Mitä mieltä olette seuraavista?
Valtiolta ei rahaa KELAn terapiaan, mutta samanaikaisesti rahaa laitetaan miljoonia euroja moneen muuhun. Rakennetaan esim. valtava Oopperatalo, jonka ylläpitokustannukset jo ovat huikeat. Samanaikaisesti terveyskeskukset ja sairaalat kärsivät suuresta resurssipulasta. Kuka kaipaa Oopperaa tilanteessa, jossa toisia jätetään heitteille? Kuka kaipaa moottoritietä, kun ihminen kärsii tuskissaan?
Tässä vain muutama pieni esimerkki Valtiovallan tärkeysjärjestyksestä.
Julkinen sairaanhoito ajetaan ilmeisesti aivan tarkoituksella alas. Ajetaan ihmiset yksityiselle puolelle. Palvelun saaminen julkiselta sektorilta on tehty niin vaikeaksi ja hitaaksi, että kaikki, jopa heikkotuloiset joutuvat käyttämään viimeiset rahansa yksityiseen sairaanhoitoon. Mielenterveystoimiston vastaanotolle saa jonottaa ja sittenkin voi päästä jonkun sosiaalityöntekijän pakeille ja psykiatrille vasta sitten, kun on jo masennus edennyt liian pitkälle.
Mielestäni tämä touhu on edesvastuutonta ja väitän, että pitkällä aikavälillä kansantaloudellisestikin sietämätöntä.
Päättäjien tulisi katsoa asioita hieman nenäänsä pidemmälle, mutta kun tarvii miellyttää kaikkia, niin eihän siitä asioiden hoidosta tule silloin mitään.
No, mehän ne päättäjät sinne on valittu. Mutta olkaamme seuraavissa vaaleissa tarkkana ja virheistä oppineena. Jos me itse uskomme muutokseen, niin silloin sitä voi myös odotta tulevan.
Älkää välittäkö vuodatuksestani, mutta joskus vaan ottaa päähän ja sainpahan nyt vähän purkauduttua ja mitenkä se helpottikaan.
Valtiolta ei rahaa KELAn terapiaan, mutta samanaikaisesti rahaa laitetaan miljoonia euroja moneen muuhun. Rakennetaan esim. valtava Oopperatalo, jonka ylläpitokustannukset jo ovat huikeat. Samanaikaisesti terveyskeskukset ja sairaalat kärsivät suuresta resurssipulasta. Kuka kaipaa Oopperaa tilanteessa, jossa toisia jätetään heitteille? Kuka kaipaa moottoritietä, kun ihminen kärsii tuskissaan?
Tässä vain muutama pieni esimerkki Valtiovallan tärkeysjärjestyksestä.
Julkinen sairaanhoito ajetaan ilmeisesti aivan tarkoituksella alas. Ajetaan ihmiset yksityiselle puolelle. Palvelun saaminen julkiselta sektorilta on tehty niin vaikeaksi ja hitaaksi, että kaikki, jopa heikkotuloiset joutuvat käyttämään viimeiset rahansa yksityiseen sairaanhoitoon. Mielenterveystoimiston vastaanotolle saa jonottaa ja sittenkin voi päästä jonkun sosiaalityöntekijän pakeille ja psykiatrille vasta sitten, kun on jo masennus edennyt liian pitkälle.
Mielestäni tämä touhu on edesvastuutonta ja väitän, että pitkällä aikavälillä kansantaloudellisestikin sietämätöntä.
Päättäjien tulisi katsoa asioita hieman nenäänsä pidemmälle, mutta kun tarvii miellyttää kaikkia, niin eihän siitä asioiden hoidosta tule silloin mitään.
No, mehän ne päättäjät sinne on valittu. Mutta olkaamme seuraavissa vaaleissa tarkkana ja virheistä oppineena. Jos me itse uskomme muutokseen, niin silloin sitä voi myös odotta tulevan.
Älkää välittäkö vuodatuksestani, mutta joskus vaan ottaa päähän ja sainpahan nyt vähän purkauduttua ja mitenkä se helpottikaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen täysin samaa mieltä.
Ehdotan että itsekukin ottaa yhteyttä omaan edustajaansa ja kertoo mielipiteensä. Tänä vuonna on kunnalisvaalit ja siihen liittyen voivat Kelan terapiamäärärahat yllätten nousta. Nyt niitä laskettiin 75% eli pieni lisäys voi tuntua politiikassa tosi upealta eleeltä. Esim kansanedustajan äänestyspäätökset saa esiin netistä eli ei täydy luottaa siihen mitä sieltä päästä kerrotaan. Lääkärikansanedustajatkaan eivät aina aja potilaan etua vaan myötäilevät puoleensa linjaa. Onneksi poikkeuksia löytyy.
Yritin keskustella tästä aiheesta Ilta-Sanomien keskustelussa 3-4 kk sitten, mutta se lopetettiin välittömästi kun muistutin näistä mahdollisuuksista. Sensuuriako???
Mielestäni ongelma ei ole se, että tärkeysjärjestys on väärä. Itse ajattelen että rahat jaetaan ensin kasoihin ja kasoja sitten jakaa kukin ministeriö siten, kuin parhaaksi ymmärtää. Siis siinä vaiheessa, kun rahaa jaetaan ei vielä keskustella minkään tärkeydestä, vaan kukin taho yrittää saada itselleen mahdollisimman ison kasan. Kasojen kokoon vaikuttaa tärkeyttä enemmän se, mikä puolue mitäkin kasaa vartioi. Suurinpana ongelmana pidän sitä, että kokonaisuutta ei varsinaisesti ajattele kukaan.
Tiedän erittäin hyvin, että ihan näinkään se ei mene, mutta kärjistäen sanottuna ja sivusta seuraten tällaiselta se näyttää. Tosiasia on joka tapauksessa se, että terveydenhoito saa jaossa aivan liian vähän.