mista kummasta se johtuu, etta vaikka olen tahan ikaan (26) mennessa aika verran naisia kohdannut ovat todelliset ja voimakkaat tunteet sielunkumppanuutta myoten sattuneet aina sellaisen kohdalle, joka on jo suhteessa? Aina olen saanut myos rehelliselta tuntuvaa vastakaikua, joka on vain antanut lisapontta tunteille. Tiedan olevani nuori viela, mutta viimeisen tapauksen jalkeen, joka tassa hiljan sattui tiedan etten ole valmis mihinkaan todelliseen taas pitkaan aikaan... Paallisin puolin olen varsin positiivinen ja iloinen mutta tilanne alkaa pikkuhiljaa ahdistamaan ja tekee silloin talloin surulliseksi ja masentuneeksi. Jos jollain on rakentavia kommentteja vaikka omasta kokemuksesta, otan ne ilolla vastaan.
epatoivoisesta ihastumisesta
Ronny
82179
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
En voi lohduttaa muuten kuin sanomalla, että et ole yksin. Meikäläinen nelikybänen nainen kohtasi vähän aikaa sitten miehen, joka oli täydellinen sielunkumppani. Mutta varattu. Ja nyt tuntuu, että taas menee pitkä aika ennenkuin vastaa sielunkumppani saataa ilmaantua. Ei voi sanoa muuta kuin NYYYH!
Ei auta kuin vaan elää päivä kerrallaan eteenpäin. :)
Minulla on myöskin ollut sama ongelma. Kun löydän täydellisen sielunkumppanin jolta saan myös vastakaikua on valitettavasti ollut varattu. Itse en ole mitään parisuhteen rikkoja tyyppiä kuulun rehtiin henkilötyyppiin. Ei mitään koita kestää et ole yksin vaikka pahalta tuntuukin. Kyllähän aurinko aina joskus vielä paistaa.
Sama juttu aika monella, ainakin minulla. Haluais löytää jotain kestävää, sellasen oikean rakkauden.
Kamalaa on ihastua ihmiseen, joka ei tunne samoin. Kamalaa kun ei osaa unohtaa tätä ihastusta, kamalaa kun ei ikinä varmaan enää nähdä. Kamalaa, kun jos sattumalta nähdään, niin tämä ihastus ei varmaan edes tervehdi.
Hirveää se on, olla ihastunut sellaiseen mitä ei saa. Miks menee näin? Tunnet suurta sielujen sympatiaa ja tuntuu kuin edessäsi olisi ihminen, jonka kohtaamista olet aina odottanut.. hän on siinä, mutta sen koommin et enää näe häntä.
Millä vois unohtaa toivottoman ihastuksen ja jatkaa elämäänsä. Hyväksyä pitäis se tosiasia, että ei hän tykännyt minusta, hän ei minua kaipaa. Suoraanhan hän ei ole mitään sanonut, mutta tunne on sellainen, että eipä tykännyt kun ei puhelinnumeroakaan pyytänyt.
Mitä voi tehdä, että unohtaa? Ikinä ei unohdu hän kokonaan, muistan aina jollakin tavalla.. mutta eihän sitä jaksa haaveilla sellasesta ihmisestä, jota ei saa. Elämä on epäreilua joskus ja rakkaus on yksi monimutkaisimmista asioista.
Tilanteesi kuulostaa tutulta. Sanoit että kamalaa kun ei enää nähdä.. Minä taas voisin sanoa että kamalaa kun nähdään. Olen kärsinyt jo yli vuoden tästä tilanteesta eikä todella ole herkkua. En ole koskaan elämässäni ollut näin rakastunut (olen sentään jo yli 40v) ja työskentelen hyvin tiiviisti "mr. täydellisyyden" kanssa. Koita tässä nyt sitten "unohtaa". Olisipa edes kylmän asiallinen tyyppi, mutta kun on mitä hurmaavin ja miellyttävin käytökseltään ja kohtelee minuakin kuin "kukkaa kämmenellä", niin ole siinä nyt sitten kuvittelematta äänensävystään ym. olemattomia :-(.
Rankkaa on, ja vaikka kuinka yritän viikonlopun jälkeen ottaa "kylmänviileänasiallisen" olemuksen päälle maanantaiaamuina, niin loppuviikkoa kohden olen taas aivan lääpälläni ja hyvä etten kuolaa katsellessani täydellistä ulkonäköään ja vartaloaan. Olen todella väsynyt haaveilemaan hänestä, mutta ei voi mitään, täytyy vaan jatkaa kärsimistä.
Mulla on (ollu) sama tilanne kohta kaksi vuotta. Pahin vaihe oli ekana vuonna, mutta onneksi älysin ruveta välttelemään häneen katsomistaan. Toinen vuosi oli paljon helpompi. Nyt ei varmaan nähdä kovin monta kertaa enää. Erityisen onnellinen olen siitä, että jutulle saatiin edes jonkinlainen loppu eikä se jäänyt hampaankoloon (toivottavasti ei hänelläkään).
Sulla on aika hankala tapaus, ilmeisesti olet naimisissa koska kerran kärsit tilanteesta.(?)
Muutoinhan kannattaa ehdottomasti kertoa asiasta hänelle ja toivoa, että hän joko ottaa tilaisuudesta muorin tai sitten lopettaa kiusaamisen. Sulla on sentään semmonen tyyppi joka puhuu...
tai toisinaan se voi olla myös ruusuilla tanssimista... ja paskat. Tiedän tarkalleen mistä puhut kuomaseni. Olen jo usean vuoden ajan ihmetellyt, että miksi vain varatut naiset ihastuvat/rakastuvat minuun!?!
Pahin tilanne oli muutama kesä sitten kun frendini likkakaveri rupesi pelehtimään kanssani ja samaan aikaan hänen varattu kaverinsa menetti myös sydämensä minulle. Lopputuloksena sitten onnistuin särkemään molemmat parisuhteet, enkä ole vieläkään oikein väleissä kummankaan naisen tai heidän ex-poikaystäviensä kanssa. Kuitenkin samoissa piireissä pyöritään, joten välillä tilanteet on hyvin kiusallisia.
Harvoin kukaan sinkku tulee minulle rakkauttaan tunnustamaan, harmillinen juttu. Mutta kun nainen on varattu niin kyllä kiinnostaa, viimeisin tapahtui kuukausi sitten kun kaverini kihlattu oli vauhdikkaan illan päätteeksi valmis unohtamaan sormuksen ja tulemaan luokseni koko yöksi naimaan. Opin kuitenkin edellisistä toilailuistani sen verran, että torjuin hänet ja lähetin kotiin.
Tällä hetkellä taidan olla rakastunut korviani myöten erääseen todella viehättävään ja mukavaan naiseen, jonka tapaan pari kertaa viikossa koulun merkeissä. Yllättääkö ketään tieto siitä, että hänellä on avomies... minä ainakin osasin odottaa sitä vaikka toivoinkin toista. En tiedä mitä hän tuntee minua kohtaan, mutta saan ainakin kaunista hymyä osakseni aina kohdatessamme.
En haluaisi yrittää rikkoa heidän parisuhdettaan, mutta miten muutenkaan voin saada helmen itselleni kuin ryöstämällä. Julma ja kivikkoinen on elon tie, silti pakko vaan raahautua eteenpäin sydän riutuneena.
tuntuu että on turhaa vastata ku on itse hiukkasen nuorempi mutt aluulempa ettei siitä haittaakaan ole...sanoit että kun olet vielä niin nuori.nuori mihinkä? mitenkä on mahdollista että vain varatut naiset osuu kohdalle? tekkekö mieli testata et saako nauset varastettua muilta vai onko suhteesta kypsempi naisen mieli vain juuri sinun tyypiäsi? vai onko kyse siitä ettet ole testaillut muita? frendien tyttöystävät tulee välttämättä tutuix. ehkä olen väärässä mutta kannattaa miettiä näitä juttuja...tiedän ettei päättyneen suhteen älkeen ole helppo aloittaa uutta mutta muistathan sananlaskun: ei pidä jäädä tuleen makaamaan.
Minulla vuosia mittarissa vajaat kolmekymmentä. Kahdesti olen ihastunut ja rakastunut & elänyt parisuhteessa, kerran ihastunut ollessani varattu ja kerran ihanstunut mieheen, jolta en saanut vastakaikua. Nyt tilanne todella kinkkinen, olen ihastunut työtoveriini, varattuun mieheen. Nautin hänen seurastaan ja huomiostaan, mutta en voi millän tavalla osoittaa hänelle tunteitani. Viihdyn hänen seurassaan... Elän kuin teinityttö, ihailen häntä kaukaa... Kunpa vielä joskus osuisi kohdalleni oma, minua varten tarkoitettu prinssi...