Hei!
Olisin kiinnostunut tietämään lestadiolaisen nuoren elämästä. Erityisesti minua kiinnostaisi seuraavanlaiset jutut opiskeluni puolesta.
Käyttääkö lestadiolaiset nuoret hyväkseen esim. kouluterveydenhoitajan palveluja, jos heillä on esim. ongelmia koulussa tai kysyttävää kasvusta, terveydestä jne?
Voivatko nuoret avautua ei-uskovalle hoitajalle?
Mitä lestadiolaiset (niin nuoret, kuin aikuiset) toivoisivat hoitohenkilökunnan ottavan huomioon hoidossaan? (päiväkodissa, koulussa, sairaalassa jne)
Kiitos!
Olisin kiinnostunut tietämään lestadiolaisen nuoren elämästä. Erityisesti minua kiinnostaisi seuraavanlaiset jutut opiskeluni puolesta.
Käyttääkö lestadiolaiset nuoret hyväkseen esim. kouluterveydenhoitajan palveluja, jos heillä on esim. ongelmia koulussa tai kysyttävää kasvusta, terveydestä jne?
Voivatko nuoret avautua ei-uskovalle hoitajalle?
Mitä lestadiolaiset (niin nuoret, kuin aikuiset) toivoisivat hoitohenkilökunnan ottavan huomioon hoidossaan? (päiväkodissa, koulussa, sairaalassa jne)
Kiitos!
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ei noissa asioissa ole mitään erilaista verrattuna ei-lestadiolaisiin.Kysy seuraavaksi ,käydäänkö mekin wc:ssä vai onko meillä joku eri käytäntö!
Olen todellakin tosissani. Juuri siksi kyselen, jotta tulevassa ammatissani osaisin kohdella kaikkia ihmisiä ikään, sukupuoleen, uskontoon tai muuhun vakaamukseen katsomatta täysin tasapuolisesti. Jokainen ansaitsee parasta. En katso, että esim. lestadiolaisuus tekisi ihmisestä jotenkin kummallisen. Eri kulttuureilla on erilaisia tarpeita, joita yritän kartoittaa. Kiitos kommenteista.
Ihan vapaasti saa jutella ja puhua mielessä olevista asioista riippumatta hoitajan tms. vakaumuskesta tai uskosta. Ihmiset on luotu auttamaan toisia myös ihmisiä kaikin tavoin.
"Mitä lestadiolaiset (niin nuoret, kuin aikuiset) toivoisivat hoitohenkilökunnan ottavan huomioon hoidossaan? (päiväkodissa, koulussa, sairaalassa jne)"
Juuri ne asiat, joita teille siellä koulussa opetetaan moraalista, ihmisarvosta, etiikasta, vaitiolosta yms.
Lesta-terveydenhoitaja EI saa antaa ehkäisyvalistusta.
Lesta-lääkäri ei voi kirjoittaa e-pillerireseptiä,eikä asentaa kierukkaa ym.
ehkäisy on SYNTIÄ
Kouluterveydenhoitajat ovat varsin asenteellisia, kun on kyseessä joku lestadiolainen oppilas. Mutta jos joku maahanmuuttaja kyselee jotain niin ymmärtämystä satelee.
Opettajatkin käyvät koulun psykologin tai kuraattorin juttusilla ennenkuin oppilas ehtii ensimmäiselle vastaanotolle. Asiantuntijan rooli kääntyy silloin työkaveruusrooliksi ja asiat mutkistuvat. Ei kukaan avaudu, kun huomaa, että selän takana on jo käyty kertomassa oppilaasta pahaa ja opettaja pesee selustaansa näin puhtaaksi. Jotkut opettajat vihaavat lestadiolaisia niin kovasti, että lapsillekin pitää kostaa rumalla ja ymmärtämättömällä käytöksellä. Lapsihan, siis koululainenkin, on avuton ja puolustuskyvytön tuollaisten aikuisten hampaissa.
Ainakaan neuvolassa ja synnytyssairaalassa lestadiolaisäidit eivät tykkää siitä, kun heille tarjotaan ehkäisyvalistusta, sillä sen he ottavat suoranaisena loukkauksena.
Eräskin äiti pelkäsi mennä synnyttämään, kun sama kätilö moittii, että taasko sinä olet täällä.
Myöskään mielenterveystoimistossa terapeutin luona lestadiolainen potilas ahdistuu entistä enemmän, kun terapeutti alkaa puhumaan uskon aiheuttamista ongelmista. Lestadiolaiselle potilaalle ei voi puhua mitään järkeenkäypiä asioita. Hän ei suvaitse neuvoja, jotka sotivat uskon periaatteita vastaan. Siksipä hänen auttamisekseen ei ole paljoa tehtävissä, ellei hänen oma uskonsa siihen riitä.
Järkyttävin asia uralla on ollut tapaus, jolloin vahingossa raskaaksi tullut alaikäinen ei ole saanut vanhemmiltaan lupaa raskauden keskeytykseen, vaan elämä murjoo lasta entistä enemmän suvaitsemattomien vanhempien takia.
Nuoret ja vanhat avautuvat hyvin vastahakoisesti ei-uskovalle hoitajalle. Heillä on jo ennakko asenne sinne tullessaan tietäen joutuvan puhumaan asioista, joissa ei uskon takia voi toisin toimia.
Hankaleimpia tapauksia ovat keisarinleikkaukset, joiden jälkeen äideille pyritään antamaan neuvoja olla jatkamatta näitä riskisynnytyksiä.
Eräskin tapaus oli sellainen, että oli pakko tehdä äidille sterilisaatio, koska muutoin hänen henkensä ja terveytensä oli vakavasti uhattuna.
Onneksi tämä äiti tajusi pakon edessä suostua ehkäisyyn oman elämänsä varjellakseen.
Tahallinen itsemurha tai tervytensä vahingoittaminen ei ole Jumalan kunniaksi
olet työssäsi törmännyt. Uskomiseen liittyvät asiat voivat aiheuttaa tietty ongelmia, mutta mi-
tenkään primäärejä ne eivät yli 20v kokemukseni perusteella ole!
Järki&tunteet terapian työkaluina toimivat kuten muillakin ihmisillä. Ehkäisystä voidaan keskustel-
la, mutta asiakas tekee itse omat päätöksensä. On
mahdollista ehdottaa ehkäisyäkin, mutta siihen on
oltava reaaliperusteet.
Kertokaa enenmmän tietävät, että miten menetellään niissä tapauksissa, joissa vl-nainen ei pysty synnyttämään alateitse, vaan joudutaan tekemään keisarinleikkaus. Leikataanko se vatsa auki kymmenen kertaa? Suositellaan, että nainen, joka ei voi alateitse synnyttää, tekisi korkeintaan 3 lasta. Mutta miten vl-naisen kohdalla menetellään?
olen synnyttänyt kolme lasta keisarinleikkauksella, koska normaali alatiesynnytys oli täysin mahdoton kohdallani. Kolmannen leikkauksen jälkeen annoin steriloida itseni, koska kävi ilmi, että kohtuni oli tuusannuuskana usena perättäisen leikkauksen jälkeen. Tein tämän valinnan tietoisesti kuultuani asiantuntijoita, kirurgeja, jotka leikkasivat minut.
"Myöskään mielenterveystoimistossa terapeutin luona lestadiolainen potilas ahdistuu entistä enemmän, kun terapeutti alkaa puhumaan uskon aiheuttamista ongelmista. Lestadiolaiselle potilaalle ei voi puhua mitään järkeenkäypiä asioita. Hän ei suvaitse neuvoja, jotka sotivat uskon periaatteita vastaan."
Jokainen asiakas, lestadiolainen tai ei, ahdistuu siitä, että terapeutti tuputtaa neuvojaan ja mielipiteitään. Pätevä terapeutti olisi puhumatta uskon aiheuttamista ongelmista, ellei asiakas ole valmis niistä keskustelemaan.
Tuttavani äiti on synnyttänyt 9 lasta keisarinleikkauksella ja sen jälkeen kohtu poistettiin. Oli niin huono ettei olisi enää toiminut. Ja eräs toinen äiti on nyt leikattu 6 kertaa ja kohtu vielä aika hyvässä kunnossa.
kudostyypistä ja kohdun kunnosta. Jos ei kestä, ei sille mitään voi. Jos asiantuntija suosittaa sterilisaatiota, siihen tyydytään.
"Jos asiantuntija suosittaa sterilisaatiota, siihen tyydytään."
Miten niin "tyydytään"? Jos asiantuntija suosittaa sterilisaatiota, päätöksen tekee kuitenkin potilas itse. Ketään ei pakoteta sterilisaatioon.
yksi psykologi(ammatinvalinta) oikein kaivoi vakaumukseni esille, senhän näkee suht. helposti esim. sisarusten määrästä. Keskusteltiin siis, mihin ammattiin lestadiolainen voi hakeutua:( Minusta kykyjeni ja kiinnostusteni arviointi olisi ollut tähdellisempää sillä istunnolla, nepäs jäivät omaan harkintaan.
Useampi ammatti on sellainen, jossa voi hyvällä omallatunnolla toimia.
kaivaa asiakkaan vakaumuksen esille, pidän sitä varsin epäasiallisena menettelynä. Minusta uskonnollinen vakaumus ei millään tavalla kuulu ammatinvalintakeskusteluihin, ei ainakaan psykologin aloitteesta.
Tällaisista tapauksista kannattaa, jos vain jaksaa, valittaa sen organisaation johdolle, jossa psykologi työskentelee. Myös Psykologiliitto tutkii epäilyjä psykologien epäeettisestä toiminnasta.
jos ehdottelet ehkäisyä.
kun määrittelet, kenen usko on elävää ja kenen ei.
omalle äidilleni oli sanottu toisen keisarileikatun lapsen jälkeen että et voi terveytesi puolesta synnyttää enää yhtään lasta ja jos synnytät, kuolet. Äiti oli ajatellut ettei halua käyttää ehkäisyä vaan luottaa Jumalaan. Hän tuli raskaaksi ja sai terveen lapsen! Mutta sen jälkeen kohtu vuosi niin paljon että se piti poistaa. Jos äiti olisi kuunnellut lääkäriä, ei rakasta pikkuveljeäni olisi olemassa.
Olet ilahduttava esimerkki lestadiolaisesta, jolla on omiakin näkemyksiä ja omaa harkintakykyä. Toivottavasti edustat tulevaisuuden lestadiolaisia!
Tarkoitin siis vl-opea.
Vaikka en ole VL, olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, VL:t käyttävät hyväkseen yleistä terveydenhuoltoa.
Sosiaalivirkailija sitä vastoin tunnusti kirjoituksellaan asenteellisuutensa, ei siis mitään uutta ole sillä saralla tapahtunut.
Kun itse omassa työssäni kohtaan vanhoillislestadiolaisen, helluntailaisen tai vaikkapa agnostikon, lähden siitä, ettei arvioiminen asiakkaan tuen tarpeesta ja keinoista ole milekästä omien henkilökohtaisten mielipiteideni pohjalta, eikä edes sen pohjalta, mikä on tämän päivän valtavirtaus kyseisissä asioissa.
Asiakkaani on ensisijassa osa omaa arvo-ja kulttuuripiiriään. OLivatpa ongelmat mitä laatua tahansa, minun asiani ei ole alkaa luoda uutta arvopohjaa, käännyttää asiakasta omiin mielipiteisiini. Jos ja kun asiakas pohtii esim ehkäisyasioita, haluaisin tukea asiakasta tämän omassa ratkaisussa.....pyrkimyshän on se, että hän hyötyisi asiakkuudesta, löytäisi omia voimavarojaan, sen sijaan, että lähtisi luotani syyllistettynä ja huonommuudentuntoisena.
Vaikka en ole VL, uskon minäkin lasten olevan Jumalan lahja. Odottaessamme nyt nuorimmaistamme, olin jo keski-ikäinen ja sain ehdotuksen lapsivesitutkimuksesta. Kieltäydyimme. Neuvolan kätilö tivasi syytä päätökseemme, en perustellut, sanoin vain olevani oikeutettu päättämään asiasta.
Lapsemme syntymän jälkeen meille sattui ilmeisesti VL-kätilö, joka tuli keskustelemaan. Hän kertoi, mitä hänen tehtäviinsä kuuluu synnyttäneiden naisten kanssa käytävässä keskustelussa. Kun alettiin puhua lapsiemme lukumäärästä ja ikäänikin kosketeltiin, sanoin hänelle, että ehkäisyasioista ei meidän tarvitse keskustella, koska siitä jokainen haluava saa muutenkin tarpeeksi tietoa. Sanoin myös, että se on meidän perheemme oma asia emmekä halua siitä puhua ulkopuolisten kanssa. Kätilö, joka oli erittäin hienotunteinen ja ymmärtäväinen, totesi minulle, että hän oli arvellutkin, ettemme näissä asioissa kaipaisi keskusteluapua ja toivotti pienokaisellemme ja koko perheelle Jumalan Siunausta.
VL:ien ja muidenkin uskovaisten pitäisi enemmän hakeutua sosiaali- ja terveydenhuoltoalalle, jotta kummajaiset pelkästään uskonnollisen viitekehyksen tuottamasta mielenterveyshaitasta voitaisiin poistaa. Uskolla tai uskonnottomuudella ei voida selvittää ongelmia, se on vain vanha freudilainen jäänne, joka yhä edelleen hallitsee asenteita joillakin paikkakunnilla.
olevani samaa mieltä uskovaisen terapeutin kanssa.
reilu kymmenen vuotta.Koin asian aivan kamalan nöyryyttävänä ja kynnys lähteä puhumaan asioistani psykologille olisi varmaan erittäin korkea(jos sellaista joskus tarvitsisin). Koin, että uskontoni on jollain tavoin "normaalielämän " este.
kannattaa olla varovainen, ihan oikeasti. Huonoja kokemuksia on itsellänikin. Jos joskus olisi pakko lähteä sellaisen vastaanotolle, kuulostelisin hyvin tarkkaan, miten hän minuun suhtautuu ja pistäisin pelin poikki heti jos jotakin outoa ilmaantuu.
kannattaa varmasti ottaa selvää, onko psykologin asenteellisuus tiedon puutetta vai osa "ammattiasennetta", jos se on jälkimmäistä, kannattaa toivottaa hyvää päivän jatkoa ja etsiä toinen.
Usko on yksityisasia, mutta sitä ei myöskään tarvitse piilotella, se ei tee kenestäkään huonompaa/parempaa. Psykologeilla voi tosin omasta epävarmmudesta käsin olla tarvetta karsinoida ihmisiä elämänkatsomuksenkin vuoksi. Opiskeluaikanani olen törmännyt monenlaisiin opiskelutovereihin, jotka eivät voi mitenmkään ymmärtää, että voi olla yhtä aikaa psykologi ja uskovainen.
jollakin taas huumorinkukka lentänyt