Olen aikonut rypistää vielä ja hakea lääkikseen 27 vuotiaana. Alla lähes valmis tutkinto liikunnalta. Onko muita varttuneempana uudelle alalle lähteneitä ja minkälaisia kokemuksia?
Vielä opiskelemaan?
Onneton
101730
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Aloitin lääkiksessä aikoinani 28-vuotiaana ja alla oli tuolloin jo korkeakoulututkinto. Alan vaihto on ollut parhaita ratkaisuja mitä ikinä olen tehnyt. Opiskelu lääkäriksi oli mielenkiintoista sekä haastavaa ja nyt varsinainen potilastyö on todella antoisaa ja vaihtelevaa.
Näin sen olen itsekin järkeillyt. Työtä pystyisin silti tekemään 30 vuotta, joten kuuden vuoden lisä ei ole paha rasti. Pääsenpä tekemään työtä, jota arvostan ja josta tulen nauttimaan.
Kannattaa, kannataa! Unelmista totta. Ainakin sitten kun valmistut sinulla ei tule olemaan uskottavuusongelmaa toisin kuin joskus vastavalmistuneilla nuorilla lääkäreillä... :)
nyt ihan varma? Monesti lääkisopinnoista haaveillaan ihan turhan optimistisesti. Olet kuitenkin lisäksi mahdollisia tulevia opiskelijatovereitasi rutkasti vanhempi ja omaksuttavaa asiaa on paljon, kirjallisuutta yms. Kannattaa vielä miettiä ja ehkä harkita jotain muuta alaa. Tuollaisia optimisteja hakee lääkiksiin jo ihan liikaa.
Kannattaa ehdottomasti.Tiedän muutaman vielä varttuneempana aloittanutta ja aiemmin liikunnalla opiskellutta.Opiskelu on mielekästä ja nelosen jälkeen pääsee jo lääkärin hommiin.
asianomaisella on sentään sitä elämän mukanaan tuomaan kokemusta ja realismia ja paljon enemmän järkeä päässä kuin niillä pelleillä, jotka suoraan lukiosta sinne lääkikseen hakevat. Itse ainakin arvostan huomattavasti enemmän lääkäriä, joka on minua vanhempi ja kokeneempi kuin pikkulääkäriä, jolla ei mitään elämää ennen lääketiedettä ole olllut.
Suosittelen lämpimästi hakemaan ja opiskelemaan sitä mikä itseä kiinnostaa (kirjoittajan elämänkokemuksella on varmasti jo selvempää mitä tulevaisuudelta haluaa ja mikä aidosti kiinnostaa). Menestystä pääsykokeeseen alkuperäiselle. Itsekin vaihdan alaa, tosin en lääketieteen puolelle, nyt 26-vuotiaana.
Siitä vaan hakemaan, eihän se ikää katso jos ala kiinnostaa ja kykyjä on. Mutta sen kuitenkin toteaisin, ettei kannata noin suoraviivaisesti mollata niitä lääkikseen suoraan lukiostakaan menneitä - kyllä heitä on monenlaisia ja joukossa on paljon asiallisia ja luottamusta herättäviä ihmisiä. Yksilöistähän tässä kuitenkin on kyse ja heidän yksilöllisistä ominaisuuksistaan.
Siitä vaan yrittämäään! Koskaan ei ole liian myöhäistä vaihtaa alaa. Mulla on tietenkin tässä oma lehmä ojassa; olen itse kolmekymppinen ja jo muutaman vuoden olen ajatellut lääkärin ammattia. Jatkan nykyiset opintoni loppuun ja pyrin sen jälkeen tosissani lääkikseen, motivaatiota on siis varmasti riittämiin. Olen yrittänyt järkeillä asiaa niin, että mieluummin kituuttaa ja opiskella se 6 vuotta lääkiksessä kuin tehdä sama aika duunia joka ei nappaa ollenkaan.
Mahtavaa huomata etten ole yksin tämän asian kanssa! Toivottavasti onni potkii ja kova työ palkitaan ja löydämme itsemme lääkiksen penkkejä kuluttamassa muutaman hetken päästä. Tsemppiä ja mukavaa kevättä!
Ei muuta kun galenosta käteen ja sisään siitä!
Itse aloitin 24-vuotiaana opiskeltuani sitä ennen sekä elämää yleensä että akateemista elämää. Alussa aika paljon huvitti kun kyseltiin millä sivulla se lukee tai mitä siihen tenttiin _pitää_ lukea eikä millään uskallettu _lintsata_ luennoilta. Nuo asiathan jokainen oppii kantapään kautta ja on helpompaa keskittyä olennaiseen kun tietää perusasiat jo ennestään eikä enää jaksa suhtautua jokaiseen tenttitulokseen niin kuin se olisi maailman tärkein juttu.
Sopeutuminen niiden oman elämänsä ensiaskelia ottavien joukkoon ei aluksi ollut täysin vaivatonta, mutta vuodet hiovat meistä jokaista ja kurssillamme on useampiakin myöhemmällä iällä lääkärin opinnot aloittaneita.
Suoraan lukiosta tulleistakin tulee hyviä lääkäreitä, mutta opiskelu on kyllä helpompaa kun on taustalla jo vähän muutakin elämää. Kysymykseen 17-vuotiaan näköisestä tohtorista en ota kantaa kun itseäni luullaan vielä kolmikymppisenä abiturienttityttöseksi, mutta yleisesti ottaen vanhempi lääkäri luo kyllä mielikuvan taitavammasta ammattilaisesta (mikä valitettavan usein voi kyllä olla vääräkin mielikuva :).
täältä tullaan (vaikka vähän myöhässä mutta mitäs sitte) kunhan aikataulu antaa myöten. ajatukset pyörii 24 tuntia vuorokaudessa jo tulevissa lääkisopinnoissa... ja niinkuin sanoit, elämänkokemuksella on varmaan positiivinen vaikutus lääkärin työhön. toivotaan vaan että tuleva uurastus on kaiken vaivan arvoista... onneksionneksi motivaatiota löytyy lukemiseen, jota muuten aionkin tehdä täysipäiväisesti kokonaisen vuoden ennen pääsykoetta. hulluako, en tiijä. ehkä ei sentään, on kuitenkin aloitettava aikaslailla nollatilanteesta...