http://www.ruusuverkko.fi/cgi-bin/iisi3.pl?cid=ruusuverkko&mid=14&sid=3&a=show&id=2083
Lakialoitteen pankkien palvelumaksujen kohtuullistamisesta tehnyt kansanedustaja Jukka Gustafsson (sd.) luonnehti pehmeäksi ja epä-älylliseksi puheeksi kilpailuviraston ylijohtajan Matti Purasjoen lausuntoa, että palvelumaksuille asetettava yläraja panisi pankit nostamaan kaikki maksunsa ylärajaan.
Tämä eduskunnan omassa (Väliin)huutajat-kuorossa oleva vakiojäsen ei näköjään lehtien palstallakaan pysty nostamaan kritiikkiään asialliselle tasolle. Taistolaislaulujen "Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan" vaikuttaa olevan ed. Gustafssonin perusteema asiasta, paikasta ja ajasta riippumatta. Kaikki asiat ilmeisesti joko ovat ruusunpunaisia tai sitten eivät. Vastustajatkin kuvataan epä-älyllisiksi ja heidän lausuntojaan arvostellaan pehmeiksi, jotta todellista asiakeskustelua ei tarvitse käydä.
Lakialoitteen pankkien palvelumaksujen kohtuullistamisesta tehnyt kansanedustaja Jukka Gustafsson (sd.) luonnehti pehmeäksi ja epä-älylliseksi puheeksi kilpailuviraston ylijohtajan Matti Purasjoen lausuntoa, että palvelumaksuille asetettava yläraja panisi pankit nostamaan kaikki maksunsa ylärajaan.
Tämä eduskunnan omassa (Väliin)huutajat-kuorossa oleva vakiojäsen ei näköjään lehtien palstallakaan pysty nostamaan kritiikkiään asialliselle tasolle. Taistolaislaulujen "Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan" vaikuttaa olevan ed. Gustafssonin perusteema asiasta, paikasta ja ajasta riippumatta. Kaikki asiat ilmeisesti joko ovat ruusunpunaisia tai sitten eivät. Vastustajatkin kuvataan epä-älyllisiksi ja heidän lausuntojaan arvostellaan pehmeiksi, jotta todellista asiakeskustelua ei tarvitse käydä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
asiasta, joka ei palaudu minkäänlaiselle rationaaliselle pohjalle?
Pankkimiesten perusteluna korkeille palvelumaksuille on hokema: haluamme ohjata kehitystä tiettyyn suuntaan. Meillä on siis edessämme yritystyyppi, joka ylihinnoittelee palvelunsa, jotta se lakkauttaisi kysynnän ja yritys pääsisi palvelujen tuottamisesta?
Tällainen kuvio ei sovi minkään markkinatalouden mekanismeihin eikä tässä ole taloudellista rationaliteettia. Kun markkinataloudessa ei lähdetä liikkeelle olemassaolevasta kysynnästä, kysymys ei ole markkinataloudesta vaan talouden nimissä harjoiteusta vallankäytöstä. Jos vallankäyttö ei sanana kelpaa, jokainen voi keksiä tällaiselle ilmiölle osuvamman nimen. Ehkä ajatusharjoittelu tekisi joskus hyvää Matti Purasjoellekin.
Koska pankkien toimintaa tässä nimenomaisessa asiassa eivät ohjaa sen enempää markkinat kuin mikään muukaan taloudellinen järki, asiaa ei pidä käsitellä kuin se olisi järjellä ratkaistavissa. Se voidaan ratkaista vaikka juuri niin kuin eduskunta esittää, eli lyödään pankeille taksalaki pöytään: palvelu saa maksaa juuri tämän.
Pankkien toiminnassahan ei yleensäkään ole kysymys reaalitaloudesta, joten on ehkä jossain määrin ymmärrettävää, etteivät pankkiirit ymmärrä markkinoista yms. oikeastaan mitään. He ovat tottuneet ostamaan ja myymään rahaa, eikä reaalimaailma heille merkitse mitään.
Miten määrittelet ylihinnoittelee palvelunsa, niin kauan kun eläkeläiset ja tiskillä asioivat maksaa mitä pyydetään silloin hinta on kohdallaan. Muistakaa tyhmä ei ole se joka pyytää vaan se joka maksaa. Jos jotain harmittaa pankkien kovat maksut niin eikun rahat pois pankista, kyllä ne vapaat markkinat tuo saataville toisenlaisiakin talletuslaitoksia jos on kysyntää.
Siinä voisi kohta olla markkinarako kaupparyhmittymille ja vakuutuslaitoksille.
Ja jos sitä vallan käyttöä halutaan harjoittaa niin kyllä se on valta kuluttajalla/tallettajalla jos ei muuta niin muuttakoon rahaliikenteen siten ettei tarvitse pankkien kanssa olla tekemisissä.
Se jos eduskunta rupeaa neuvomaan pankkeja mitä pitää pyytää palveluista ja jos pistetään vielä laki perään niin jo ollaan taas menossa Neuvostoliittoon jota
ei kyllä ole olemassakaan (toivottavasti ei Pohjois-Koreaan).
Sanoisin että kyllä pankkiirit ymmärtävät markkinoista huomattavasti enemmän kuin SDP:n Gustafsson joka tuntuu haikailevan komentotalouden pariin. Tulipahan selväksi että en äänestä enää demareita kun rupeavat tuhlaamaan aikaa ja energiaa haaveilusta että voisivat määrätä vapaita yrityksiä mielivaltaisesti.
Kuka asettaa ehtoja ja kenelle? Joskus tuntuu siltä kuin yritysmaailman edustajat kuvittelisivat, että heidän pahin kilpailijansa olisikin valtio eli kaikki ihmiset.
Juttu on niin että toistaiseksi ainoa historian tuntema legitiimi raha on ollut valtiollista rahaa. Yksityinen raha ei tässä kilpailussa ole pärjännyt. Järjestyneet valtiolliset ja yhteiskunnalliset olot ovat myös tarpeen. Ilman niitä yrittäjien on aika vaikeaa yritellä. Jos viidakon lait vallitsevat, käy niin että kun yrittäjä yrittää ja saa jotain aikaan, roisto tulee ja vie tulokset. Ettei näin kävisi, tarvitsemme toimivan yhteiskunnan.
Mitä pankkeihin yrityksinä tulee, niillä on niiden harjoittaman rahakaupan vuoksi erityissuhde yhteiskuntaan. Ne eivät ole mitä tahansa yrityksiä. Siksi ne esim. piti valtion eli meidän kaikkien rahoilla pelastaa kriisistä, johon ne olivat itse itsensä saattaneet. Siksi niiltä edellytetään toiminnassaan ehtoja, joita kaikilta yrityksiltä ei edellytetä. Siksi ne ovat ikään kuin osa kokonaiskoneistoa, ja käytännössä esim. yksityisten ihmisten rahaliikenne on pakko hoitaa pankkien kautta.
Siksi pankeilta voidaan myös edellyttää muiden kuin liiketaloudellisten arvojen huomioonottamista. Tämähän ei tietysti mene kaikkien pankkimiesten tajuntaan. Eikä kaikkien aggressiivisuuteensa tikahtuvien sosiopaattiyrittäjien tajuntaan.
Palvelumaksujen periaate: ylihinnoitellaan palvelut JOTTA palvelut voitaisiin lopettaa, ei ole minkään markkinataloudellisen periaatteen mukainen. Se on täydellistä järjettömyyttä. Mutta ei se tietystikikään ainoaa järjettömyyttä ole, mitä yritystoiminnassa harrastetaan.
Pitäkää huolta vanhemmistanne - tarvittaessa julkinen sektori tulee apuun. Turha siinä on yrityksiä röykyttää - kehityksen suunta on selvä;
jarrutus on jääräpäisyyttä.
Sitä kehitystä voidaan mitata monin mittarein. Joissakin asioissa mennään eteenpäin, joissakin taaksepäin. Se on selvä. Pankeille ei periaatteessa pidä antaa valtaa määrätä ihan kaiken kehityksen suunasta. Kehitystä voidaan, tai pitää, ohjailla muutoinkin kuin yritysten ehdoilla.
Yritysten, tai yleensä pelkästään talouden ehdoilla tapahtuva kehitys hävittää ensin valtion, sitten yhteiskunnan. Voi olla, että jonkun mielestä olisi mukava taantua heimo- ja suku-yhteiskunnan kehitysvaiheeseen, mutta luultavasti useimmat pitävät jotain muuta kehityksen suuntaa parempana.
"Se, jos eduskunta rupeaa neuvo....., niin kohta ollaan Neuvostoliitossa"....vai miten se oli. Ei ole kuin muutama vuosi aikaa, kun eduskunnan piti olla pankkeja neuvomassa... kansalaisten kukkaron avulla. On se kummaa markkinataloutta. Mutta näin se on ollut ja tulee olemaan.
Ps. Ei olla muuten Pohjois-Koreassa sen paremmin kuin Neuvostoliitossakaan, vaikka eduskunta pankit pelastikin!
Pankit kilpailivat itsensä henkitoreihin - yksi pankki siinä ainakin menehtyi ja useita yhdistyi, mutta nyt kai pankit ovat jo saaneet velkansa Suomen pankille maksettua.
Nythän tämä punamultahallitus rahapulassaan yritti saada Suomen pankin rahavaroja käyttöönsä, mutta epäonnistui siinä - eurooppalainen käytäntö siis Suomessa jatkuu.
Se että pankkien luotonanto oli aikoinaan huolimatonta, johtui osittain siitä että meillä oli ns.sosialistien tekemät lait.
Laki oli sellainen että kaikki pankkitalletukset taataan valtion kautta, no sen jälkeen oli helppo hoitaa holtitonta laínanantoa kun pankille lainaajille oli 100 %:n takaus. Minun puolesta olisi saanut mennä talletusrahat, mutta olisi se ollut inhottavaa jollekkin mummulle joka oli tallettanut kaikki rahat pankkiin ja uskoi ettei mikään niitä voi viedä.
Sillon samalla tehtiin se sikamainen tulon siirto elannolle kun niiden jäsenten rahat olivat menossa holtittomassa talouden pidossa, niin valtio tuli ja pelasti talletukset, vaikka laki ei olisi sitä edellyttänyt.
Tämä oli sikäli väärin että muut kauppa ryhmät (SOK, KESKO) olivat hoitaneet hommat paremmin ja heidän kilpailija joka ei hoitanut hommia saa siitä hyvästä valtiolta vajaan miljardin markan tulonsiirron.
Nyt olisikin aika tarkentaa pankkitalletusten takauslakia lisää, rajan voisi ihan hyvin tiputtaa johonkin 5000 euroon jonka jälkeen valtio ei takaa talletuksia, silloin ihmiset rupeaisivat seuraamaan pankkien touhuja tarkemmin.
Ja se että päästiin pankkituki ajoista pois niin ei se tarkoita että siitä hyvästä valtio holhoaa pankkien toimintaa tästä eteenpäin eikä anna yrittämisen rauhaa.
Esimerkiksi punapääoma voi perustaa omaa kehityssuuntaansa harjoittavan pankin.
Pankki menestyy, jos asiakkaita riittää - eli riittävän suuri kansanosa pitää kehityssuuntaa järkevänä.
ei ole voinut eikä voi. Vaikka rahamarkkinoiden vapauttaminen olikin markkinataloussosialisti Koiviston suuri virhe, pankkitoimintaa sentään yhä kontrolloidaan koko lailla toisin kuin muutä yritystoimintaa. Rahakauppaa saa tehdä vain se joka siihen kelpuutetaan ja sellaisin ehdoin, joista ei koidu kokonaisuudelle vaaraa. Lamaseikkailun jälkeen ollaan esim. vakavaraisuusasteesta ja luottojen vakuuksista oltu vähän enemmän tarkkoja kuin lamaa ennen.
Yritä perustaa pankki. Opit käytännössä.
Enimmillään pankkien kriisiytyminen sitoi yli 150 mrd markkaa yhteisiä rahoja. Tästä reilut 50 mrd meni kankkulan kaivoon, eli niitä ei koskaan saada takaisin.
Summan koroilla maksettaisiin jatkuvasti kaikki toimeentulo- tai asuntotuet.
Se mitä tapahtui oli lyhyesti seuraavaa:
Rahatalouteen hurahtanut presidentti Koivisto masinoi takapiruna rahamarkkinat vapaiksi, jolloin kovan korkotason Suomeen syydettiin eräiden pääomapiirien "rasvapoikien" avustuksella laivalasteittain "halpoja" dollareita. Täkäläiset pankkiirit pantiin tämä raha väkipakolla ostamaan. Jos ei ostanut, kenkää.
Kansantalous nousi kaikkien aikojen ennätysvaihtia ns. hulluina vuosina 80-luvun lopulla. Nousu ei ollut tervettä vaan perustui arvonkuplien muodostumiseen. Ihmiset velkannutettiin, ja laman ensimmäinen tilastoissa näkyvä tunnusmerkki oli kotimarkkinakysynnän romahdus. Tästä alkoivat talouden rattaan pyöriä taaksepäin, ja muutamat ulkoiset tapahatumat, kuten idänkaupan romahtaminen, täydellistivät tilanteen.
Amerikkalaisten pankkiirien ja heidän edusjärjestöjensä kuten IMF:n kautta yksityistalouden konkurssi otettiin valtion piikkiin eli siirrettiin valtionvelaksi. Tätä velkaa maksetaan yhä, ja valtiovarainministeriömme raportoi säännöllisesti IMF:lle. Itsenäisyytemme loppuu siihen, että emme saa edes päättää enää valtion budjettimme menokattoa.
Joten: yritykset tässä maailmassa ja maassa ovat kyllä enemmän kuin "vapaita". Kun ne ovat tarpeeksi suuria, ne voivat ajaa valtioita kumoon mennen tullen. Se valta joka esim. omalla eduskunnallamme pankkien suuntaan on koskee pieniä asioita, ei esim. velkaorjuuttamme. Sinänsä on ihan hyvä, että pankkien kaikkein röyhkeimmät epämoraalisuuden ja piittaamattomuuden eleet, kuten sietämättömien palvelumaksujen periminen vanhuksilta, saatetaan julki ja häpeään. Siksi palvelumaksuja tiettyyn taksaan rajoittava laki on ihan ok.