Hei,
Missä lestadiolaiset työttömät ovat???
En tunne kuin yhden töistä lomautetun miehen,
vaikka tuttavapiirini ja sukulaispiirini on tosi iso. Siihen kuuluu noin 400 ihmistä.
Tiedän, että osa opiskelee, osa on äityslomalla tai hoitovapaalla ja loput ns. ansiotöissä.
Työttömyysprosentti on varmaakin lestadiolaisilla
jossain 4-5% paikkeilla arvioisin.
En ole tosin Pohjois-Suomesta, jossa lienee enemmän työttömiä kuin täällä etelässä päin.
Missä lestadiolaiset työttömät ovat???
En tunne kuin yhden töistä lomautetun miehen,
vaikka tuttavapiirini ja sukulaispiirini on tosi iso. Siihen kuuluu noin 400 ihmistä.
Tiedän, että osa opiskelee, osa on äityslomalla tai hoitovapaalla ja loput ns. ansiotöissä.
Työttömyysprosentti on varmaakin lestadiolaisilla
jossain 4-5% paikkeilla arvioisin.
En ole tosin Pohjois-Suomesta, jossa lienee enemmän työttömiä kuin täällä etelässä päin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Pohjoisemman Suomen asukkaana olen tietoinen siitä, että myös lestadiolaisia on työttömänä. Oliko tarkoituksesi esittää menestysteologia ?
Tunnen pari (EL) henkilöä jotka ovat silloin tällöin työttöminä. Toinen tekee rakennustöitä, toinen erilaisia satunnaisia hommia.
Lisäksi tunnen n. 100 muuta joilla on vakituinen tai lähes vakituinen työpaikka.
Veikkaan että Lestadiolaisten työttömien vähäisyys johtuu siitä että lähes kaikilla on jonkinlaisia suhteita johonkin työnantajaan joka on "meikäläisiä". Suhteilla pääsee aina parhaiten töihin, oli sitten VL, EL tai ateisti.
Laskekaapa mitä lapsilisät tekevät kuukaudessa. Enemmän saa tiliä käteen kuin jos olisi töissä eikä ole päivähoitokustannuksiakaan. Kyllä se vaimokin sillä tavalla "tienaa".
Todellista uskoa olisi se että uskonnon pakottamalla siitetyt lapset pitäisi elättää ilman yhteiskunnan tukea tai sitten uskonlahkon on elätettävä lapset koska kerran pakottaa niitä tekemään.
Kyllä lapsilisät tulevat tarpeeseen ja yhteiskunnalle halvemmaksi, että äidit hoitavat lapset kotonaan.Sillä olisihan meilläkin oikeus viedä lapset hoitoon, vaikka olemme itse kotona. Kyllä uskovaisilla on parempi työmoraali, joten ei ole niin paljon työttömiä. JA VIELÄ KERRAN:LAPSIA EI OLE PAKKO TEHDÄ JA VARSINKAAN NIITÄ EI TEHDÄ.
Amerikassa lestadiolaiset elättävät suuret perheensä itse. Tuskin kukaan kärsii siellä työttömyydestä. Itse asiassa en ole kuullut yhdestäkään amerikkalaisesta työttömästä lestadiolaisesta.
Teen pätkiksiä ja olen HYVIN tyytyväinen ! En haluaisikaan vakityötä. Pätkäjaksojen väliin jää työttömyyttä, jonka koen antoisana aikana. Kiitos Jumalalle että minulla on elämä joka sopii juuri minulle !
tätä asiaa olenkin miettinyt.Lasketaan kuinka paljon isot perheet saavat lapsilisää.Sitten ei ole kuitenkaan "vara" hankkia niitä! Ja saahan kahdestakin lapsesta lapsilisää.Ei muuta kuin kahden lapsen äitikin kotirouvaksi mässäilemään lapsilisillä
Tuo olikin hyvä, kristallinkirkas pointti!
Minulla ei ole ollut vakituista työtä viiteentoista vuoteen.
Pätkätöitä on vain ollut senverran, että on saanut olla ansiosidonnaisella päivärahalla.
Vetävän pää tulee kohta siinäkin käteen, koska enää ei löydy pätkätöitäkään.
Ikä ja huonontunut terveys rasittavat ja vaikeuttavat töihin pääsyä.
Töitä kyllä on, mutta ei itselle ja kyvyilleen sopivaa. Tavanomaisia töitä ei juuri enää varsinkaan Pohjois-Suomessa ole, vaan sellaisia olisi ainoastaan Uudellamaalla.
Tosi on, ettei lestadiolaisia ole paljoa työttöminä.
Nuoret perheet muuttaa oitis pois sinne pääkaupunkiseudulle ja muihin kasvukeskuksiin. He eivät jää norkoilemaan toimettomina hiljaisille seuduille.
Toista on vanhalla, joka ei tahdo enää jaksaa lähteä muuttamaan.
Työtön on sosiaalisesti hyvin syrjäytynyt. Niin vahvaa itsetuntoa ei ole, että voisi kehua itseään työttömyydellään.
Seurakunnassa työtön on hyvin syrjäänvetäytyvä. Hän ei ole esillä ja karttaa muiden hyvempiosaisten seuraa visusti.
Hän ei uskalla osallistua mihinkään keskusteluihin, missä hänen työttömyytensä tulisi julki.
Ainoastaan toinen työtön voi ymmärtää toista työtöntä.
Uskovaisten keskuudessa työtön on saamaton nahjus, joka elää vain muiden kustannuksella ja ei noudata raamatun kehoitusta: "Otsasi hiessä pitää sinun syömän leipäsi !"
Uskova työtön ei kuitenkaan kuluta aikaansa kaljabaareissa, vaan hän viihtyy hyvin kotiaskareissaan.
Kotona riittää kyllä puuhaa yllin kyllin, mutta silti se ei ole minkään arvoista muiden mielestä ansiotyöhön verrattuna.
Työttömyys on arka paikka ja sitä ei suvaita seurakunnassa tai katsota hyvällä.
Jumalan lasten kun kuuluu tehdä ahkerasti työtä ja sitä uskotaan siunaantuvan vaikka tyhjästä, kunhan ihminen itse vain tarpeeksi yrittää.
Koska toisella aviopuolisolla on hyvä työ, eikä mitään haluja lähteä pois kotiseudultaan vain miehen työttömyyden vuoksi,tuntuu yksin muuttaminen kauas perheestä mielettömältä.
Työttömät ovat rupusakkia ja sen takia heillä onkin huono maine. Ei-uskovaiset työttömät hakevat seuraa viinasta ja toisista renttuista, mutta eivät suinkaan kaikki.
Halvan viinan tullessa juoppous vaan lisääntyy. Jos juopot tappaiski vain itsensä, mutta kun suomen lepsuakin lepsumpien liikennerangaistusten takia juopot koheltaa myös tienpäällä tappaen syyttömiä.
Itselläni kyllä on järkevää tekemistä ja aika ei tahdo riittää kaikkiin tekemisiin.
Koti-isällä on kiirettä, kun ne samat kuviot toistuu päivästä päivään, kuten astiain pesu, pyykäys, imurointi, lumen kolaus, lasten komentaminen, työhön hoputtaminen, nukkumaan patistaminen, läksyjen teko, harrastuksiin kuljettaminen, syömään käskeminen ja syöminen, joka ei tahdo maittaa.
Kaikkea kotitöitä ei edes kerkeä tekemään päivän aikana ja eukko on pahalla päällä, kun joku homma on tekemätä. Miehet kun tekee ne kotihommat hitaammin ja perusteellisemmin kuin vaimot.
Missään äidit ja isät leirillä ei olla koskaan käyty lomamatkoista puhumattakaan.
Vaimo ei viitsi lähteä työttömän ukon kanssa minnekkään, koska se on arvovaltakysymys. Vaimo kun häpee sitä, että on naimisissa itseään paljon arvottomamman kanssa.
On aika iso ristiriita siinä ,kun vaimo on korkeasti koulutettu ja korkeassa virassa ja mies työttömänä kotona takanaan pitkä työttömyysputki ja kansakoulu pohjakouluna.
Jaa, että miksikö ei olla koulutettu itseään hienoon ammattiin. Luoja on varustanut meidät kaikki erilaisilla lahjoilla.
Toiset syntyy kehitysvammaisina, toiset on jäänyt luojalta saaliiseen niin älyllisen kuin teknillisenkin lahjakkuudenkin puolesta.
Itse olen jäänyt noista lahjakkuuksista paitsi.
Olen kuitenkin kiitollinen normaaleista älyn lahjoista ja tavallista paremmasta järjestyksen sekä pikkutarkkuuden lahjasta.
Minulla on aina kaikki tavarat hyvässä järjestyksessä autotallissa, komeroissa, autossa sekä tieysti kotona, mutta toisille se ei merkitse mitään, sottapyttyjä kun ovat.
Muita hyviä lahjoja luojalta ovat viisauden lahjat. En tupakoi, en käytä alkoholia, en kaahaa ylinopeutta teillä, enkä näinollen ole koskaan saanut ylinopeussakkoa. Elän terveellisesti ja syön terveellisesti.
En rasita itseäni millään järjestötoiminnalla, enkä siis ole koskaan ollut missään luottamustoimissa. Julkisuutta kartan, enkä ota osaa koskaan mihinkään rauhanyhdistyksen työvuoroihin.
Työelämä on kuitenkin se normaali ympäristö, jossa kaikkien pitäisi saada olla koko elämänsä, mutta näyttää pitenevän vain lommautuksen jonot ja irtisanomiset.
Tykkään yksinäisyydestä, hiljaisuudesta, luonnosta, marjastuksesta, kalastuksesta, mutta en metsästyksestä, koska minussa ei ole tappajaviettiä.
Hienoa ja upeaa autoakaan ei meillä ole. Toiset veljet rehvastelee hienoilla autoillaan ja kesämökeillään.
Siksi pitää olla erakkoluonne, kun ei ole sitä tyypillistä tapaa hakea kunniaa ja mainetta hyvästä elintasosta, autoista ja tunturimatkailusta, lasketteluharrastuksesta ja tietysti hirvenmetsästyksestä, joka pitäisi olla jokaisen menevän miehen eliittiharrastus.
Niin ja moottorikelkkailu ja luisteluhiihto. Ilman näitä harrastuksia ei miesporukassa ole mitään osaa eikä arpaa kuulua hienoon joukkoon.
Moni mies on pakkotahtisessa putkessa koittaessaan hankkia kaikki ne hyödykkeet, mitkä on muillakin ja mennä pitää jaksaa aina jokapaikkaan. Pitää luistella ja pelata lentopalloa, jalkapalloa, olla luottamustoimissa ja osallistua milloin mihinkin.
Minä en sellaista elintasokilpailua kyllä jaksais, eikä ole resurssejakaan. Hyvä kun nämä kotihommat edes sais kunnolla tehtyä.
On se siunattua, kun ei kännykkä aina soi ja saapi olla rauhassa.
Ehkäpä työtön on sittenkin onnellinen, vaikkei hän omaa jatkuvaa pyöritystä ja menoa .
Uskovaisen miehen pitää jaksaa siis hirveästi. Ehkä tämä käy terveyden ja sydämen päälle jossain vaiheessa. Iso perhe lisää vielä paineita, sillä lasten kasvatus on kovempaa touhua, kuin 40 - 50 vuotta sitten, jolloin elettiin rauhallista elämää kotipiirissä, eikä tarvinnut osallistua ja kulkea niin mahdottoman paljon, kuin nykyään kuljetaan, ollakseen eliittiporukan kunniallinen jäsen.
Kiitos avoimesta kirjoituksestasi!Työttömyys ei ole äitien keskuudessa yhtä hankala asia,kuin sinulla tuntuu olevan. On vaan jotenkin "luonnollista", että pienten lasten äiti on kotona. Lähtisin itse mielelläni välissä töihinkin, mutta kun niitä ei ole. Äitien keskuudessa kuuluu melkein sanoa, etten ole milloinkaan halunnutkaan töihin.On epänormaali, jos sanoo seuraavansa työmarkkinoita.
Olet hieno ihminen ja perheellesi paras mahdollinen isä ja vaimollesi aviomies! Tunnen erään perheen, jossa isä on myös ollut paljon kotona äidin käydessä töissä. Lapsista on kasvanut reippaita kaikkiin töihin valmiita Suomen kansalaisia. Pojatkaan eivät nyrpistele kotitöille.Samanlaisia ovat varmaan omatkin lapsesi! Toivottavasti vaimosi osaa arvostaa panostasi yhteisissä asioissa.
Juu, ja tuosta elintasosta se, että olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi. Joskus tuntuu, että on ihan kuin väärin, ettei kaikki ole uutta ja tilavaa.
Työtön isä kirjoitti:
Työtön on sosiaalisesti hyvin syrjäytynyt. Niin vahvaa itsetuntoa ei ole, että voisi kehua itseään työttömyydellään.
Seurakunnassa työtön on hyvin syrjäänvetäytyvä. Hän ei ole esillä ja karttaa muiden hyvempiosaisten seuraa visusti.
Hän ei uskalla osallistua mihinkään keskusteluihin, missä hänen työttömyytensä tulisi julki. Ainoastaan toinen työtön voi ymmärtää toista työtöntä. Uskovaisten keskuudessa työtön on saamaton nahjus, joka elää vain muiden kustannuksella ja ei noudata raamatun kehoitusta: "Otsasi hiessä pitää sinun syömän leipäsi !"
Kiitos hyvästä kirjoituksestasi. Tuo ylläoleva on kun suoraan omasta elämästäni. Itse ole korkeasti koulutettu kaveri, mutta minua on aina työ karttanut jo kesätyöpaikoista saakka.
Nyt tilanne on se et olen liian hyvin koulutettu jot pääsisin duunarin hommiin koska en työnantajien mukaan voi olla tyytyväinen ja motivoitunut työskentelemään ruohonjuuritasolla kun koulutusta on enemmän kuin monella firman pomolla. Koulutusta vastaaviin hommiin en pääse siksi et niihin vaaditaan useamman vuoden kokemus alalta.
Toisaalta talouteni on aina ollut suht ok ja sen verran olen töissä saanut viime vuosina olla et saan suurehkoa ansiosidonnaista päivärahaa. Moni pitää mua ihmeellisenä hiipparina joka elää tahallaan yhteiskunnan varoilla.
Todellakin ei paljo kiinnosta iltakylissä tms pikoissa mainostaa et tässä on tyyppi joka ei työtä elääkseen tee. Ei katosta hyvällä ei, ehkä parhaat kamut asian hyväksyy kun tietävät taustani.
Vl tytöt katsovat tosi karsaasti et mikähän luuseri toi oikein on kun ei käy töissä ei kantsi olla missään tekemisissä kun ei toi pysty perhettäkään koskaan tuol menol elättämään.
En tunne ketään muuta nuorta vl:ää joka ois työtön kaikki tuttavani saavat heti uuden työn jos entinen sattuu loppumaan ja osalla on jopa 2:si työtä.
Itse uskon et kaikki on Jumalan johdatusta niin ettei hiuskaan päästäni putoa niin ettei Taivaan Isä sitä tiedä. Hän tietää tarkoituksensa myös minun elämälleni ja minun on mahdotoin taistella tuulimyllyä vastaan.
hauskaa kuulla, että samantapaisia elämänvaiheita on muillakin ja hyvin erikoisia.
Olen aina luullut hyvin koulutetuilla työasioiden järjestyvän kuin manulle illallinen.
Mikä siis neuvoksi meidän erikoisiin elämäntilanteisiin.
Toiset kyllä antaaa potkua ja hyviä neuvoja, mutta voi se olla niinkin, ettei kertakaikkijaan mikään auta.
Olen miettinyt vuosikausia, jättäisinkö perheeni, taloni ja kotipaikkakuntani oman onnensa nojaan ja muuttaisin yksin asumaan kasvukeskukseen, jossa olisi noita tavanomaisia töitä.
Tiedän, ettei vaimo pysty huolentimaan monista talon huoltoon liittyvistä asiosta. Öljylämmitys saattaisi pysähtyä, lumet kolaamatta, autot huoltamatta, ovet lukitsematta.
Omakotitalossa on niin paljon valvottavaa ja korjaamista, ettei se naisihmisillä tahdo tapahtua.
Joku pikku vika autoon, ja vaimo ei älyä mitään.
Ei hän muistais lisätä öljyjä, eikä nesteitä, ilmanpaineita ja hyvä jos muistais lohkolöämmittimen laittaa päälle.
Ei hänellä tulis kasteltua nurmikkokaan, eikä leikattua, eikä kasvimaata muistais ruohota eikä kastella. Suoraan sanoen vaimoni ei hallitse miesten töitä juuri lainkaan, niin miten sen varaan vois yksin jättää talon asiat.
Yksi mahdollisuus olis myydä omakotitalo ja muuttaa kerrostaloon, jossa ei olis mitään huolehdittavaa.
Sitten voisin lähteä huolettomin mielin reissutöihin.
Lapsiperheille paras asumismuoto on kumminkin omakotitalo, joten pitääkö odottaa niin kauan, että lapset ovat kasvaneet isoiksi.
Sitten on ehkä jo niin vanha, ettei pääsis enää niihinkään tavanomaisiin töihin.
Vaimon palkan ja eläkkeen varaan ei voi kokonaan tuudittautua.
Ei ole mikään kumma, vaikka vaimo joskus jättäiski. Olkoon miten uskovainen toinen hyvänsä, se ei takaa sitä, että hän sen takia olisi uskollinen elämän loppuun asti.
Yleensä on kuitenkin niin, että miehet jättää vaimot, ja aniharvoin vaimot miehen.
Työttömän sosiaaliset suhteet kärsii ja koko perhe, sillä niin suurena kummajaisena isän työttömänä oloa pidetään.
Sitä taas ei pidetä minään, jos on alkoholi-ongelmainen. Työttömyyttä sen sijaan ei olla vielä hyväksytty, vaan sitä kummastellaan ja pidetään ruuvit löystyneenä tyyppinä.
Työtön, joka ei kulje jatkuvasti lähitienoon kapakassa sosiaalisia paineitaan purkamassa, vaan pysyttelee kotonaan neljän seinän sisällä, on ihmetyksen ja kummastelun aihe naapureille.
Selän takana puhutaan, että se mies on vähintäänkin outo ja vähän hullukin.