Baltiassa Neuvostoliitto pyrki alkuperäiskulttuurien ja kansojen tuhoon "internationalismin" varjolla. Maihin siirrettiin kymmeniä miljoonia venäläisiä, joille myönnettiin kymmenittäin etuoikeuksia suhteessa alkoperäisväestöihin. Alkuperäisväestöt, heidän kielensä, tapansa ja identiteettinsä, pyrittiin sulauttamaan ja häivyttämään. Paikallisille ihmisille pyrittiin muodostamaan neuvostokansojen historiattomuus ja imperialistinen asenne. Miljoonia siirrettiin siperiaan, jotta väestöt saataisiin hajalleen ja siten heikommiksi. Kyse oli raa'asta imperialismista,sulauttamispolitiikasta ja kansanmurhasta.
Tästä kansanmurhasta Suomen lehdistö ja vasemmistokiihkoilijat vaikenivat, ja vaikenevat pääosin edelleen. Päin vastoin, jotkut vanhaan jääneet kiihkoilijat vaativat entisten imperialistien muodostaman "vähemmistön" aseman parantamista ilman minkäänlaista edes lähihistoriallista perspektiiviä. Tosin soraääniäkin kuullaan. Kaikki nykyajan punavihreät, monikulttuurisuuden, ihmisoikeuksien ja rauhan puolestapuhujat, eivät hyväksy suomettujien tai neuvostoliiton perintöä- minä mukaan luettuna.
Neuvostokansalaiset ovat toki baltiassa "vähemmistö", mutta he eivät ole avoimesti pyytäneet anteeksi hyödyntämiään etuoikeuksia, eivät sitä, että olivat aktiivisina osallisina projektissa, joka oli rikos ihmisyyttä kohtaan. Päin vastoin he parkuvat venäjältä tukea kiristämään pieniä balttilaisvaltioita säilyttämään edes osan heidän entisistä etuoikeuksistaan. Tosiasiassa Baltian alkuperäiskansat ovat alueidensa vähemmistöjä Itä-Euroopan ja jopa Baltian mittakaavassa. Heitä ympäröivät moninkertaiset venäläisten määrät, joilla on huomattavaa vaikutusvaltaa, vaikka välissä onkin keinotekoisia valtioiden rajoja. Kaikkea ei voida tarkastella valtiomittakaavassa, varsinkaan, kun on kyse heikoista ja melko puolustuskyvyttömistä valtioista, joiden asioihin puuttumiseen on toisella valtavalla ja raa'asti käyttäytyneellä valtiolla pitkä perinne.
Liettuan itsenäisyyspäivä on 16.2, ja Viron 24.2. Muistakaa näinä päivinä kynttilöin Itä-Euroopan vähemmistöjen, Baltian alkuperäiskansojen, kohtaloa, ja sitä monimuotoisuuden rikkautta, jota näiden kansojen olemassaolo merkitsee Euroopalle ja maailmalle.
Tästä kansanmurhasta Suomen lehdistö ja vasemmistokiihkoilijat vaikenivat, ja vaikenevat pääosin edelleen. Päin vastoin, jotkut vanhaan jääneet kiihkoilijat vaativat entisten imperialistien muodostaman "vähemmistön" aseman parantamista ilman minkäänlaista edes lähihistoriallista perspektiiviä. Tosin soraääniäkin kuullaan. Kaikki nykyajan punavihreät, monikulttuurisuuden, ihmisoikeuksien ja rauhan puolestapuhujat, eivät hyväksy suomettujien tai neuvostoliiton perintöä- minä mukaan luettuna.
Neuvostokansalaiset ovat toki baltiassa "vähemmistö", mutta he eivät ole avoimesti pyytäneet anteeksi hyödyntämiään etuoikeuksia, eivät sitä, että olivat aktiivisina osallisina projektissa, joka oli rikos ihmisyyttä kohtaan. Päin vastoin he parkuvat venäjältä tukea kiristämään pieniä balttilaisvaltioita säilyttämään edes osan heidän entisistä etuoikeuksistaan. Tosiasiassa Baltian alkuperäiskansat ovat alueidensa vähemmistöjä Itä-Euroopan ja jopa Baltian mittakaavassa. Heitä ympäröivät moninkertaiset venäläisten määrät, joilla on huomattavaa vaikutusvaltaa, vaikka välissä onkin keinotekoisia valtioiden rajoja. Kaikkea ei voida tarkastella valtiomittakaavassa, varsinkaan, kun on kyse heikoista ja melko puolustuskyvyttömistä valtioista, joiden asioihin puuttumiseen on toisella valtavalla ja raa'asti käyttäytyneellä valtiolla pitkä perinne.
Liettuan itsenäisyyspäivä on 16.2, ja Viron 24.2. Muistakaa näinä päivinä kynttilöin Itä-Euroopan vähemmistöjen, Baltian alkuperäiskansojen, kohtaloa, ja sitä monimuotoisuuden rikkautta, jota näiden kansojen olemassaolo merkitsee Euroopalle ja maailmalle.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Toisen maailmansodan alku tosiaankin tarkoitti katastrofaalisen aikakauden alkua kaikissa Baltian maissa.
Ensin Neuvostoliitto miehitti maat hyökkäämättömyyssopimuksen perusteella ja alkoi kuvattu Stalinin johtama, sosialisoimisen värittämä valtioterrorismi maiden venäläistämiseksi. Sitten Saksa valtasi Baltian ja alkoi valtioterrorismi sen tähden, että oltiin oltu neuvostoliittolaisen valtioterrorin uhreja. Lisäksi vietiin tiettyjä kansanosia, etenkin juutalaisia ja sosialisteja, tuhoamisleireille. Sodan loppuvaiheessa, kun Neuvostoliitto taas jyräsi, rangaistiin "natsien kätyreitä", joita Stalin näki ilmeisesti joka puolella omaa hallintoaankin vielä monta vuotta natsien kukistumisen jälkeen.
Stalinin aikaa seuranneet nelisenkymmentä vuotta olivat jumiutuneisuuden aikaa. Maita hallittiin kuin imperialistisia alueita, joista alkuasukkaat oli joko hävitetty tai assimiloitu valloittajien muovaamaan yhteiskuntaan. Alkuperäisväestön näkemyksiä ei siis tarvinnut huomioida, eikä niitä tarvinnut sallia.
Kun maat viimein vapautuivat, kesti vain muutama vuosi, kun Venäjän karhu jo murisi. Historian kansanmurhat oli autuaasti tekijän taholta unohdettu. Vääryyttä kärsivätkin nyt ne, jotka olivat aikoinaan tulleet alueelle opportunistisesti hyötymään, osa tietenkin pakotettuina.
Ei ole ollenkaan outoa, että Putin ottaa vähän väliä asian esille. Tietenkin ärähtää "omien" huonontuneesta kolonialistiherra-asemasta. Tietenkin ärähtää silloin, kun itsellä ei ole mitään aihetta "paukuttaa henkseleitä". Menneisyyden neuvostopolitiikkaa kansojen murhaamiseksi tai sulauttamiseksi harjoitetaan tätä nykyä törkeimmin Tshetsheniassa. Hurraamista ei ole siinäkään, miten esimerkiksi monille alkuperäiskansoille järjestetään koulutusta omalla kielellä. Pakkovenäläistäminen on yhä arkipäivää.
Ihmisoikeudet - siitä Venäjällä puhe, mistä puute.
On erittäin valitettavaa, että historian annetaan toistaa itseään. Ihmisellä on oppimiskapasiteetti - ja oppimattoman voisi näin olettaa olevan oppimiskapasiteettirajoitteinen. Näin ei kannata olettaa esimerkiksi Putinin tapauksessa, sillä kyse on pikemminkin älykkään mutta jumiutuneen mielen vahvasta tahdosta olla oppimatta.
Seuraavat kolmekymmentä vuotta, siis Putinin tulevan valtakauden verran, joudutaan kuitenkin kuuntelemaan samaa jankutusta. Ehkäpä aikaan saadaan myös sota, joka lopettaa "turhan" monimuotoisuuden vaalimisen.