Niin, vaikeaa on äitiys. Ensin olen itse vaikeassa tilanteessa. Kun sitten vihdoin saan asiani kuntoon ja hyvän toimeentulon astuu uusi ongelma eteen.
Ihana kaunis lapseni syntyi ja kaikki näytti menevän hyvin. Mutta sitten tuli kaikenlaista, lapselle tehdään toimenpide sairaalassa sydänvian takia, ja hän syö lääkettä. Lisäksi joudun laskemaan joka ikisen euron miten sen käytän (oikeastaan ei olisi edes lääkkeeseen varaa). Kaikki mikä tulee niin menee ruokaan, vaippoihin ja laskuihin.
Ei se mitään mietin sitten osaaika töihin menoa mutta sitten en saisi niin paljoa äitiyspäivä rahaa ja oltaisiin taas samassa pisteessä, rahaa ei ole ja rahaa menisi hoidon kustantamiseen.
Onhan minulla avomieskin, hän käy töissä maksaa vuokran sähkö- ja puhelinlaskun. Mietin vaan että mihin sitten loput menee, autoon? kirjoihin? levyihin? Hän ei tajua että hänen rahoilla hän kustantaa tärkeitä asioita mutta rahaa menee myös hänen omaan käyttöön, itse en ole saanut edes käytyä kampaajalla, millä rahalla? Aina kun kysyn että voisiko hankkia vaikka... hän sanoo että meillä ei ole rahaa olemme köyhiä.
Mikä ihme mun elämässä on kun tunnun vetävän ongelmia puoleeni? Sitten luen täällä kuinka kauheaa on kun lapselle ei pueta hyviä vaatteita, tai kuinka vanhemmat raivostuu lapselle pienistä asioista. Ymmärrän täysin sen, on turhauttavaa pyrkiä eteen päin elämässä vailla minkäänlaista tulosta. Kuka jaksaisikaan hymyillä kaikkien ongelmien keskellä? Minullakin on monta kertaa käynyt mielessä alkoholin puoleen kääntyminen, olisi ainakin hetki hyvä olla ilman murheita.
Olen silti huolehtinut lapsestani parhaani mukaan, leikin ja saan hänen nauramaan. Lapsen ei kuulu murehtia vaan olla lapsi. Mutta mistä ihmeestä minä sitten saan voimavaroja jatkaa uupumisen keskellä? Kävisin ulkona päivisin jos pääsisin, asumme hissittömässä rapussa ja vaunut hajotetaan jos niitä säilyttää jossain muualla kuin kotona, kerran jo niin käynyt.
Itken sitten päivittäin ongelmia, ja ratkaisua ei näy missään.
Ihana kaunis lapseni syntyi ja kaikki näytti menevän hyvin. Mutta sitten tuli kaikenlaista, lapselle tehdään toimenpide sairaalassa sydänvian takia, ja hän syö lääkettä. Lisäksi joudun laskemaan joka ikisen euron miten sen käytän (oikeastaan ei olisi edes lääkkeeseen varaa). Kaikki mikä tulee niin menee ruokaan, vaippoihin ja laskuihin.
Ei se mitään mietin sitten osaaika töihin menoa mutta sitten en saisi niin paljoa äitiyspäivä rahaa ja oltaisiin taas samassa pisteessä, rahaa ei ole ja rahaa menisi hoidon kustantamiseen.
Onhan minulla avomieskin, hän käy töissä maksaa vuokran sähkö- ja puhelinlaskun. Mietin vaan että mihin sitten loput menee, autoon? kirjoihin? levyihin? Hän ei tajua että hänen rahoilla hän kustantaa tärkeitä asioita mutta rahaa menee myös hänen omaan käyttöön, itse en ole saanut edes käytyä kampaajalla, millä rahalla? Aina kun kysyn että voisiko hankkia vaikka... hän sanoo että meillä ei ole rahaa olemme köyhiä.
Mikä ihme mun elämässä on kun tunnun vetävän ongelmia puoleeni? Sitten luen täällä kuinka kauheaa on kun lapselle ei pueta hyviä vaatteita, tai kuinka vanhemmat raivostuu lapselle pienistä asioista. Ymmärrän täysin sen, on turhauttavaa pyrkiä eteen päin elämässä vailla minkäänlaista tulosta. Kuka jaksaisikaan hymyillä kaikkien ongelmien keskellä? Minullakin on monta kertaa käynyt mielessä alkoholin puoleen kääntyminen, olisi ainakin hetki hyvä olla ilman murheita.
Olen silti huolehtinut lapsestani parhaani mukaan, leikin ja saan hänen nauramaan. Lapsen ei kuulu murehtia vaan olla lapsi. Mutta mistä ihmeestä minä sitten saan voimavaroja jatkaa uupumisen keskellä? Kävisin ulkona päivisin jos pääsisin, asumme hissittömässä rapussa ja vaunut hajotetaan jos niitä säilyttää jossain muualla kuin kotona, kerran jo niin käynyt.
Itken sitten päivittäin ongelmia, ja ratkaisua ei näy missään.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sama ohje sullekin, kun tuolle Tiinalle ylempänä.
Olen varma, että apua on saatavissa, jos vain tietää/osaa oikeasta paikasta pyytää.
Luulen neuvolassa osaavan neuvoa.
minkä ikäinen olet? voisin mailailla sinun kanssasi jos laitat osoitteen....
Olen -83 vuonna syntynyt
Laita mailia osoitteeseen [email protected]
Maksan kaikki yhteisemme menot ulkona. Hänellä koko pv:n työ ja hyvä palkka, minulla vain jotakin tunteja vko:ssa. Hän osti auton ja aina lahjoja vaimolleen ja ei hänellä ole ikin varoja maksaa kahvikupillista eikä kertakaan tarjonnut, mun täytyy ymmärtää kun hänellä on niin paljon velkoja, mutta kuka ne vain syö, vaimonsa kotona joka ei käyt töissä ja mun täytyy kaiken maksaa.
ota yhteyttä oman alueen sos.työntekijään. Kerrot hänelle ongelman ja hän määrää miehellesi maksuohjelman. Se on sun ja lapsen Suomen lakiin peruustuvaa oikeutta. Käyt kaikki tulot ja menot sekä lapsesi tarpeet sos. työntekijän kanssa läpi ja hän vahvistaa miehellesi maksusuunnitelman jonka hän joutuu aina maksamaan palkastaan tilillesi lastasi varten.
Mene silit sinne juttelemaan ja saat hyvin paljon tarpeellista tietoa näissä tilanteissa. Harvoin äidit tietävät omista oikeuksistaan. Ei sun tarvitse yksin elättää lastasi! Jos lapsesi kuolee aikuisena ja hänellä on omaisuutta, miehesi perii puolet siitä jos ei lapsella vielä rintaperillisiä, vaikkapa olet lapsesi kasvattanut omilla rahoilla ja uhrannut siihen sillä lailla.
Mene keskustelemaan! Keskusteleminen ei pakota vielä toimenpiteisiin ja se voi olla luottamuksellista. Ja voi olla että sinulla oikeus vielä muihinkin tukiin kun sinulla on nyt sairas lapsi.
Kelasta tai sen sairaalan sosiaalityöntekijältä, jossa lapsesi on/on ollut hoidettavana.
Täytyy kysyä sairaalasta sitten jos sellainen kerta on olemassa.
Kiitos tiedosta =)
asuntotoimistoon paperit uudesta kämpästä, jossa oltava hissi. käy siellä sosiaalitoimistossa, kuten joku neuvoi ja kerro siellä myös tästä ongelmasta. sano, että pää hajoaa jos ei pääse lapsen kanssa päivisin mihinkään ulkoilemaan. sossu voi kirjoittaa sinulle asuntotoimistoon todistuksen, jossa puoltaa asunnon vaihtoa. todennäköisesti saat asunnon hissillisestä talosta, jos vaan jaksat pommittaa sinne. päivittäin soitat ja kyselet joko on löytynyt. varsinkin jos sossusta puollon.
Mutta sossussa vaan nyökyteltiin päätä kun puhuin tästä asunto ongelmasta, alue jossa asun on sosiaalisesti todella huonossa jamassa (siis paljon juoppoja, nistejä jne) että ei täältä senkään takia helposti päästetä "kunnon" asukkaita pois.
synnytä lisää
Mites se sitten helpottaisi elämää?
taitaisi vaan tulla lisää vaikeuksia pärjäämisen suhteen.