Koululaitos kirkon yllyttämänä aikoo rikkoa lakia jarruttamalla kohtuuttomasti (jopa 8-9 vuotta) uuden lain toimeenpanoa elämänkatsomustiedon osalta! Asiaan tulisi puuttua pikaisesti, jotta elokuussa 2004 saadaan jo vuotta aiemmin voimaan tullut laki voimaan kaikissa kouluissa myös käytännössä. Tämä edellyttää kunnissa ja kouluissa tiedottamista koteihin asiasta jo kevätlukukaudella 2004 ja ennen muuta tahtoa lain toteuttamiseen.
Aluksi asian taustaa: Kouluissa on jo parikymmentä vuotta ollut katsomusaine nimeltä elämänkatsomustieto (ET). Se on tarkoitettu nimenomaan uskontokuntiin kuulumattomille ja on siis enemmistöuskonnon (UE) vaihtoehto. (Ennen ET:oa vastaavan aineen nimi oli uskontojen historia ja siveysoppi.)
Parikymmentä vuotta ET:n asemaa vaikeutti se, että koulu tarjosi myös uskontokuntiin kuulumattomille (perheille ja oppilaille) ensisijaiseksi katsomusaineeksi uskontoa, EU:oa. Vain jos vanhemmat erikseen ilmoittivat, että he haluavat lapsensa POIS uskonnosta, näille oppilaille annettiin ET-opetusta, mikäli löytyi vähintään 3 vastaavaa oppilasta ryhmään..
Käytännössä koulut ja kunnat eivät kovin innokkaasti edes mainostaneet tästä ET-vaihtoehdosta tai siis edes kyselleet siitä oppilasilmoituslomakkeissaan. Muutenkin monilla vanhemmilla on maassamme ollut joko aiheellisia tai täysin aiheettomia pelkoja siitä, että lapsi leimataan jotenkin erilaiseksi ja saa jotenkin kärsiä, jos hänet ilmoitetaan pois uskonnosta... Tämä on heijastunut siihen, että vaikka uskontokuntiin kuulumattomia on noin 12- 13 prosenttia maamme väestöstä (ei mikään kovin pieni vähemmistö!?), ET-opetuksessa on vain 2 - 3 prosenttia eli siis alle 25 prosenttia siihen oikeutetuista..
Koulu ja kirkko ovat halunneet monin paikoin ehdoin tahdoin pitää uskonnottomien kotien lapsia koulun ja kirkon yhteistyössä harjoittaman uskonnollisen "lähetystyön" piirissä... Tosiasiallista katsomusvapautta on rikottu.. Uskonnollinen painostus kohdistuu paljon kovempana kuin monet voivat kuvitella pieniin lapsiin ja nuoriin päiväkodeissa ja alaluokilla (noin 6. luokkaan asti)..
Eduskunta muutti tämän tilanteen ETn suhteen viime vuonna lakimuutoksella (uskonnonvapaus- ja koululait). Elokuussa 2003 tuli voimaan laki, jonka mukaan ET on kouluissa uskonnottomien kotien lapsille ensisijainen katsomusaine. Mikäli koti ei jotain muuta ilmoita, koulu sijoittaa lapsen ET:oon.
Tämä on täysin uusi, myönteinen tilanne (- ja koulujen pitäisi nähdä se sellaisena, mahdollisuutena eikä vastustettavana taakkana).
Perheillä ja oppilailla on kuitenkin oikeus hakea ja päästä uskonnonopetukseen. Kukaan ei joudu kärsimään, kukaan ei joudu pakkosijoitetuksi. Mutta katsomusaineiden oikeudellinen asema muuttui uskonnottomien osalta ikäänkuin päinvastaiseksi kuin ennen. Nyt ET on uskonnottomien ensisijainen katsomusaine.
Nyt kuitenkin on osoittautunut, että useimmat kunnat ja koulut Opetushallituksen "muistion" tukemana aikovat sabotoida lain toteuttamista eli "toteuttaa" muutoksen siten, että lakia alettaisiinkin soveltaa syksyllä 2004 VAIN koulua aloittaviin ekaluokkalaisiin. Lisäksi on ilmennyt (esim. Vantaalla), että heidänkin osaltaan uskonnottomilta kodeilta aiotaan useaan otteeseen kysellä katsomusainetta (- tyyliin että onko se nyt ihan varma ettei lapsi sittenkin tulisi uskontoon, eli markkinointihenkisyys on kasvussa tältä osin päinvastoin kuin ennen...)
Sen sijaan 2.-9. luokkien oppilaiden osalta aiotaan jatkaa heidän vanhan lain aikana tekemänsä "valinnan" pohjalta ikäänkuin uusi laki ei millään lailla muuttaisikaan heidän oikeudellista tilannettansa. Tämä on siis väärin ja lain sabotointia. Perusteluksi on heitetty valintojen pysyvyyden merkitystä ynnä muuta soopaa... Katsomusainetta on kuitenkin todella helppo vaihtaa, toisin kuin esim. valinnaista vieraita kieltä... Ja totta kai oikeudellinen asema muuttuu, kun laki muuttuu..
Toki perheet ja riittävän vanhat oppilaat, jotka ovat uskontokuntiin kuulumattomia, voivat itse vaihtaa uskonnon elämänkatsomustietoon vaikka kesken lukuvuoden ja lukukauden, vaikka vielä tänä keväänä. (Tätä voi jopa lämpimästi suositella!) Mutta se on aivan eri asia. Nyt on kysymys siitä, mitä koulu tarjoaa ensisijaisena katsomusaineena, miten koululaitos panee toimeen eduskunnan tahtoa vai paneeko toimeen mitenkään suurimmalta osalta...
Nykyisen lain tultua voimaan koulu ei mitenkään saisi lähteä siitä, että vanhan lain aikana muodostunut käytäntö jatkuisi kuusi tai jopa yhdeksän vuotta, että lakimuutokseen ei mitenkään reagoitaisi 2.- 9. luokan oppilaiden osalta. Vanhan lain aikanahan ei ollut kysymys oikeasti valinnasta, vaan siitä, että koulu tarjosi ensisijaiseksi katsomusaineeksi uskontoa ja monet perheet tulivat noudattaneeksi eri syistä tätä koulun "suositukseksi" koettua tarjousta. Koulun tarjousta pidettiin sellaisena, että siitä ei ole hyvä kieltäytyä...
Uuden lain mukaan tulisi mielestäni nyt menetellä kaikissa kunnissa ja kouluissa siten, että kaikille oppilailla ja heidän perheilleen kerrottaisiin nyt keväällä 2004 lain muutoksesta ja siitä, että uskonnottomien kotien lapset saavat (alkavat saada tai saavat edelleen) ET-opetusta syyslukukauden 2004 alkaessa, mutta että heillä on mahdollisuus hakea (jatkoa) uskonnon opetukseen. Operaatio pitäisi tehdä maalis-huhtikuussa tai viimeistään toukokuussa, jotta koulut ehtisivät varautua mahdollisimman hyvin ET-opetuksen toteuttamiseen mahdollisimman hyvin myös kasvaneiden oppilasmäärien oloissa.
Väärästä menettelystä tulee tehdä kanteluita ja valituksia. Myös eduskunnan jäsenet voisivat puuttua asiaan sekä valtakunnallisesti että omilla paikkakunnillaan ja vaalipiireissään. Paras olisi kuitenkin, jos lakia toimeenpanevat ja valvovat viranomaiset (Opetusministeriö, Oikeusministeriö, Eduskunnan oikeusasiamies) puuttuisivat asiaan ennen kuin suurempaa vahinkoa ehtii tapahtua kunta- ja koulutasolla.
Terv. Esa Ylikoski
FM, lehtori
Aluksi asian taustaa: Kouluissa on jo parikymmentä vuotta ollut katsomusaine nimeltä elämänkatsomustieto (ET). Se on tarkoitettu nimenomaan uskontokuntiin kuulumattomille ja on siis enemmistöuskonnon (UE) vaihtoehto. (Ennen ET:oa vastaavan aineen nimi oli uskontojen historia ja siveysoppi.)
Parikymmentä vuotta ET:n asemaa vaikeutti se, että koulu tarjosi myös uskontokuntiin kuulumattomille (perheille ja oppilaille) ensisijaiseksi katsomusaineeksi uskontoa, EU:oa. Vain jos vanhemmat erikseen ilmoittivat, että he haluavat lapsensa POIS uskonnosta, näille oppilaille annettiin ET-opetusta, mikäli löytyi vähintään 3 vastaavaa oppilasta ryhmään..
Käytännössä koulut ja kunnat eivät kovin innokkaasti edes mainostaneet tästä ET-vaihtoehdosta tai siis edes kyselleet siitä oppilasilmoituslomakkeissaan. Muutenkin monilla vanhemmilla on maassamme ollut joko aiheellisia tai täysin aiheettomia pelkoja siitä, että lapsi leimataan jotenkin erilaiseksi ja saa jotenkin kärsiä, jos hänet ilmoitetaan pois uskonnosta... Tämä on heijastunut siihen, että vaikka uskontokuntiin kuulumattomia on noin 12- 13 prosenttia maamme väestöstä (ei mikään kovin pieni vähemmistö!?), ET-opetuksessa on vain 2 - 3 prosenttia eli siis alle 25 prosenttia siihen oikeutetuista..
Koulu ja kirkko ovat halunneet monin paikoin ehdoin tahdoin pitää uskonnottomien kotien lapsia koulun ja kirkon yhteistyössä harjoittaman uskonnollisen "lähetystyön" piirissä... Tosiasiallista katsomusvapautta on rikottu.. Uskonnollinen painostus kohdistuu paljon kovempana kuin monet voivat kuvitella pieniin lapsiin ja nuoriin päiväkodeissa ja alaluokilla (noin 6. luokkaan asti)..
Eduskunta muutti tämän tilanteen ETn suhteen viime vuonna lakimuutoksella (uskonnonvapaus- ja koululait). Elokuussa 2003 tuli voimaan laki, jonka mukaan ET on kouluissa uskonnottomien kotien lapsille ensisijainen katsomusaine. Mikäli koti ei jotain muuta ilmoita, koulu sijoittaa lapsen ET:oon.
Tämä on täysin uusi, myönteinen tilanne (- ja koulujen pitäisi nähdä se sellaisena, mahdollisuutena eikä vastustettavana taakkana).
Perheillä ja oppilailla on kuitenkin oikeus hakea ja päästä uskonnonopetukseen. Kukaan ei joudu kärsimään, kukaan ei joudu pakkosijoitetuksi. Mutta katsomusaineiden oikeudellinen asema muuttui uskonnottomien osalta ikäänkuin päinvastaiseksi kuin ennen. Nyt ET on uskonnottomien ensisijainen katsomusaine.
Nyt kuitenkin on osoittautunut, että useimmat kunnat ja koulut Opetushallituksen "muistion" tukemana aikovat sabotoida lain toteuttamista eli "toteuttaa" muutoksen siten, että lakia alettaisiinkin soveltaa syksyllä 2004 VAIN koulua aloittaviin ekaluokkalaisiin. Lisäksi on ilmennyt (esim. Vantaalla), että heidänkin osaltaan uskonnottomilta kodeilta aiotaan useaan otteeseen kysellä katsomusainetta (- tyyliin että onko se nyt ihan varma ettei lapsi sittenkin tulisi uskontoon, eli markkinointihenkisyys on kasvussa tältä osin päinvastoin kuin ennen...)
Sen sijaan 2.-9. luokkien oppilaiden osalta aiotaan jatkaa heidän vanhan lain aikana tekemänsä "valinnan" pohjalta ikäänkuin uusi laki ei millään lailla muuttaisikaan heidän oikeudellista tilannettansa. Tämä on siis väärin ja lain sabotointia. Perusteluksi on heitetty valintojen pysyvyyden merkitystä ynnä muuta soopaa... Katsomusainetta on kuitenkin todella helppo vaihtaa, toisin kuin esim. valinnaista vieraita kieltä... Ja totta kai oikeudellinen asema muuttuu, kun laki muuttuu..
Toki perheet ja riittävän vanhat oppilaat, jotka ovat uskontokuntiin kuulumattomia, voivat itse vaihtaa uskonnon elämänkatsomustietoon vaikka kesken lukuvuoden ja lukukauden, vaikka vielä tänä keväänä. (Tätä voi jopa lämpimästi suositella!) Mutta se on aivan eri asia. Nyt on kysymys siitä, mitä koulu tarjoaa ensisijaisena katsomusaineena, miten koululaitos panee toimeen eduskunnan tahtoa vai paneeko toimeen mitenkään suurimmalta osalta...
Nykyisen lain tultua voimaan koulu ei mitenkään saisi lähteä siitä, että vanhan lain aikana muodostunut käytäntö jatkuisi kuusi tai jopa yhdeksän vuotta, että lakimuutokseen ei mitenkään reagoitaisi 2.- 9. luokan oppilaiden osalta. Vanhan lain aikanahan ei ollut kysymys oikeasti valinnasta, vaan siitä, että koulu tarjosi ensisijaiseksi katsomusaineeksi uskontoa ja monet perheet tulivat noudattaneeksi eri syistä tätä koulun "suositukseksi" koettua tarjousta. Koulun tarjousta pidettiin sellaisena, että siitä ei ole hyvä kieltäytyä...
Uuden lain mukaan tulisi mielestäni nyt menetellä kaikissa kunnissa ja kouluissa siten, että kaikille oppilailla ja heidän perheilleen kerrottaisiin nyt keväällä 2004 lain muutoksesta ja siitä, että uskonnottomien kotien lapset saavat (alkavat saada tai saavat edelleen) ET-opetusta syyslukukauden 2004 alkaessa, mutta että heillä on mahdollisuus hakea (jatkoa) uskonnon opetukseen. Operaatio pitäisi tehdä maalis-huhtikuussa tai viimeistään toukokuussa, jotta koulut ehtisivät varautua mahdollisimman hyvin ET-opetuksen toteuttamiseen mahdollisimman hyvin myös kasvaneiden oppilasmäärien oloissa.
Väärästä menettelystä tulee tehdä kanteluita ja valituksia. Myös eduskunnan jäsenet voisivat puuttua asiaan sekä valtakunnallisesti että omilla paikkakunnillaan ja vaalipiireissään. Paras olisi kuitenkin, jos lakia toimeenpanevat ja valvovat viranomaiset (Opetusministeriö, Oikeusministeriö, Eduskunnan oikeusasiamies) puuttuisivat asiaan ennen kuin suurempaa vahinkoa ehtii tapahtua kunta- ja koulutasolla.
Terv. Esa Ylikoski
FM, lehtori
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sinäpäs innokas lähetystyöntekijä itse olet. Levität sanomaa siitä, miten lapaset voisivat välttyä kuulemasta asiasta, joka on koko kulttuurimme kulmakivi, kristinusko. Ei koulujen uskontotunneilla ketään käännytetä, hyvä ihminen. Uskonnonopetus on yleissivistystä ja vaikka meidän perhe ei kuulu kirkkoon, lapsemme ovat aina olleet uskonnon opetuksessa.
Oletkin opettaja. Kerro, mitä opetat! Ettet vain juuri et:tä.
Minulta lispsahti kirjoitusvirhe edelliseen tekstiin. Lapasista ei ole niin väliä, mutta lasten opetuksesta oli tarkoitukseni puhua.
Uuden lain mukaan uskonnottomat voivat hakea uskonnonopetukseen, mutta ET on heille koulun ensisijaisesti tarjoama katsomusaine. Eurooppalaisessa kulttuurissa on paljon muitakin kulmakivia kuin keskiaikainen ja dogmaattinen kristinusko, mm. humanismi, rationalismi, tiede ja taide. ET käsittelee koko kultturiperintöä..
Et vastannut kysymykseeni.
Kristinuskon juuret eivät ole keskiajassa! Eikä dogaattisuus ole kristinuskon keskeinen piirre. Oliko Jeesus dogmaattinen??
... oli ET-opetuksen asema koulussa, kun meillä on kaksi katsomusainetta vaihtoehtona..
Kristinusko niin kuin islamkin on dogmaattinen kirjausko. Vielä viime vuonna tasavallan presidentin rukouspäivän julistuksessa oikein asetuskokoemlamssa kehotettiin tutkiskelemaan uskon "ikiaikaisia totuuksia"... (onneksi ei enää ole virallinen säädös, kehitys kehittyy, viakka hitaasti)
Käytännössä toki Raamutun sisäisiä ristiriitaisuuksia tulkitaan luovasti, myönnetään..
Mulla on kyllä yleinen historia pääaineena FM-tutkinossa, mutta kuvasin "keskiaikaisuudella" henkistä luonnetta..
Esa
sinun olevan et-opettaja, joka tarvitsee lisätunteja!! Ihan inhimillistä, mutta kristinuskon mustamaalaus sen takia on aika epäeettistä.
Eihän uskonnonopetuksen tarvitse olla kristillisten kirkkojen dogmien opetusta. Riippuu tietysti opettajasta - ihan niinkuin elämänkatsomustiedossakin - miten asioita painottaa. Kristinusko Jeesuksen opetuksien mukaisena on dogmaattisuuden vastakohta. Jeesushan käveli tarpeen vaatiessa yli kaikista oman aikansa uskonnon pykälistä ja näytti näin esimerkin kaikille tuleville kristityille. Ihminen on aina monin verroin oppia tärkeämpi.
ja epäreilua on keskustelussa toisen motiivien kyseenalaistaminen..
Olen kyllä pitänyt et-tunteja pääasiallisen aineeni ohessa sekä peruskouluikäisille (7.-9.) että aikuislukion opetussuunnitelman pohhalta (jolloin valtaosa valitsi et:n kun yli 18-vuotiaina saivat valita vapaasti), yhteensä yli 15 vuotta. Mutta tällä hetkellä opetan ammattikorkeakoulussa, jossa luojan kiitos ei ole uskontoa (eika et:tä).
Jatka vain yhä luovempaan suuntaan ja heitä uskontunnustuksen, katekismuksen ja Raamatun dogmit kokonaan syrjään.
Ehkä myös dogmatiikan professuurit pitäisi lakkauttaa yliopistoista ja muutenkin siirtää pappiskoulutus pois yliopistoista esim. kristillisiin kansanopistoihin?
Esa
ET on lähinnä korvike perinteiselle uskontoaineelle.
Vaikea siihen on oikeastaan yhdistää mitään erityistä katsomustakaan.
Samoja asioita käsitellään muissakin aineissa, esim. historiassa.
Merkitseehän ET-opetus tietysti joillekuille opettajille lisätunteja. Siltä pohjalta asiaa kyllä kannattaa opettajan mainostaa, lisäansion toivossa.
Helppo sinut oli et:n opettajaksi tunnistaa. Onneksi olet siirtynyt ammattikorkeakouluun ja voit keskittyä muihin asioihin kuin haalimaan oppilaita itsellesi uskontotunneilta.
ET antaa eväitä oman elämänkatsomuksen muodostumiselle. Kirjauskontojen mukaan on vain yksi ja ainoa oikea uskontunnustus, joka hallitsee koko elämää ja kuolemaa. Se on elämän kirjoa kaventavaa ja dogmaattista, korvike-elämää.
Minulla ei ole hyötyajattelua takana, vaikka pari kriitikkoani sinnikkäästi sitä esittävät. Lienevätkö itse pelkääviä uskonnonopettajia vai ideologisia "lähetyskäskyn" toteuttajasotureita.
Olen yläasteella ja luokaltani KUKAAN ei usko jumalaan! Jos olisin ensimmäisellä luokalla saanut valita otanko uskonnon vai ET:n selvä valinta olisi ollut ET! Olemme luokassamme puhuneet asiasta ja lähes kaikki olisivat valinneet samoin (viimeistään nyt), mutta asia ei kenellekkään olisi tullut mieleen ennen keskusteluamme USKONNONTUNNILLA! Tätä piinaa joudummme kestämään, koska ala-asteella VAIHTO MAHDOLLISUUDESTA EI PUHUTTU! Asiat eivät ateistiä kiinnosta laisinkaan eikä surkea opetus (ja opettaja) asiaa paranna! Vanhempi äiti oletko puhunut lastesi kanssa kiinnostavatko uskontotunnin asiat heitä? En voi sietää sitä, että lasten asioita puidaan ajattelematta lapsia!!! Myös sinun Esa, ihan opettajana, luulisi harkitsevan asiaa!
uskovat kyllä Jumalaan ja osallistuvat mielellään uskonnon opetukseen. Heille se on tähänkin asti ollut vapaaehtoista, sillä perheemme ei kuulu mihinkään rekisteröityyn kirkkokuntaan. Vanhempainillassa joku äiti kysyi, voisiko lapsi osallistua et-opetukseen, vaikka vanhemmat kuuluvat kirkkoon. Opettaja vastasi, etteivät voi. En tiedä, lieneekö tämä säädös muuttunut uuden lain myötä.
Ei uskonnon opetukseen osallistuminen edellytä uskoa Jumalaan. Se on myös ihan yleissivistävää.
Sekin on mahdollista, että elämän varrella ihmisen vakaumus muuttuu.
Se, että juuri sinun luokallasi ei uskota Jumalaan, ei kerro yleistä mielipidettä. Harkitse muuten ala-asteen ensimmäisen uusimista oikeinkirjoituksen takia!
Omat lapseni ovat saaneet ET-opetusta jo 1. luokasta lähtien, mistä olen tyytyväinen, mutta painostus muuhun on ollut välillä kovaa. Milloin on ottanut yhteyttä koulun opettaja tai koulunjohtaja, että eivätkö lapsemme siirtyisi uskontoon, kun heillä ei muka olisi resursseja tai mahdollisuutta järjestää ET-opetusta. Huh! Onneksi olemme pitäneet päämme.
Omat kaksi lastani ovat kumpikin luokkansa ainoita ET-opiskelijoita, ja heitä saatettiin varsinkin alaluokilla syrjiä siitä syystä. Toisaalta sitten vähän vanhempina kaveripiirissä ja luokassa lapset ovat keskustelleet asiasta ja moni olisi ottanut ET:n, jos olisivat siitä vaihtoehdosta tienneet tai he olisivat itse saaneet päättää.
Hyvä, että ET:n asema on nyt turvattu lailla! Toivotaan, että opetuslaitoksen ja vanhempien luutuneet asenteetkin vielä ajan mittaan korjaantuisivat.
Loppukaneetti kaiken varalta: en ole opettaja vaan tavallinen keskipalkkainen toimihenkilö.
Uskonnon opetukseen liittyy siinä määrin yleistietoutta ja käsitemaailmaa, joita käytetään jokapäiväisessä elämässä suomalaisessa yhteiskunnassa. Se merkitsee myös yleissivistystä. Uskonnolla on vuosisataiset perinteet kansamme historiassa.
ET on sekin varmaan osin hyödyksi. Siltä puuttuu kuitenkin tuo tausta. Sen on ilmassa leijuvaa.
Kalliiksi kyllä yhteiskunnalle tulee, jos ihmisiä pitää vakaumuksen mukaan kouluttaa.
Helppohan nuori on saada ET:stä kiinnostumaan. Sitähän ihan luonnostaan kiinnostaa kaikki uusi. Pitkäjänteisesti ei esim. yläasteen oppilas pysty vielä ajattelemaan.
Uskonnon opetus, jomman kumman kotimaisen kirkkokunnan mukaisesti, tulisi sisällyttää jokaisen lapsen opetukseen koulussa.
Huolehtikoot vanhemmat ET:stä, jos niillä on siihen varaa.
Tai sitten niin päin, että huolehtikoot vanhemmat, perheet lastensa uskontokasvatuksesta, oipa se luterilainen, tatolinen, islamilainen, ortodoksinen, juutalainen tms..
Koulun tehtävä on antaa yksittäiseen katsomukseen sitoutumatonta elämänkatsomustiedollista yleispohjaa, jossa yhtenä osana on myös uskontojen ja Suomessa ev. lut. kirkon kulttuuriperinnöllinen merkitys.. mutta myös lajemmin eettitä ja filosofista katsomustietoutta ikäkausille sopivalla tavalla..
:-)
esa