Kaikki lapset uskovaisia

Ajattelin juuri tänä aamuna, että jos ihminen pantaisiin heti synnyttyään tyrmään eikä hän näkisi koskaan mitään muuta kuin mahdollisen ruokkijansa, olisiko hän silloin syntinen?

Pitäisikö hänen tunnustaa syntinsä päästäkseen taivaaseen? Jos hänelle ei kukaan olisi puhunut synnistä ja Jumalasta. Tuntuisi kauhelta, että hän joutuisi vielä kitumaan helvetissä ikuisuuden, kun tämä maanpäällinen elämäkin oli vain kärsimystä.

Eikö Raamatussa sanota, että olimme syntyisiä jo äidin kohdussa? Sanotaanko?

Lainaus yhdeltä pastorilta:

>>>>>>Jumalan armonohjelmaan kuuluu, ettei Hän vaadi tiliä siellä, missä tätä ei ensiksi ole koettu. Juutalaisuudessa oli ja on edelleen ns "lain pojan" tai tytön ikä, jolloin kirjaimellisesti isän siihen saakka kantama vastuu lapsen synnistä sijoitetaan hänen omille harteilleen: laki tuomitsee hänet, ja hänen täytyy nyt alkaa itse vastata lain alla Jumalan edessä teoistaan. Tämä tapahtuu 12 vuoden iässä, jossa iässä myös Jeesus oli temppelimatkalla: Jeesuksen matka yhdeksi tulemiseksi kaikessa ihmisten kanssa -- kuitenkin ilman syntiä -- vaati tätä, niin kuin Johannekselta otettua kastettakin.

Lapsen usko ei siis ole sellaisenaan mitään PELASTAVAA USKOA. Lapsi vain on Pyhän Hengen määräämään hetkeen asti kelvollinen Jumalalle; kun Pyhä Henki alkaa tehdä hänestä syntistä hänen itsensä tiedostamalla tavalla, lapselle on alettava opettaa "hengellistä huoneentaulua" ja opastettava häntä raamatulliseen kristilliseen uskon elämään. >>>>>