Kuinka pärjään yksinhuoltajana????

Yksinhuoltajana taloudellisesti ei ole välttämättä ollenkaan niin tiukkaa mitä annetaan ymmärtää. Puhutaan usein toisen tilipussin puuttumisesta. Näin se ei kuitenkaan todellisuudessa aina mene. Tiivistettynä voisi sanoa että toki yksinhuoltajana on aina taloudellisesti huonommassa asemassa kun jos olisi kohtuullisesti tai hyvin tienaava mies vieressä mutta jos taas vertaa tilanteeseen että kumppani on työtön tai pienituloinen niin yksinhuoltajana et ole välttämättä yhtään köyhempi silloin kun kumppanin kanssa. Kuitenkin varmaan myös ymmärrät sen että sinun omat tulosi ovat ratkaisevassa asemassa. Jos tienaat hyvin, pärjäät yksinhuoltajanakin taloudellisesti ihan hyvin. Jos tienaat huonosti niin kukaan ei sinua elätä tosin saat silloin mahdollisesti korvauksia tukien muodossa mutta niillä eletään melko niukasti. Kuinka niukasti sitten, se on vähän katsojasta kiinni mikä on niukkaa ja mikä ei. Pienituloinen yksinhuoltaja saa vuokra-asuntoon asumistukea ja jos olet esim. opiskelija ilman kunnon tuloja niin tuki voi olla jopa 80% vuokrasta. Sitten tietenkin tulee lapsilisä joka on yh korotuksen kanssa n. 150€ yhdestä lapsesta. Sitten saat elatusapua tai tukea vähintään n. 135€ kuussa yhdestä lapsesta. Tuo elatusapu on sellainne jonka isä kuuluu maksaa jos on tuloja. Jos ei ole tai ei jos ei suostu maksamaan niin sen saa kunnalta. Määrä määräytyy isän tulojen mukaan eli voi olla paljon enemmänkun tuo mainitsemani summa. Tuo n. 135€ on kunnan maksama minimi. Tässä esim. minun tuloistani. Ansiosidonnainen päiväraha 1000€ käteen verojen jälkeen asumistuki 350€ lapsilisät yht. 2 lasta 300€, lisäksi elatusapu kahdesta lapsesta yht. 350€. Menoina vuokra 820€ muut elämiseen menevät kulut. Muista että päivähoitomaksua ei myöskään mene tosi pienituloiselta ollenkaan tai se on hyvin pieni.

Olin 4 kk:lla raskaana kun päätin näyttää ovea lapsen isälle, joka oli patologinen velkoja pakoileva valehtelija ja nosti nyrkkiä heti kun pyysin häntä hoitamaan velkansa kuntoon. Tosin olin jo silloin työelämässä, hoitovapaalla ollessa oli tiukkaa, mutta apua sain sosiaalitoimistosta. Hoitovapaan jälkeen jäin tuotannollisista ja taloudellisista syistä työttömäksi ja se se vasta rankkaa aikaa olikin - niin henkisesti kuin fyysisestikin. Asioilla on tapana selvitä ja mikä ihaninta, minulla on oma ihana lapsukainen, jonka vuoksi jaksaa uskomattoman paljon. Ystävät ovat myös tärkeitä, ystävät joiden kanssa voida puhua kun tuntuu vaikealta. Nyt lapseni on pieni ja reipas koululainen - asumme edelleen kaksistaan ja vaikka olenkin pienituloinen, olen silti pystynyt tarjoamaan lapselleni ihan hyvät puitteet. Sitä oppii kummasti säästämään muissa turhissa asioissa. Turhia ovat minulle uudet vaatteet, meikit, kotiruoan tekeminen säästää jo huimasti rahaa. Kyllä sinä pärjäät - usko itseesi.

väkivaltaisesta miehestä viisi vuotta sitten, jäin 5:n lapsen yksinhuoltajaksi, talovelka ja talo jäi minulle. Asumistukea ei paljon saanut kun lainankoroista otetaan vain osa asumistuessa, mutta elatusmaksujen, lapsilisien ja palkan yhteissummalla tultiin toimeen, vanhimmat lapset ovat nyt jo aikuisia, asuvat edelleen kotona. Elatuksia ja muita tukia tulee siis kolmesta. Asumistuki loppui 1.5 vuotta sitten kun esikoinen alkoi saada päivärahaa. Rankkaa tämä on ollut tähänkin asti, mutta nyt ollaan tosi tiukilla kun jouduin lomautetuksi, mutta mennään päivä kerrallaan eteenpäin. Vanhin lapsi pääsi työharjoitteluun ja kesällä vakinaistetaan, pikkuisen helpottaa. Opiskelun maksut on vielä edessä neljältä lapselta, kahden ajokorttiin on rahat kerätty pikkuhiljaa, ei tämä mitään helppoa ole. En silti ole eroani päivääkään katunut. Sinkkuna olen edelleen. Ja hyvä niin.

kyllä sitä pärjää yksinhuoltajana. Elämä ei päästä silloin helpolla ja joutuu kantamaan aika paljon yksin, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Jos päätät lapsen pitää, niin luo itsellesi tukiverkko, joka auttaa sinua rahallisesti, kuuntelijan roolissa ja lastenhoidollisesti. Ja jos et sitä tukiverkkoa saa ympärillesi tarpeeksi, niin elämällä on ihmeellinen tapa saada asiat toimimaan ja sitä eräänä päivänä huomaa sen kuinka vahva itse on ja kuinka onni koostuu aivan ihmeellisistä asioista, niistä joita ei ole tiennyt olevan olemassa.

Oppihan sitä pärjäämään yksinhuoltaja, se vain että joissakin tueissa kusee pari asiaa. Itse olen 20v ja poikani on nyt 10kk vanha. Itse olen saanut sosiaalilta apua, mitä nyt joissakin asioissa ei tahdo luistaa, lapsilisässä on yh korotus. Se vain on tosi tärkeää ja oppii pärjäämään kunhan tukiverkosto lähellä, itselläni se on kaukana, joten käyn rahallista taistoa juuri nyt kun mietin sitä että menenkö töihi vai jäänkö kotihoidon tuelle, sillä kummallakaan en tulee toimeen. huomaat varmaan kantani jos luet sen "yhteiskunta haisee"