Puhemiehen anteeksipyytelykirjeiden jälkeenkin on Ilkan päätoimittaja
Kari Hokkanen katsonut vielä asialliseksi kommentoida Paavo Lipposen
pääministerikauden jälkipolttoja kolumnissaan - ja niin ei ole
ainoastaan hyvä vaan aivan välttämätöntä! Juhannuksen tienoilla ja
pitkin kesää oli niin parilla Eerolla (Heinäluoma & Lankia) kuin
pääministeriksi aivan onnenkantamoisena nousseella Matti Vanhasellakin
erinomainen kiire "panna kirjan kansia kiinni" ja muutenkin suita
suppuun eduskuntavaalien alla nousseen Irak-keskustelun tiimoilta.
Salamyhkäisiä menoja taitaa moisella porukalla olla muuallakin kuin
yksityiselämän puolella.
Samaan vaatimuskööriin ovat Lipposen viimeisimmän Apu-lehden kautta
suorittaman manööverin jäljiltä kiirehtineet Helsingin Sanomien
vanavedessä pääkirjoitustoimittajat kautta maan: kysymys aivan
keskeisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskeneesta ja koskevasta
näkemyserosta yritetään kutistaa vain Anneli Jäätteenmäen ja Paavo
Lipposen väliseksi sanasodaksi ja nokitteluksi. Väärempää arvioita
poliittisesta asetelmasta tuskin voi tehdä!
Keskustelun tukahduttaminen ja tukehduttaminen Irakin-kysymyksestä ei
palvele muuta kuin Erkon ja Alman median ja sen tukeman sinipunaisen -
eli viime vaaleissa kaatuneen - komennon salakavalaa
lännettämisvyörytystä, tapahtuu se sitten EU:n yhteinen puolustus- tai
suoranaisen
Nato-agitaation valekaavussa.
Naiivimpaan näkemykseen kuin pääministeri Vanhanen ja puoluesihteeri
Heinäluoma viimeksi Hymy- ja Apu-lehtien nostattamasta
Irak-keskustelusta alkamassa olevine poliittisine oikeudenkäynteineen
pystyy tässä
tasavallassa tuskin edes se kuuluisa Sokea Reetta. Jäätteenmäen ja
Mannisen käräjille viennin myötä alkamassa on oikeudenkäynti, jossa
juridiikan tai pikemminkin juristerian varjolla yritetään reivata
epätoivottua eduskuntavaalitulosta "niin oikealle kuin länteen".
Kaikkea tätä tavoitetta palvelevat ensin Lipposen sekopäinen Apu-lehden
kolumni ja sitä seuranneet omituiset "anteeksipyynnöt" ja sitten
valtamedian vaikenemisvaatimukset.
Siksikin on kaikkien sailaan sinipunaisen sijaan todellista
punamultapolitiikkaa kaipaavien jatkettava keskustelua niin sisä- kuin
ulkopolitiikan suunnasta, vaikkapa vain näin sanoen:
Puuhamies Lipposen omituinen ystävänpäivätervehdys: käräjöi jo
kalmonhajulla!
Sdp:n puuhamies Paavo Lipposen viimeisimpien operaatioiden jäljiltä
Jäätteenmäen ja Mannisen käräjäoikeudenkäynnin lähestyessä elo ja olo
alkaa olla jo kuin taannoisessa Kummeli-sketsissä: "Panokset kovenee!"
Ex-pääministeri Paavo Lipponen on nyt vuoronmukaisessa järjestyksessä
itse asialla viimeisimmässä Apu-lehdessä (7/13.2.2004). Nyt tämän
Myöhempien Pyhien Demariporvariaikojen Valtiojohtajan vuodatuksesta
selvinnee kaikelle kansalle, miten vaikea miltei ikuiseksi kuvitellun
valta-asemansa menettäneen Mooseksen on asettautua olotilaan, johon
kansalaiset ja kansanvalta hänet viime eduskuntavaaleissa asetti ja
osoitti. Mistähän syystä juuri nyt, pari kolme viikkoa ennen
Irak-käräjien alkua, ex-pääministerin nenään onkin tuoksahtelemassa
raadon haju?
"Hokee, inttää, kinaa, penää, kansanvalta tekee tenää", runoili
muistaakseni takavuosina kirjailija Pekka Lounela niistä tahoista,
joille kansanvalta jatkuvasti osoittautui hankalaksi tavaksi hallita
maita ja kansoja.
Kiistaton tosiasiahan on tämä: Paavo Lipponen joutui
eduskuntavaalituloksen - ja myös muutaman sitä edeltäneen ja seuranneen
virhearviontinsa myötä - sivuraiteelle aivan keskeisimmästä
vallankäytöstä. Sitä hänen tuntuu olevan edelleen mahdotonta hyväksyä ja
siksi hänen räkytyksensä tullee jatkumaan siihen asti, kunnes hänen oma
puolueväkensä havaitsee parhaimmaksi siirtää kaunakonnotaatioihin
fiksautuneen punaporvarinsa kunniapuheenjohtajien joukkoon...
Kun kautta koko läntisen maailman, Bushin Amerikkaa ja Blairin Britanniaa
myöten, ollaan pyrkimässä objektiiviseen selvitykseen "sotahalukkaitten
koalition" Irak-atakkiin johtaneista syistä, heidän kanssaan mitä
ilmeisintä hengenheimolaisuutta ja hang around -jäsenyyttä osoittanut
Lipponen ei vain ota tosiasioista ojentuakseen.
Kaikki Lipposen hallitusten aikaisiin epäanalyyttisiin ja
asiantuntemattomiin Irak-kannanottoihin ja "linjauksiin" (ja myös
terrorismin vastaisen taistelun nimikkeen alla askaroituihin
aatoksiin) kohdistettu kritiikki, tulee se vaikka kuinkakin korkeilta
kansainvälistä oikeutta ja rikosoikeutta tuntevilta
asiantuntijatahoilta, (vertaa esim. oheiseen kirjoitukseen maaliskuulta
2003 -> Linkki:
http://www.rauhanpuolustajat.fi/jutut/2003/13_kansainva
lisoikeudellinen.html ) on Lipposen mielestä vain kaunapolitiikkaa.
Moisista lähtökohdista kun arvon herra maailmaa katselee, lienee selvää,
ettei Anneli Jäätteenmäki tule ikipäivinä saamaan Moosekselta anteeksi
sitä, että tämän - itse haastamansa pääministerivaalin - tappion myötä
vanhuuden päiviksi ajateltu EU-kuningastie(kin) koki melkoisen
takaiskun.
Historian kulkua ei taaksepäin voi tuupata,ja tyranni saa aina
palkkansa! Lipponen on nyt jokusen kuukauden saanut sitä mitä jokusenkin
pääministerivuotensa aikana tilasi. Hänen omassa poliittisessa
viiteryhmässä lienee käymässä jo prosessi, jolla mahdollisimman
sivistyneesti yritetään ohjata kansainvälispoliittisissa kihdeissään
kituva kiukkupussi lopulliseen vilttiketjuun.
Rauhallisia eläkepäiviä hänelle sietääkin toivotella, sillä täytyyhän
Suomen kansankin eikä vain Lipposen itsensä saada palkkansa eli ansionsa
mukaan!
Muuten olen sitä mieltä, että kun niin Bush ja Blair kuin myös Lipponen
saadaan kansanvallan keinoin lopullisesti syrjään keskeisimmästä
vallankäytöstä, niin maailma voi vielä pelastua!
Ikään kuin Ystävänpäivän ratoksi viestimet toitottivat aamuvarhaisesta
lähtien, että puhemies Lipponen on kirjeitse pyytänyt Keskisuomalaisen
ja Ilkan päätoimittajilta anteeksi sitä, että yltyi kiroamaan heidät
"maakuntiaan terrorisoiviksi satraapeiksi". Ele on kiistämättä kaunis,
mutta ehkäpä sittenkin vain - ele.
Lipposen ystävänpäiväinen anteeksipyytelykin näyttää menevän aika lailla
väärään osoitteeseen. Oikeampi anteeksipyynnnön kohde toki suhteessa
sekä viimeisimpään Apu-lehden kolumniin että kokonaisuudessaan
Irak-kysymyksen tähänastisiin kehityskulkuihin nähden olisi ennen muuta
Irakin kansa. Sen oikeuden kansalliseen itsemääräämisoikeuteen ja
valtiolliseen suvereneteettiin Lipponen tuntui joulukuussa 2002 olleen
valmis
uhraamaan - kaiketi jonkin "pienemmän pahan" nimissä - antaessaan varsin
selväsanaisen ennakkosiunauksensa Bushin suunnittelemalle laittomalle
hyökkäykselle Irakia vastaan.
Anneli Jäätteenmäkikin olisi mielestäni päätoimittajia Hokkanen &
Laatikainen oikeampi anteeksipyynnön suunta: suoritettuaan
isänmaalliseksi arvioitavan ulko- ja turvallisuuspoliittisen
keskustelunavauksen
eduskuntavaalien alla, Jäätteenmäki jos kuka, on joutunut kärsimään
siitä, että Lipposen omaperäiset ja -valtaiset ulkopoliittiset
operaatiot johtivat tasavallassa tunnettuihin
hallituksenvaihtoviikkoihin juhannuksen alla.
Ennen muuta Lipposen sietäisi pyytää anteeeksi Suomen kansalta, jolle
öykkärimäinen meno protokollan mukaan tasavallan toiseksi korkeimmalta
taholta ei voine tuottaa kuin kansainvälistä häpeää.
Kovasti onkin syytä kummeksua ministeri Mauri Pekkarisen (kesk.)
Lauantaiseurassa (TV1 14.2.2004) julistamaa hallituksen tukea Lipposen
EU-komission puheenjohtajapyrkimykslle.
Kun niin pääministeri Vanhanen kuin kauppa- ja teollisuusministeri
Pekkarinenkin ovat itse asiassa päässeet nykyisiin asemiinsa toisaalta
vain Annelin ansiosta ja toisaalta Paavon armosta, ei toki voitane
kummaltakaan kovin itsenäistä ajattelua odottaa.
Mutta eiköhän kumminkin olisi moisten punamullittelijoittenkin tahollaan
syytä antaa ensin Mooseksen manaaman kalmon hajun laskeutua. Kannattaisi
Keskustan urhoollisten miesten hivenen myös ajatella sitä, minkämoista
Lipposen linjaa he nyt oikein ovatkaan tukemassa: ettei vain aivan
yltiölännettävää ja yltioliberalistista Nato- ja EU-linjaa, jolle
keskustan puolueväki antoi viimeksi tuomionsa Hämeenlinnan
puoluekokouksessa kesällä 2002 ja Suomen kansa eduskuntavaaleissa 2003.
Pääministeri Vanhanen sai muuten mainitussa puoluekokouksessa Keskustan
puheenjohtajaksi Mauri Pekkarisen äänen lisäksi vain 119 muuta ääntä,
vaikka jaossa ääniä oli pitkälti neljättätuhatta...
Sitäkin kannattaisi nykyisessä vallantäyteydessään pullikoivan
herrasväen - siis niin puuhamies Lipposen itsensä kuin outojen
tukimiestensäkin - vähän muistella...
Kari Hokkanen katsonut vielä asialliseksi kommentoida Paavo Lipposen
pääministerikauden jälkipolttoja kolumnissaan - ja niin ei ole
ainoastaan hyvä vaan aivan välttämätöntä! Juhannuksen tienoilla ja
pitkin kesää oli niin parilla Eerolla (Heinäluoma & Lankia) kuin
pääministeriksi aivan onnenkantamoisena nousseella Matti Vanhasellakin
erinomainen kiire "panna kirjan kansia kiinni" ja muutenkin suita
suppuun eduskuntavaalien alla nousseen Irak-keskustelun tiimoilta.
Salamyhkäisiä menoja taitaa moisella porukalla olla muuallakin kuin
yksityiselämän puolella.
Samaan vaatimuskööriin ovat Lipposen viimeisimmän Apu-lehden kautta
suorittaman manööverin jäljiltä kiirehtineet Helsingin Sanomien
vanavedessä pääkirjoitustoimittajat kautta maan: kysymys aivan
keskeisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskeneesta ja koskevasta
näkemyserosta yritetään kutistaa vain Anneli Jäätteenmäen ja Paavo
Lipposen väliseksi sanasodaksi ja nokitteluksi. Väärempää arvioita
poliittisesta asetelmasta tuskin voi tehdä!
Keskustelun tukahduttaminen ja tukehduttaminen Irakin-kysymyksestä ei
palvele muuta kuin Erkon ja Alman median ja sen tukeman sinipunaisen -
eli viime vaaleissa kaatuneen - komennon salakavalaa
lännettämisvyörytystä, tapahtuu se sitten EU:n yhteinen puolustus- tai
suoranaisen
Nato-agitaation valekaavussa.
Naiivimpaan näkemykseen kuin pääministeri Vanhanen ja puoluesihteeri
Heinäluoma viimeksi Hymy- ja Apu-lehtien nostattamasta
Irak-keskustelusta alkamassa olevine poliittisine oikeudenkäynteineen
pystyy tässä
tasavallassa tuskin edes se kuuluisa Sokea Reetta. Jäätteenmäen ja
Mannisen käräjille viennin myötä alkamassa on oikeudenkäynti, jossa
juridiikan tai pikemminkin juristerian varjolla yritetään reivata
epätoivottua eduskuntavaalitulosta "niin oikealle kuin länteen".
Kaikkea tätä tavoitetta palvelevat ensin Lipposen sekopäinen Apu-lehden
kolumni ja sitä seuranneet omituiset "anteeksipyynnöt" ja sitten
valtamedian vaikenemisvaatimukset.
Siksikin on kaikkien sailaan sinipunaisen sijaan todellista
punamultapolitiikkaa kaipaavien jatkettava keskustelua niin sisä- kuin
ulkopolitiikan suunnasta, vaikkapa vain näin sanoen:
Puuhamies Lipposen omituinen ystävänpäivätervehdys: käräjöi jo
kalmonhajulla!
Sdp:n puuhamies Paavo Lipposen viimeisimpien operaatioiden jäljiltä
Jäätteenmäen ja Mannisen käräjäoikeudenkäynnin lähestyessä elo ja olo
alkaa olla jo kuin taannoisessa Kummeli-sketsissä: "Panokset kovenee!"
Ex-pääministeri Paavo Lipponen on nyt vuoronmukaisessa järjestyksessä
itse asialla viimeisimmässä Apu-lehdessä (7/13.2.2004). Nyt tämän
Myöhempien Pyhien Demariporvariaikojen Valtiojohtajan vuodatuksesta
selvinnee kaikelle kansalle, miten vaikea miltei ikuiseksi kuvitellun
valta-asemansa menettäneen Mooseksen on asettautua olotilaan, johon
kansalaiset ja kansanvalta hänet viime eduskuntavaaleissa asetti ja
osoitti. Mistähän syystä juuri nyt, pari kolme viikkoa ennen
Irak-käräjien alkua, ex-pääministerin nenään onkin tuoksahtelemassa
raadon haju?
"Hokee, inttää, kinaa, penää, kansanvalta tekee tenää", runoili
muistaakseni takavuosina kirjailija Pekka Lounela niistä tahoista,
joille kansanvalta jatkuvasti osoittautui hankalaksi tavaksi hallita
maita ja kansoja.
Kiistaton tosiasiahan on tämä: Paavo Lipponen joutui
eduskuntavaalituloksen - ja myös muutaman sitä edeltäneen ja seuranneen
virhearviontinsa myötä - sivuraiteelle aivan keskeisimmästä
vallankäytöstä. Sitä hänen tuntuu olevan edelleen mahdotonta hyväksyä ja
siksi hänen räkytyksensä tullee jatkumaan siihen asti, kunnes hänen oma
puolueväkensä havaitsee parhaimmaksi siirtää kaunakonnotaatioihin
fiksautuneen punaporvarinsa kunniapuheenjohtajien joukkoon...
Kun kautta koko läntisen maailman, Bushin Amerikkaa ja Blairin Britanniaa
myöten, ollaan pyrkimässä objektiiviseen selvitykseen "sotahalukkaitten
koalition" Irak-atakkiin johtaneista syistä, heidän kanssaan mitä
ilmeisintä hengenheimolaisuutta ja hang around -jäsenyyttä osoittanut
Lipponen ei vain ota tosiasioista ojentuakseen.
Kaikki Lipposen hallitusten aikaisiin epäanalyyttisiin ja
asiantuntemattomiin Irak-kannanottoihin ja "linjauksiin" (ja myös
terrorismin vastaisen taistelun nimikkeen alla askaroituihin
aatoksiin) kohdistettu kritiikki, tulee se vaikka kuinkakin korkeilta
kansainvälistä oikeutta ja rikosoikeutta tuntevilta
asiantuntijatahoilta, (vertaa esim. oheiseen kirjoitukseen maaliskuulta
2003 -> Linkki:
http://www.rauhanpuolustajat.fi/jutut/2003/13_kansainva
lisoikeudellinen.html ) on Lipposen mielestä vain kaunapolitiikkaa.
Moisista lähtökohdista kun arvon herra maailmaa katselee, lienee selvää,
ettei Anneli Jäätteenmäki tule ikipäivinä saamaan Moosekselta anteeksi
sitä, että tämän - itse haastamansa pääministerivaalin - tappion myötä
vanhuuden päiviksi ajateltu EU-kuningastie(kin) koki melkoisen
takaiskun.
Historian kulkua ei taaksepäin voi tuupata,ja tyranni saa aina
palkkansa! Lipponen on nyt jokusen kuukauden saanut sitä mitä jokusenkin
pääministerivuotensa aikana tilasi. Hänen omassa poliittisessa
viiteryhmässä lienee käymässä jo prosessi, jolla mahdollisimman
sivistyneesti yritetään ohjata kansainvälispoliittisissa kihdeissään
kituva kiukkupussi lopulliseen vilttiketjuun.
Rauhallisia eläkepäiviä hänelle sietääkin toivotella, sillä täytyyhän
Suomen kansankin eikä vain Lipposen itsensä saada palkkansa eli ansionsa
mukaan!
Muuten olen sitä mieltä, että kun niin Bush ja Blair kuin myös Lipponen
saadaan kansanvallan keinoin lopullisesti syrjään keskeisimmästä
vallankäytöstä, niin maailma voi vielä pelastua!
Ikään kuin Ystävänpäivän ratoksi viestimet toitottivat aamuvarhaisesta
lähtien, että puhemies Lipponen on kirjeitse pyytänyt Keskisuomalaisen
ja Ilkan päätoimittajilta anteeksi sitä, että yltyi kiroamaan heidät
"maakuntiaan terrorisoiviksi satraapeiksi". Ele on kiistämättä kaunis,
mutta ehkäpä sittenkin vain - ele.
Lipposen ystävänpäiväinen anteeksipyytelykin näyttää menevän aika lailla
väärään osoitteeseen. Oikeampi anteeksipyynnnön kohde toki suhteessa
sekä viimeisimpään Apu-lehden kolumniin että kokonaisuudessaan
Irak-kysymyksen tähänastisiin kehityskulkuihin nähden olisi ennen muuta
Irakin kansa. Sen oikeuden kansalliseen itsemääräämisoikeuteen ja
valtiolliseen suvereneteettiin Lipponen tuntui joulukuussa 2002 olleen
valmis
uhraamaan - kaiketi jonkin "pienemmän pahan" nimissä - antaessaan varsin
selväsanaisen ennakkosiunauksensa Bushin suunnittelemalle laittomalle
hyökkäykselle Irakia vastaan.
Anneli Jäätteenmäkikin olisi mielestäni päätoimittajia Hokkanen &
Laatikainen oikeampi anteeksipyynnön suunta: suoritettuaan
isänmaalliseksi arvioitavan ulko- ja turvallisuuspoliittisen
keskustelunavauksen
eduskuntavaalien alla, Jäätteenmäki jos kuka, on joutunut kärsimään
siitä, että Lipposen omaperäiset ja -valtaiset ulkopoliittiset
operaatiot johtivat tasavallassa tunnettuihin
hallituksenvaihtoviikkoihin juhannuksen alla.
Ennen muuta Lipposen sietäisi pyytää anteeeksi Suomen kansalta, jolle
öykkärimäinen meno protokollan mukaan tasavallan toiseksi korkeimmalta
taholta ei voine tuottaa kuin kansainvälistä häpeää.
Kovasti onkin syytä kummeksua ministeri Mauri Pekkarisen (kesk.)
Lauantaiseurassa (TV1 14.2.2004) julistamaa hallituksen tukea Lipposen
EU-komission puheenjohtajapyrkimykslle.
Kun niin pääministeri Vanhanen kuin kauppa- ja teollisuusministeri
Pekkarinenkin ovat itse asiassa päässeet nykyisiin asemiinsa toisaalta
vain Annelin ansiosta ja toisaalta Paavon armosta, ei toki voitane
kummaltakaan kovin itsenäistä ajattelua odottaa.
Mutta eiköhän kumminkin olisi moisten punamullittelijoittenkin tahollaan
syytä antaa ensin Mooseksen manaaman kalmon hajun laskeutua. Kannattaisi
Keskustan urhoollisten miesten hivenen myös ajatella sitä, minkämoista
Lipposen linjaa he nyt oikein ovatkaan tukemassa: ettei vain aivan
yltiölännettävää ja yltioliberalistista Nato- ja EU-linjaa, jolle
keskustan puolueväki antoi viimeksi tuomionsa Hämeenlinnan
puoluekokouksessa kesällä 2002 ja Suomen kansa eduskuntavaaleissa 2003.
Pääministeri Vanhanen sai muuten mainitussa puoluekokouksessa Keskustan
puheenjohtajaksi Mauri Pekkarisen äänen lisäksi vain 119 muuta ääntä,
vaikka jaossa ääniä oli pitkälti neljättätuhatta...
Sitäkin kannattaisi nykyisessä vallantäyteydessään pullikoivan
herrasväen - siis niin puuhamies Lipposen itsensä kuin outojen
tukimiestensäkin - vähän muistella...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kirjoituksesi on hyvä osoitus siitä, miten maakuntiaan terrorisoivat satraapit ovat saaneet sekoitettua joidenkin päät. Keskustassakin päättävillä paikoilla on onneksi myös niitä, joilla järki ja suhteellisuudentaju on pysynyt kovassakin vauhdissa mukana. Esimerkiksi pääministeri Vanhanen sekä ministerit Pekkarinen ja Kääriäinen ovat kyenneet näkemään metsän puilta eivätkä ole jääneet uikuttamaan puolueensa vanhojen virheiden perään. Kääriäinen on ilmeisesti ajattelevana savolaisena havainnut puolueensa sakkaavan nyt sen verran rankassa syösksykierteessä, että visioi puolueen tulevaisuutta uudenlaisen sovintopolitiikan mallin mukaiseksi. On huomannut, että keskustalaista tahtopolitiikkaa joudutaan aivan liian usein käsittelemään oikeussaleissa. Tämän kehityskaaren aloitti Kauko Juhantalo näyttävästi ja nyt Anneli Jäätteenmäki joutuu puhumaan leivättömän pöydän ääressä niin totta kuin voi ja osaa. Ja onpa näilläkin palstoilla viritelty oikeudenkäyntiä Esko Ahoa, Heikki Haavistoa ja Esa Härmälää vastaan, kun ovat kuulemma joidenkin mukaan huijanneet kansaa EU-äänestyksen edellä.
Perin kummallista on se, että edelleen jotkut itsepintaisesti luulevat, että Lipponen oli tukemassa USAn laitonta hyökkäystä Irakiin. Lipponen kyllä kiitteli Bushia siitä, että päätti silloin hoitaa Irakin kysymystä YK:n kautta. Tämän YK-yhteyden, joka on asiassa se kaikkein keskeisin halutaan tietoisesti ja tosiasioita vääristellen sivuuttaa tässäkin viestin aloittaneessa kirjoituksessa. Miksi väitetään edelleen, että Lipponen on tukenut USAn laitonta hyökkäystä, kun hän selvästi tuki laillista menettelyä. Tämähän on ollut näkyvillä kaikissa julkisuuteen vuotaneissa asiakirjoissa, joita mm. Hymy-lehti on julkaissut. Lipponen on itse kehoittanut lukemaan tämän lehden jutun, koska se on hänen mukaansa ihan totuudenmukainen. Samaa ovat todisteelleet jo aiemmin silloinen ulkoministeri ja eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja.
Keskustassa vaikuttavat edelleen vanhakantaiset K-linjan perinnehaikuilijat, jotka uhossaan luulevat asioita hoidettavan vanhaan mallin käsky- ja sanelupolitiikalla. Keskustassa eivät kaikki tunnu vieläkään mieltävän, että tämä politiikan monopoliasema meni jo ja toivottavasti vastaavaan ei koskaan enää ole paluutakaan. Seppo Kääriäinen on ainakin tämän oivaltanut reivatessaan suuntaa sovintopolitiikan malliseksi.
Olet jo pudonnut kärryiltä,niin kuin Lipponen vallan kahvasta.
Seuraamme mielenkiinnolla miten sossut osaavat hoitaa Loka-Lipposen sinne nallipyssyjä paukuttelevien ruutiukkojen seuraan mihin tällainen santraappi jo kuuluukin.
...vaikka puhui niin kauniisti YK:n roolista kriisin ratkaisemisessa.
Paavo Lipponen nimittäin auttoi Usaa kiristämään irakilaisdiplomaatteja. Maaliskuussa karkoitetut irakilaisdiplomaatit olivat osa Pentagonin salaista operaatiota nimeltä Imminent Horizon, jonka tarkoituksena oli kiristää maailmalla olevia diplomaatteja karkoituksen uhalla.
Diplomaattien tuli joko kertoa tietonsa Usalle tai tulla karkoitetuksi asemamaastaan Irakiin 'nauttimaan hyvin lyhyestä Bagdadin vierailustaan'. Pyyntö lähetettiin jokaiseen maahan, missä irakilaisdplomaatteja oli.
Washington Post 20.3.2003:
U.S. Reaps New Data On Weapons
By Barton Gellman, Washington Post Staff Writer
The U.S. government has obtained potentially valuable new information on Iraq's biological and chemical weapons programs in recent days from
scientists and intelligence agents confronted outside Iraq with threats that failure to cooperate could mean unpleasant consequences when Baghdad falls, according to two U.S. officials with direct knowledge of the effort.
In a top-secret adjunct to an openly reported diplomatic initiative, U.S. and allied intelligence services summoned scores of Iraqi operatives in foreign capitals to present a stark choice. They were told "they could either 'turn,' " said one official, using an expression for switching sides, or be expelled back to Iraq "to enjoy your very short stay in Baghdad."
Another official with access to written accounts of the conversations said the Iraqis were told that when the United States sorts friends and enemies after toppling President Saddam Hussein, "they'll be putting themselves and their families at the mercy of the new Iraqi government."
The State Department announced on March 6 that it had asked 60 friendly governments to expel alleged Iraqi intelligence operatives who lived abroad under diplomatic or commercial cover. Spokesman Philip Reeker portrayed the request as routine. But behind the announcement was Operation Imminent Horizon, in which Iraqis were pressured to provide information about the weapons programs and Iraqi operational plans. Among the nations that helped with the expulsions and recruiting efforts were Romania, Hungary, Australia and Sweden, officials said.
------------
HS Foreign - Monday 10.3.2003
USA concerned about Iraqi diplomats in Finland
-----------------
HS Foreign - Friday 14.3.2003
Sweden expels Iraqi diplomats; Finland to investigate activities of Iraqis in Finland
Sweden has ordered two Iraqi diplomats to leave the country. The announcement from the Swedish Foreign Ministry came on Thursday after the
information had been leaked to the media.
Last week the United States expressed concern about the possible activities of Iraqi diplomatic personnel around the world, and asked 60 countries to investigate. Since then, Romania, the Philippines, and Australia have all expelled Iraqi diplomats.
------------------
HS - Foreign Monday 17.3.2003
BREAKING NEWS: Finland to expel three Iraqi diplomats.
According to the ministry statement, "Over several months, the Finnish authorities have come to the conclusion that their activities are not
compatible with their diplomatic status".
--------------
Lipposen Suomi siis auttoi Usaa kiristysoperaatiossaan, ja koko tämä asia on pimitetty suomalaisilta. Lipponen on saatava poliittiseen vastuuseen asiasta, ja hän ei todellakaan sovi EU:n johtotehtäviin!