Jep, todella hyvä aloitus tälle tarinalle. Muutama vuosi mennyt samassa talossa työssä ja huomasin viime syksynä, että olen todellakin koko tämän ajan kiinnittänyt tähän mieheen enemmän huomiota kuin muihin. Ja syksystä lähtien sydän on käynyt ylikierroksilla joka kerta kun olen hänet vilaukselta edes nähnyt. Yllätän hänet aina tuijottamasta itseäni ja ah! ne hymyt.. Mutta, mutta.. Nyt on pari kuukautta mennyt eri toimipisteissä ja on ikävä huomata, että tuntuu aivan siltä kuin jotain puuttuisi kun en enää ole häntä nähnyt kuin sattumalta.. Ja itse olen aivan onnellisesti liitossa!! Olen aiemmin kehittänyt mitä ihmeellisimpiä puheenaiheita, jotta saan edes pari sanaa vaihtaa hänen kanssaan, mutta nyt kun en enää häntä näe, on kai pakko jatkaa matkaa. Minulle olisi riittänyt kun saisin tietää onko tämä ihastus vain yksipuolista, vai onko hän myös kiinnostunut. Sillä hetkellä kun katseemme on kohdannut, olen ollut aivan varma siitä, että hän tuntee samoin, mutta seuraavalla hetkellä olen pyörtänyt ajatukseni. Enkä todellakaan halua aloittaa suhdetta tai muutenkaan vaarantaa perhettäni. Mutta on se vaan niin ihana.. Miten tästä taas yli pääsee?!?!
Perheellinen ihastunut naimisissa olevaan mieheen..
Minna
71568
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos et halua aloittaa suhdetta tai vaarantaa perhettä, ei kannata edes yrittää ottaa selvää tunteen molemminpuolisuudesta, voit tehdä sillä tavalla mahdollisesti vain hallaa itsellesi.
Itse olen myös onnellisesti naimisissa ja ihastun helposti miehiin. Olen kuitenkin kantapään kautta oppinut,ettei näistä ihastuksista kannata jauhaa kuin omien ystävien kanssa. Ei missään tapauksessa pitäisi mainita sille, johon olet ihastunut. Silloin, jos molemmat tietävät toistensa tunteista, on seuraavan askeleen ottaminen tuskallisen helppoa, eikä siinä paljon ehdi enää miettiä tekeekö oikein vai väärin pettäessään omaa miestään, kun se toinen, tuntematon, on niiin ihana.
Ihastumisessa ei minusta ole mitään pahaa, vaikka olisi miten vakavassa suhteessa toisen kanssa. Pitää vaan muistaa, että se oma rakas on se tärkein, se, jonka tuntee ehkä parhaiten. Minun kohdallani ihastukset ovat piristämässä päivääni. He eivät ikinä saa tietää tunteistani. Tiedän, etteivät he lopulta ehkä edes ole sitä, miltä päältä näyttävät. Ei maksa vaivaa pilata omaa, hyvää suhdetta tai päivää piristävää pientä ihastusta sen takia, että myöntää tunteensa ihastuksen kohteelle. Ja entä jos kohde ei edes tunne samoin!? Vielä pahempi. Voi olla, että karttelee loppuikänsä sinua.
Toivon kuitenkin, että teet mahdollisimman hyvän ratkaisun itsesi kannalta, oli se mikä tahansa. Mieti tarkkaan...
Järkevää tekstiä. Olen täsmälleen samaa mieltä. Ihastuminen antaa kummasti lisää virtaa elämään, mutta se voi aiheuttaa myös ahdistusta. Itse olen naimisissa ja myönnän olevani ihastunut erääseen naiseen.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että housuja olisi todella vaikea pitää jalassa, jos tämä nainen tuntisi samoin ja tietäisin siitä. Hänen seurassaan kipinöi sen verran tulisesti. Siihen ei auta sekään, että oma parisuhde on kunnossa. Joku voi tietysti sanoa, ettei ihminen ihastu, jos suhde on kunnossa. Se on puppua. Ihmistä kiehtoo aina kaikki uusi ja jännittävä!
En aio tehdä mitään ihastukseni suhteen. En kerro tälle naiselle mitään ihastuksestani. Jatkan vain kuten ennenkin. Hyvää suhdetta ei kannata riskeerata ihastuksen vuoksi. Ihastuksen kohteesta näkee aina vain ne parhaat puolet. Niiden perään ryntääminen olisi hyvin typerää.
kannattaisi yrittää kääntää se ihastuminen hyväksi ystävyydeksi ja iloksi siitä, että on saanut tutustua niin ihastuttavaan ihmiseen, että se saa sydämen läpättämään. Itse ainakin olen yrittänyt tehdä näin, ja sillä tavalla järkeillä että ystävyys on parempi kuin hetken kestävä intohimoinen suhde. Tykkään, että tämä on hyvä tekosyy sille, ettei suinpäin syöksy hölmöilemään.
Ihmisten pitäisi oppia nauttimaan niistä lyhyistä hetkistä, joita voi toisten ihmisten seurassa olla. Eikä heti yrittää omia heitä itselleen.
Harvemmin se ruoho vihreämpää siellä toisella puolella aitaa on ja parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla sekä kaikki muut sananlaskut jotka tähän sopii...
Oikeasti mua ei kiinnosta pätkääkään, mitä sä päätät tehdä. Mutta koska pienestä pitäen mulle on opetettu että pettäminen on moraalisesti väärin, niin kai tuommoset ajatukset sitten täytyy tuomita. Ja ihan tiedoksi vaan että samanlaisia tapauksia on suomessa luultavasti kymmeniätuhansia, mutta eipä se näytä tätä yhteiskuntaa kaatavan, joten tee mitä lystäät...
keino päästä moisista tunteista eroon on lyödä vasaralla tukevasti peukaloon, kipu voittaa tunteen ja kun tunne pakkaa taas päälle, kivun hellittäessä peukalossa, tempaiset uudestaan. Tätä kun jatkat, niin eiköhän se ohi mene aika pikaisesti Heh hee!
yks toinenkin näkökanta. Itse kyllä tykkäisin sanoa ihastuksen kohteelle, että "hay sä oot tosi hyvä tyyppi", mutta varattuna ollessa olisi asia tuotava niin vakuuttavasti esille, että kyseessä ei ole mikään sänkyyn tavoittelu. Miksei toisesta ihmisestä saisi tykätä ja kertoa sitä? Tunnustamalla asia toiselle omatkin ajatukset relaa asiassa ja voi keskittyä omaan suhteeseen. Ihastuksen kohteelle tuo on uskoakseni hienoa kuultavaa.
Olen ollut naimisissa vuoden verran ja nyt "jo" olen ihastunut toiseen mieheen... Tämä on todella ahdistavaa, koska rakastan omaa miestäni koko sydämestäni. Intohimo vetää vain tämän toisen miehen puoleen! Hän on uusi tuttavuus ja mieheni ei häntä tunne. Flirttimme on hyvin avointa. Voiko tästä päästä yli vai ei? Yöt mietin kerronko miehelleni ihastuneeni toiseen vai jatkanko näin? Pakottavista syistä näen tätä ihastustani melkein päivittäin. Hän seurustelee, mutta...
Toivottavasti tämä piina päättyy pian!