Mitä mieltä olitte YO-kirjoituksista niitä ennen, ja sen jälkeen kun pääsitte yliopistoon?
Ennen YO-kirjoituksia meille maaniteltiin niiden tärkeyttä. Paperienkin täyttöä harjoiteltiin, ja kaikki muutkin rituaalit käytiin läpi... tuntui että jotkut opettajat tosiaan valmensivat meitä vain YO-kirjoituksiin, eivät siihen, mikä hyöty aineista olisi kirjoitusten jälkeen! Näin oli etenkin kielten kohdalla.
Kaikkein turhin oli äidinkielen ainekirjoitus. Minusta koko lukion äidinkieli oli yksi pitkä kuolinisku omalle luovuudelle. "Koska YO-tutkintolautakunta haluaa että ajattelette näin..." olisi opettajamme aivan hyvin voinut sanoa. Piti kirjoittaa koulumaista miellyttävää potaskaa. Huh huh. On mennyt aikaa päästä eroon tuosta lukion äidinkielen saastuttavasta vaikutuksesta.
Ennen YO-kirjoituksia meille maaniteltiin niiden tärkeyttä. Paperienkin täyttöä harjoiteltiin, ja kaikki muutkin rituaalit käytiin läpi... tuntui että jotkut opettajat tosiaan valmensivat meitä vain YO-kirjoituksiin, eivät siihen, mikä hyöty aineista olisi kirjoitusten jälkeen! Näin oli etenkin kielten kohdalla.
Kaikkein turhin oli äidinkielen ainekirjoitus. Minusta koko lukion äidinkieli oli yksi pitkä kuolinisku omalle luovuudelle. "Koska YO-tutkintolautakunta haluaa että ajattelette näin..." olisi opettajamme aivan hyvin voinut sanoa. Piti kirjoittaa koulumaista miellyttävää potaskaa. Huh huh. On mennyt aikaa päästä eroon tuosta lukion äidinkielen saastuttavasta vaikutuksesta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tällä hetkellä yo-todistus tuntuu turhalta paperilta, koska olen jo päässyt opiskelemaan haluamaani alaa. En siis tee sillä enää mitään. Toisekseen pääsin sisään pääsykoekiintiössä, joten minulle olisi ollut käytännössä aivan sama, olisiko paperit ollut a:n vai e:n. Mutta toisaalta, en olisi ilman kyseistä paperia pystynyt edes hakemaan yliopistoon.
Vaikka en niinkään kannata ylioppilaskirjoituksia, koska se puoltaa kielellisesti ja matemaattisesti lahjakkaita ihmisiä, kannatan silti lukiota erittäin hyvänä yleissivistävänä oppilaitoksena. Yläasteen jälkeen on vielä sen verran nuori, ettei kovinkaan moni oikeasti tiedä, mitä haluaa isona tehdä. Lukion jälkeen on tulevaisuutensa suhteen jo paljon viisaampi.
"en niinkään kannata ylioppilaskirjoituksia, koska se puoltaa kielellisesti ja matemaattisesti lahjakkaita ihmisiä"
Eikö niiden tarkoituksena juuri ole mitata mm. matemaattista ja kielellistä lahjakkuutta?
Mielestäni kirjoitusten pitäisi mitata lukiossa opittua kokonaisuudessa. Ei lukio ole mikään kieli/matikkakoulu, vaan yleissivistävä oppilaitos, joka opettaa muitakin aineita kuin vain matikkaa ja kieliä. Juuri tämän kieli ja matikkapainotteisuuden takia pari vuotta sitten oli kova puhe tiedotusvälineissä, että reaalikokeita pitäisi järjestää kaksi nykyisen yhden tilalle. Toinen olisi matemaattisesti ja toinen muihin aineisiin painottunut.
Mietipä nyt hetki... Matemaattiset aineet ja kielet ovat aika pieni osa lukion kokonaisainemäärästä. Siellä on myös historiaa, biologiaa, maantiedettä, psykologiaa, uskontoa... Valitettavaa on, että yo-kirjoituksissa pystyy reaaliaineita suorittamaan ainoastaan yhdessä kokeessa, kun taas kieliä voi suorittaa ainakin neljä. Olisikin paljon oikeudenmukaisempaa, joskin työläämpää ja kalliimpaa, että jokaisen reaaliaineen pystyisi suorittamaan samalla tavalla kuin kielet, eli jokainen aine kerrallaan. Tuolloin jokaisesta aineesta olisi mahdollisuus saada oma arvosanansa. Toinen yhtä oikeudenmukainen vaihtoehto olisi, että olisi vain yksi kielikoe, joka olisi reaalia vastaava, eli kielten joukosta pitäisi valita ainoastaan yksi johon vastata. Eihän kuulosta hyvältä, mutta tilanne on juuri tämä reaaliaineiden kohdalla.
Sitten matemaattisuudesta. Tietenkin on matikka, mutta reaaliaineissa on kaksi matemaattista ainetta eli kemia ja fysiikka. Jos on matemaattisesti lahjakas, on järkevä suorittaa reaalissa juuri nämä aineet. Ja onhan ainakin fysiikassa muistaakseni vielä paljon enemmän kysymyksiäkin muihin reaaliaineisiin verrattuna! On siis mistä valita. Jos kirjoittaa pitkän matikan, on mahdollista suorittaa pitkän kielen sijaan lyhyen kielen yo-koe, jos ei ole kielellisesti taitava. On eri asia, että onko se pidemmän päälle järkevää.
Yo-kirjoituksissa siis suositaan mielestäni liikaa matemaattisia aineita sekä kieliä reaaliaineiden ja äidinkielen kustannuksella. Ei kaikista tule insinöörejä tai filologian lukioita, vaikka myönnän, että molemmat, sekä matikka että kielet, ovat tärkeitä. Nykyinen yo-koesysteemi ei yksinkertaisesti vain ole mielestäni reilu.
Ainakin itse olen yliopistossa saanut etenkin kieltenopetuksesta tavattomasti hyötyä. Kun olin jaksanut painaa ne poikkeukset ja poikkeuksen poikkeukset mieleeni, niin tenttikirjojen lukeminen ja vieraskielisten tekstien kirjoittaminen on tuntunut todella helpolta ja mukavalta. Ja yllätyksekseni havaitsin, että vaikka olin saanut sellainen perinteisen kielioppiin pohjautuvan opetuksen, niin se on antanut tavattomasti varmuutta puhua vierasta kieltä - uskaltaa puhua kun tietää osaavansa. Itsekin aikoinaan ajattelin, että meitä ei lukiossa valmenneta elämään vaan ainoastaan yo-kirjoituksiin, mutta näyttää olevan niin että ainakin tällaisessa yliopistoon liittyvässä elämässä siitä opetuksesta on ollut paljon hyötyä.
Kyllä itseäni tympi lukiossa äidinkielen opiskelu.
Yksi lukukausi tulkittii runoja ym. potaskaa.
Kirjoitin äidinkielestä b:n. Luin itseni viidessä vuodessa DI:KSI, EIKÄ HAITANNUT JOS JOKU PROFFA LAITTOI,:; OIKEAAN PAIKKAAN. TOTTAHAN ÄIDINKIELESTÄ ON HYÖTYÄ, JOS TAITAA KIRJALLISEN PUOLEN. TYÖELÄMÄSSÄ OLEN OLLUT PÄÄLLIKKÖTASOLLA 10 V JA HYVIN OLEN PÄRJÄNNYT, VAIKKA JOKU MORKKAA VIRHEITÄ KIRJOITUKSISSANI. SUULLINEN ILMAISU ON MINULLE OLLUT HELPPOA. ESIINTYMISTAITO ONKIN TODELLA TÄRKEÄÄ, KOSKA KIELIOPILLA ETTE PÖTKI PITKÄLLE MISSÄÄN KIELESSÄ. ENGLANNISTA KIRJOITIN I:N JA SAIN KOMPENSAATIOLLA ITSENI LÄPI. KYMMENEN VUODEN AIKANA ENGLANNIN OLEN OPPINUT KÄYTÄNNÖSSÄ JA TARVITSEN ENGLANTIA PÄIVITTÄIN. KIELIOPISTA EN YMMÄRRÄ JUURI YHTIKÄS MITÄÄN. KAVERIT VAAN TUUMAA: MITEN PUHUT NOIN HYVÄÄ ENGLANTIA.
Mutta tutkimuksien mukaan äidinkielen yo-kirjoitus korreloi jollain tavalla tulevaisuutta positiivisesti (en nyt muista miten), toisin kuin muut aineet. Totta on se, että kieliopilla ei elämässä pitkälle pötki vaan se esiintymistaito on tärkein. Niinhän ne sanova, että kun suomalainen menee Usaan esittämään hienoja tekniikkavempeleitään, kukaan ei osta niitä, kun suomalainen ei osaa sanoa, mitä käytännön hyötyä siitä olisi. Suomalainen vain esittelee sen, mitä se tekee ja miten se toimii. Meni kyllä nyt hieman aiheen ohi.
Minäkään en paljoa englannin kieliopista ymmärrä mutta osaan sitä silti puhua. Sama suomen kielessä, enhän minä tiedä että jos sanamuoto on illatiivissa niin mikä on seuraava sana tms. Pitää ensin nähdä tai kuulla se sana/t.
Sen verran vain pitää näin kielitieteen opiskelijana todeta, että kyllä sinä osaat suomen kieliopin aivan täydellisesti. Tiedät myös miten illatiiveja käytellään ja mitkä muodot sen kanssa sopivat yhteen. Noilla termeillä ei ole niinkään merkitystä: sillä on merkitystä, että sinun intuitiosi kertoo kuinka suomi toimii. Periaatteessa kieliopit pyrkivät vain selittämään äidinkielisen puhujan "pään sisällä" olevaa säännöstöä.
Sinänsähän meillä on loistava kieliopetus, mutta aina on parantamisen varaa. Esim. tuo puhe jää hirveän vähäiseksi. Riippuu varmaan lukiosta, mutta omassa maalaiskoulussani opettajat esim. puhuivat tunneilla suomea. Hei haloo!!
Huomasin eron vasta, kun aloin yliopistossa opiskelemaan täysin uutta kieltä, ja opettaja puhui ensimmäisestä tunnista alkaen 80 prosenttisesti espanjaa.
Toinen harmillinen seikka on se, että lukiossa ei opetettu kirjoittamaan oikeita esseitä. Tietenkin kirjoituksiin vähän prepattiin, mutta esim. viittauksista tai analyyseistä ei meillä edes puhuttu. Väittäköön joku vastaan, mutta mielestäni lukioikäiset eivät ole liian nuoria käyttämään omia aivojaan ja esittämään omia johtopäätöksiä, mutta sitä täytyy harjoitella ja kannustaa.
Nyt, kun opiskelen Britanniassa, olen huomannut miten paljon paikallinen lukio on opiskelijoita auttanut. Heillä on esseekirjoitus hallussa aivan eri tavalla. Heillä on myös suulliset kielitentit ainakin yläasteen päättökokeissa (varmaan myös lukion). Toki suullista koetta on vaikeampi arvostella objektiivisesti, mutta voisi sillekin edes vähän painoarvoa antaa.
Ehkä hyödyllisimmät kokemukset sekä lukion että kirjoitusten osalta irtosivat reaali-aineista, eritoten historiasta. Siellä opeteltiin sentään sellaista kirjoitustekniikkaa, joka kantaa vähän pidemmällekin elämässä.
Äidinkieli sen sijaan todella tappoi kaiken luovuuden ja mielikuvituksen, jota aikoinaan riitti vaikka muille ammentaa. Henk.koht en ole tästä toipunut vieläkään, saas nähdä, toivunko ikinä.
Täytyy muistaa että kyseessä aina lukijan mielipide. Oman yo-aineeni opettaja kirjaimellisesti haukkui paskaksi. Lähti heikkona C:nä tuli takaisin vahvana E:nä. Yo todistusta ei tarvi muuhun kuin sisäänpääsyyn...
tuntuu ehkä hieman typerältä, että näin niin paljon vaivaa yo-kirjoituksiin ja muutenkin luin aika hyvin monta lukion ainetta kun niillä ei enää ole niin paljon merkitystä. Näin jälkikäteen ajatellen koen kuitenkin, että se vaihe oli vain käytävä läpi. Minusta ylioppilaskirjoitukset kasvattivat enkä olisi sama ihminen enkä läheskään yhtä valmis yliopistoon ilman kirjoituksia. YO-kisat oli ikäänkuin siirtymisrituaali.