päin... Ensinnäkin jo se, että islamissa lapsen usko menee isän mukaan. Eikä tässä auta se, että ollaan Suomessa. Parisuhde islamilaisen kanssa ei kai toimi, jos vaimo(ke) kauheasti kapinoi miehensä uskon periaatteta vastaan. Ja toisaalta taas on inhimillisestikin (puhumattakaan myös uskon näkökulmasta) tosi väärin, jos vaimo myötäilee ja mielistelee miehensä näkemyksiä ja joutuu väistämättä luopumaan vähitellen omasta uskostaan sekä lasten uskonnollisesta kasvatuksesta.
Oma sydämeni on kyllä näiden asioiden vuoksi särkynyt, mutta olen saanut huomata, miten totta seuraavat sanat ovatkaan:
"Väärät valinnat vievät tielle, jossa elämän arvo on halpa. Oikeat valinnat eivät tarkoita yhteiskunnasta eristäytymistä, mutta ne tuntuvat joskus vaikeilta. Pysähdy silloin miettimään: usko suojelee elämää ja sen päämäärä on iäisyydessä."
Ei ole mitenkäänpäin mahdollista, ellei jompi kumpi luovu uskostansa. Uskon käsitykset mm. uskon laista ja vapaudesta, moraalista, oikeudesta, Jeesuksen jumaluudesta, syntiensovituksesta jne jne... poikkeavat niin radikaalisti, että ainoastaan hyvä ystävyyssuhde, jossa ei tarvitse tinkiä kumminkaan puolin uskomisen asioista, on mahdollista.
Siis miksi ihmeessä teille kristityille toisen ihmisen itsensä valitsema uskonto on niin äärettömän vaikea hyväksyä, että oletus avioliiton lähtökohdille on se että toista pitää alkaa käännyttämään omaan uskoonsa ja kiistelemään mainitsemistasi asioista?
Eikö olisi helppoa vain että molemmat kertovat oman näkökulmansa uskon asioihin ja uskomuksensa ja hyväksyä sen jos toinen ei usko samoin, miksi avioliitosta pitäisi tehdä uusi Suomi24-palsta?
Hyväksyisitkö, jos vaimosi kasvattaisi lapsesi kristiuskoon eli täysin sen vastaisesti kuin itse uskot?
Siis jos lapset kasvavat kristityssä yhteiskunnassa ja ympäristössä, eikö silloin se tarkoita sitä että he kyllä saavat varmasti vielä hieman vanhempanakin ihan tarpeeksi tietoa kr.uskosta muiltakin kuin äidiltään (joka tietenkin voisi tasa-puolisesti kertoa lapsille joskus myös kr.uskosta), ja voivat täten itse valita uskonsa?
Islamin luonne ja se että se, arabia ja Koraani PITÄÄ TODELLA OSATA asettavat tietenkin sen pakon että pääpaino oikeastaan lapsen koko varhaislapsuuden ajan on Islamin, arabian ja Koraanin opettelua, jolloin kr.uskon tunkeminen mukaan sekoittaisi kaiken. (Lapsi-)Kaste kysymys on jo taas useimpien kristittyjenkin mielestä pelkkää taikauskoa (kastehan pitäisi ottaa aikuisella iällä omasta halusta).
itse en kyllä ole tavannut yhtäkään alkuperäistä muslimia, joka lopulta, tositilanteessa, olisi suhtautunut kovin leppoisasti lastensa kristilliseen kasvatukseen.
Sinulle kaste niinkuin kaikki muukin on outoa, mutta jokaisessa kirkkokunnassa ´kristittyjen vanhempien lasten lapsikaste on ennenmminkin sääntö kuin poikkeus. Henkilökohtaisesti kaste on tärkeä sakramentti.
>>>Sinulle kaste niinkuin kaikki muukin on outoa, mutta jokaisessa kirkkokunnassa ´kristittyjen vanhempien lasten lapsikaste on ennenmminkin sääntö kuin poikkeus.
Sanoin kirkkokunnista, joita minulle ovat katoliset, ortodoksit ja luterilaiset (tm reformaatit). Tiedän kyllä ns. vapaakirkkojen aikuiskasteista. Ja toki niitä tehdään näissä pääkirkkokunnissakin, mikäli aikuinen kääntyy toisesta uskonnosta tai ateismista uskoon.
UT:n ajan kristillisyyden levitessä ns. synnynäisiä kristittyjä ei ollut vaan suurin osa "uusista" uskovaisista tuli aikuiskäännynnäisinä. Myöhemmin lapsikaste nähtiin hyväksi.
Tässä näet, Karim, onneksi emme ole menossa naimisiin, erimielisyyksiä uskonvakaumuksemme heti aiheuttaisivat! ;)
Kysehän on ennen kaikkea rakkaudesta, ja molemmat sentään uskovat Jumalaan. Eikä naisen tarvitse kääntyä muslimiksi jos ei halua, muslimi voi olla koko elämänsä naimisissa kristityn naisen kanssa. Lapsien teosta (ylipäätänsä jos niitä tehdään) ja heidän kasvatuksestaan aikuiset ihmiset voi varmasti sopia keskenään, kenties tehdä molemmin puolisia kompromissejakin.
Ratkaisevaa lienee se että kestääkö kristitty nainen miehensä "pakanallisuutta", sillä muslimilla ei pitäisi olla hankaluuksia suhtautumisessa Koraanin arvostamiin Kirjanuskoisiin, joiden sanotaan Koraanissa olevan lähimpiä muslimeille....
Musliminainenhan ei saa avioitua kristityn miehen kanssa.
TOinen valhe on se ettei muka muslimimies painosta vaimoaan kääntymään muslimiksi..
Ilmeisesti itse uskot noihin satuihisi...
Ota lisää lääkettä!
PS miksi niin moni muslimista eronnut nainen ei Suomessa enää kuuna päivänä sylkäisekään sinne suuntaan..
kas kun "avioliitosta" muslimimiehen kanssa tulee käytännössä yhtä helvettiä!
>>>Musliminainenhan ei saa avioitua kristityn miehen kanssa. >TOinen valhe on se ettei muka muslimimies painosta vaimoaan kääntymään muslimiksi.. >PS miksi niin moni muslimista eronnut nainen ei Suomessa enää kuuna päivänä sylkäisekään sinne suuntaan..
kas kun "avioliitosta" muslimimiehen kanssa tulee käytännössä yhtä helvettiä!
ARVOT
Uskonnolliset arvot pohjautuvat Jumalan sanaan. Kristityn arvomaailman keskeisenä perustana on Jumalan ja hänen Pyhän sanansa arvovallan tunnustaminen ja hyväksyminen. Raamatun ja kirkkomme tunnuksen mukaan Jumala on kaikkivaltias taivaan ja maan Luoja. Raamatullinen Jumala-kuva ja ihmiskäsitys jäsentävät kristityn elämänkatsomusta ja asettavat hänen arvojaan tiettyyn järjestykseen.
Kristityn arvomaailmassa on kaksoisnäköala: tämä aika ja iankaikkisuus. Jumalan lapsen arvojärjestelmässä kysymys sielun pelastumisesta on ensimmäisellä sijalla. Uskonelämän vaalimisen ohella kristityn arvot liittyvät myös käytännön elämään ja eettisiin ratkaisuihin. Elävä usko kantaa hedelmää rakkauden tekoina ja palveluksen työssä.
Niin työelämässä, vapaa-aikana kuin kotonakin joudumme tekemään ratkaisuja hyvien ja pahojen, hyödyllisten ja tarpeettomien, rakentavien ja turmelevien vaihtoehtojen välillä. Kristityn arvot perustuvat Raamattuun ja Jumalan seurakunnan uskonymmärrykseen. Jumalan Henki ja armo ohjaavat ja opastavat Jumalan lasta. Ne neuvovat hylkäämään sen, mikä turmelee sisintä ja rikkoo omantunnon rauhaa. Kysymys on perimmältään taistelusta syntiä vastaan.
Jos meiltä puuttuvat oikeat arvot, joudumme hämmennyksiin ja jopa tuuliajolle. Jumalan sanan perustalta nousevat arvot ovat Jumalan lahjoja. Niistä saamme olla kiitollisia. Jumala tahtoo kaikkien niitä noudattavan. Niihin on kätketty elämässä menestyminen ja elämän suojeleminen.
Kun ihmisen sydämessä vaikuttaa elävä usko, se opastaa oikeaan. Jumalan sanan peilin edessä joudumme usein tuntemaan, että matkamme on onnistunut huonosti. On tapahtunut vääriäkin valintoja. Mutta on valtava ja ihmeellinen asia, että Jumala on rakastava Isä, joka tahtoo armahtaa ihmistä Poikansa ansion kautta. Jumalan valtakunnassa kaikuu anteeksiantamuksen evankeliumi.
KRISTILLINEN AVIOLIITTO TÄSSÄ AJASSA
Raamatun mukaan avioliitto on Jumalan hyvä luomisen lahja. Avioliitossa on kysymys Jumalan antamasta hyvän elämän mallista. Jumala perusti avioliiton, jotta miehen ja vaimon olisi hyvä olla ja elää. Tämän vuoksi avioliitosta on perusteltua käyttää laatusanaa pyhä. Tämän ainutlaatuisen ihmissuhteen Jumala on ottanut erityissuojelukseensa.
Sukupuolisuus kuuluu Jumalan luomistyöhön. Oikein toteutuva sukupuolisuus on elämän korvaamaton voimavara ja rikkaus. Jumalan luomistyön hedelminä erilaisuus ja tasa-arvoisuus kulkevat käsi kädessä.
Seksuaalisuuteen liittyy myös tehtävä. Jumala käski luomiensa ihmisten olla hedelmällisiä ja lisääntyä. Avioliitto on ainoa oikea paikka, miehen ja naisen seksuaaliselle yhdyselämälle. Avioliiton ulkopuolisessa yhdyselämässä rikotaan aina Jumalan tahtoa vastaan.
Avioliiton perustana on kolme tekijää: vanhemmista luopuminen, puolisoon liittyminen ja ”yhdeksi lihaksi” tuleminen. Aviosuhteen rinnalla tulee vaalimalla vaalia myös muita lähisuhteita (suhteeíta vanhempiin, sukulaisiin ja ystäviin).
Puolisoiden välinen rakkaus ei ole vain tunnetta vaan myös tahdon suunta. Yhteyden ytimenä on toisen arvostaminen ja kunnioittaminen. Uskollisuus on vastuun ottamista toisen elämästä ja suostumista elinikäiseen kumppanuuteen. Jumalan luomistyöhön liittyen Jeesus totesi, ettei ihmisen tule erottaa sitä, minkä Jumala on yhdistänyt (Matt.19:6).
Raamatun ihmiskuvassa on mukana ihmisen jumalasuhde. Siihen liittyy syvällinen kuva tasa-arvosta: ihmisyys toteutuu miehenä ja naisena olemisena.
Rakkauden kaksoiskäsky ja kultainen sääntö ovat aina toimivia mittareita myös avioliitossa. Jeesuksen opettama ”täysi elämä” ei ole itsensä toteuttamista ja itselleen elämistä vaan Jumalan rakastamista ja lähimmäisen palvelemista. UT:n avioliittoetiikka rakentuu rakkaudesta ja vastuusta käsin: Miehen on rakastettava vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Hänen on elettävä taidolla vaimonsa kanssa. Häntä on rakastettava niin kuin itseään. Myös vaimon tulee kunnioittaa miestään. Oikea nöyryys saa aviopuolisot kilpailemaan toinen toisensa kunnioittamisessa. Kristuksen rakkaus seurakuntaa kohtaan on avioliitolle esikuvana palvelevasta rakkaudesta.
(Jumalan huoneen ihanuus.2002. Jyväskylä. Gummerus.)