Olen pienen pojan äiti.Kaipaisin neuvoja esim.väsymykseen.Mieheni oli alkukuukaudet töissä joten hän ei osallistunut pahemmin lapsen hoitoon.Työttömäksi jäätyään on muut vähemmän tärkeät harrastukset vieneet hänen aikansa.Kuitenkin hän kommentoi kun itse olen pahalla päällä ja en heti reagoi vauvan tarpeisiin,tekemättä kuitenkaan itse asialle mitään.Mä en ymmärrä mistä mun väsymys johtuu,saan nukkua yöt ja päivälläkin vauvan kanssa.Kuitenkin vauvan itku ottaa joskus niin päähän!Jos mieheni sattuu syöttämään vauvan siitä tehdään iso numero.Kenellekään en voi ajatuksiani purkaa kun omia vanhempia ei ole ja miehen sukulaiset pitää mua jo valmiiksi luuserina.Kavereita ei tällä paikkakunnalla ole.Mä tunnen hirveää syyllisyyttä että haluaisin välillä eron vauvasta,hetken itselleni.En tiedä edes sitä,onko nämä tuntemukset "normaaleja" kun ei ole äitiä keltä kysyä ja neuvolassa en viitsi ottaa asiaa esille,ettei siellä pidetä huonona äitinä.Miten te muut selviätte arjesta täysin "yksin"?
Neuvoja kaipaisin
Tiina
6624
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos et kykene neuvolassa puhumaan vaikeuksistasi, voit laittaa sinne tällaisen samanlaisen sähköpostiviestin kuin tännekin.
Olen varma, että siihen reagoidaan... joku siellä lukee ja osaa neuvoa tai tietää minne sinun kannattaisi ottaa yhteyttä.
Jos tunnet, ettet saa itsestäsi voimaa avun hakemiseen, niin varmaan ne sieltä neuvolasta käsin ottavat yhteyttä instansseihin, mistä sais apua.
Älä ihmeessä jää yksin vaikeuksiesi kanssa, puhu/tai laita sähköpostia heti sinne neuvolasi suuntaan!
Itse laitoin sähköposia mieheäni hoitavalle lääkärille, kun miehestä ei itsestään ollut vastaanotolla puhujaksi.
Lääkäri vastasi viestiini ja oli hyvillään yhteydenotostani.
neuvosta.En tiennyt että sellainenkin on mahdollista.=)Kiitos.
on ihan luonnollista, samoin kuin halu päästä välillä vauvanhoidosta vapaalle.
Lapsellasi on isä, pistäpä hänet tekemään oma osuutensa...vai aikooko hän ehkä odottaa kunnes lapsi on tarpeeksi iso leikkimään; silloin alkaa olla myöhäistä muodostaa läheistä isä-lapsi- suhdetta.
Vaikka äitinä ehkä imetätkin lastasi, isä voi osallistua kaikkeen muuhun vauvanhoitoon, ja pitäisikin.
Nyt vaan rohkeutta kertoa omista ajatuksistasi ja tuntemuksistasi, niin se homma etenee!
kerran vaikka johonkin perhekerhoon/kahvilaan,niin saat päivääsi jotain vaihtelua.Sielläkin varmaan saat jutella jos haluat ja ainakin neuvoja mistä saat apua.Ja kyseleppä paikkakuntasi MLL:stä tai sosiaalitoimistosta lastenhoitoapua vaikka pienen tuuletuskävelyn ajaksi.Olin kerran eräällä MLL:n luennolla ja isommissa kaupungeissa heillä on vaikka minkälaisia palveluja mutta niitä pitäis osata itse kysellä..
todella hyvä idea. vaikka lähteminen on vaikeaa niin huomat saavasi ystäviä ja pelkkä muiden aikuisten näkeminen piristää.
lista neuvoja:
normaalia väsymystä, kun ensimmäisen vauvan kanssa kaikki uutta - voi olla myös lievää masennusta.
puhu kuitenkin neuvolassa - ainakin jos koet paikan ja "tädin" miellyttäviksi (edes vähän)
Vaadi miestäsi mahdollistamaan itsellesi edes yksi hetki viikossa tai päivässä jonka saat viettää ilman vauvaa, jolloin miehesi on yksin vastuussa vauvasta ja oppii hoitamaan lasta oma-aloitteisesti.
meilläkin samanlaista alussa, mutta ei mies välttämättä sitä tahallaan tee. perinteisesti äiti hoitaa lapsen ja isä tuo rahat. tästä näkyy vielä jäänteitä. Mies ei hoida lasta kuin kehoituksesta ja kokee sen jälkeen tehneensä palveluksen vaimolleen, vaikka tämä on tehnyt saman sinä päivänä jo 10 kertaa.
yritä myös antaa miehen hoitaa lasta omalla tavallaan (ilman neuvoja ellei niitä kysytä), vaikka se onkin todella vaikeaa.
sekavasti tarinoitu, mutta ehkä tästä saa jotakin irti.