Tässä on ruvennut ihmetyttämään ilmoituksia selaillessa kuinka halvalla jopa nuoria, ihan terveitä ja kilttiluontoisia lämppäreitä myydään. Alhaisin joka tuli vastaan oli 150e, mutta yleisestikin hinnat ovat roimasti tonnin alapuolelta. Mistä moinen johtuu? itselleni tuli mieleen nämä (huom ei kokemusta lämppäreistä)
* huono juoksija
* lisättynä edelliseen- ei komeaa sukutaulua
* ajanpuute
* "kiire!!" (ilmoitukset jossa varusteineen päivineen nuori hevonen 500e)
* ei käyttöä
* joku vaiva josta ei ilmoituksessa mainita, haitaksi ajossa tai ei itse haluta pitää joten siirretään eteenpäin toisten hartioille
Suomenhevonenkin ravurirotu mutta enpä näe moisia pieniä hintoja niiden kohdalla, hinnat vähintään 1000e &risat :/ Eli löytyykö joltain selityksiä tai ideoita mistä moinen johtuu lämppärien kohdalla?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Suokin ja lämppärin välillä on selkeä ero. Lämppäreitä on jalostettu jo pitkään vain ja ainoastaan ravaamaan kovaa (joitakin sukulinjoja myös peitsaamaan), sen sijaan suomenheosta on jalostettu huomattavasti monipuolisemmin ns. yleishevoseksi. Näin keskimääräinen suomenhevonen soveltuu rakenteensa ja luonteensa puolesta huomattavasti paremmin ratsuksi kuin keskimääräinen lämppäri (toki rakenteellisesti huonoimmat suokit häviää paljon parhaimmille lämppäreille). Ns luonnevikaiset tai huonolla kohtelulla pilatut eivät ole mukavia ratsuja kummastakaan rodusta, mutta suomenhevosista on selvästi enemmän perusluonteeltaan ratsuiksi sopivia. Rotuominaisuuksiensa vuoksi läheskään kaikki lämppärit eivät kykene laukkaamaan kolmitahtisesti tai kulkemaan syvässä muodossa. Suomenhevosissakin on rakenteeltaan sellaisia, joita ei kolmitahtinen laukka suju ja jotka eivät rakenten vuoksi pysty kovinkaan paljon kokoamaan itseään. Nämä seikat tekevät suomenhevosesta keskimäärin vähemmällä työllä koulutettavan ratsun. Keskimäärin suomenhevosella on myös enmmän potnttiaalia (eli se kykenee hyppäämään koulutuksen jälkeen korkeampia esteluokkia tai menemään vaativampia koululuokkia). Pienenä tekijä on myös kysynnän ja tarjonnan suhde ja suomenhevosen maine myös ratsuna. Sekä ehkä pieni kansallismielisyys, moni haluaa omistaa oman "kansallishevosen". Kokonaisuutena siis: -Parhaat lämppärit ovat huomattavasti parempia kuin keskitason suokkiratsut. -Parhaat suokit ovat pärjänneet ratsastuskilpailuissa paremmin kuin parhaat lämppärit -Mitään hevosta ei tulisi ostaa, kouluttaa tai hoitaa rotuominaisuuksien perusteella, vaan arvioida ko. hevosta yksilönä sen omien ominaisuuksien perusteella. -Vain yksittäisistä lämppäreistä saa vähällä vaivalla hyvän ylesratsun. Suurin osa vaatii pitkän koulutuksen kyetäkseen toimimaan todella hyvin (esim. olemaan opetushevosena tai kilpailemaan kansallisella tasolla). Suurimmasta osasta terveistä lämppäreistä saa koulutuksella mukavan maastokaverin ja jopa seuratason kilpailukumppanin. -kaikista suokeista ei tule koulutamallakaan osaavia, leppoisia yleishevosia.
tuossahan se vastaus tulikin!^ ^ Itse en oikein kummastakaan perusta; lämppäri on makuuni liian kaitainen ja suomenhevonen sellainen "klooho" (kuka lie tuonkin sanan joskus keksinyt). Taivun noiden vuonohevosten suuntaan, vaikka kyllähän niitä tasokkaita koulusuokkejakin löytyy =)