En ole varma mihin tämä olisi pitänyt kirjoittaa, mutta kirjoiin tänne, koska patologinen valehteluhan on tavallaan pakonomaista valehtelua. Anteeksi myös kirjoitus virheet ja lainaus virheet, en muista kunnolla kuinka tekstiä piti lainata. En myöskään ole lääkäri, eli jos annan virheellistä tietoa tästä sairaudesta tai joku on erimieltä, muistakaa että kerron vain omista kokemuksistani. Anteeksi myös että viesti on kamala romaani, lukee ken jaksaa... Wikipedia Loikkaa: valikkoon, hakuun Mytomania (kreik. mythos tarina mania) tai pseudologia fantastica (kreik. pseudos väärä logos puhe, tieto phantasia mielikuvitus) on sairaalloinen halu valehdella ja keksiä sepitettyjä tarinoita. Mytomaniaa sairastavia kutsutaan mytomaaneiksi ja usein myös patologisiksi valehtelijoiksi. Mytomania on osittain samankaltainen persoonallisuushäiriö kuin narsismi (ICD-10: F60.8), mitä sairastavat eivät itse tunnista sairauttaan, vaan haluavat jatkuvasti olla kaiken keskipisteenä, ja keksivät toinen toistaan paisutellumpia tarinoita saadakseen itselleen lisää huomiota. Toinen narsistinen piirre on se, ettei potilas myönnä virheitään, vaan valehtelee antaakseen itsestään kuvan "täydellisestä ihmisestä". Eräs patologisen valehtelun muoto on Münchhausen-syndrooma, jossa sairaalapotilas on tuntevinaan fyysistä kipua ja valittaa siitä saadakseen huomiota. Tunnettuja mytomaaneja ovat mm. Paroni von Münchhausen, Tanskan kuningas Fredrik VII (18481863) sekä Sir Douglas Conway of Suffolk Olen kahdeksantoistavuotias tyttö ja olen mythomaanikko. Kirjoitan tämän koska haluan kertoa toisen puolen mythomaniasta tai jotain... en tiedä. Ensinnäkin, en ole narsisti päinvastoin kärsin erittäin suuresta itseinhosta, enkä halua olla huomion keskipisteenä, jos voisin päättää erakoituisin, enkä haluaisi tavata kuin muutamaa läheisintä ystävääni ja tyttöystävääni. Valehtelen suojellakseni itseäni, en luota kehenkään siksi en kerro henkilökohtaisia asioitani, myös koska en voi sietää itseäni, en usko että kukaan muukaan voisi jos kertoisin minkälainen olen, siksi siis valehtelen. Muistan että lapsesta asti olen nähnyt muut ihmiset niin ahdistavina, että olen valehdellut heille elämästäni. Nykyään enemmänkin pelkään ja ahdistun muista ihmisistä ja huomioista, joskus pienempänä mythomania ilmeni minullakin myös huomionhakuisuutena, mutta en pidä sitä mitenkään ihmeenä .., ehkä olisi ollut ihan kiva jos olisi joskus saanut jonkinlaista huomioita. Vanhempani ovat erittäin tiukkoja ja heillä on aina hyvin suuret odotukset kaiken suhteen joka liittyy minuun, en kuitenkaan oikein ikinä ole onnistunut täyttämään näitä odotuksia ja olen suuri pettymys lapsena. En syytä vanhempiani mutta uskon että osa syynä mythomaniaani on että yritin aina miellyttää vanhempiani ja olla yhtä hyvä kuin he toivoivat, koska en ollut aloin valehdella että olin ja se taas johti siihen että aloin uskoa, että oikeasti en ole minkään arvoinen ja että olen suuripettymys ihmisenä. . Toinen narsistinen piirre on se, ettei potilas myönnä virheitään, vaan valehtelee antaakseen itsestään kuvan "täydellisestä ihmisestä". Myönnän että yritän antaa itsestäni täydellisen kuvan tai ainakin keskiverron keksimällä tarinoita ja kaunistelemalla totuutta, mutta koska en halua muiden tietävän miten huonosti minulla oikeasti menee tai ei välttämättä huonosti, mutta kuitenkin. Kerron asioita usein niin kuin toivoisin niiden olevan enkä niin kuin ne ovat. Tällä hetkellä olen itse asiassa menossa parempaan suuntaan, olen tiedostanut sairauteni ja yritän kiinnittää huomiota puheisiini ja olla valehtelematta, en kuitenkaan luultavasti tule koskaan parantumaan täysin. Ennen valehtelin melkein kaikesta, ihan turhistakin pikku jutuista, jotka olisin ihan hyvin voinut kertoakin, valehtelu oli jonkinlainen pakonomainen tapa, josta oli vaikea päästä eroon. Nykyään yritän mielummin jättää kertomatta, jos koen jonkun asian liian ahdistavaksi, kuin valehdella. Olen myös tajunnut jonkin verran että minun ei tarvitse välittää siitä mitä jotkut ihmiset ajattelevat minusta tai tuomitsevatko he minut, en koe muita ihmisiä enää ihan niin ahdistavina, vähäsen vaan . En inhoakkaan itseäni enää niin paljoa. Olen tajunnut etten ole täydellinen, mutta ettei tarvitsekkaan olla. En vieläkään pidä itsestäni ja minulla on parempia ja huonompia päiviä, mutta voisin sanoa tulevani toimeen itseni kanssa. Mythomania johtuu ainakin minun tapauksessani enimmäkseen huonosta itsetunnosta, ei siitä että olen paha ihminen joka yrittää manipuloida muita ihmisiä saadakseen aina tahtonsa läpi tai saadakseen huomioita. Toivoisin vain että ihmiset lakkaisivat tuomitsemasta mythomaanikkoja. Osa syynä valehteluun juuri on se että pelkää muiden tuomitsevan ja mythomaanikon elämä on ihan tarpeeksi vaikeaa muutenkin. Sen lisäksi että olen koko aika hyvin stressaantunut, yrittäessäni pitää kasassa kaikkia tarinoitani, olen myös itseinhoni takia erittäin masentunut ja ahdistunut ja erittäin yksin, koska taas mythomanian takia minusta on liian ahdistavaa kertoa ongelmistani tai hakea apua. Olen siis suurimman osan ajasta jo ihan tarpeeksi hukassa ja epätoivoinen, en tarvitse lisäksi vielä muiden arvostelua.
patologinen valehtelu
14
7029
Vastaukset
- vaikka itellä ei sitä olekk...
Sä pelkäät tuomituks tulemista omana itsenäs,ja siks valehtelet melkein kaikesta,jotta ihmiset ei sun puheiden perusteella inhois aitoa sua,vaan sitä ns.sairautta. Kyse on vaan itsetunnosta ja ootkin jo päässy siinä hyvin eteenpäin,ja se on kans loistavaa kun oot oivaltanut asian itse:),sä pääset siitä kokonaan eroon,mieli on muuttuva.
- kuulostaa tutulta
Heippa, hienoa että olit uskaltanut kirjoittaa asiasta tänne, kuten huomaat, ihmisiä kiinnostaa asiasi sekä minun kohdallani jopa tämän lukeminen auttaa ymmärtämään sekä helpottaa minua. Itselläni ei henk.koht ole kyseistä sairautta, mutta ex-miehelläni on. Haluisin kysyä lisää sinulta asioista, ja tunteista, koska tuntuu, että sinä osaat puhua sekä myöntää asioita. Ei ole tietenkään pakko vastata, ja tietysti muutkin sairaudesta kärsivät tai tietoiset on tervetulleita kirjoittamaan sekä kommentoimaan :) Kysyisin sinulta muutamia asioita. hmm, tämä kirjoittaminen on kyllä todella vaikeaa! mutta koitan jotenkin. Onko sinulla pakonomainen tarve kaunistella asioita, tarkoitan elätkö ns. pumpulissa (en tarkoita pahalla)? tarkoitan että jos asioita ei ole tapahtunut sinulle, niin niitä asioita ei myöskään ikinä voi tapahtua? ex-mieheni oli sellainen että aina jos jutellemimme esim kuolemasta tms, ja jos kysyin häneltä esim. " mitä tekisit jos äitisi kuolisi?" hän suoraan vaan vastasi, "ei niin tule tapahtumaan, en halua miettiä, niin ei tapahdu" eli toisaalta totuuksien kaunistelua. hän kärsii myös valehtelussa siinä määrin, että hän menee asioissa niin pitkälle, että vaikka "kiinni" olisi jo jääty, hän silti keksii lisää ja lisää, ennen kun on "todellista todistusaineistoa" hän myöntää. hän voi vaikka viikkokausia pitää valheilta yllä, ennen kuin minä sain "todistusaineistot", jolloin hänen oli pakko myöntää. valehtelut olivat isoja sekä pieniä. Jopa paidan koko oli asia mistä piti valehdella. Suuremmissa asioissa, hmm, tai suuria asioita olivat ns.pieniä, mutta hän teki niistä suuria valehtelemalla niin pitkälle. hän jopa nöyryytti minua monesta isossa porukassa, sanomalla minua valehtelijaksi, vaikka itse oli valheen takana. heti kun ihmisiä ei enään ollut, hän pyysi anteeksi. mutta kun ihmiset tulivat takaisin, sama haukkuminen jatkui.on todella raskasta elää tuollaisen ihmisen kanssa, mutta olen myös miettinyt että kuinka raskasta sillä toisella ihmisellä on. pitääkö hän "kulissia" yllä, vain sen takia, etteivät ihmiset tuntisivat oikeaa häntä? yleensä hän jätti minut sitten mielummin kotia kun otti mukaansa, koska hän pelkäsi että jää jostain valheesta kiinni,koska ei muistanut enään asioita mitä oli muille tai minulle sanonut,ja kuinka paljon asiat erosivat toisistaan (tiedän tämän sillä hän hetkellisesti aina tiedosti asian, hysteerisen itkun kanssa, mutta ei tämä tiedostaminen häntä auttanut muuttumaan). Lopulta kahdenvuoden jälkeen valehtelu kävi molemmin puolin niin raskaaksi, että päätimme lopettaa suhteen. edelleen olen hänestä huolissaan, sillä olen monesti yrittänyt häntä auttaa, mutta ei ihmistä voi auttaa, ellei hän itse sitä halua. voiko sinun mielestäsi häntä auttaa jotenkin? miten itse olet käsitellyt asiaa? toivottavasti sain jotenkin omat ajatukseni kerrottua. ja toivon vastaustasi/vastauksianne!
- päässä vikaa....
Oikeastaan mä en elä ainakaan "pumpulissa", en tiedä liittyykö sellainen sairauteen vai onko yksilö kohtaista, mutta mä elän ainakin koko aika paineen alla ja pelkään kaikkia ja kaikkea, varaudun siis aina pahimpaan ja ehdin ajatella päivittäin kymmeniä toimintasuunnitelmia, sen varalle jos jtn. kamalaa tapahtuisi. En ole varma kuinka voit auttaa ex-miestäsi, mutta mua itseäni on eniten auttanut tyttöystäväni. En selviäisi tästä mitenkään ilman häntä. Tarvitsen tunnetta, että mun ei tarvitse valehdella että musta välitetään, että kelpaan tälläisenä. Tarvitsen jonkun jolle voin puhua suoraan ihan mistä tahansa ja jonkun jonka tiedän olevan paikalla vielä silloinkin olen onnistunut sössimään koko muun elämäni, mun pitää olla varma siitä että voin luottaa ainakin johonkin täysin. Tiedän että tyttöystäni ei katoa mihinkään ja kun muut ihmiset ja maailma vituttaa ja ahdistaa se on mun puolellani ja auttaa ja ymmärtää ja tukee mua.... se on aika ihmeelistä Se auttaa mua koska mun sairaus johtuu huonosta itsetunnsta ja huonoista ihmissuhde kokemuksista, eikä oikein mikään muu auta kun niistä saatujen käsityksien muuttuminen. Oman asenteen muuttuminen on kaikista tärkein, pitää muuttaa maailman kuvaansa, pitää alkaa luottaa itseensä ja muihin ihmisiin ja tajuta että on oikeestaan ihan hyvä tyyppi, muut ihmiset voi ymmärtää ja olla tukena ja mulle se tuki on ainakin kaikista tärkeintä, ilman sitä tästä ei tulis mitään, sitten tässä ei ois ees enää mitään järkeä, jos ei olis edes ketään kenen takia yrittää. Mutta mä en tiedä mistä sun ex-miehen valehtelu johtuu, voi olla ettei sitä auta samat asiat..
- mullakin
on tämä mytomania, valehtelen jatkuvasti. Olen nuori nainen, jolla on myös heikko itsetunto, paljon ikäviä asioita tapahtunut elämässäni. Seurustelin teininä tyypin kanssa joka oli kova valehtelemaan, mahdollisesti narsisti. Hänenköhän takia minusta tuli samanlainen patologinen valehtelija. Vihaan ja häpeän itseäni, haluaisin muuttua mutta miten. Kun olen jo kertonut liikaa valheita, lopulta kaikkien valheiden paljastuttua jäisin yksin. Poikaystäväni ansaitsisi rehellisen ja kunnollisen naisen.
- kuulostaa tutulta
sanot lopussa että "Kun olen jo kertonut liikaa valheita, lopulta kaikkien valheiden paljastuttua jäisin yksin." onko valheiden takana juuri tuo syy? et uskalla olla omaitsesi, kun tunnet että jos olisit omaitsesi kukaan ei rakasta sinua ja jäisit yksin?
- apua löytyy
Pelkoihin, ahdistukseen, .. kannattaa varsinkin teidän nuorten, hakea apua. Pelkästään omassa päässä pyörittelemällä näillä ongelmilla on taipumus pahentua ja asiat voivat mennä pahasti solmuun. Alan ammatti-ihmisiä ei kannata pelätä, sillä he ovat nähneet ja kuulleet aivan kaikkea. Vaikutat muuten pikemminkin ahdistuneelta ja kovia kokeneelta kuin manipuloivalta narsistilta.
- Juha82222222
Näin juuri, hän on ahdistunut, kovia kokenut nuori ihminen joka potee huonommuuden tunnetta ja siksi saattaa valehdella joskus tai usein.
Ymmärsit asian todellisen laidan.
Hyvä sinä ja minä.
Me olemme älykkäitä.
- Mitä...
Tunnen erään ihmisen joka luultavasti on mytomaanikko. Mutta mitä mytomaanikolle tapahtuu jos hän jää kiinni valheistaan?
- Psykiatri Rinnikainen
Kaikki valehtelevat, ainakin joskus. Tärkeää on se, että itse tietää mikä on totuus. Jos valehtelu olisi rikos, olisimme lähes kaikki suomalaiset olleet vankilassa. Knoppitietona voin vielä sanoa, että naiset valehtelevat miehiä useammin ja huonommin. Kun sanon "huononmin" kannattaa se ottaa kohteliaisuutena.
- werffdd
Patologinen valehtelija kun kertoo omasta näkökulmastaan jotain on hyvin vaikea ottaa juttua todesta. Siis jos on patologinen valehtelija niin tämä juttuhan on todennäköisesti valetta..
- Juha822222222
Tuo valehtelu ei kuulu ainakaan mun elämään.
Valkoinen valhe on ok mut muut suuremmat valheet EI.
Patologinen valehtelija, tää tyttö vaikuttaa hyvältä itseasiassa.
Hän haluaa valehdella siksi koska selitti asian josta toinen keksustelija teki johtoppäätöksen, tavallaan ymmärrän hyvin häntä.
Hän on vaikeuksissa, mutta hän ei itseasiassa ole edes valehtelija jos tarkemmin miettii asiaa vaan hän valehtelee KOSKA SIIHEN ON SYY.
Enhän minäkään kerro rehellistä mielipidettä itsestäni jollekin tuntemalle ihmisille koska en halua joutua leimatuksi sairauteni vuoksi.
En ole työelämässä mukana enkä halua että koko kaupunkin tietää sen asian ja siksi voin sanoa jollekin että teen töitä.
Joskus ihminen nimenomaan heikkouttaan, alemmuudentunnettaan saattaa valehdella, niin tein minäkin kun urheilin urani alussa kun tein huonoja tuloksia niin valehtelin ne paremmaksi mutta myöhemmin ei tarvinut valehdella koska tein jo hyviä tuloksia enkä potenut huonommuuden tunnetta.
Ehkä ihmisten olisi parempi miettiä TARKEMMIN näitä asioita, ei ne ole niin helppoja ja yksiselitteisiä. - JK
N INKÖ
- jk
Hei
diagnoosina aikasemmin vaikea-asteinen pakko-oireinen hairio ja vaikea masennus johonka liittyy psykoottistasoista hajannaista ajattelu-prosessia.
Paras apu:
kirjailija,mestari
echart tolle
lasnaolon voima - N24-
Hyvä että joku tuo toisenlaista näkökulmaa esiin. Luulisin että aloittajan kuvaama ”patologinen valehtelu” jonka taustalla huono itsetunto on aika yleistä. Varmaan etenkin nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa. Olin itse myös tuollainen 22v asti kunnes pääsin siitä eroon. Itsetunnon paranemisen myötä valehtelu korjaantui itsestään. Eli siitä on todellakin mahdollista päästä eroon jos syy on huonossa itsetunnossa! :) olisi hyvä jos tämä näkökanta otettaisiin huomioon koska tuollainen valehtelu ei ole pahantahtoista. Narsistiset valehtelijat ovat asia erikseen.
Minä häpesin itseäni nuorena kovasti, ajattelin etten omana itsenäni saa kavereita tai parisuhdetta. Valehtelin aina nimenomaan antaakseni itsestäni paremman kuvan. Valehtelin esim. että minulla oli takana parisuhde koska häpesin sitä ettei minulla ollut koskaan mitään juttua poikien kanssa, ja että perheeni on keskituloinen koska häpesin köyhyyttämme. En koskaan valehdellut hyötyäkseni siitä. Vihasin itseäni todella paljon. Olin myös aina sellainen että halusin olla täydellinen, enkä hyväksynyt virheitäni. Vanhemmiten hyväksyin sen ettei tarvitse olla täydellinen, ja tajusin että muutkaan ihmiset eivät ole täydellisiä ja silti heillä on parisuhde ja ystäviä, ja heistä välitetään. Ja että minäkin voin kelvata omana puutteellisena itsenäni.
Tunnen yhden henkilön lisäkseni joilla on ollut samanlaista valehtelua, myös huonosta itsetunnosta johtuvaa. Olemme hyviä ystäviä. Keskustelu hänen kanssaan tästä valehteluasiasta auttoi myös pääsemään eroon siitä. Suosittelen siis vertaistukea, vaikka netissä jos ei löydy muualta. :)
Tsemppiä niille joilla tätä ongelmaa on. Teillä on mahdollisuus päästä siitä eroon!! :)
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
eerikäinen novassa sanoi ei kukaan enää aja manuaalivaihteilla
meillä on 3 autoa talissa ja kaikissa manuaalilaatikot, on meillä vielä tämmöiset vaikka toisin puhutaan.2382471Ilo, joka nousee silmiisi saakka
kun katseemme kohtaavat. Olet energinen, aito, ihana. Välillä tuijotat suoraan silmiini - enkä hämmenny, katson takaisin691786Jokaisella on omat syntinsä
Minä olisin niin mielelläni sinun. Ehkä joskus viittasitkin siihen. Olet nainen ajatuksissani jatkuvasti ja taidat tietä881620- 561569
En oikeasti
Tiennyt että sinulla on ollut vaikeuksia ja huonoja aikoja. Olen oikeasti pahoillani, ja olisin myös toiminut eritavoin147146790-luvulla maa syöksyi lamaan, ja silloinkin oli syypäinä samat tahot kuin nyt
Laman aiheuttajat olivat demarivetoinen virheellinen finanssipolitiikka, sekä ay-liikkeen taipumattomuus tilanteessa mik1441262Vakava varoitus perussuomalaisista!
Keskustan Annika Saarikolta veret seisauttavaa tekstiä, lukekaa uutinen kokonaisuudessaan, tässä siitä maistiainen: ”Ke2481187- 1731007
Olisitko ihminen minulle. Ihan ihminen vain.
Tiedätkö, että saan kyyneleet silmiini, niin syvästi sinua kaipaan. Meidän välillä on jotain todella syvää, kaunista ja56939Mä olisin niin iloinen
Jos vielä joskus nähtäis.. Ollaanko tulkittu mies toisiamme väärin?. Kumpikin luuli ettei toinen tykkää, vaikka molemmat62847