Mitä tuottaja tekee?

Tuottaja on se jolta rahat tulevat. Ja koska hänellä on rahat pelissä, hän myös haluaa yleensä kontrolloida enemmän tai vähemmän sitä mihin rahat menevät. Tuottaja päättää millaisiin hankkeisiin lähtee rahoittajaksi.

Pienen budjetin taidefilmeissä tuottajan merkitys on vähäinen, ja ohjaajalla on paljon päätösvaltaa. Mutta kalliimmissa tuotoksissa tuottaja voi joskus ohjailla ohjaajaa sen mukaan millaisen teoksen uskoo tuovan lipputuloina rahat takaisin. Tämän vuoksi joistakin filmeistä tehdään jälkeenpäin 'ohjaajan versio', kun rahaa on ensin tullut ja sitten ohjaaja saa luvan tehdä (myös) sellaisen version mistä itse pitää.

Vaikea voi olla tehdä eroa sen välille kuinka paljon tuottaja määrää asioita kesken tuotannon ja kuinka paljon asioiden täytyy olla hänen makunsa mukaisia jo ennen projektin aloitusta. Yleensä tietyltä tuottajalta tulee kuitenkin aika samankaltaisia/tyylisiä teoksia, esim Bruckheimer-filmi on jo käsite, josta tietää että luvassa on vauhtia, tehosteita ja käsikirjoitus jota taideklassikoiden ystävät pitävät latteana.

Periaatteessa asia on kai niin että tuottaja ei valitse mitään henkilöitä (paitsi ohjaajan ja käsikirjoittajan joiden kanssa tekee yhteistyötä), mutta ohjaajan/studion on valittava keskeiset henkilöt tietyllä tavalla saadakseen tuottajan lähtemään mukaan. Mitä vakuuttavampi tiimi, sitä helpommin irtoaa rahoitus.

Kaikki tietenkin vaihtelee huomattavasti riippuen tuottajasta, ohjaajasta, tuotantoyhtiöstä, maasta, genrestä jne..

Ja tämä kaikki on siis oma käsitykseni, jossa kunnon faktoja saattaa olla vähemmän kuin Master and Commanderissa naisnäyttelijöitä...

Lainaus Max Juntusen kirjasta "Elävän kuvan sanasto":
Tuottaja on henkilö, joka käynnistää ja päättää elokuvatuotannon. Tuottaja etsii ja kehittää uusia projekteja, hän palkkaa käsikirjoittajan, valvoo käsikirjoituksen kehittelyä, palkkaa ohjaajan. Tuottaja järjestää rahoituksen sekä suunnittelee budjetin. Tuottaja solmii kaikki sopimukset ja maksaa palkat ja seuraa budjettia. Tuottaja järjestää elokuvan markkinoinnin ja levityksen, luo verkoston eri tuotantoyhtiöihin ja levittäjiin.

Eli mitä voimme päätellä tästä. Varsin monet ohjaajat haluavat tuottaa omat elokuvansa. Tuottajat osaavat olla pahimmassa tapauksessa varsinaisia tyranneja, jotka pitävät huolen siitä, että nimenomaan heidän kädenjälkensä näkyy lopullisessa teoksessa eikä suinkaan ohjaajan, jota pidetään yleensä elokuvan "henkenä".

TUottaja on se tyyppi, joka sanoo ohjaajalle: Kyllä sun nyt täytyy laittaa tähän ainakin yksi rakkaussuhde ja lisää hyvännäköisiä naisia machorooleihin. Muuten katsojaluvut kärsivät. Lisäksi se sanoo, että ohjaajan täytyy kirjoittaa vähintään yksi rooli jokaiselle sellaiselle etniselle tai uskonnolliselle ryhmälle, jolla on vaikutusvaltainen eturyhmä kongressissa. Lopuksi tuottaja käy neuvotteluja sponsoreiden kanssa ja tarkastaa, että product placementit ovat varmasti kohdallaan ja että Noksun merkki varmasti näkyy, kun Neo soittaa kännykällä:-)

Riippuu paljon tuottajan persoonasta, sivistyksestä, elämänarvoista ja kiinnostuksen kohteista. Ne kaikki ymmärrettävästi heijastuvat hänen työhönsä ja ammattitaitoonsa. Hyvä tuottaja malttaa pysytellä taustalla, luottaa kirjoittajan,-ohjaajan,-näyttelijöiden ammattitaitoon. On asiapitoisia ohjelmia ja dokumentteja ja sitten on elokuvat ja tv-draama sarjat. Toivottavasti tuottajaksi haluava osaa valita oikean foorumin itselleen toimia, koska tuottajan epäammattimaisuus , epävarmuus kostautuu pahimmassa tapauksessa lopputuloksessa.
Oli mikä tahansa osa-alue; tuottajan on kyettävä yhteistyöhön, koska sitä se on tv-ja elokuva-alalla. Elokuva tai tv-draama ei missään tapauksessa ole tuottajan taidetta.Ei saisi ainakaan olla. Makaaberi ajatuskin.

On hyvin hyvin harvinaista, että tuottaja antaa minkäänlaista rahaa leffantekoon. Hän on se joka ajaa projektia eteenpäin ja yrittää saada tahoja kiinnostumaan, jotta rahaa tulisi. Hän on ikänkuin sen isä ja äiti. Esimerkiksi Amerikassa isot yhtiöt kuten Universal, Paramount yms antavat rahat tekoon. Tuottaja valistsee ohjaajan, joinka kanssa he alkavat kasata elokuvaa kokoon.

Ohjaajalla on yleensä kuitenkin suurin vaikutus elokuvan taiteelliseen ylöspanoon. Ne ohjaajat joilla on Final Cut -oikeus, saavat vaikuttaa viimeiseen astiin kaikkiin valintoihin ja he tekevät lopulliset ratkaisut kaikesta. Tämä oikeus on ohjaajilla joiden nimi tulee alussa muodossa A Steven Spielberg Film tai A Film By Steven Spielberg. Ohjaajat jotka ovat pelkästään Directed By, ovat tuottajien ja muiden päättäjien armoilla, jos huonosti käy.

Tuottajat valitsevat ohjaajat sillä perusteella, mikä ohjaaja tyyliltään ja historialtaan sopii heidän mielestään parhaiten juuri kyseiseen elokuvaan.

Suomessa rahat elokuvan tekoon antaa yhteistyölllä elokuvasäätiö ja joko YLE, Nelonen tai MTV3. Lisäksi tuottajat käyvät neuvotteluja muihin maihin ja myövät leffojen esitysoikeuksia etukäteen tai sitten kyselevät EU:n tukia yms. Sponsorit ovat yksi keino Suomessa.

Poikkeuksia kaavasta toki löytyy varsinkin independent tuotannoissa, jotka ovat halvempia. Esim. Mel Gibsonin Passion on miehen itsensä rahoittama. Pitää olla varma sitten kanssa, että saa rahansa pois. Mutta tässä tapauksessa omaisuuden määrä ja nimi helpottavat taakkaa.

Jos nyt mietitään Amerikanmallia niin siellä homma kulkee jotakuinkin näin. Alla yksi fiktiivinen esimerkki.

Tuottaja X lukee kotonaan kirjaa ja juo vodkamartinia. Hän lopettaa kirjan ja vierähdyttää muutaman kyyneleen. Toteaa siinä sitten poskiaan kuivaillen, että olipa loistava opus. Tarkastaa kirjan nimen ja kirjoittajan, pohtii hetken onkohan joku ostanut tähän vielä oikeuksia.

Soittaa muutaman puhelun ja tajuaa, että helkutti vietä Miramaxin Harvey Weinstein on ehtinyt jo ostaa oikeudet. Tuottaja X on vähän harmistunut, sillä homma olisi ollut helpompi jollei Harvey olisi toiminut niin nopeasti. X olisi muutoin voinut itse alkaa toimia ilman välikättä. Hän soittaa parhaalle ystävälleen Tom Hanksille ja kertoo kirjasta. Hanks innostuu ja sanoo, että olisi kiinnostunut näyttelemään elokuvassa, jos mahdollista.

Tuottaja X soittaa agentilleen ja sanoo, että sovipas tapaaminen Weinsteinin retkun kanssa. X menee Weinsteinin kanssa lounalle ja ilmaisee mielenkiintonsa kirjaan ja sanoo, että hänen mielestään siitä tulisi hyvä elokuva. Weinstein on lukenut kirjan mutta ei oikein syttynyt ajatukselle.

Tuottaja X huikkaa ohimennen, että Tom Hanks olisi kiinnostunut projektista. Weinstein meinaa tukehtua pihviinsä ja ilme naamalla kirkastuu huomattavasti. X lupaa toimittaa synposiksen kirjasta, jossa on lyhyesti hänen ideoitaan ja näkemyksiään kirjan muuttamisesta elokuvaksi. Tapaaminen loppuu hyvissä merkeissä ja Weinstein käskee välittää terveisiä Hanksille.

X kirjoittaa itse lyhyen synopsiksen ja tiivistelmän ideoistaan ja lähettää sen agenttinsa kautta Weinsteinille. Kuluu monta kuukautta ilman soittoa ja tuottaja alkaa hermostua. Sitten lopulta X kutsutaan tapaamaan Weinsteinia, joka haluaa käynnistää projektin. Weinstein sanoo, että jutussa on järkeä ja toisella lukemisella kirja vaikutti potentiaaliselta. Weinstein ja Miramax halauavat tarjota rahaa elokuvan ennakkotyövaiheeseen.

Tuottaja palkataan johtamaan vaihetta ja palkkaamaan käsikirjoittajan, joka alkaa työstää käsikirjoitusta kirjasta. Tuottaja muistaa heti miehen nimeltä Eric Roth, joka sai oscarin mm. Forrest Gumpin käsiksestä. Hän on hyvä muokkaamaan kirjoja elokuvakäsikrjoituksiksi.

Roth suostuu ja aloittaa kirjoittamisen. Hän lupaa ensimmäisen version kolmen kuukauden kuluttua. Sillä välin tuottaja X käy neuvotteluja Weinsteinin kanssa. Tom Hanks on myös mukana joissakin palavereissa, koska hän on kiinnostunut myös elokuvan tekemisestä, koska pitää kirjasta paljon. Hänen nimensä on niin tunnettu, että sillä on helppo hankkia rahoitusta myös muilta kuin Miramaxilta ja saada projekti myös muuten eteenpäin joutuisammin.

Weinstein haluaa tarjota puolta kustannuksista toiselle yhtiölle, sillä alustavien laskentojen mukaan elokuva tulee kalliiksi. Hanks, tuottaja X ja Weinstein tapaavat Revolution-yhtiön johtajan Joe Rothin. Roth kiinnostuu ja lupaa levittää elokuvan ulkomaille, jos Miramax hoitaa Amerikan. Tom Hanks alkaa tuottaa elokuvaa tuottaja X:n kanssa, he ovat siis Producereja. Elokuvan "Executive Producer" -tittelit lankevat Harvey Weinsteinille ja Joe Rothille.

Weinstein ehdottaa ohjaajaksi Ron Howardia ja Hanks on mielissään ehdotuksesta. Mutta tuottaja X:n mielestä tämä ei olisi oikea ratkaisu, sillä Howard on omimmillaan eri tyyppisissä elokuvissa. Kun kyseessä on satua ja magiaa sekoitteleva elokuva sirkustaiteilijan elämästä tuottaja X ehdottaa Tim Burtonia, joka on tehnyt Saksikäsi Edwardia sun muita satuja ennenkin. Kaikki pitävät ratkaisua välittömästi hyvänä.

Tuottaja X lähettää kirjan Burtonille, joka ei innostu jutusta. Tuottaja X on päättäväinen ja sopii tapaamisesta. Hän puhuu asiasta kiihkon vallassa ja saa kuin saakin Burtonin lopulta ymmärtämään jutun pointin ja innostumaan. Burton kokee jutun omakseen ja kokee olevansa oikea hommaan. Burton haluaa kuitenkin nähdä ensimmäisen käsikirjoitusversion ensin.

Eric Roth toimittaa sovittuna päivänä ensimmäisen version ja kaikki osapuolet lukevat sitä tahoillaan. Ensimmäiseksi versioksi se on ihan hyvä, mutta jokainen ehdottaa siihen omia korjauksiaan. Roth sulkeutuu taas kirjoittamaan ja lupaa korjatun version kuukauden päästä.

Burtonilla on ongelma Tom Hanksin kanssa, hän ei halua miestä pääosaan sirkustaiteilijaksi. Hanks sopisi hänen mielestään enemmänkin sirkuksen johtajaksi. Asiasta järjestetään kokous. Kaikki ovat läsnä ja suostuvat lopulta ajatukseen, vaikka Weinstein näyttääkin hapanta naamaa hetken. Hanks itse oli ajatellut samaa jo aiemmin. Burton ehdottaa Johnny Deppiä pääosaan, Weinstein ilahtuu suuresti ja tuottaja X on mielissään Burtonin palkkaamisesta hommaan. Hänen näkemyksensä tekee projektille hyvää. Depp suostuu ja varaa aikaa kuvauksiin, hän haluaa kuitenkin vaikuttaa myös käsikrjoitukseen.

Kuvausten alkamisesta päätetään ja ne alkavat puolen vuoden kuluttua, tammikuun 25. päivä. Burton palkkaa vakiotiiminsä hommiin, ne ihmiset joiden kanssa hän on tottunut työskentelemään. Tuottaja X:llä ei ole tähän asiaan valittamista. Aletaan piirtää lavasteita, pukuja ja suunnittelemaan yleistä tyyliä. Myös kuvasuunnitelmaa aletaan tehdä. Burton työskentelee aktiivisesti tiiminsä kanssa, tuottaja X katselee ja ehdottaa omia näkemyksiään. Välillä korjaillaan ja parannellaan käsistä.

Rooleja täytetään vähitellen. Palkataan erillinen Casting-ihminen tekemään työtä. Hän lukee käsistä ja valitsee omia suosikkejaan rooleihin. Hän esittelee valintansa Burtonille, tuottaja X:lle ja Hanksille. Kaikki paitsi kaksi valintaa käyvät kolmikolle. Burton haluaa Danny De Viton sirkuksen pelleksi ja Hanks haluaa vaimonsa Rita Wilsonin yhteen pienistä rooleista. Tuottaja X hyväksyy valinnat.

Miramax ja Revolution valvovat projektin etenemistä tiiviisti ja vaativat välillä aina selvityksiä rahojen käytöstä. Weinstein ja Roth käyvät heittämässä muutamia ideoita, joita kuunnellaan, mutta joita ei kaikkia toteuteta.

Tuottaja X luottaa Burtoniin, ja he tuntuvat olevan samalla aaltopituudella asioista. Tämä huojentaa X:ää ja hän voi lopeta hermoilemasta. Alkaa kuvausten odottelu.

Pakko tulla korjaamaan väärä käsitys tuottajan roolista. Itse opiskelen kulttuurituottajaksi tällä hetkellä ja juuri kävimme läpi mitä tuottaja tekee elokuvatuotannossa. Tuottaja saa palkkaa työstään, Tuottaja on se, joka yleensä HANKKII rahoituksen. Rahoitusta voi saada esimerkiksi Suomen elokuvasäätiöltä, Taide ja Kulttuurialan apuraha säätiöiltä, pankeista, SIJOITTAJILTA, sponsoreilta jne.. Tuottajan rooli voi vfaihdella eri organisaatioiden sisällä. Tuottaja on yleensä vastuussa budjetin seurannasta, luvista(lukuisat teostoluvat, paikkaluvat jne jne) , aikataulutuksesta, hoitaa markkinoinnin, koordinoinnin JNE