Lueskelin hieman noita kirjoituksia ja mietin että miksi ihmeessä sitä että on niin sanottu "teiniäiti" pitää hehkuttaa?
Itse oon 20 vuotias pienen pojan äiti enkä hehkuta sitä että olen selvinnyt hienosti. Monet täällä ovat näköjään saanut apua sukulaisilta ja kodinhoitajilta, hienoa, apua kannattaa ottaa vastaan jos sitä on tarjolla. Meillä ei ole apua, avomieheni tulojen takia me emme saa kotihoidonapua eikä apua ole saatavilla muualtakaan, sillä ystäväni ovat opiskelemassa tai aloittaneet juuri työelämän eikä heillä siis aikaa ole, sukulaiseni taas saavat pysyä kaukana meistä viinapulloinensa.
Joten ne jotka arvostelevat huonolla teiniäitejä, saavat miettiä uudemman kerran onko se aiheellista. Heillä on hyvät mahdollisuudet selvitä, vanhemmat auttavat, sosiaalivirastosta saa helpommin apua, kuin muut koska he ovat nuoria. Ja erityisesti he jaksavat koska ovat nuoria, ja elimistö kestää paremmin. Toisaalta en ymmärrä miksi heidät pitää nostaa jalustalle, hehän ovat ihmisenä saman arvoisia kuin muut vanhemmat, eikä kukaan ainakaan meitä ole tullut millään tasolla arvostelemaan, täällä ollaan ja eletään yksipäivä kerrallaan, miettimättä ikää tai mitään.
Toisaalta tuntuu että mikään ei ole hyvä ikä tehdä lapsia, nuoria arvostellaan kun he "pilaavat" elämänsä ja vanhempia taas "miten he jaksavat noin vanhana".
mikähän sitten on sopiva ikä tehdä lapsia? Jaa*a
ihminen on yksilö, toiset ovat hyviä äitejä ja toiset eivät, ei ikä ole mittapuu sopivuuteen. Tosin onhan se totta että monet teiniäidit ovat täysin kypsymättömiä ottamaan niin isoa vastuuta, pieni lapsi on iso asia. Tiedän että kaikki eivät siihen sovi "aikuisenakaan". (MIKÄ SITTEN ONKAAN AIKUISEN IKÄ)
Ja huomasin että osa arvostelee näitä "vahinkoja", mitäs sitten. Yhtä lailla 40 vuotiaalla voi sattua vahinko.
Zemppiä kaikille teiniäideille ja vanhemmillekkin, sitä tarvitaan aina.
Itse oon 20 vuotias pienen pojan äiti enkä hehkuta sitä että olen selvinnyt hienosti. Monet täällä ovat näköjään saanut apua sukulaisilta ja kodinhoitajilta, hienoa, apua kannattaa ottaa vastaan jos sitä on tarjolla. Meillä ei ole apua, avomieheni tulojen takia me emme saa kotihoidonapua eikä apua ole saatavilla muualtakaan, sillä ystäväni ovat opiskelemassa tai aloittaneet juuri työelämän eikä heillä siis aikaa ole, sukulaiseni taas saavat pysyä kaukana meistä viinapulloinensa.
Joten ne jotka arvostelevat huonolla teiniäitejä, saavat miettiä uudemman kerran onko se aiheellista. Heillä on hyvät mahdollisuudet selvitä, vanhemmat auttavat, sosiaalivirastosta saa helpommin apua, kuin muut koska he ovat nuoria. Ja erityisesti he jaksavat koska ovat nuoria, ja elimistö kestää paremmin. Toisaalta en ymmärrä miksi heidät pitää nostaa jalustalle, hehän ovat ihmisenä saman arvoisia kuin muut vanhemmat, eikä kukaan ainakaan meitä ole tullut millään tasolla arvostelemaan, täällä ollaan ja eletään yksipäivä kerrallaan, miettimättä ikää tai mitään.
Toisaalta tuntuu että mikään ei ole hyvä ikä tehdä lapsia, nuoria arvostellaan kun he "pilaavat" elämänsä ja vanhempia taas "miten he jaksavat noin vanhana".
mikähän sitten on sopiva ikä tehdä lapsia? Jaa*a
ihminen on yksilö, toiset ovat hyviä äitejä ja toiset eivät, ei ikä ole mittapuu sopivuuteen. Tosin onhan se totta että monet teiniäidit ovat täysin kypsymättömiä ottamaan niin isoa vastuuta, pieni lapsi on iso asia. Tiedän että kaikki eivät siihen sovi "aikuisenakaan". (MIKÄ SITTEN ONKAAN AIKUISEN IKÄ)
Ja huomasin että osa arvostelee näitä "vahinkoja", mitäs sitten. Yhtä lailla 40 vuotiaalla voi sattua vahinko.
Zemppiä kaikille teiniäideille ja vanhemmillekkin, sitä tarvitaan aina.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tosi puhetta!Ja kyllä sitä lapsen myötä aikuistuu aika ryminällä,jos ei vapaaehtoisesti niin väkisin.Toiset puhuvat että nuoret äidit antavat lapsensa vanhemmilleen,mutta eikö sekin ole vanhemmista kiinni suostuvatko he lasta ottamaan ja silloinhan se ei ole aivan nuoresta äidistä kiinni vaan myös omista vanhemmista kuinka he auttavat aikuistumaan.Ja voin sanoa että ainoa keino auttaa nuorta äitiä ei ole se että toisen lapsen ottaa huostaansa,vaan esim. ottaa lapsi muutamaksi tunniksi että uusi äiti saa levähtää ym. eihän se nuori koskaan opi ottamaan lapsestaan vastuuta jos ei hänelle tilaisuutta anneta.
että nämä nuoret vanhemmat aikuistuisi ja viisastuisi. Ei tartte, kun ikkunasta kattoa ulos, ja näkee jotain sellaista, mitä en kenellekään pienelle lapselle toivoisi. Mutta toivoa pitää aina elätellä.
Eikö teidän elämässä ole muutakuin valitusta ja narisemista?Eikö ole muuta tekemistä kuin kytätä naapureita?jo on köyhää,hankkikaa elämä,minun ei tarvitse kun olen vastuuntuntoinen pienen pojan teiniäiti ja on muutakin tekemistä...esim kylvettäminen,ruuanlaitto,pyykinpesu,kaupassa käynti,vaippojenvaihto yms. ja olen hyvin ylpeä siitä että minun perjantai iltaan kuuluu lapsen nukuttaminen ennemmin kuin ryypiskelemässä olo...
No ei mua kuitenkaan tartte teititellä, kakskymppinen kun olen. Mutta en tod. vahdi toisten tekemisiä, mutta itehän nuo minulle aina tulevat kertomaan kuinka kivaa oli olla jossain kaksin juhlimassa, ja pienokaiset milloin missä hoidossa. Tai sitten he vuoroviikonlopuin hoitavat niitä lapsia, että pääsevat vuorotellen ryyppämään. Toivottavasti toiset osaavat arvostaa niitä lapsiaan, ja nauttivat kotona olosta, j niistä töistä mitä siellä joutuu tekemään... sillä lapset kasvavat niin äkkiä...
Yhtälailla ne jotka eivät ole teiniäitejä jättävät lapsen milloin minnekkin ja ryypiskelevät. Ei se iästä kiinni ole. Mielummin hoitoon lapsi kun ryyppäävät kuin että salaa kotona ryyppäisivät ja vaarantaisivat näin lapsen terveyden.
totta, löytyy sellasia myös ihan " oikeista aikuisista".Mutta sitä vartenko lapsia tehdään/ saadaan, jotta toiset ne jatkuvasti hoitaa??
Täytyy myöskin huomioida se että jokainen on yksilö joten toiset hoitavat vastuunsa kunnialla ja toiset vähän löysemmin. Eipä se ole kovin paha jos viikonloppuisin käy ulkona. (se on myös vähän sitä aikuistumista, melkein jokaisella on vähän aikaa se vaihe että pitää päästä ulos vähän väliä)
Mitäs sitä arvostelemaan siitä kun tuskinpa sen lapsen elämä vielä siitä sentään kärsii. On olemassa isompiakin ongelmia, kuten kotona ryyppäävät, siitä se lapsi kärsii. Ei se siitä jos vanhemmat joka viikonloppu käyvät jossain. Edelleen olen sitä mieltä että parempi että lapsi on hoidossa kuin että vanhemmat "salaa" joisivat kotona josta sitten lapsi enemmän kärsii.
Ja nykymaailman meno on mitä on tänä päivänä. Itse "nuorena" äitinä oon huomannut että olen jäänyt "pois" kaveripiiristä. Kaikki jatkavat menojaan ja minä istun kotona hoitamassa lasta. Tekisi itsenikin mieli käydä ulkona, mutta mutta...
Ei se ole kauhean helppoa katsoa kun entinen elämä jatkaa menoaan ja minä olen "pysähtyneessä" tilassa kotona.
Edelleen nostan hattua sille että he hankkivat hoitajan, ja kyllä he siitä rauhottuu jossain vaiheessa.
Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Itselläni ei ole lapsia, mutta en myöskään käy viihteellä. Koska kavereni on aina viikonloppuisin töissä, niin ei muakaan innosta mihinkään lähteä. Mutta enpä jää siltikään mistään paitsi. Ainiin, rahatkin säästyy... =) Mut itse jos joskus lapsia saan, niin kotona pysyn, enkä ala silloinkaan vöyhöttämään. Itsekin sain viettää lapsuuden, jossa äiti oli aina kotona. Mikä onkaan sen parempaa!?
Yleistätkö noin rankasti? Tunnetko kaikki Suomen "teiniäidit" (mielestäni typerä sana) vai onko kokemuksia vain naapurista? Vanhoihinkin äiteihin mahtuu vastuuttomia ihmisiä.
Kuten olen maininnut, puhun niistä teineistä, mitä tunnen/ tiedän! En siis yleistä!
tarkoitatteko että kun saa lapsen ei voi enää käydä missään viihteellä ja koko elämä pyörii sitten sen lapsen ympärillä...
hermot siinä lopulta menee jos ei ole minkäänlaista omaa sosiaalista elämää...
enkä sano että sitä pitää ryypiskellä. ilman viinaakin voi pitää hauskaa.
mie oon sitä mieltä että tasapuolisesti kaikkea niin että tuntuu mukavalta elää... kukin tavallaan. :)
Niin, itse sain viettää lapsuuden, jossa äiti oli aina kotona. Eli ei käynyt tod. viihteellä, eikä juuri muuallakaan. Ja toivon, että pystyn tarjoamaan omille lapsilleni(?) samanlaisen lapsuuden. Ja toivon, että elämäni todella pyörii niitten pienten mussukoitten ympärillä, ja elämä menee lasten ehdoilla! Elämästä voi nauttia muutenkin, kuin menemällä johonkin tunkkaiseen baariin!! Ja sosiaalista elämää voi toki olla, mutta se ei tarkoita, että pitää aina lähteä johonkin (pois kotoa). Enhän nytkään niin tee. ;) Eli siis kukin elää tavallaan??
eli itse en ole mikään teini äiti vaan nuori äiti.olen ennen lasta viettänyt aika railakasta elämää lievästi sanottuna ja lapsen synnyttyä olen rehellisesti viettänyt viikonloput aika samaan malliin kuin ennen!!se ei todellakaan vaikeuta lapsen hoitamista päinvastoin helpottaa.on ihanaa tehdä samoja asioita kuin ennen vaikkakin on lapsi!enkä todellakaan aio eristäytyä neljän seinän sisälle. vaikkakin on lapsi se ei tarkoita sitä että pitäs jäädä sisälle.