Mulla olis muutama kysymys teille vanhoillislestadiolaisille, jotka näillä sivuilla käytte. Teidän herätysliike on "perustettu" 1800-luvulla, eli n.1800 vuotta Jkr. Jeesuksen ajan ihmiset on teidän mielestä ollu uskovaisia, mutta entäs se yli 1700 vuotta siinä välissä? Missä vaiheessa se "Jumalan valtakunta" katosi ja ilmesty sitten tuolla Lapin perukoilla uudestaan? Kristinusko kun ei missään vaiheessa kadonnut...MOnenlaisia suuntauksia on tullut, mut niistä puhutaan Raamatussaki. Eikä siellä kuitenkaan mainita, että yksi ois vaan se oikea.
Korostatte paljon Martti Lutherin oppeja, aivan luonnolista tietysti ev.lut. seurakunnan herätysliikkeelle. Mutta oliko Luther teidän mielestä uskovainen, niinkun te uskovaisen käsitätte? Tuntuu niin hullulta, että pienessä Suomen maassa yhtäkkiä on ponnahtanu reilun tuhat vuotta kadoksissa ollut "jumalan valtakunta"..Kai siitä olisi Raamatussa mainittu?
Älkääkä vastatko että näitä asioita ei kannata järjellä miettiä, vaan uskon kautta ne ymmärtää. Järjen käyttö kun on uskossaki jossaki määrin sallittua.
Korostatte paljon Martti Lutherin oppeja, aivan luonnolista tietysti ev.lut. seurakunnan herätysliikkeelle. Mutta oliko Luther teidän mielestä uskovainen, niinkun te uskovaisen käsitätte? Tuntuu niin hullulta, että pienessä Suomen maassa yhtäkkiä on ponnahtanu reilun tuhat vuotta kadoksissa ollut "jumalan valtakunta"..Kai siitä olisi Raamatussa mainittu?
Älkääkä vastatko että näitä asioita ei kannata järjellä miettiä, vaan uskon kautta ne ymmärtää. Järjen käyttö kun on uskossaki jossaki määrin sallittua.
Vastaukset 15
Vanhimmat
ei ole syntynyt suinkaan lapin peruoilla, vaan vuosisadan vaihteessa Tornionjokilaaksossa.
Vanhoillislestadiolaisuus on yksi kolmesta
lestadiolaisuuden päähaarasta jotka syntyivät originaalin lestadiolaisuuden hajottua valtataistelun seurauksena vuosisadan vaihteessa. Esikoisuus ja hieman aiemmin 1898 irtautunus uusheräys olivat kaksi muuta silloin syntynyttä lestadiolais- suuntaa.
on jakaantunut hyvin moneen haaraan: mm. rauhansanalaisuuteen eli pikkuesikoisuuteen, elämänsanalaisuuteen eli pappislinjaan, Vanhoillislestadiolaiseen Rauhanyhdistykseen eli sillanpääläisyyteen sekä SRK-lestadiolaisuuteen.
SRK-lestadiolaisuus toimii paikallisina rauhanyhdistyksinä, järjestää ns. hoitokokouksia ja suviseuroja sekä opettaa, että kaikki muut lestadiolaiset ja kristityt menevät helvettiin.
SRK- eli rauhanyhdistyslestadiolaiset esiintyvät tällä palstalla vl-nimellä, koska heidän liikeensä on ominut kokonaan itselleen nimityksen vanhoillislestadiolaisuus.
Jumalan valtakunta on aina ollut, aikojen alusta.
Jumalan valtakunnan jäseniä on aikojen kuluessa nimitetty eri nimillä. Nimitykset ovat "ulkopuolisten" antamia. Esimerkiksi Jeesuksen seuraajia sanottiin nasarealaiseksi lahkoksi ja myöhemmin kristityiksi (nimestä Kristus, kristuslaiset).
On vaikea jäljittää, missä milloinkin Jumalan valtakunta on vaikuttanut, varmaan on saarnattu ympäri maailmaa. Opetuslapsi Tuomas meni legendan mukaan Intiaan; katolisten lähetyssaarnaajien mennessä sinne keskiajalla he löysivat sieltä kristillisen kirkon.
Pohjois-Italian vuoristoissa asuivat valdolaisiksi nimitetyt uskovaiset, joita katolinen kirkko kovasti vainosi, ja jotka myöhemmin liittyivät Lutherin uskonpuhdistukseen.
Luther oli uskovainen, Jumalan valtakunnan kansalainen. Uskonpuhdistuksen jälkeen elävä usko "vaelsi" hernhutilaisen herätysliikkeen siivin. Pohjoismaissa oli laajasti 1700-luvulta lähtien tätä liikettä, esim viklundilaiset ja brandelilaiset,Lestadiuksen aikoihin heitä nimitettiin "lukijalaisiksi".
Lestadius ei millään tavalla "perustanut" kirkkokuntaa tai edes herätysliikettä. Elävään uskoon lukijalaisten kautta päästyään hän alkoi voimallisesti saarnata ja herätys levisi kulovalkean tavoin.
Lestadius tunsi Jumalan valtakunnan vaellusta menneiltä vuosisadoilta. Hän mainitsee "huutavan ääninä" mm Valduksen, Wiclifin ja Hussin sekä tietenkin Lutherin.
Jo Jeesuksen aikalaiset veivät elävän uskon pohjois-Afrikkaan ja Etiopiaan. Emme tiedä millaisia reittejä valtakunnan sanoma on minnekin kulkeutunut.
Raamatussa on kyllä ennustettu että viimeisellä ajalla "Henki lepää pohjoisessa maassa", mutta ei ole kylläkään sanottu että henki "tänne" jää. Voi olla että Jumalan valtakunnan sanoma jälleen etsii uusia alueita.
Nythän on ollut paljon parannuksentekijöitä etelä-Amerikan ja Afrikan maissa; tammikuussa asetettiin ensimmäisiä afrikkalaisia "lestadiolaissaarnaajia" Kenian ja Togon "rauhanyhdistyksiin". En tiedä millä nimellä uskovaisia siellä nimitetään; kirkkonsa he ovat nimittäneet nimellä "Anteeksi antamisen kirkko."
Pietisti Spener varmaan oli.
Herrnhutilaisuus omi Lutherilaisia käsityksiä Spenerin tapaan.
Metodistikirkon perustaja Wesley oli Hernnhutilainen ennen kuin erkaantui.
E.Reinikaisen mielestä
Pietismi Herrnhutilaisuus=Lukijalaisuus
Luin EI-lestadiolaisen kirjoituksista herätyksen historia kirjasta lisäsi tuohon Metodismin.
Tarkkaa analyysejä ei pystytä tekemään.
Ero Lestadiolaisuudesta Herrnhuttilaisuuteen sanotaan historian kirjoissa että sama mistä joukosta pelastuu, kun Lestadiolaisuus on ekslussiivinen.
Hernnhutilaisista sanotaan kuiten samoin kuin Lestadiolaisuudessa että sama mistä kirkkokunnista niin pelastuu kunhan on sama yhdenkaltainen usko. Tuollahan kuitenkin voi ensimmäisen kumota.
Ainakin ihmetyttää, että Metodismin perustaja Wesley oli ollut jossain vaiheessa nk. vain me oppia kannattava. Mistä, missävaiheesa oli sen opin saannut. en tiedä.
Hajaannus Herrnhut/Metodismi tapahtui lapin lähetystyön jälkeeen.
Tuosta Herrhutilaisuuden hyytymisestä ei ole niin tietoa.
"On vaikea jäljittää, missä milloinkin Jumalan valtakunta on vaikuttanut"
Ei Jumalan valtakuntaa tarvitse "jäljittää". Ei se ole koskaan ollut missään tietyssä karsinassa tai tietyllä rajatulla alueella.
Jumalan valtakunnan rajat maan päällä ovat aina kulkeneet ihmissydämestä toiseen ihmissydämeen. Ja niin kulkevat edelleen maailmanlaajuisesti.
Millähän teidät veeällät saisi uskomaan tämän Raamatun totuuden?
Sulla on eri sydämen usko.
Et ole meitä. Et kuuntele meitä.
Muut samankaltaisesti uskovat kylläkin ovat maailmanlaajuisesti.
: D
Speneristä Lestadius mainitsee hiukan arvoituksellisesti: "....Spenerin huuto ei kuulunut kauas, joko siksi, että hänellä oli kurkkutorvessa vika tai siksi, että ihmisistä oli tullut entistä kuurompia".
Vielä Jeesuksen ajan jälkeen tulleista uskovaisista voisi mainita sen, että vainojen ajan jälkeen Rooman maailman vallan valtionuskonnoksi määriteltiin kristinusko, oliko 300-luvulla.
- Silloinhan tietysti maallistuminen alkoi todenteolla, kirkkoon kuuluttiin, vaikkei elävässä uskossa oltukaan.
Sama tilanne on nyt esimerkiksi Suomen ev lut kirkossa; suurin osa kansasta on kirkon jäseniä ja kastetaan. Mutta kun ei ole kasteen jälkeisinä vuosina todellista kristillistä kasvatusta niin usko monelta katoaa.
Valdolaiset liittyivät uskonpuhdistuksessa sen kalvinistiseen eli reformoituun haaraan.
Valdolaiskirkon sivuja voi käydä katsomassa osoitteessa http://www.chiesavaldese.org
hyvää keskustelua ilman häiriköitä. Luin myöhään.Olisin halunnut kysyä, mitä eroa on Kalvinin ja Lutherin Käsityksissä?. Samoin Melangtonin ja Lutherin?.
Lutherin ja reformoitujen (Calvin ja Zwingli) tärkeimmät erot olivat ehtoollisopissa ja predestinaatio-opissa.
Lutherille ehtoollinen oli todellinen armonväline ja Kristuksen läsnäoli oli konkreettista, eli leipä ja viini todella ovat Kristuksen ruumis ja veri. Calvinille ja Zwinglille ehtoollinen oli vain armonmerkki ja Kristuksen läsnäolo oli hengellistä, leipä ja viini vain Kristuksen ruumiin ja veren vertauskuvia.
Luther opetti yksinkertaista predestinaatiota, eli Jumala on jotkut valinnut pelastukseen, mutta ei ole tuominnut ketään kadotukseen. Kadotukseen joutuminen on siten jokaisen sinne joutuvan oma syy. Reformoidut opettivat kaksinkertaista predestinaatiota, eli että Jumala on valinnut jotkut ennalta pelastukseen ja toiset taas ennalta kadotukseen joutuviksi.
Eroa on myös siinä, että reformoidut pitivät rukousta Jumalan armon saamisen välineenä, kun taas Lutherille vain sana sai sen tehtävän (ja sanan kautta myös sakramentit, koska sana on niissä läsnä).
Samoin eroa oli suhtautumisessa ulkonaisiin tapoihin. Reformoidut hyväksyivät esim. jumalanpalveluksessa vain sen, mikä Raamatussa oli erikseen käsketty ja mikä oli välttämätöntä. Luther taas ei ollut yhtä jyrkkä. Siksi reformoidut kirkot ovat sisustukseltaan perinteisesti yksinkertaisempia kuin luterilaiset.
Yllä olen niputtanut Calvinin ja Zwinglin yhteen, en tiedä tarkemmin erosivatko heidän käsityksensä mahdollisesti joidenkin mainittujen asioiden osalta.
Lutherin ja Melanchthonin eroista sanotaan, että Melanchthon oli Lutherin kuoleman jälkeen tekemään myönnytyksiä reformoiduille ainakin ehtoollisopissa, eli ei pitänyt yhtä tiukasti kiinni Kristuksen todellisesta läsnäolosta ehtoollisessa kuin Luther.
Moravialaiseen (Hussilaiseen) ja tästä osa
edelleen Lutherilaiseen.
Saattoi ja luulen, että meni maantieteellisesti.
"Kenen maa sen kirkko"
Päivämiehessä on jotakin tästä asiasta siinä artikkelissa, jossa esitellään Erkki Reinikaisen uusinta kirjaa Usko ja Jumalan sana (tämä sivu ei taida olla tosin netissä).
Kirjan perusteella arvelen, että Melanctonin oli vaikea luopua käsityksestä paavin ylivallasta. Se oli ikäänkuin liian iso kynnys.
Reinikaisen kirjassa eritellään tosi tarkasti Lutherin jälkeisen ajan hajaannuksia.
olen muistavinani Lutherin epäilleen kuolemansa jälkeen tulevan opin lain kolmannesta käytöstä sisälle opetukseen, jota ei hyväksynyt. Melancton oli se asian kannattaja .
Eikö myös Lutherin käsityksiin valitsemisen armosta vaikuttanut hänen omat kokemuksensa, lähes mielenvikaisuutta lähentelevät tuskat, olenko minä Jumalan valittu?
niin on käynyt, koska nämät mainitsemasi suuntaukset edustivat eri kansoja, käydyt sodat erottivat. Luther ei ollut aseisiin tarttumisen kannattaja, päin
vastoin.
Minusta on vähemmän rakentavaa keskustella
laisuudesta. On väärin lähteä tekemään mitään seurakuntaa tai yhdistystä Jumlan valtakunnaksi tai edes kirkkokuntaa.
Jumalan valtakunta eli Kristuksen kirkkon jäseneksi tullaan uudesti syntymisen kautta.
Tällöin Jumalan laki herättää synnin tunnon ja armon ikävän. Tällöin tulee halu kuulla omakohtaisesti armoevankeljumi: kaikkien syntien armollisesta anteeksi antamisesta.
On onni, että on paljon kristtityjen kotien lapsia ja nuoria ja aikuisia jotka eivät ole lähteneet tuhllaajapojan tai - tytön tielle vaan ovat pysyneet lapsuuuden uskossa ja kasteen armoliitossa.
Esikois nimitys on tullut siitä kun Ruotsin Lapissa oli ensimmäiset herätykset ja Raattamaan
asuinseurun ihmisiä kutsuttiin sitten pikkuesikoiseksi.Kaikilla oli yhteinen uskon perustaja RAKKAUS. Eli tässä on lestadiolaisen kristillisyyden perusta ja myöhemmin on itsekkyyden takia syntynyt paljon riitoja ja erijoukkoja. Arvostan tänä päivänä suuresti vanhoillislestadiolaisia ja
pidän tärkeänä, että luonmme yhteyttä toisiimme ja kaikkiin kristittyihin