Esimieheen ihastuminen

Ei tämä niin yksinkertaista ole...hän lobbasi minua työpaikalla niin, että vaaransi asemansa todella, ja painostuksen tuloksena joutui vaihtamaan muualle. Yritin itse pitää välimatkaa, enkä ole edes soittanut hänelle sen jälkeen...Omatunto soimaa, koska en ole edes ilmaissut hänelle että vasta nyt tajuan hänen rohkeutensa ja haluaisin ilmaista sen jotenkin. Ja olen itse kokenut mitä huono ihastuminen työpaikalla voi olla, eli tämä ei ole ensi kerta...

Rakastunut kirjoitti:

Ei tämä niin yksinkertaista ole...hän lobbasi minua työpaikalla niin, että vaaransi asemansa todella, ja painostuksen tuloksena joutui vaihtamaan muualle. Yritin itse pitää välimatkaa, enkä ole edes soittanut hänelle sen jälkeen...Omatunto soimaa, koska en ole edes ilmaissut hänelle että vasta nyt tajuan hänen rohkeutensa ja haluaisin ilmaista sen jotenkin. Ja olen itse kokenut mitä huono ihastuminen työpaikalla voi olla, eli tämä ei ole ensi kerta...

...jos ei muuta, niin viestisi varmaan tuo miehelle päivän hymyn. Ota kuitenkin iisisti. Katso miltä tilanne näyttää. Suosittelen.

No ei tässä nyt tyttösiä olla...ikää en mainitse, mutta puolimatkan krouvi lähenee kummaltakin. "Tohtori" teki nyt väärän diagnoosin...Sinänsä asetelma on kohdallani tuttu, ja sikäli pitää paikkansa että kohde on perusammatiltaan erityisopettaja, tosin nyt muissa johtotehtävissä. Olen aina kroonisesti ihastunut esimiehiini, joten ei tässä mitään uutta ole. Uutta se, että toinen on ollut minua tukemassa ja ymmärtämässä todella, enkä nyt uskalla edes kiittää ystävällisesti, kun pelkään että hän tulkitsee sen väärin ei-toivotuksi lähentelyksi..Haluaisin säilyttää ystävyyden hänen kanssaan, en halua tungetella, mutta pelkään että hän on jo pelästynyt läheisyyden kaipuutani.

Rakastunut kirjoitti:

No ei tässä nyt tyttösiä olla...ikää en mainitse, mutta puolimatkan krouvi lähenee kummaltakin. "Tohtori" teki nyt väärän diagnoosin...Sinänsä asetelma on kohdallani tuttu, ja sikäli pitää paikkansa että kohde on perusammatiltaan erityisopettaja, tosin nyt muissa johtotehtävissä. Olen aina kroonisesti ihastunut esimiehiini, joten ei tässä mitään uutta ole. Uutta se, että toinen on ollut minua tukemassa ja ymmärtämässä todella, enkä nyt uskalla edes kiittää ystävällisesti, kun pelkään että hän tulkitsee sen väärin ei-toivotuksi lähentelyksi..Haluaisin säilyttää ystävyyden hänen kanssaan, en halua tungetella, mutta pelkään että hän on jo pelästynyt läheisyyden kaipuutani.

Rakastunut, näin ikäsi jo kysymyksessäsi, puhuinkin nyt henkisestä, emotionaalisesta iästäsi. Ihmisellä saattaa olla tämänkaltaisia taipumuksia koko ikänsä riippumatta fyysisestä iästä.

Myönsit jo, että asetelma on kohdallasi tuttu, joten yritä nyt olla rehellinen itsellesi.

Miksi väität, että haluat niin kiittää häntä? Se on vain epätoivoinen yritys päästä kontaktiin hänen kanssaan, eli sinänsä puhtaasti itsekäs teko. Tuo kontakti voi aiheuttaa harmia vain hänelle ja hänen avioliitolleen, ja myös sinulle. Jos aidosti rakastat häntä, annat hänen olla, unohdat hänet.

Läheisyyden kaipuusi kertoo torjutuksi tulemisesta aiemmisssa ihmissuhteissa. Mieti, etsitkö alitajuisesti sellaisia kohteita, jotka eivät ole saatavilla? Ihmiset, jotka ovat satuttaneet itsensä, ja pelkäävät alitajuisesti ihmissuhdetta ja elämää hakeutuvat tiedostamattaan sellaisiin kuvioihin joissa he eivät saavuta mitään.

Suurimmat ongelmat sinulla on itsesi kanssa. Krooninen ihastuneisuus esimiehiin on merkki tästä. Jos selvität ongelmasi, elämäsi on helpompaa, mutta ensin sinun on myönnettävä ne itsellesi.

dottore kirjoitti:

Rakastunut, näin ikäsi jo kysymyksessäsi, puhuinkin nyt henkisestä, emotionaalisesta iästäsi. Ihmisellä saattaa olla tämänkaltaisia taipumuksia koko ikänsä riippumatta fyysisestä iästä.

Myönsit jo, että asetelma on kohdallasi tuttu, joten yritä nyt olla rehellinen itsellesi.

Miksi väität, että haluat niin kiittää häntä? Se on vain epätoivoinen yritys päästä kontaktiin hänen kanssaan, eli sinänsä puhtaasti itsekäs teko. Tuo kontakti voi aiheuttaa harmia vain hänelle ja hänen avioliitolleen, ja myös sinulle. Jos aidosti rakastat häntä, annat hänen olla, unohdat hänet.

Läheisyyden kaipuusi kertoo torjutuksi tulemisesta aiemmisssa ihmissuhteissa. Mieti, etsitkö alitajuisesti sellaisia kohteita, jotka eivät ole saatavilla? Ihmiset, jotka ovat satuttaneet itsensä, ja pelkäävät alitajuisesti ihmissuhdetta ja elämää hakeutuvat tiedostamattaan sellaisiin kuvioihin joissa he eivät saavuta mitään.

Suurimmat ongelmat sinulla on itsesi kanssa. Krooninen ihastuneisuus esimiehiin on merkki tästä. Jos selvität ongelmasi, elämäsi on helpompaa, mutta ensin sinun on myönnettävä ne itsellesi.

relax. Ei kyse ole mistään kroonisuuksista. Alkuperäinen kysymys oli..."Mutta onko väärin pitää yhteyttä vai nöyryytänkö vain itseäni?" Mun mielestä yhteyttä voi ja kannattaa pitää, jos pientäkin intoa ja aihetta viestimiseen on.

Uskon, että esimies tykkää viestiä kanssas tai tois muutoin sen paremmin esille, että ei ole kiinnostunut. Hyväksy kuitenkin samalla, että suurella todennäköisyydellä suhde ei kehity viestejä edemmäs. Avioliitto on vahva sitoumus.

Pieni flirtti on aina paikallaan. Toisaalta hyvistä työystävyyssuhteista on usein hyötyä tulevaisuudessa kaikilla muilla tavoilla kuin parisuhde/seksirintamalla.

ööö kirjoitti:

relax. Ei kyse ole mistään kroonisuuksista. Alkuperäinen kysymys oli..."Mutta onko väärin pitää yhteyttä vai nöyryytänkö vain itseäni?" Mun mielestä yhteyttä voi ja kannattaa pitää, jos pientäkin intoa ja aihetta viestimiseen on.

Uskon, että esimies tykkää viestiä kanssas tai tois muutoin sen paremmin esille, että ei ole kiinnostunut. Hyväksy kuitenkin samalla, että suurella todennäköisyydellä suhde ei kehity viestejä edemmäs. Avioliitto on vahva sitoumus.

Pieni flirtti on aina paikallaan. Toisaalta hyvistä työystävyyssuhteista on usein hyötyä tulevaisuudessa kaikilla muilla tavoilla kuin parisuhde/seksirintamalla.

Uskon että hän todella haluaa viestiä kanssani, olen kysynyt suoraan häiritsenkö tai vaivaanko häntä, ja hän on sanonut että koska tahansa voin soittaa, mistä asiasta tahansa...jos hän sanoo noin, niin uskon että hän mielellään keskustelee kanssani, ja keskustelut ovat venyneet melkein tuntiin - siis ennen tätä taukoa, joka taas johtui ihan muista ikävistäkin syistä, eli kritisoin häntä eräästä asiasta tarpeettomasti, enkä nyt uskalla korjata asiaa. Hän ei tietenkään ole soittanut, koska varmaan luulee minun olevan vihoissani... ääh! Menee vaikeaksi, eli tunteet tässä on pelissä kuin joskus murrosiässä...
Hän on heno, herkkä ihminen, ja on sanonut että minä olen tajunnut hänen herkkyytensä. Eli kyllä tässä mielestäni on jotain kemiaa. Vai kuvittelenko vain? Haluaisin, juuri niinkuin "ööö" kirjoitti, olla hyvä ystävä aivan positiivisessa mielessä, henkilölle joka ei voi/uskalla kovin monelle avautua.

rakastunut kirjoitti:

Uskon että hän todella haluaa viestiä kanssani, olen kysynyt suoraan häiritsenkö tai vaivaanko häntä, ja hän on sanonut että koska tahansa voin soittaa, mistä asiasta tahansa...jos hän sanoo noin, niin uskon että hän mielellään keskustelee kanssani, ja keskustelut ovat venyneet melkein tuntiin - siis ennen tätä taukoa, joka taas johtui ihan muista ikävistäkin syistä, eli kritisoin häntä eräästä asiasta tarpeettomasti, enkä nyt uskalla korjata asiaa. Hän ei tietenkään ole soittanut, koska varmaan luulee minun olevan vihoissani... ääh! Menee vaikeaksi, eli tunteet tässä on pelissä kuin joskus murrosiässä...
Hän on heno, herkkä ihminen, ja on sanonut että minä olen tajunnut hänen herkkyytensä. Eli kyllä tässä mielestäni on jotain kemiaa. Vai kuvittelenko vain? Haluaisin, juuri niinkuin "ööö" kirjoitti, olla hyvä ystävä aivan positiivisessa mielessä, henkilölle joka ei voi/uskalla kovin monelle avautua.

Et kuvittele, kuulostaa aidolta. Laita esim. tekstiviestiä tuosta kritisointi-jutusta. Jos miehen avioliitto ei toimi, niin mennee helposti vuosi "kuvioiden" järjestelyyn ja muuttamiseen. Jos ja jos sä olet silloin vielä linjoilla, voi tuo haavekin toteutua.

Mut sinuna en panostaisi kaikkia fiiliksiä mukaan ko. suhteeseen, koska "riskit" ovat suuret. Yhteydenpitäminen ei ole laitonta :) Kyllä mies kertoo ainakin eleillään, jos hän tahtoo viestittelyn vähenevän.

Hmm ja en miettisi asiaa tuolta esimies-alainen -näkökulmasta. Lopulta kummatkin ovat vain ihmisiä - tittelit nurkkiin, kun puhutaan asiaa.

dottore kirjoitti:

Rakastunut, näin ikäsi jo kysymyksessäsi, puhuinkin nyt henkisestä, emotionaalisesta iästäsi. Ihmisellä saattaa olla tämänkaltaisia taipumuksia koko ikänsä riippumatta fyysisestä iästä.

Myönsit jo, että asetelma on kohdallasi tuttu, joten yritä nyt olla rehellinen itsellesi.

Miksi väität, että haluat niin kiittää häntä? Se on vain epätoivoinen yritys päästä kontaktiin hänen kanssaan, eli sinänsä puhtaasti itsekäs teko. Tuo kontakti voi aiheuttaa harmia vain hänelle ja hänen avioliitolleen, ja myös sinulle. Jos aidosti rakastat häntä, annat hänen olla, unohdat hänet.

Läheisyyden kaipuusi kertoo torjutuksi tulemisesta aiemmisssa ihmissuhteissa. Mieti, etsitkö alitajuisesti sellaisia kohteita, jotka eivät ole saatavilla? Ihmiset, jotka ovat satuttaneet itsensä, ja pelkäävät alitajuisesti ihmissuhdetta ja elämää hakeutuvat tiedostamattaan sellaisiin kuvioihin joissa he eivät saavuta mitään.

Suurimmat ongelmat sinulla on itsesi kanssa. Krooninen ihastuneisuus esimiehiin on merkki tästä. Jos selvität ongelmasi, elämäsi on helpompaa, mutta ensin sinun on myönnettävä ne itsellesi.

Osuit mielestäni naulalla kantaan. Tunnistin tekstistäsi itseni. Myös minulla oli taipumusta ihastua saavuttamattomiin miehiin. En tiedostanut asiaa. En myöntänyt sitä kenellekään, itsellenikään. Asian myöntäminen oli tuskaista, mutta sen tekeminen aukaisi menneet padot. Tulva on käynnissä ja yritän selvitä hengissä. Olen satuttanut siipeni moneen otteeseen. Minua on satutettu. En vain ymmärtänyt, etten koskaan pääsisi siitä hyörästä, ellen tavalla tai toisella pystyisi katsomaan mennyttä silmästä silmään. Siinä sinä olit minulle apuna, tohtorini. KIITOS ;)

ööö kirjoitti:

Et kuvittele, kuulostaa aidolta. Laita esim. tekstiviestiä tuosta kritisointi-jutusta. Jos miehen avioliitto ei toimi, niin mennee helposti vuosi "kuvioiden" järjestelyyn ja muuttamiseen. Jos ja jos sä olet silloin vielä linjoilla, voi tuo haavekin toteutua.

Mut sinuna en panostaisi kaikkia fiiliksiä mukaan ko. suhteeseen, koska "riskit" ovat suuret. Yhteydenpitäminen ei ole laitonta :) Kyllä mies kertoo ainakin eleillään, jos hän tahtoo viestittelyn vähenevän.

Hmm ja en miettisi asiaa tuolta esimies-alainen -näkökulmasta. Lopulta kummatkin ovat vain ihmisiä - tittelit nurkkiin, kun puhutaan asiaa.

ihmeen pessimististä porukkaa täällä, kaikki muut suosittelevat jättämään ystävyyssuhteen sikseen.

Itse suosittelen, että tunteita ei kannata tukahduttaa. Kerro toiselle, että pidät hänestä henkilönä...jos siltä tuntuu.

Riskit kannattaa tiedostaa, riskiä kannattaa ottaa ja olla valmistaunut riskin toteutumiseen.

ööö kirjoitti:

ihmeen pessimististä porukkaa täällä, kaikki muut suosittelevat jättämään ystävyyssuhteen sikseen.

Itse suosittelen, että tunteita ei kannata tukahduttaa. Kerro toiselle, että pidät hänestä henkilönä...jos siltä tuntuu.

Riskit kannattaa tiedostaa, riskiä kannattaa ottaa ja olla valmistaunut riskin toteutumiseen.

En haluaisi olla kauhean pessimistinen. Jotenkin vaan tuo "ystävyyssuhde" ei kuulosta kauhean vilpittömältä ja aidolta tässä tapauksessa. Ei ihastuksesta noin vaan siirrytä pelkkään "ystävyyteen" ja ihastuneen ystävyyssuhde tekee vaan ihastuneelle kipeää ja kenties toisellekin osapuolelle. Ehkä toinenkin haluaisi unohtaa, ettei oma avioliitto kärsisi. On vaikeaa panostaa omaan puolisoon, jos on hirveän ihasunut toiseen. Ehkä silloin haluaakin olla hetken hiljaa ja ottaa välimatkaa siihen ihastuksen kohteeseen.

Mielestäni kannattaisi ainakin hetken olla molemminpuolin hiljaa, katsella jos tunteet hiipuisivat. Ehkä sen jälkeen voisi ottaa aidosti ystävänä yhteyttä toiseen. Tai sitten ei...

minä vaan kirjoitti:

En haluaisi olla kauhean pessimistinen. Jotenkin vaan tuo "ystävyyssuhde" ei kuulosta kauhean vilpittömältä ja aidolta tässä tapauksessa. Ei ihastuksesta noin vaan siirrytä pelkkään "ystävyyteen" ja ihastuneen ystävyyssuhde tekee vaan ihastuneelle kipeää ja kenties toisellekin osapuolelle. Ehkä toinenkin haluaisi unohtaa, ettei oma avioliitto kärsisi. On vaikeaa panostaa omaan puolisoon, jos on hirveän ihasunut toiseen. Ehkä silloin haluaakin olla hetken hiljaa ja ottaa välimatkaa siihen ihastuksen kohteeseen.

Mielestäni kannattaisi ainakin hetken olla molemminpuolin hiljaa, katsella jos tunteet hiipuisivat. Ehkä sen jälkeen voisi ottaa aidosti ystävänä yhteyttä toiseen. Tai sitten ei...

niin miten sen ihastumisen ja ystävyyden sitten ymmärtääkään. Kuulostaa kuin naisella ei voisi olla avioliitossa miesystäviä tai toisinpäin. Kummankin täytyis tietää mihin ystävyydes pyritään ettei tule väärinkäsityksiä.

Jos kysymys roikkumisista ja riippuvuuksista niin kokoshow on toinen asia.

rakastunut kirjoitti:

Uskon että hän todella haluaa viestiä kanssani, olen kysynyt suoraan häiritsenkö tai vaivaanko häntä, ja hän on sanonut että koska tahansa voin soittaa, mistä asiasta tahansa...jos hän sanoo noin, niin uskon että hän mielellään keskustelee kanssani, ja keskustelut ovat venyneet melkein tuntiin - siis ennen tätä taukoa, joka taas johtui ihan muista ikävistäkin syistä, eli kritisoin häntä eräästä asiasta tarpeettomasti, enkä nyt uskalla korjata asiaa. Hän ei tietenkään ole soittanut, koska varmaan luulee minun olevan vihoissani... ääh! Menee vaikeaksi, eli tunteet tässä on pelissä kuin joskus murrosiässä...
Hän on heno, herkkä ihminen, ja on sanonut että minä olen tajunnut hänen herkkyytensä. Eli kyllä tässä mielestäni on jotain kemiaa. Vai kuvittelenko vain? Haluaisin, juuri niinkuin "ööö" kirjoitti, olla hyvä ystävä aivan positiivisessa mielessä, henkilölle joka ei voi/uskalla kovin monelle avautua.

Viestisi ovat ristiriitaisia, mikä kertoo tilanteen vaikeudesta. Ensimmäisessä viestissäsi kerrot olevasi ihastunut esimieheesi ja kysyt onko väärin pitää yhteyttä, ja nyt sanot haluavasi häneen älyllistä suhdetta. Uskon että älyllinen suhde on juuri se mitä sinä et tarvitse, sillä älyllinen suhtautuminen on hänen tapansa pitää sinut käsivarren mitan päässä, ja puolestaan sinun tapasi pitää tätä tunteita kuohuttavaa, henkisesti rassaavaa tilannetta yllä. Samalla varmistat, että et saa tätä miestä. Niin kauan, kun kätkeydyt älyllisyytesi taakse ja kuivetut naisena, et saakaan. Eniten kärsit sinä itse.

Mutta ehkäpä et todella haluakaan häntä? Ehkä sisimmässäsi pelkäät, että jos saisit hänet todella, hän ei riittäisi sinulle. Silloin tarvitsisit jonkun muun, sillä kukaan yksi ihminen ei riittäisi kaikkien tunteittesi kohteiksi. Et uskalla laittaa kaikkea "yhteen koriin". Ehkä tästä syystä et ole myöskään tehnyt aloitetta miehen suhteen, koska vaistomaisesti tiedät asian.

Nähdäkseni olet koukussa "emotionaaliseen roskaruokaan", millä tarkoitan sitä epävarmuuden tilaa, jossa tunne-elämäsi on. Haet huomiota mieheltä, joka ei huomioi sinua kokonaisvaltaisesti naisena, ihmisenä, ja jolle kelpaa vain osa sinusta. Mielialasi vaihtelevat sen mukaan miten hän on kohdellut sinua tai mitä välillänne on tapahtunut. Määrität oman arvosi alitajuisesti tämän perusteella. Hän saa sinut tuntemaan itsesi epävarmaksi, ja sekoitat tämän rakkauden tunteeseen - onhan epävarmuus itsestä erittäin voimakas tunne, sillä se pohjautuu pelkoon.

Viestissäsi arvelet, että mies haluaa viestiä kanssasi, ja järkeilet asiaa monelta eri kantilta. Mietit ensi sijassa mitä hän saattaisi haluta ja oikeutat toimintasi tämän kautta.

Sinun tehtäväsi ei kuitenkaan ole miettiä mitä joku toinen ihminen mahdollisesti haluaa. Sanoit myös toisaalla, että tunnet miestäsi kohtaan velvollisuutta, mikä kalskahti ikävästi. Sinun tulisi miettiä, mitä itse haluat elämässäsi ja asettaa itsesi oman elämäsi päähenkilöksi. Itsetutkiskelulla saat selvyyttä asioihin. Pseudotoimintojen ylläpito vain kuormittaa sinua. Keskity siis siihen mikä on olennaista elämässäsi.

tyttönen kirjoitti:

Osuit mielestäni naulalla kantaan. Tunnistin tekstistäsi itseni. Myös minulla oli taipumusta ihastua saavuttamattomiin miehiin. En tiedostanut asiaa. En myöntänyt sitä kenellekään, itsellenikään. Asian myöntäminen oli tuskaista, mutta sen tekeminen aukaisi menneet padot. Tulva on käynnissä ja yritän selvitä hengissä. Olen satuttanut siipeni moneen otteeseen. Minua on satutettu. En vain ymmärtänyt, etten koskaan pääsisi siitä hyörästä, ellen tavalla tai toisella pystyisi katsomaan mennyttä silmästä silmään. Siinä sinä olit minulle apuna, tohtorini. KIITOS ;)

Kiitos viestistäsi. Itsetuntemuksen karttuessa on helpompi tarttua ongelmiin ja katsoa eteenpäin.
Hyvää kevättä sinulle!

dottore kirjoitti:

Viestisi ovat ristiriitaisia, mikä kertoo tilanteen vaikeudesta. Ensimmäisessä viestissäsi kerrot olevasi ihastunut esimieheesi ja kysyt onko väärin pitää yhteyttä, ja nyt sanot haluavasi häneen älyllistä suhdetta. Uskon että älyllinen suhde on juuri se mitä sinä et tarvitse, sillä älyllinen suhtautuminen on hänen tapansa pitää sinut käsivarren mitan päässä, ja puolestaan sinun tapasi pitää tätä tunteita kuohuttavaa, henkisesti rassaavaa tilannetta yllä. Samalla varmistat, että et saa tätä miestä. Niin kauan, kun kätkeydyt älyllisyytesi taakse ja kuivetut naisena, et saakaan. Eniten kärsit sinä itse.

Mutta ehkäpä et todella haluakaan häntä? Ehkä sisimmässäsi pelkäät, että jos saisit hänet todella, hän ei riittäisi sinulle. Silloin tarvitsisit jonkun muun, sillä kukaan yksi ihminen ei riittäisi kaikkien tunteittesi kohteiksi. Et uskalla laittaa kaikkea "yhteen koriin". Ehkä tästä syystä et ole myöskään tehnyt aloitetta miehen suhteen, koska vaistomaisesti tiedät asian.

Nähdäkseni olet koukussa "emotionaaliseen roskaruokaan", millä tarkoitan sitä epävarmuuden tilaa, jossa tunne-elämäsi on. Haet huomiota mieheltä, joka ei huomioi sinua kokonaisvaltaisesti naisena, ihmisenä, ja jolle kelpaa vain osa sinusta. Mielialasi vaihtelevat sen mukaan miten hän on kohdellut sinua tai mitä välillänne on tapahtunut. Määrität oman arvosi alitajuisesti tämän perusteella. Hän saa sinut tuntemaan itsesi epävarmaksi, ja sekoitat tämän rakkauden tunteeseen - onhan epävarmuus itsestä erittäin voimakas tunne, sillä se pohjautuu pelkoon.

Viestissäsi arvelet, että mies haluaa viestiä kanssasi, ja järkeilet asiaa monelta eri kantilta. Mietit ensi sijassa mitä hän saattaisi haluta ja oikeutat toimintasi tämän kautta.

Sinun tehtäväsi ei kuitenkaan ole miettiä mitä joku toinen ihminen mahdollisesti haluaa. Sanoit myös toisaalla, että tunnet miestäsi kohtaan velvollisuutta, mikä kalskahti ikävästi. Sinun tulisi miettiä, mitä itse haluat elämässäsi ja asettaa itsesi oman elämäsi päähenkilöksi. Itsetutkiskelulla saat selvyyttä asioihin. Pseudotoimintojen ylläpito vain kuormittaa sinua. Keskity siis siihen mikä on olennaista elämässäsi.

mutta en usko saavani. Johtuen olosuhteista, ja juuri tästä tulkinnan ristiriitaisuudesta. Pidän itseäni sekä älyllisenä että aistillisena naisena, ja mielestäni voisin antaa hänelle paljon sellaista jota hän ei nykyavioliitossaan saa, sen verran tiedän.

Olen todella kokenut nöyryytyksiä rakkaussuhteissa, eli silloin kun olen itse halunnut jotain miestä, en ole häntä saanut, ja kun itse en ole halunnut, minua taas on haluttu - jopa hyväksikäyttöön asti. Epävarmuus rassaa, mutta tämä on sen verran tunteita herättävä potentiaalinen suhde - moneen vuoteen - että terapoin tällä palstalla itseäni. On hyvin todennäköistä, että en ota häneen yhteyttä juuri mainitsemistasi syistä. Naisellisin konsti on vain liikkua paikoissa joissa voisi tavata sattumalta.. mainittakoon, että mies on kuitenkin sen verran korkeassa asemassa, ettei tämä mikään baarijuttu tule olemaan.

dottore kirjoitti:

Kiitos viestistäsi. Itsetuntemuksen karttuessa on helpompi tarttua ongelmiin ja katsoa eteenpäin.
Hyvää kevättä sinulle!

..niin. Hyvä näin. Vaikka mielessäni olisi vielä tuhansia kysymyksiä sinulle. Tunnistin sinut helposti tekstistäsi, =) koska sinä ja minä olemme hyvin samanlaisia, vai mitä? Se ei ole rakkautta, se on itsensä löytämistä toisesta. Tunnistatko sinä itsesi minusta? Ei siinä ole mitään vaarallista. Se on luonnollista. Luonnotonta on yrittää tehdä siitä jotain sellaista mitä se ei ole koskaan ollutkaan, eikä luultavasti tule koskaan olemaankaan. Luonnotonta on myös yrittää kieltää sitä tosiasiaa että jonkun ihmisen koko olemus kiehtoo kaikin tavoin. Se on kummallista, enkä haluaisi sekoittaa sellaiseen tunteeseen rakkautta, seksiä, parisuhdetta, en mitään! Nautin siitä sellaisenaan. Sinun kohtaaminen on ollut yksi elämäni helmistä. Voitko kieltää sitä?! =)

Rakastunut kirjoitti:

mutta en usko saavani. Johtuen olosuhteista, ja juuri tästä tulkinnan ristiriitaisuudesta. Pidän itseäni sekä älyllisenä että aistillisena naisena, ja mielestäni voisin antaa hänelle paljon sellaista jota hän ei nykyavioliitossaan saa, sen verran tiedän.

Olen todella kokenut nöyryytyksiä rakkaussuhteissa, eli silloin kun olen itse halunnut jotain miestä, en ole häntä saanut, ja kun itse en ole halunnut, minua taas on haluttu - jopa hyväksikäyttöön asti. Epävarmuus rassaa, mutta tämä on sen verran tunteita herättävä potentiaalinen suhde - moneen vuoteen - että terapoin tällä palstalla itseäni. On hyvin todennäköistä, että en ota häneen yhteyttä juuri mainitsemistasi syistä. Naisellisin konsti on vain liikkua paikoissa joissa voisi tavata sattumalta.. mainittakoon, että mies on kuitenkin sen verran korkeassa asemassa, ettei tämä mikään baarijuttu tule olemaan.

...on aina vastata kyllä, mutta haluat häntä juuri siksi, ettet usko saavasi.

Olet naimisissa, mutta pidät miestäsi hätävarana. Et tunnetasolla sitoudu häneen. Olet riippuvainen epävarmuuden tilasta, ja esimiehesi kautta pidät itsesi siinä tilassa.

Et uskalla etkä halua antautua kokonaisvaltaiselle suhteelle. Siksi et tunnista elämässäsi tilanteita, joissa tällainen suhde olisi mahdollinen.

Ei tämä mies ratkaise elämääsi; ei kukaan toinen ihminen ratkaise sinun elämääsi. Älä sysää valintoja muille. Tee ne itse. Jos todella haluat tämän miehen, toimi. Lopeta itsesi kiusaaminen ja tee jotain konkreettista - uskallatko?

dottore kirjoitti:

...on aina vastata kyllä, mutta haluat häntä juuri siksi, ettet usko saavasi.

Olet naimisissa, mutta pidät miestäsi hätävarana. Et tunnetasolla sitoudu häneen. Olet riippuvainen epävarmuuden tilasta, ja esimiehesi kautta pidät itsesi siinä tilassa.

Et uskalla etkä halua antautua kokonaisvaltaiselle suhteelle. Siksi et tunnista elämässäsi tilanteita, joissa tällainen suhde olisi mahdollinen.

Ei tämä mies ratkaise elämääsi; ei kukaan toinen ihminen ratkaise sinun elämääsi. Älä sysää valintoja muille. Tee ne itse. Jos todella haluat tämän miehen, toimi. Lopeta itsesi kiusaaminen ja tee jotain konkreettista - uskallatko?

Voi olla näin kuten sanoit. Mutta en oikein jaksa uskoa, että pelkkä omien halujen toteuttaminen tuo onnea. Olen maininnut monta estettä halujeni toteuttamiselle: oma ja toisen naimisissaolo, sosiaalisen aseman erilaisuus, maantieteelliset esteet, henkinen epävarmuus toisen todellisista tunteista. Eikö juuri näistä asioista synny se kiehtovuus, mikä romanttisissa tarinoissa aina on keskeinen asia? Jos vain sanoisin, että minulle riittäisi tuon miehen saaminen sänkyyn edes yhden kerran, niin aika tylsältä se kuulostaisi.

Olen halunnut monia miehiä, joita en ole saanut, mutta tunteet ovat vähitellen unohtuneet, ja kun jälkeenpäin niitä möhömahoja näkee, ihmettelee miksi joskus oli valmis vaikka ryömimään toisen jaloissa..

Mutta eihän ihminen koskaan opi...

Selvennykseksi vielä, etten minäkään enää ole ko. organisaation palveluksessa. Asiasta on siellä ollut korkeintaan aavistus, ei muuta, ja se että esimieheni lobbasi minua yhteen virkaan, ja kun se ei onnistunut, irtisanoutui. Minulla oli työsuhde päättynyt jo sitä ennen.
Mutta olen kyllä "Dottoren" kanssa samaa mieltä, osin, riippuvuusongelmasta on kysymys.
Sen sijaan sille, joka epäilee ettei minulla ole omaa elämää: on toki, ja minäkin olen naimisissa! Ja tunnen myös velvollisuutta omaa puolisoani kohtaan. Siksi e ole hyppäämässä kenekään kelkkaan, yritän saada vain tietynlaisen henkisen yhteyden aikaiseksi - jos siihen sisältyy tietynlaista jännitettä, ei se pahaa tee. Pelkään vaan tyrkyttäväni ystävyyttäni liikaa, jos hän ei sitten sitä haluakaan tai pelkää hankaluuksia (ai "pahoja puheita", kuten hän itse sanoi...)

Rakastunut kirjoitti:

Selvennykseksi vielä, etten minäkään enää ole ko. organisaation palveluksessa. Asiasta on siellä ollut korkeintaan aavistus, ei muuta, ja se että esimieheni lobbasi minua yhteen virkaan, ja kun se ei onnistunut, irtisanoutui. Minulla oli työsuhde päättynyt jo sitä ennen.
Mutta olen kyllä "Dottoren" kanssa samaa mieltä, osin, riippuvuusongelmasta on kysymys.
Sen sijaan sille, joka epäilee ettei minulla ole omaa elämää: on toki, ja minäkin olen naimisissa! Ja tunnen myös velvollisuutta omaa puolisoani kohtaan. Siksi e ole hyppäämässä kenekään kelkkaan, yritän saada vain tietynlaisen henkisen yhteyden aikaiseksi - jos siihen sisältyy tietynlaista jännitettä, ei se pahaa tee. Pelkään vaan tyrkyttäväni ystävyyttäni liikaa, jos hän ei sitten sitä haluakaan tai pelkää hankaluuksia (ai "pahoja puheita", kuten hän itse sanoi...)

"jos siihen sisältyy tietynlaista jännitettä, ei se pahaa tee." Ei kun se juuri tekee pahaa! Te olette molemmat naimisissa, eikä teidän välinen jännitteenne voi olla ainakaan hyvästä. Johtaa ikäviin asioihin lopulta. Itselleen voi selittää kaikenlaista, mutta ei se kovin oikealta kuulosta.