tällä hetkellä on kammottava. Samaan aikaan kun tietyt markkinakoneistot jauhavat julkisuuteen roskaa uudesta "yleisöystävällisestä kotimaisesta elokuvasta", tosiasia on, että vähistä rahoista kilpailevat yhä verisemmin vain samat harvat tekijäklikit, joilla ei ole mitään uutta saati sitten kunnianhimoista suunnitelmissaan. Ei yritystä eikä edes halua poiketa niistä jo urautuneista tavoista, joilla itsekukin alle kymmenestä tekijäryhmästämme on tottunut omaa elokuvaideaansa kerta toisensa jälkeen uudelleenlämmittämään.
Aki Kaurismäki on poikkeus - häntä ei edes kannata laskea suomalaisen elokuvan piiriin. Hänen menestyksensä perustuu siihen että hän on lähtenyt maasta ja onnistunut karistamaan tämän henkisen ilmapiirin sielustaan. Mutta meillä rimat asetetaan kansallisten tuntojen mukaan. Meillä on vain muutaman lajityypin elokuvaa: on pölöselokuva, mäkeläelokuva, louhimies-selinelokuva, koivusaloelokuva, saarelaelokuva, jne. Kun sama vuosittainen rahakiintiö jaetaan nykyiselle kiinteälle klikkiryppäälle, tarkoittaa tämä käytännössä, että näemme näitä tyylitoistoja hamaan tulevaisuuteen. Suomalainen elokuva ei tule tällä menolla koskaan nousemaan tasolle, jossa sitä voisi pitää minään yleisinhimillisenä, tai -maailmallisena, so. elokuvataiteena.
Esim. Tanskassa vallitsi vielä muutamia vuosikymmeniä sitten sama tilanne. Siellä läpimurto tapahtui, kun elokuvalle annettu valtion tuki moninkertaistettiin, ja tämä tehtiin tietoisesti sellaisilla ehdoilla, että tuensaajien piti tehdä toisistaan selvästi poikkeavia elokuvia. Näin taattiin mahdollisuudet laadulliselle kilpailulle, uuden etsinnälle ja uusille tekijöille, joista sitten löytyikin maailmanluokan taitajia.
Suomessa eletään pienen yleisön ehdolla, umpioituneessa tuotantokulttuurissa, ja kaiken ummetuksen peketoijaksi on sitten viime vuosina tullut tuo kaupallisen menestyksen härski tavoitteleminen. Markkinoidaan syöttämälle teini-ikäiselle katsojaryhmälle sitä mitä nämä varmimmin ostavat: seksiä, seksiä, seksiä, seksiä, seksiä, seksiä, seksiä... riittääkö jo? Ei, vielä menee varmasti muutama filmi kaupaksi saman kaavan mukaan. Niin tylsämielistä on nykyinen nuorisomme. Ja ainahan se vieläkin tylsämielisemmäksi saadaan.
Tällä menolla suomalainen elokuvatarjonta on pian niin tökeröä, naiivia, todellisuudentajutonta, epäintellektiä ja raakaa, että pian voimme ruveta tekemään lisäkopioita turhapuroista ja suomi-filmin 40- 50-luvun superlapsellisista lässytekeleistä, ja katso! Kohta nekin vaikuttavat nykytuotteisiin verrattuina taiteelta!
Aki Kaurismäki on poikkeus - häntä ei edes kannata laskea suomalaisen elokuvan piiriin. Hänen menestyksensä perustuu siihen että hän on lähtenyt maasta ja onnistunut karistamaan tämän henkisen ilmapiirin sielustaan. Mutta meillä rimat asetetaan kansallisten tuntojen mukaan. Meillä on vain muutaman lajityypin elokuvaa: on pölöselokuva, mäkeläelokuva, louhimies-selinelokuva, koivusaloelokuva, saarelaelokuva, jne. Kun sama vuosittainen rahakiintiö jaetaan nykyiselle kiinteälle klikkiryppäälle, tarkoittaa tämä käytännössä, että näemme näitä tyylitoistoja hamaan tulevaisuuteen. Suomalainen elokuva ei tule tällä menolla koskaan nousemaan tasolle, jossa sitä voisi pitää minään yleisinhimillisenä, tai -maailmallisena, so. elokuvataiteena.
Esim. Tanskassa vallitsi vielä muutamia vuosikymmeniä sitten sama tilanne. Siellä läpimurto tapahtui, kun elokuvalle annettu valtion tuki moninkertaistettiin, ja tämä tehtiin tietoisesti sellaisilla ehdoilla, että tuensaajien piti tehdä toisistaan selvästi poikkeavia elokuvia. Näin taattiin mahdollisuudet laadulliselle kilpailulle, uuden etsinnälle ja uusille tekijöille, joista sitten löytyikin maailmanluokan taitajia.
Suomessa eletään pienen yleisön ehdolla, umpioituneessa tuotantokulttuurissa, ja kaiken ummetuksen peketoijaksi on sitten viime vuosina tullut tuo kaupallisen menestyksen härski tavoitteleminen. Markkinoidaan syöttämälle teini-ikäiselle katsojaryhmälle sitä mitä nämä varmimmin ostavat: seksiä, seksiä, seksiä, seksiä, seksiä, seksiä, seksiä... riittääkö jo? Ei, vielä menee varmasti muutama filmi kaupaksi saman kaavan mukaan. Niin tylsämielistä on nykyinen nuorisomme. Ja ainahan se vieläkin tylsämielisemmäksi saadaan.
Tällä menolla suomalainen elokuvatarjonta on pian niin tökeröä, naiivia, todellisuudentajutonta, epäintellektiä ja raakaa, että pian voimme ruveta tekemään lisäkopioita turhapuroista ja suomi-filmin 40- 50-luvun superlapsellisista lässytekeleistä, ja katso! Kohta nekin vaikuttavat nykytuotteisiin verrattuina taiteelta!
Vastaukset 5
Vanhimmat
1980-luvulla tehtiin niin "älykkäitä" elokuvia, että katsojamäärät olivat luokkaa muutama sata. Mollberg ohjasi, kriitikot ylistivät ja yleisö vieroksui.
1990-luvulla siirryttiin kaupallisuuteen. Tutkittiin yleisösegmentit. Todettiin sama kuin Amerikassakin, eli että teini-ikäiset ovat innokkaimpia elokuvissakävijöitä. Ja alettiin tuottaa ihmissuhdeseksivatkauksia teinien tarpeisiin...
... paitsi etten tiedä toistaiseksi Suomessa tehdyn yhtään älykästä elokuvaa.
Raid-sarjan loppukohtaus, jossa oikeus toteutui kun ökyrikas teollisuuspohatta ammuttiin ilman suuria eleitä väijyksistä ruohonleikkuritraktorinsa penkkiin, ja jossa tarina sai niittinsä sekä tapahtumisen että symbolisen syvätason kautta (sitä niittää mitä on kylvänyt), on pieni esimerkki siitä millaisia ovat elokuvan mahdollisuudet. Toistaiseksi kaikki mitä Suomessa on tehty on kovin puolivillaista, lapsellista ja läpiajattelematonta.
Pahinta on se ettei täällä uskalleta olla edes samalla tasolla kuin kansainväliset ammattilaiset - että täällä rahoitusta ei saa mikään mistä ei jo edeltäkäsin tiedetä minkä esikuvan mukaan se tullaan tekemään.
Niin pitkä matka vielä.
>>... paitsi etten tiedä toistaiseksi Suomessa tehdyn yhtään älykästä elokuvaa.>>
Tietennii noin, jos laskee elokuviksi vain fiktiot. Vuoden aikana olen ollut mukana ainakin kolmessa dokkarituotannossa, yhdessä dvd-tuotannossa ja yhdessä tanssivideossa, jotka olivat kansainvälistä tasoa ja helvetin älykkäitä. Mahtuuhan mukaan sitten kaikenlaista jonninjoutavaakin.
Pahimpia pellejä ovat mielestäni sellaiset jotka menevät katsomaan paskaa ja valittavat kun näkevät pelkästään paskaa...
esimerkiksi Selin saa kaupallisen seksin tuottamiseen valtion elkokuvataiteen apurahaa.
Miksi valtionapua tarvitaan? Kysymyshän on alusta alkaen jostain ihan muusta kuin elokuvasta. Nämä tuottajat tekevät rahaa, eivät elokuvia.
Ensiksi järjestetään kaupallisen televisiokanavan avulla suuri kykyjenetsiontäkilpailu, jossa ihmiset pannaan äänestämään puhelimitse kierros kierrokselta putoajia - ja kaikki nämä puhelinrahat kerätään tuotantopottiin. Haluatko filmitähdeksi -kilpailun voittajalle annetaan minuutin kokoinen "rooli" elokuvassa, ja hän saa lausua kaksi repliikkiä.
Eikä yleisö, eli nuoret huijattavat ressukat, mutise vastaan.
Sitten tehdään seksielokuva jota käyvät katsomassa tietyssä kehitysiässä olevat keskenkasvuiset. Kova mainostus ja kaupallisten televisiokanavien suosiollinen myötävaikutus markkinoinnissa, ja hyvin myy.
Kotimaiselle elokuvataiteelle tämä vaan on mitä härskein kuolinisku. Onko valtion tehtävä todella tukea "salonkikelpoista" pornofilmiteollisuutta?
se selinroska tietysti salonkikelpoista kun kerran tissiviihdeministeri Karpela antaa sille rahaa ja sanoo iltalehdessä että seksissä ei ole sinänsä pahaa...