MEILLÄ 3 V. POIKA, JOTA TUTKITAAN YLIVILKKAUDESTA. KOTIKUNTAMME PSYGOLOGIT JA NEUVOLAN HENKILÖKUNTA PITI AIVAN NORMAALINA 3 V. "YLIVILKKAUTTA". YKSITYISEN KAUTTA PÄÄSIMME TUTKIMUKSIIN OYKSIIN JA SAATIIN ALUKSI 40 TERAPIAKERTAA.
NEUVOLASSA SANOTTIIN, ETTÄ YLIVILKKAUS VOIDAAN TODETA VASTA 5 V. VARMASTI.
NEUROLOGIAN ERIKOISLÄÄKÄRI OLI SITÄ MIELTÄ, ETTÄ YLIVILKKAUSTUTKIMUKSET PITÄÄ ALOITTAA JO 2 V, JOS EPÄILLÄÄN.
YKSINKERTAISESTI KUNNILLA EI OLE HALUA TAI TYÖTEKIJÖILLÄ TIETOA YLIVILKKAUDESTA. RAHASTA ON KYSYMYS.
OMAN POIKAMME KOHDALLA ON VIELÄ TUTKIMUKSET MENOSSA. MENEMME VIIKOKSI SAIRAALAAN, JOLLOIN VAIKEUSASTE MÄÄRITELLÄÄN.
VOIN VAIN SANOA, ETTÄ PALJON TÖITÄ TEETTÄÄ SAADA LAPSI TUTKIMUKSIIN.
TERAPIAN MÄÄRÄRAHOJA VÄHENNETÄÄN KOKO AJAN, JONKA VUOKSI TULEVAISUUDESSA KUSTANNUKSET TULEVAT OLEMAAN SUURET. SAMOIN KOULUISSA SÄÄSTETÄÄN KOKO AJAN JA ERITYISOPETUKSEN TARVITSEVIA EI OTETA HUOMIOON. MIHIN YHTEISKUNTAMME ON MENOSSA, KUN KAIKEN PITÄÄ OLLA TEHOKASTA JA TUOTTAVAA, MUTTA IHMISTÄ EI HUOMIOIDA.
NEUVOLASSA SANOTTIIN, ETTÄ YLIVILKKAUS VOIDAAN TODETA VASTA 5 V. VARMASTI.
NEUROLOGIAN ERIKOISLÄÄKÄRI OLI SITÄ MIELTÄ, ETTÄ YLIVILKKAUSTUTKIMUKSET PITÄÄ ALOITTAA JO 2 V, JOS EPÄILLÄÄN.
YKSINKERTAISESTI KUNNILLA EI OLE HALUA TAI TYÖTEKIJÖILLÄ TIETOA YLIVILKKAUDESTA. RAHASTA ON KYSYMYS.
OMAN POIKAMME KOHDALLA ON VIELÄ TUTKIMUKSET MENOSSA. MENEMME VIIKOKSI SAIRAALAAN, JOLLOIN VAIKEUSASTE MÄÄRITELLÄÄN.
VOIN VAIN SANOA, ETTÄ PALJON TÖITÄ TEETTÄÄ SAADA LAPSI TUTKIMUKSIIN.
TERAPIAN MÄÄRÄRAHOJA VÄHENNETÄÄN KOKO AJAN, JONKA VUOKSI TULEVAISUUDESSA KUSTANNUKSET TULEVAT OLEMAAN SUURET. SAMOIN KOULUISSA SÄÄSTETÄÄN KOKO AJAN JA ERITYISOPETUKSEN TARVITSEVIA EI OTETA HUOMIOON. MIHIN YHTEISKUNTAMME ON MENOSSA, KUN KAIKEN PITÄÄ OLLA TEHOKASTA JA TUOTTAVAA, MUTTA IHMISTÄ EI HUOMIOIDA.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Takana 8 v. "tappelemista"; paperisotaa ja "kädenvääntöä" lääkärien, KELA:n virkailijoiden, terapeuttien yms. tahojen kanssa.
Kaikkein vaikeinta oli saada pojalle lääkitys, joka sitten yhdessä ryhmäterapian kanssa koitui hänen "pelastuksekseen". Näiden asioiden ja pojan hoitaminen on ollut kokopäiväistä työtä, omaishoitajan palkkaakin sain reilun vuoden (kauhen paperisodan jälkeen)- arjen pyörittäminen vei kaiken energian eikä kaupunki pystynyt tarjoamaan pojalle päivähoitopaikkaa. Pojalla myös muita sairauksia kuin neurobiologiset ADHD, Aspergerin oireyhtymä, Touretten syndrooma ja dyspraksia.
Nyt elämä jo hymyilee, mutta paljon on työtä tehty. Älkää luovuttako! Tsemppiä!
Ihanaa että joku laittaa jotain positiivistakin tänne!
Olen koulutukseltani koulunkäyntiavustaja ja työskentelen tarkkaavaisuushäiriöisten ym lasten ja nuorten kanssa ja vaikka se on raskasta se on myös valtavan palkitsevaa!
Koulutuksessani oli yhtenä tehtävänä selvittää millaisia tukia tietynlainen erityislapsi voi saada... ja se on todella rankkaa taivaltaa kelan pykäläviidakossa varsinkin kun sinulle ei tulla sieltä mitään automaattisesti tarjoamaan vaan kaikki sinun täytyy itse kaivaa selville ja itse tietää jokainen mahdollinen tuki tai pykälä joka koskee sinun perhettäsi!!
Toivotan todella jaksamista ja voimia jokaiselle joka tarpoo siellä viidakossa!
Muutenkin Tsemppiä erityislasten vanhemmille!
Muistakaa että teidät on valittu tärkeään tehtävään, vanhemmiksi erityislapselle joka tarvitsee erityistä tukea ja huolenpitoa.
Vaikka on rankkaa muistakaa että Taivaan Isä on valinnut juuri teidät koska katsoi teidän olevan PARASTA A-RYHMÄÄ ja ennenmuuta parhaat mahdolliset vanhemmat kyseiselle lapselle!!!
"Koulunkäyntiavustaja" sanoi niin kauniisti, että ollaan tähän tehtävään valittu, että oli ihan pakko kiittää. Käytös-/tarkkaavaisuushäiriöisen lapsen kanssa liikkuessa kun kuulee yleensä niin kovin erityyppisiä kommentteja... Ja mikä onkaan vielä se oma syyllisyydentunne siihen sivullisten painamaan leimaan lisättynä?
tai miten te osasitte epäillä ylivilkkautta??Meillä on 1½v poika joka on todella rakas,mutta todellakin vilkas ja menossa koko ajan.Olenkin miettinyt tätä kyseistä ylivilkkautta ja kysynyt neuvolastakin,mutta sieltä sanoivat vain,että tuon ikäisen pitääkin olla vilkas.Voi olla,mutta minäkin itse olen tavallisen virkeä ihmislapsi,mutta nyt on kyllä pojan kanssa paukut loppu jo 5 illalla.Hän menee koko ajan,ei sylissä eikä paikoillaan edes sekunttiakaan.Kylään en viitsi edes enää mennä,sillä en todellakaan pysty istumaan siellä lainkaan saati juomaan kahvia rauhassa,kun pitää koko ajan olla hakemassa pöydiltä alas tms.kivaa..
Nukahtaminenkin on vaikeaa...päiväunet ovat vain 45 min. jos hyvin käy..ja sitten jo taas mennään...ennen nukahtamista sänkyyn (ja huom! ei nuku muutakuin meidän välissä)hän huhtoo ja melttoo tyynyjen kanssa ja jalat ja kädet sätkii niin jumalattomasti,että luulis ettei nuku ikinä,mutta sit sammahtaa josain vaihees.Rakas tietty hän on,mutta aika raskastakin on...
Kauppareisutkin ovat aika villejä nykyään,kärryihin ei millään ja juosta pitäis joka käytävästä joka suuntaan,elikkä yksin en edes enää yritä ruokaostoksilla.Voi olla,että pojat ovat vain vilkkaampia..en tiedä...??