Olisin kiinnostunut tietämään kaikkea mahdollista oikeustieteen opiskelusta! Oletko sinä ollut ko. valintaan tyytyväinen? Monennellako yrityksellä pääsit sisään/ mihin kaupunkiin? Mikä oli keskiarvosi lukiossa? Kävitkö valmennuskursseilla???
Olen 18-vuotias lukiolaistyttö, joka on ihan innostunut uuden oppimisesta. Päässä ei varsinaisesti ole mitään vikaa (ka. n. 9.4 tms), mutta pelkään, etten pääsisi oikikseen kuitenkaan sisään... En ole mistään huippulukiosta, vaan laitoksesta, johon pääsee sisään 7 keskiarvolla. Ongelma on, että omassa lukiossani kuulun "huippuihin", mutta kun loogisesti ajattelee, ymmärtää, että on useita kouluja, joiden JOKA IKININEN oppilas pärjää vielä paremmin. Toivotontako? Onko niin, että tämäkin tiedekunta täyttyy ressulaisista tai Norssin käyneistä ja muilla ei ole mahdollisuutta???
Olen 18-vuotias lukiolaistyttö, joka on ihan innostunut uuden oppimisesta. Päässä ei varsinaisesti ole mitään vikaa (ka. n. 9.4 tms), mutta pelkään, etten pääsisi oikikseen kuitenkaan sisään... En ole mistään huippulukiosta, vaan laitoksesta, johon pääsee sisään 7 keskiarvolla. Ongelma on, että omassa lukiossani kuulun "huippuihin", mutta kun loogisesti ajattelee, ymmärtää, että on useita kouluja, joiden JOKA IKININEN oppilas pärjää vielä paremmin. Toivotontako? Onko niin, että tämäkin tiedekunta täyttyy ressulaisista tai Norssin käyneistä ja muilla ei ole mahdollisuutta???
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jos kelaat muutaman sivun taaksepäin niin löydät otsikon, jonka alla on selvitetty aika kattavasti oikiksessa opiskelua. Lue niitä juttuja kumminkin sen verran kriittisesti, että hyppäät suosiolla joka ainoan kohdan yli, jossa esim. Hgissä opiskeleva kertoo Rovaniemellä opiskelusta tai Roissa opiskeleva Turussa opiskelusta tms. Jostain syystä ylivoimaisesti suurin osa tuosta "tiedosta" ei vastaa todellisuutta.
Sinulla on jostain kumman syystä aika paha alemmuudentunne "eliittilukion" käyneitä kohtaan. Se on ihan turhaa. Veikkaan, että tuolla keskiarvolla pärjäisit erinomaisesti myös missä tahansa Suomen huippulukioista. Jos et usko minua, niin vertaa yo-kirjoitusten tulosten julkistamisen jälkeen oman yo-todistuksesi pisteitä parhaiten pärjänneiden lukioiden keskimääräisiin pisteisiin. Jos kirjoitat edes kohtuullisesti verrattuna keskiarvoosi takaan, että sinulla on edessä positiivinen yllätys.
Loppujen lopuksi lukion keskiarvo ja yo-todistus antavat vain karkean kuvan siitä, miten pääsykokeessa pärjää. Pääsykoekirjoissa lähes järjestään kaikki tieto on ihan uutta, eikä aiemmista opinnoista ole näinollen mitään hyötyä. Tietysti lukutekniikka tulee olla kohdallaan, ja sitä olet ilmeisesti harjoittanut jonkun verran lukiossa tuon keskiarvon perusteella. Lähinnä pääsykoe mittaa siis istumalihaksia, mutta aivan yhtä oleellista on osata soveltaa tietojaan oikeustapaustehtävissä, siis tietynlainen looginen päättelykyky yhdistettynä rautaiseen asiantuntemukseen siltä kapealta alalta, jota pääsykoekirja käsittelee ;)
Noihin kysymyksiisi vastauksia:
1. Tähän asti olen ollut ihan tyytyväinen.
2. Ensimmäisellä "oikealla" yrityksellä pääsin Turkuun. Sitä ennen olin käynyt pääsykokeessa yhdesti plarattuani pintapuolisesti kirjat kerran läpi. Tee sinä viisaammin, lue kunnolla jo 1. kerralla.. :)
3. Taisipa olla 8,7. Ihan tavislukiosta olen lähtöisin, niinkuin käsittääkseni suurin osa muistakin opiskelijoista täällä.
4. Jep.
Oikiksessa on ressulaisten, sykkiläisten yms. lisäksi opiskelijoita kaikenkarvaisista maaseutulukioista, pääkaupunkiseudun lähiölukioista jne. Pääsykokeissa pärjääminen edellyttää sitä, että jaksat lukea niitä pääsykoekirjoja riittävän paljon. Sillä ei ole vähääkään merkitystä, missä koulussa olet yo-tutkintosi suorittanut. Samaten keskiarvot, yo-todistus ja sen sellaiset jutut menettävät pääsykokeessa merkityksensä. Jokunen vuosi sitten kun itse pyrin ja pääsin oikikseen (Hki), täydellä kuudella laudaturilla olisi voinut hyötyä valinnassa kokonaista yhden pisteen verran, kun huomioidaan yhteispistekiintiössä ja valintakoekiintiössä sisäänpääsyyn vaaditut minimipisteet.
Voi olla niin, että ressusta tai sykistä lähdetään yleensä yliopistoihin opiskelemaan keskivertolukiota useammin, minkä vuoksi "eliittilukioiden" opiskelijoita saattaa olla Helsingin oikiksessakin suhteellisesti arvioituna hienoisesti enemmän kuin jonkin muun koulun kasvatteja. Jos esim. jonkinsorttisesta huippulukiosta valmistuu jonain vuonna 200 ylioppilasta, joista 90 % menee yliopistoon opiskelemaan, niin varsin todennäköistä on, että oikikseenkin päätyy niistä keskimäärin useampi kuin lukiosta, jonka 200 ylioppilaasta 50-60 % menee yliopistoon.
Mutta yo-tutkinnon suorituslukiolla ei todellakaan ole itsessään merkitystä. Oman pikkukaupunkilukioni (sisään taisi päästä muinoin hieman yli seiskan keskiarvolla) jonkin verran yli sadasta abista taisi aikoinaan viisi tai kuusi päästä oikikseen. Näistä valtaosa Helsinkiin, joku Rolloon ja joku Turkuun. Tulevia lääkäreitä, diplomi-insinöörejä, kauppatieteilijöitä, opettajia, humanisteja, luonnontieteilijöitä jne. joukossa on sitten varmaan kymmeniä.
Itse pääsin toisella yrittämällä, kun ekalla kerralla ei huvittanut lukea riittävästi. Lukion keskiarvo oli alle ysin.
Ressun ylioppilasta vuodelta 2000 on tähän mennessä pääsyt sisään 8. Itäkeskuksen lukion (ei nyt mikään high class) 4. Että johtopäätöksiä kai voi tästäkin vetää.
Pääsin sisään Turkuun ekalla yrittämällä heti lukion jälkeen, vaikka Pernon lukion kävinkin :) Keskiarvo oli yli ysin lukiossa eli "huippuihin" kuuluin minäkin omassa koulussani. Tällainen huippu-ajattelu kannattaa tosin unohtaa kokonaan oikikseen pyrkiessä, sillä siellä kaikki ovat samalla viivalla riippuen vain omasta tahdosta lukea. Kävin Valmennuskeskuksen valmennuskurssin, joka oli ihan hyödyllinen kun sai kerrata kaikki asiat muiden kanssa. Lexin olisi ollut ehkä vielä parempi mutta eihän sitä silloin ymmärtänyt...
Itse olen ollut ihan tyytyväinen valintaani, tosin olisihan sitä jotain muutakin voinut valita sillä mitään supermotivaatiota lain pänttäämiseen minulla ei ikinä ole ollut, mutta tuolloin neljä vuotta sitten oikis tuntui ainoalta oikealta vaihtoehdolta. Tämä oikislaisten iänkikuinen "tasaisesti hyvä kaikessa" päti tuolloin myös minuun enkä siis muutakaan alaa osannut valita. Nyt opiskelujen lopppuvaiheessa on vähän alkanut pelottaa lakimiesten työtilanne, joka ei kai mikään paras mahdollinen ole.
Itselläni oli sisään pyrkiessäni aivan samanlaisia ajatuksia kuin sinulla ja lopulta olinkin hieman yllätynyt sisäänpääsystäni. Pääasia on että luet kirjat muutamaan kertaan (itse luin 4) läpi ja luotat itseesi. Ihan samanlaisia ihimisiä me oikiksessa olemme kuin muuallakin. Näin jälkikäteen ajateltuna oikis on mielestäni hieman "yliarvostettu" lukion jälkeisenä opiskelupaikkana ja niinpä sinne hakemista myös suotta pelätään. Tosiasiassa oikiksenkin opiskelijat tulevat kaikkialta ja kaikenlaisilla taustoilla. Useimmat pääsevät kai sisään toisella tai ekalla yrittämällä, ei viidennellä tai sen jälkeen niinkuin "huhuista" voisi päätellä.
Voiko muka perniän lukiosta päästä minnekään muualle kuin emäntäkouluun?
Kannattaisi ehkä opetella lukemaan ja kirjoittamaan niin ehkä sinäkin saattaisit joskus johonkin muualle päästä kuin sinne mainitsemaasi.
oli lukiossa n. 8 keskiarvo ja pääsin ekalla kertaa sisään. lukion arvosanat eivät ainakaan turkuun merkkaa YHTÄÄN MITÄÄN vaan tärkeää on pääsykokeisiin valmistautuminen.
Pyrin viime keväänä oikeustieteelliseen ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Eihän siitä lukemisesta mitään tullut kirjoituksista väsyneenä ja hössötyksen keskellä. Tänä keväänä aion yrittää uudestaan ja aikaa ja voimia on nyt varmasti enemmän. Kuitenkin ajatuksissani kummittelee kaiken maailman epäilyjä, joista nyt aion avautua.
Viime vuonna oli tarkoitus pyrkiä tosissaan, mutten sitten jaksanutkaan lukea kunnon intensiteetillä. Olin valmennuskurssillakin. Vaikka tiedän halutessani voivani päästä sisään heittämällä, on viime keväästä jäänyt päälle epäilys omista kyvyistä.
Sukulaisista kukaan ei ole akateeminen, eivätkä he tajua yliopistosta tai sinne pyrkimisestä mitään. He eivät käsitä, että tarvitsen lukurauhaa, että henkinenkin työ on työtä, ja että "tuomariksi" haluamiseni ei ole vitsi tai lapsellinen kuvitelma, vaikka työläisperheestä olenkin. Jatkuvasti joutuu selittelemään itsestäänselviä asioita, joita he eivät kuitenkaan ymmärrä.
Minulta on kysytty esimerkiksi seuraavalaisia:
-kauanko se koulu (oikeustieteellinen) kestää
-saako valmennuskurssista todistuksen
-pitääkö sinun käydä uusi valmennuskurssi, jos pyrit seuraavana vuonna, vai onko sinulla oikeus pyrkiä sen vanhan kurssin perusteella
Lisäksi on ehditty kysyä jo vaikka mitä lainopillisia neuvoja. Koska olen vasta pyrkijä, en voi tietenkään niihin vastauksia tietää. Mutta tämä heikentää itseluottamustani ja epäilen, onko minusta koskaan lakimieheksi.
Kaikkein ilkeimpiä ovat joidenkin kavereiden puoli-ivalliset utelut: "Aiotko sinä tänä vuonna pyrkiä oikein tosissasi?", "Oletko sinä jo lukenut niitä kirjoja?", "Mikä on perustuslain seitsemäs pykälä, ai sitä ei ole pääsykoekirjoissa, mutta kyllähän sinun pitäisi se ilmankin tietää, jos aiot mennä lakia lukemaan!". Ei oikein voi purkaakaan paineita puhumalla, kun vastauksena voi saada lannistavan tai pilkkaavan kommentin.
Välillä olen oikein voimieni tunnossa ja lukeminen maistuu. Mutta joinain päivinä nousee melkein itku kurkkuun, kun yrittää lukea ilman mitään tulosta. Jotta voisin valmistautua kunnolla pääsykokeeseen, pitäisi olla hyvillä mielin joka päivä. Nyt motivaationi vaihtelee aivan liikaa.
Olisiko kenelläkään neuvoja, miten saisin unohdettua kaiken epäonnistumisen pelon ja keskityttyä lukemiseen. Nyt on vielä aikaa hakea motivaatiota ja suunnitella lukemista.
Itse Turun oikikseen pyrkiessäni 4 vuotta sitten en myöskään saanut oikeastaan minkäänlaista kannustusta lukuihini perheeltäni tai ystäviltäni. Olen myöskin työläisperheestä lähtöisin. Kukaan ei varmasti edes uskonut minun koskaan pääsevän lakia lukemaan, saatika sitten heti ekalla yrittämällä. Tottakai tämä vaikutti myös omaan motivaatiooni ja epäilinkin usein sisäänpääsymahdollisuuksiani, mutta toisaalta loi se myös jonkinlaista näytönhalua. Ja eipähän ainakaan ollut paineita sisäänpääsyn suhteen toisin kuin joillain akateemisten perheiden lapsilla :) Kannattaa siis ajatella myös näitä asian valoisia puolia. Jos ketään suvustasi tai ystävistäsi ei usko kykyihisi, paras tapa näyttää heille on lukea niin paljon ja niin huolellisesti että varmasti pääset sisään.
Ihmisillä, varsinkin vähän vanhemmalla sukupolvella on toisinaan taipumus kysellä hassuja kysymyksiä riippumatta siitä, ovatko he akateemisesti koulutettuja vai eivät. Maailma kun on varmasti muuttunut aika paljon heidän nuoruudestaan/opiskeluistaan. Sukulaisten lainopillisiin kysymyksiin vastaaminen puolestaan on tämän ammatin valitettava varjopuoli. Ihmiset kun eivät millään tunnu käsittävän ettei edes valmis lakimies ole mikään kävelevä lakikirja (tämä siis mm. luennolla erään Turun oikeustieteellisen professorilta toteamaa), saatika sitten lakia muutama vuosi opiskellut. Näitä asioita varten on olemassa kirja nimeltä Suomen Laki I-II. Lakimiehen koulutuksen tarkoituksena on ensisijaisesti opettaa opiskelijalle oikeutieteellistä ajattelutapaa, ei pykälien ulkoa osaamista. Ei siis kannata todellakaan ottaa näitä itseensä, varsinkaan kun eihän sinun pyrkijänä todellakaan voida olettaa tietävän saatika sitten edes löytävän vastausta lakikirjasta. Nämä jutut kannattaa vaikka kuitata toteamalla että en tiedä ja siksihän minä sinne sitä lakia lukemaan pyrin että joskus tietäisin/osaisin hakea vastauksen jostain. Eihän mitään voi tietää ennen kuin se opetetaan tai sen jostain lukee.
Noista kaverien ivailuista sen verran että luulisin että he ovat vain kateellisia siitä että sinulla on edes pokkaa mennä yrittämään sisäänpääsyä. Toisaalta suomalaiseen luonteenlaatuun ei kai myöskään sovi sanoa positiivisia kannustuksia ääneen, joten ehkäpä he uskovat sinun kommenteistaan suivaantuvan tarpeeksi jotta ensi kerralla lukisit tosissasi.
Ei kukaan voi joka päivä lukea samalla intensiteetillä, vaan joskus on parempia joskus huonompia päiviä. Parempina päivinä kannattaa pyrkiä lukemaan enemmän, huonompina pitää vähän taukoa ja miettiä miksi sitä alunperin lähtikään lukemaan. Tsemppiä sinulle joka tapauksessa ja muista että mikään ei ole parempaa kuin se tunne kun hyväksymiskirje kädessäsi saat kertoa kykyjäsi epäilleille sukulaisille/ystäville sisäänpääsystäsi. Siihen kannattaa jo pyrkiäkin.
Kukaan, et myöskään sinä, pääse oikikseen heittämällä. Unohda tuollaiset kaikkivoipasiuuden ajatuksen lähtöönsä, niin saatat jopa menestyä.
Oikikseen mennään lukemalla, ja ainoastaan lukemalla.
Lue kirjastossa, ole poissa kotoa jos ahdistaa. pidä vikkossa yksi vapaapäivä ja tapaile silloin kavereita. Kyllä kolme kuukautta aina vaikka päällään seisoo.
Nimimerkkinä "Taikapipari".. Ei kukaan juristi voi keksiä noin kivaa ja kekseliästä nimimerkkiä. Ettei vain olisi humanisti asialla?
;)
Oikkareissa on vaikka mitä viheltäjiä, itse tosin siirryn kandipuolelle piakkoin, - ehkä jo tämän vuoden aikana, mikäli tähdet ovat otollisessa asemassa yms.
En tullut jostain syystä laittaakseni kiitosviestiä heti vastauksesi luettuani. Voi olla, ettet enää lue tätä näin monen päivän jälkeen, mutta ISO KIITOS kuitenkin. Sain tuosta voimia.
Turkuun ajattelin tosiaan taas pyrkiä, eiköhän se tänä vuonna tuota tulostakin. Nyt rentoudutaan kuukausi ja sitten innolla kirjojen kimppuun!
Lukion keskiarvo nipin napin 7:n pintaan ja kirjoituksista C:n paperit. Tämä johtuen siitä, ettei opiskelu hirveästi maittanut siihen aikaan. Sitten kipinä iski ja Turun oikikseen tokalla kerralla sisään, eka kerta oli tyyliin selataan kirjat läpi ja kokeillaan kepillä jäätä. Mutta suosittelen kyllä heti yrittämään täysillä jos sisään haluaa. Mutta taidan itse olla hyvä esimerkki siitä, ettei todellakaan tarvitse olla mikään "huippu" lukiossa päästäkseen oikikseen.
Tuntuu olevan jos jonkinmoista immeistä täällä.. :) Ihmetyttää kovin monen ajatusmalli siitä, että "selataan kirjat läpi ja koitetaan", vaikka ei edes yritettäisi tosissaan... Lexiltä olisinkin kysynyt sitä, onko sinulla aavistustakaan mitä tämän vuoden kirjat tulevat maksamaan? Kirjathan ovat kuitenkin kohtalaisen kalliita. Siksi onkin yllättävää, että monet ostavat ne vain selatakseen ne läpi...