Oon hakemassa nyt tokaa kertaa lääkikseen ja asun espoossa. Viime vuonna hain Helsinkiin, mutta nyt mietityttää hakisinko Turkuun vai Helsinkiin. Pelkästään sen takia että Turkuun olisi helpompi päästä, en sinne hakisi, mutta kun kuvioihin on tullut myös se että omalla tavallaan haluisin muuttaa sinne, en tiedä oikeestaan miksi. Ehkä haluisin pääkaupunkiseudun hälinästä ja hinnoista pois :)
Ongelma on se että asun täällä Espoossa poikaystäväni kanssa joka käy jo täällä AMK:ta, tosin ei tiedä haluaako lopettaa kyseisen alan vai mitä tekisi. Häntä ei muuttaminen kiinnostaisi, ja hänen mielipiteensä ja elämänsä on osa minunkin elämääni, joten sekin tulee ottaa huomioon. Joten kysynkin nyt vähän neuvoja, voiko pääsyprosentteja katsoa suuntaa-antaviksi, että turkuun on helpompi päästä? Tuskin tulee ainakaan vaikeemmaksi muuttumaan Helsinkiin verrattuna..Ja minkälainen kaupunki? Minkälainen opetus turun lääkiksessä, miten PBL-juttu siellä on? Eli oikeastaan kysyn että onko se sen arvoista hakea turkuun ja muuttaa sinne? (pääsyn helppouden, kaupungin, asumisen, jne kannalta) Ja onko kellään kokemusta pääkaupunkiseudulla asumisesta ja Turussa opiskelusta, edes jonkin aikaa? Kiitos kaikista mielipiteistä :)
P.S Helsingin yliopistossahan on ruotsinkielinenkin linja lääkiksessä, ja sinne kuulemma noin 10 pistettä alempi raja, edellyttäen että pääsee ruotsinkielen kokeen läpi. Onko tuo raja yhtään verrattavissa turun pisterajaan, eli jos pääsisin ruotsin kielikokeesta läpi ja en pääsisi suomenkieliselle linjalle, niin luuletteko että samoilla koetuloksilla olisin päässyt turkuun? Vai olisiko Turkuun pääsy silti helpompi kuin Helsingin ruotsinkieliselle linjalle pääsy?Arvioita?
Onnea kaikille lääkikseen pyrkijöille :)
Ongelma on se että asun täällä Espoossa poikaystäväni kanssa joka käy jo täällä AMK:ta, tosin ei tiedä haluaako lopettaa kyseisen alan vai mitä tekisi. Häntä ei muuttaminen kiinnostaisi, ja hänen mielipiteensä ja elämänsä on osa minunkin elämääni, joten sekin tulee ottaa huomioon. Joten kysynkin nyt vähän neuvoja, voiko pääsyprosentteja katsoa suuntaa-antaviksi, että turkuun on helpompi päästä? Tuskin tulee ainakaan vaikeemmaksi muuttumaan Helsinkiin verrattuna..Ja minkälainen kaupunki? Minkälainen opetus turun lääkiksessä, miten PBL-juttu siellä on? Eli oikeastaan kysyn että onko se sen arvoista hakea turkuun ja muuttaa sinne? (pääsyn helppouden, kaupungin, asumisen, jne kannalta) Ja onko kellään kokemusta pääkaupunkiseudulla asumisesta ja Turussa opiskelusta, edes jonkin aikaa? Kiitos kaikista mielipiteistä :)
P.S Helsingin yliopistossahan on ruotsinkielinenkin linja lääkiksessä, ja sinne kuulemma noin 10 pistettä alempi raja, edellyttäen että pääsee ruotsinkielen kokeen läpi. Onko tuo raja yhtään verrattavissa turun pisterajaan, eli jos pääsisin ruotsin kielikokeesta läpi ja en pääsisi suomenkieliselle linjalle, niin luuletteko että samoilla koetuloksilla olisin päässyt turkuun? Vai olisiko Turkuun pääsy silti helpompi kuin Helsingin ruotsinkieliselle linjalle pääsy?Arvioita?
Onnea kaikille lääkikseen pyrkijöille :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hae ehdottomasti Helsinkiin. Huolestuttavalta kuulostaa tuo, "omalla tavallaan haluisin muuttaa sinne, en tiedä oikeestaan miksi". Pääsykoepisteisiin tuijottaminen ei ole hyvä syy muutolle.
Ja edellisenä vuonna rannalle jääneet ovat yleensä seuraavan vuoden parhaimmistoa.
Turun huonona puolena on että opiskelijoiden sisäänottoa on lisätty aivan holtittomasti opetusresursseihin ja sairaalan kokoon nähden. Tätä taustaa vasten oletettavasti Turkuun voisi olla helpompi päästä, mutta kurssikoko, varsinkin preklinikalla kun jatkossa porukkaan tulee vielä hammaslääketieteilijöitä, on aivan kohtuuttoman iso. Muuten Turku on ihan nasta paikka, vaikka täälläkin on kai alettu preklinikalla suosia PBL-tyyppistä opiskelua (joka siis on täysin susi menetelmä).
Siis sen verran kannattaa tarkentaa tuota ruotsinkielisen linjan pisterajaa, et pisteitä saa olla korkeintaan 10 pinnaa vähemmän kuin suomenkieliselle linjalle että voi päästä sisään. Viime vuonna näin olikin, et se ero oli suunnilleen just sen verran, mutta ei se aina välttämättä niin ole.
Mitä plb:ään tulee, niin se on susi niiden mielestä jotka ei viitsi opiskella. Onhan se helpompaa kun kaadetaan luennolla tuutista tietoa sisään, mut pbl:ssä joutuu itse tekee hemmetisti hommia että asiat oppii. Mut uskoisin, et ne jää silloin paremmin päähänkin. Ei minulla ainakaan valittamista ole, mutta olenkin yliopistossa opiskelemassa enkä pitämässä hauskaa luentojen välissä.
Sen verran haluaisin ruotsin kokeesta sanoa, että sehän ei siis ole mikä tahansa ruotsinkoe josta mennään läpi lukioruotsilla. Vaan käsittääkseni koe pohjautuu ruotsinkieliseen Galenokseen. Mutta mikään ei tietenkään estä yrittämästä :)
Itse olen muuttanut pk-seudulta Ouluun lääkikseen ja olen viihtynyt erinomaisesti :) Suosittelen lämpimästi hakemista muualle. Kaikkiin muihin kaupunkeihin on helpompi päästä kuin Helsinkiin.
Minä olen nimenomaan kuullut toista itse kokeessa käyneeltä. Hän sanoin että oli ennen koetta ollut puolitoista vuotta sitten lukiossa ruotsin tunnilla, ja iltaa ennen ruotsin koetta luki vain vähän jotain ruotsinkielistä novellia, ja silti pääsi läpi. Tosin pääsi Suomenkieliselle linjalle, joten ruotsia ei sitten tarvinnutkaan. Sanoi että koe oli aika vaikea, haastattelussakin kysyivät melko vaikaita ajankohatisia asioita mutta kun vastasi tyyliin ruotsiksi että en tiedä mitä kysymys tarkoittaa niin sekin riittää :) Ja oli myös jotain laudeentäydennytehtäviä missä täydennettävä sana piti itse keksiä ja osata ruotsiksi. Koe siis melko vaikea, mutta ilmeisesti sinne ei hae niin paljoa että helpomminkin pääsee läpi. Ei mitään Galenostietoa tartte ruotsiksi osata. Näin kuulin siis kokeessa käyneeltä, viime vuonna..
Sinulle joka sanoit että epäilyttävin on kommenttini jossa sanoin että en tiedä miksi haluaisin turkuun, mietin ja selitys on se että minua kiehtoo se kaupunki, olen siellä syntynyt mutten koskaan tutustunut siihen. Ja sen pienyys ja satamanläheisyys kiehtoo. Varmasti aivan ihana kesällä :) En vaan tiiä mitä nyt tekis, jos yksin olisin, muuttaisin varmaan helpommin. Nyt pitäisi saada kihlatunkin pää käännettyä ja etittyä sille turusta koulu jos mielin sinne muuttaa..
Minäkin pidän pbl-tyyppistä opiskelua ihan hyvänä opiskelutapana, vaikka aluksi olin hieman skeptinen sen suhteen. Välillä on vieläkin hieman sormi suussa, että mistä sitä tietoa lähtisi hakemaan kun tenttikirja ei riitä, mutta se opettaa hakemaan tietoa samalla tavalla kuin mitä meidän on sitten valmistuttua tehtävä kun lääketiede menee eteenpäin. Pbl tuo myös ihanasti vapautta opiskeluun kun ei unohda sitä vastuuta. On mukavaa kun lukujärjestys on niin väljä, että voi kesken päivän lähteä urheilemaan tai hoitaa tärkeitä asioita ja keskittyä opiskeluun illalla tai silloin kun siihen on parhaiten aikaa.
-tintti =)
Pbl ei ole tapa eikä mikään opetella prekliinisiä aineita. Silloin kun puhutaan tiedoista joihin koko kliininen vaihe pohjautuu, ei ole mitään järkeä opiskella asioita ongelmakeskeisesti, koska mitään perustietojakaan ei ole vielä olemassa. Kliininen vaihe on asia erikseen, mutta 3 ensimmäisen vuoden perusteiden hankkimiseksi pitäisi mielestäni opiskella lukemalla kirjoja kannesta kanteen, kuuntelemalla luentoja käyden kaikki aihealueet läpi.... ja suolana opiskelussa pienryhmätyöt joissa voidaan osa-alueita käydä myös ongelmakeskeisesti.