käsinruokittu vs.

paljon tietoa sisältävästä viestistä. Täällä juuri tällä hetkellä mietitään neitokakadun ottamista ja sen vuoksi kysyin, kun olisi mahdollisuus saada käsinruokittu tai emojen kasvattama.

Käsinruokittua mietin siksi, että perheessä on alakouluikäisiä lapsia, joita on mahdoton pitää "irti" uudesta linnusta, joten niitä kesytystakapakkeja olisi odotettavissa hyvin paljon.
Elikkä ajattelin, että jos lintu on jo valmiiksi ihmiseen täysin tottunut, se omissa oloissaan ja paikkaan totuttautuminen, ehkä kestäisi vähän vähemmin aikaa, eikä lasten lintuun tutustuminen ja ympärillä pyöriminen olisi niin stressaavaa linnulle.

Paljon asiasta netissäkin keskustellaan, mutta lähes aina ollaan vaan käsinruokittua lintua vastaan. Sinun tekstissä olit käsittellyt asiaa hyvin neutraalisti. Ymmärrän kyllä, että saattaa tulla vastaan vaikeuksia, mutta ehkä niistä päästään yli ja vaikeuksia voi tulla myös emon kasvattaman kanssa, jos tässä kotikasvatuksessa ei pystytä edistymään linnun vaatimalla hitaudella.

Mietin tuota linnun sitoutumista yhteen ihmiseen. Jos lintu on yhteinen ja kaikki hoitavat ja leikkivät sen kanssa, niin voiko tämä "yhteen ihmiseen pariutuminen" tai sen pelko vähentyä? Meillä on myös muita puolivillejä pikkulintuja, joiden uskon myös opettavan uudelle linnulle lintujen käyttäytymistä. Ennemmin olen huolissani siitä, että saammeko neitokakadun pysymään kesynä, vai opettaako tuo toinen parvi sen villiksi.

Kovasti edelleen yritän etsiä tietoja asiasta, mutta tällä hetkellä olen kiinnostunut enemmin siitä käsinruokitusta yksilöstä kuin emojen kasvatista.

sinulle... kirjoitti:

paljon tietoa sisältävästä viestistä. Täällä juuri tällä hetkellä mietitään neitokakadun ottamista ja sen vuoksi kysyin, kun olisi mahdollisuus saada käsinruokittu tai emojen kasvattama.

Käsinruokittua mietin siksi, että perheessä on alakouluikäisiä lapsia, joita on mahdoton pitää "irti" uudesta linnusta, joten niitä kesytystakapakkeja olisi odotettavissa hyvin paljon.
Elikkä ajattelin, että jos lintu on jo valmiiksi ihmiseen täysin tottunut, se omissa oloissaan ja paikkaan totuttautuminen, ehkä kestäisi vähän vähemmin aikaa, eikä lasten lintuun tutustuminen ja ympärillä pyöriminen olisi niin stressaavaa linnulle.

Paljon asiasta netissäkin keskustellaan, mutta lähes aina ollaan vaan käsinruokittua lintua vastaan. Sinun tekstissä olit käsittellyt asiaa hyvin neutraalisti. Ymmärrän kyllä, että saattaa tulla vastaan vaikeuksia, mutta ehkä niistä päästään yli ja vaikeuksia voi tulla myös emon kasvattaman kanssa, jos tässä kotikasvatuksessa ei pystytä edistymään linnun vaatimalla hitaudella.

Mietin tuota linnun sitoutumista yhteen ihmiseen. Jos lintu on yhteinen ja kaikki hoitavat ja leikkivät sen kanssa, niin voiko tämä "yhteen ihmiseen pariutuminen" tai sen pelko vähentyä? Meillä on myös muita puolivillejä pikkulintuja, joiden uskon myös opettavan uudelle linnulle lintujen käyttäytymistä. Ennemmin olen huolissani siitä, että saammeko neitokakadun pysymään kesynä, vai opettaako tuo toinen parvi sen villiksi.

Kovasti edelleen yritän etsiä tietoja asiasta, mutta tällä hetkellä olen kiinnostunut enemmin siitä käsinruokitusta yksilöstä kuin emojen kasvatista.

Lue lisää

Viesti on jo vanhentunut aika lailla pari kuukautta, mutta vastaan silti koska pari kuukautta sen tirpan odotteluun menee.

Ajattelet asiaa aivan oikealta kantilta, käytännöllisesti ja harkiten. Mitä linnun elämä sinun taloudessasi on, jossa lapsia pyörii ympärillä ja lasten luonne ottaen huomioon, he eivät luonnolisestikaan pysyisi poissa uudesta tulokkaasta joka villinä olisi tietysti kauhuissaan. Mielestäni käsinruokittu ei yhtään olisi huono vaihtoehto juuri teille, jossa tilanne ja elämä on sellainen kuin se on.

Ja syy miksi lintuyhteisöissä ollaan käsinruokintaa vastaan ei suinkaan, varsinkaan neitokakadujen kohdalla, ole siitä johtuvan käyttäytymisen vuoksi - vaikka suurempien lajien kohdalla se onkin suurin ongelma, kysymys on eettisyydestä. Mutta se konkretisoidaan niin, että siitä tulee ylitsepääsemätön tabu ja vaikka suurin osa noista ihmisistä onkin vielä käsinruokittujen puolella niiden aivan valloittavien luonteiden vuoksi, sitä kritisoidaan niin että kaikkien täytyy olla sitä vastaan tai muuten näissä pienissä piireissä voi hyvinkin maineelle käydä huonosti. Eli älä suinkaan ota näitä asioita niin todesta, kyse ei ole niin vakavasta asiasta kuin mitä annetaan ymmärtää. Käytännöllisesti katsoen käsinruokitut neitsikat ovat kertakaikkiaan rakastettavia, ihania kavereita, ja ne näyttävät rakkautensa omistajaa / omistajia kohtaan niin, ettei niitä voi olla rakastamatta täydestä sydämestä!

Mutta kuten toivoit, vähän erityisesti käsinrukituista neitokakaduista;

Eli sain tässä -en niin kauaa sitten- vielä yhden käsinruokitun neitokakadun nykyisten lisäksi. Kaikki käsinruokitut neitsikkani ovat kesyjä, ja ne tulevat hyvin toimeen myös muiden lintujen kanssa. Kauluskaija tosin tunnetusti kuuluu näihin "suurempiin lintuihin" jotka ovat yhden ihmisen lintuja, ja joilla ongelmia ilmenee käsinruokinnasta johtuen. Muut eivät saa rapsuttaa, eikä kaulurini osaa olla yksin yhtään, toisin kuin neitsikkani. Kuten olen aikaisemminkin jo sanonut, neitsikoiden kohdalla tällaisia ongelmia ei useinkaan ole. Ne osaavat olla niin toisten lintujen, kuin ihmistenkin kanssa samalla tavalla.

Neitsikkani leikkivät ja lauleskelevat keskenään, tulevat erinomaisesti toimeen muiden lintujen kanssa, mutta rakastavat kaikki minua ehdoitta. Myös muut perheenjäsenet saavat rapsuttaa, sekä tuntemattomatkin parin minuutin ihmettelyn jälkeen, eli yhden ihmisen lintuja ei nämä käsinruokitut neitsikat ole ollenkaan. Ne saattavat kyllä suosia jotain ihmistä, tulla hänen luokseen jos sattuu olemaan huoneessa tai mieluiten roikkua hänessä kiinni enemmän, mutta ei aina. Minun neitsikoistani vain tämä uusin tulokas suosii minua, mutta tosissaan kaikkien kädelle tulee, kaikkien rapsutukset kelpaavat, ja kaikkia pidetään lajikumppaneina.

"Meillä on myös muita puolivillejä pikkulintuja, joiden uskon myös opettavan uudelle linnulle lintujen käyttäytymistä. Ennemmin olen huolissani siitä, että saammeko neitokakadun pysymään kesynä, vai opettaako tuo toinen parvi sen villiksi."

- Neitsikka todennäköisesti ei tule edes oleskelemaan niin paljon näiden pikkulintujen kanssa, koska pikkutirpat saattavat hyvinkin hyökkäillä päälle ja olla muutenkin hyvin agressiivisia isoa lintua kohtaan sen tullessa lähelle. Luonnossa suuremmat linnut syövät pienempiä, ja nämä pikkuiset kyllä ymmärtävät sen. Neitsikkakin näkee todennäköisesti eron niin selkeästi, ettei pienet edes kiinnosta.
Toinen juttu mikä vaikuttaa on tirpan käsinruokinta, joka tekee siitä halukkaamman oleskelemaan ihmisten kanssa - aina se on mieluiten ihmisen kuin lintujen kanssa, vaikka toimeen tuleekin. Omat tirpat ovat toisessa huoneessa keskenään, eivätkä ne pääse roikkumaan minussa 24/7. Mutta huoneessa olen silti usein parista tunnista muutamaan, ja kesynä ovat pysyneet. Tosin teille jos tulee yksi (tai kehotan hankkimaan kaksi), ne kannattaa pitää ihan (vapaina) ihmisten huoneissa. Tosin tuskin häkkilintuina pystytkään pitämään, sillä käsinruokituissa neitsikoissa on se että ne eivät juurikaan häkistä tykkää. Itse pistän kyllä yöksi ja ne rauhoittuvat, mutta herätessään n. 12 tuntia myöhemmin, ne vaativat ulospääsyä. Ne eivät pidä häkkiään turvapaikkana vaan ihmistä, ja häkki on useinkin epämiellyttävä. Ruoat ja lelut kannattaa pitää häkissä jotta tirpat näkevät sen kivana paikkana mennä, mutta muuten vapainahan käsinruokittuja lintuja siis pidetään.

Pelkosi villiintymisestä ja yhden ihmisen linnuksi tulemisesta on aiheellinen, ne voivat tapahtua, mutta se vaatii aika paljon ennen sitä. Pelkkä lintuseura ei tee käsinruokitusta ja ihmiseen leimautuneesta linnusta villiä, kunhan sillä on ihmisseuraa joka päivä AINAKIN pari tuntia (toivottavasti paljon enemmän), tai se voi elää lähellä ihmistä koko päivän. Ja yhden ihmisen lintuja neitsikat harvemmin ovat vaikka voivatkin valita sen "parittelukumppanin" yhdestä ihmisestä, mutta varmasti kaikki saavat rapsutella, vieraista lähtien.

Toivottavasti tämä ehti, ja kysele ihmeessä jos vielä kysymyksiä on.

-----Mkrp- kirjoitti:

Viesti on jo vanhentunut aika lailla pari kuukautta, mutta vastaan silti koska pari kuukautta sen tirpan odotteluun menee.

Ajattelet asiaa aivan oikealta kantilta, käytännöllisesti ja harkiten. Mitä linnun elämä sinun taloudessasi on, jossa lapsia pyörii ympärillä ja lasten luonne ottaen huomioon, he eivät luonnolisestikaan pysyisi poissa uudesta tulokkaasta joka villinä olisi tietysti kauhuissaan. Mielestäni käsinruokittu ei yhtään olisi huono vaihtoehto juuri teille, jossa tilanne ja elämä on sellainen kuin se on.

Ja syy miksi lintuyhteisöissä ollaan käsinruokintaa vastaan ei suinkaan, varsinkaan neitokakadujen kohdalla, ole siitä johtuvan käyttäytymisen vuoksi - vaikka suurempien lajien kohdalla se onkin suurin ongelma, kysymys on eettisyydestä. Mutta se konkretisoidaan niin, että siitä tulee ylitsepääsemätön tabu ja vaikka suurin osa noista ihmisistä onkin vielä käsinruokittujen puolella niiden aivan valloittavien luonteiden vuoksi, sitä kritisoidaan niin että kaikkien täytyy olla sitä vastaan tai muuten näissä pienissä piireissä voi hyvinkin maineelle käydä huonosti. Eli älä suinkaan ota näitä asioita niin todesta, kyse ei ole niin vakavasta asiasta kuin mitä annetaan ymmärtää. Käytännöllisesti katsoen käsinruokitut neitsikat ovat kertakaikkiaan rakastettavia, ihania kavereita, ja ne näyttävät rakkautensa omistajaa / omistajia kohtaan niin, ettei niitä voi olla rakastamatta täydestä sydämestä!

Mutta kuten toivoit, vähän erityisesti käsinrukituista neitokakaduista;

Eli sain tässä -en niin kauaa sitten- vielä yhden käsinruokitun neitokakadun nykyisten lisäksi. Kaikki käsinruokitut neitsikkani ovat kesyjä, ja ne tulevat hyvin toimeen myös muiden lintujen kanssa. Kauluskaija tosin tunnetusti kuuluu näihin "suurempiin lintuihin" jotka ovat yhden ihmisen lintuja, ja joilla ongelmia ilmenee käsinruokinnasta johtuen. Muut eivät saa rapsuttaa, eikä kaulurini osaa olla yksin yhtään, toisin kuin neitsikkani. Kuten olen aikaisemminkin jo sanonut, neitsikoiden kohdalla tällaisia ongelmia ei useinkaan ole. Ne osaavat olla niin toisten lintujen, kuin ihmistenkin kanssa samalla tavalla.

Neitsikkani leikkivät ja lauleskelevat keskenään, tulevat erinomaisesti toimeen muiden lintujen kanssa, mutta rakastavat kaikki minua ehdoitta. Myös muut perheenjäsenet saavat rapsuttaa, sekä tuntemattomatkin parin minuutin ihmettelyn jälkeen, eli yhden ihmisen lintuja ei nämä käsinruokitut neitsikat ole ollenkaan. Ne saattavat kyllä suosia jotain ihmistä, tulla hänen luokseen jos sattuu olemaan huoneessa tai mieluiten roikkua hänessä kiinni enemmän, mutta ei aina. Minun neitsikoistani vain tämä uusin tulokas suosii minua, mutta tosissaan kaikkien kädelle tulee, kaikkien rapsutukset kelpaavat, ja kaikkia pidetään lajikumppaneina.

"Meillä on myös muita puolivillejä pikkulintuja, joiden uskon myös opettavan uudelle linnulle lintujen käyttäytymistä. Ennemmin olen huolissani siitä, että saammeko neitokakadun pysymään kesynä, vai opettaako tuo toinen parvi sen villiksi."

- Neitsikka todennäköisesti ei tule edes oleskelemaan niin paljon näiden pikkulintujen kanssa, koska pikkutirpat saattavat hyvinkin hyökkäillä päälle ja olla muutenkin hyvin agressiivisia isoa lintua kohtaan sen tullessa lähelle. Luonnossa suuremmat linnut syövät pienempiä, ja nämä pikkuiset kyllä ymmärtävät sen. Neitsikkakin näkee todennäköisesti eron niin selkeästi, ettei pienet edes kiinnosta.
Toinen juttu mikä vaikuttaa on tirpan käsinruokinta, joka tekee siitä halukkaamman oleskelemaan ihmisten kanssa - aina se on mieluiten ihmisen kuin lintujen kanssa, vaikka toimeen tuleekin. Omat tirpat ovat toisessa huoneessa keskenään, eivätkä ne pääse roikkumaan minussa 24/7. Mutta huoneessa olen silti usein parista tunnista muutamaan, ja kesynä ovat pysyneet. Tosin teille jos tulee yksi (tai kehotan hankkimaan kaksi), ne kannattaa pitää ihan (vapaina) ihmisten huoneissa. Tosin tuskin häkkilintuina pystytkään pitämään, sillä käsinruokituissa neitsikoissa on se että ne eivät juurikaan häkistä tykkää. Itse pistän kyllä yöksi ja ne rauhoittuvat, mutta herätessään n. 12 tuntia myöhemmin, ne vaativat ulospääsyä. Ne eivät pidä häkkiään turvapaikkana vaan ihmistä, ja häkki on useinkin epämiellyttävä. Ruoat ja lelut kannattaa pitää häkissä jotta tirpat näkevät sen kivana paikkana mennä, mutta muuten vapainahan käsinruokittuja lintuja siis pidetään.

Pelkosi villiintymisestä ja yhden ihmisen linnuksi tulemisesta on aiheellinen, ne voivat tapahtua, mutta se vaatii aika paljon ennen sitä. Pelkkä lintuseura ei tee käsinruokitusta ja ihmiseen leimautuneesta linnusta villiä, kunhan sillä on ihmisseuraa joka päivä AINAKIN pari tuntia (toivottavasti paljon enemmän), tai se voi elää lähellä ihmistä koko päivän. Ja yhden ihmisen lintuja neitsikat harvemmin ovat vaikka voivatkin valita sen "parittelukumppanin" yhdestä ihmisestä, mutta varmasti kaikki saavat rapsutella, vieraista lähtien.

Toivottavasti tämä ehti, ja kysele ihmeessä jos vielä kysymyksiä on.

Lue lisää

sinulle.

Tuon käsinruokintaan kohdistuvan keskustelun olen huomannut käyvän eettisellä tasolla ja mielet monella muuttuneet vuosien varrella, koska monella asiaan kantaa ottavilla henkilöillä kuitenkin kotona on käsinruokittuja lintuja. Aika nopeasti tulee mieleen, ettei muilla kuin heillä, olisi enää oikeutta hankkia käsinruokittua lintua.
Itse yritän kovettaa mieleni ja muistaa, että minulla on ainakin omasta mielestäni oikeus ottaa käsinruokkittu, jos siihen tulokseen päädyn. Tuntuu vain pahalta, kun "kokeneiden" lintuharrastajien mielestä syyllistyn todella suureen vääryyteen lintua kohtaan.

Ensin meille tulee vain se yksi neitonen, mutta ei tarkoita, etteikö jonkin ajan kuluttua voisi tulla myös sille oman lajin kaveri. Niin tuleva, kuin olevat linnut saavat olla meillä vapaina ja ihmisten seurassa niin paljon kuin haluavat. Yöt vietetään häkissä.
Linnut ovat ilman ihmisseuraa 3-4h/vrk. Elikkä oman mietinnän ja sinun kirjoituksesi perusteella ei "villiintymisestä" olisi vaaraa.

Tuosta yhteen ihmiseen leimaantumisesta vielä, oletko tehnyt asian eteen jotain? Eli oletko jollain tavoin "vieroittanut" itsestäsi tai antanut hoitovastuuta muille perheenjäsenille? Meillä kyllä menee tarvittaessa myös roikkuja-lintu, kunhan kaikki saavat joskus olkapäänsä vapaaksi linnusta.

Mitä osaisit kertoa käsinruokitusta neidosta, joka olisi jo hiukan vanhempi? Ajattelin, jos vaikka sijoitettaisiin lintu, josta omistaja joutuu luopumaan. Miten sellainen mielestäsi kotiutuu? Eroaako jotenkin "vauvasta" joka tulee ensimmäiseen kotiinsa?
Uskoisin, että jotain eroa aikuisella ja poikasella kuitenkin on. Onhan aikuinen jo omalla tavallaan kiertolainen, olisihan kuoriutumiskodin jälkeen meillä jo kolmas koti.
Edellesessä kodissa opitut touhut ja toimet, eivät meillä enää olisikaan samalaisia. Kosketukset ja käsittely tuntuisi erilaiselta. Aiemmassa kodissa mahdollisiin "nokkaisuihin" olisi totuttu ja mahdollisesti reagoitu eri tavoin kuin mitä meillä tehtäisiin. Totta kai meillä edettäisiin linnun tahtiin, mutta kummalle se olisi hankalampaa meille vai neidolle? Ja miten lintu reagoisi asioihin, joita edellisessä kodissa on sallittu ja meillä ei. Vanhasta pois-oppiminen kun meille ihmisille ainakin on niin äärimmäisen vaikeaa.

kerran... kirjoitti:

sinulle.

Tuon käsinruokintaan kohdistuvan keskustelun olen huomannut käyvän eettisellä tasolla ja mielet monella muuttuneet vuosien varrella, koska monella asiaan kantaa ottavilla henkilöillä kuitenkin kotona on käsinruokittuja lintuja. Aika nopeasti tulee mieleen, ettei muilla kuin heillä, olisi enää oikeutta hankkia käsinruokittua lintua.
Itse yritän kovettaa mieleni ja muistaa, että minulla on ainakin omasta mielestäni oikeus ottaa käsinruokkittu, jos siihen tulokseen päädyn. Tuntuu vain pahalta, kun "kokeneiden" lintuharrastajien mielestä syyllistyn todella suureen vääryyteen lintua kohtaan.

Ensin meille tulee vain se yksi neitonen, mutta ei tarkoita, etteikö jonkin ajan kuluttua voisi tulla myös sille oman lajin kaveri. Niin tuleva, kuin olevat linnut saavat olla meillä vapaina ja ihmisten seurassa niin paljon kuin haluavat. Yöt vietetään häkissä.
Linnut ovat ilman ihmisseuraa 3-4h/vrk. Elikkä oman mietinnän ja sinun kirjoituksesi perusteella ei "villiintymisestä" olisi vaaraa.

Tuosta yhteen ihmiseen leimaantumisesta vielä, oletko tehnyt asian eteen jotain? Eli oletko jollain tavoin "vieroittanut" itsestäsi tai antanut hoitovastuuta muille perheenjäsenille? Meillä kyllä menee tarvittaessa myös roikkuja-lintu, kunhan kaikki saavat joskus olkapäänsä vapaaksi linnusta.

Mitä osaisit kertoa käsinruokitusta neidosta, joka olisi jo hiukan vanhempi? Ajattelin, jos vaikka sijoitettaisiin lintu, josta omistaja joutuu luopumaan. Miten sellainen mielestäsi kotiutuu? Eroaako jotenkin "vauvasta" joka tulee ensimmäiseen kotiinsa?
Uskoisin, että jotain eroa aikuisella ja poikasella kuitenkin on. Onhan aikuinen jo omalla tavallaan kiertolainen, olisihan kuoriutumiskodin jälkeen meillä jo kolmas koti.
Edellesessä kodissa opitut touhut ja toimet, eivät meillä enää olisikaan samalaisia. Kosketukset ja käsittely tuntuisi erilaiselta. Aiemmassa kodissa mahdollisiin "nokkaisuihin" olisi totuttu ja mahdollisesti reagoitu eri tavoin kuin mitä meillä tehtäisiin. Totta kai meillä edettäisiin linnun tahtiin, mutta kummalle se olisi hankalampaa meille vai neidolle? Ja miten lintu reagoisi asioihin, joita edellisessä kodissa on sallittu ja meillä ei. Vanhasta pois-oppiminen kun meille ihmisille ainakin on niin äärimmäisen vaikeaa.

Lue lisää

"Itse yritän kovettaa mieleni ja muistaa, että minulla on ainakin omasta mielestäni oikeus ottaa käsinruokkittu, jos siihen tulokseen päädyn. Tuntuu vain pahalta, kun "kokeneiden" lintuharrastajien mielestä syyllistyn todella suureen vääryyteen lintua kohtaan."
- Todellakin kannattaa kovettaa mielesi näihin lintuharrastajien teksteihin, ja sitähän he yrittävätkin; saada KAIKKI olemaan sitä mieltä ettei käsinruokittua lintua nimenomaan SAA hankkia. Mutta siinä on periaatteessa oikea ajatus, sillä monella voi päätyä sormi suuhun kun se ihana amatsoni muuttuukin rapsuteltavasta pikku vauvasta hyökkäileväksi, ja hyvin agressiiviseksi elukaksi, joka todellisella tappajameiningillä hyökkii päälle, ja joka ei päästä metriä lähemmäs. Täytyy muistaa myös, että kaikilla ei ole neitokakaduja näissä piireissä, ja kysymys on siis yleisesti kaikkien lajien käsinruokinnasta - ja minulla on yhtä äärimmäinen mielipide suurempien papukaijojen käsinruokinnasta; EHDOTTOMASTI ei. Mutta tämä ei koske (eikä koske muillakaan tietääkseni) neitokakadujen käsinruokintaa, tosin siinäkin on eettisyys kysymys takana.

Rehellisesti sanottuna voin vaikka vannoa, että käsinruokitut lintuni ovat onnellisempia kuin villit kaverinsa - sillä ne linnut jotka lentävät luokseni ja haluavat olla kanssani, saavat seuraani. Toisin kuin kaverinsa jotka lentävät pakoon joka kerran kun joudun vaihtamaan ruoat ja vedet, tai putsaamaan häkin. Joka kerta ne pelästyvät ja näin stressaantuvat. Ne elävät periaatteessa jatkuvassa pelossa. Mielestäni siksi se on eettisesti enemmän väärin pitää villiä lintua häkissä, kuin hankkia kesy lintu ja olla sen kanssa.

Älä tunne syyllisyyttä, et sinä syyllisty mihinkään. Tässä maailmassa on olemassa luonnonlaki muutenkin; kun kissanpojat joutuvat hylätyksi, voi esimerkiksi koiraemo ottaa ne huostaansa - mutta "luontoäiti" on hoitanut tämän asian niin, etteivät kissat siitä kärsi. Ei lintukaan kärsi jos sen ihminen kasvattaa, mikäli se menee asumaan ihmisten kanssa myös. Mutta se kärsii, jos sen jättää häkkiin. Ja jotkut tekevät niin kun kyllästyvät lemmikkiinsä.

"Tuosta yhteen ihmiseen leimaantumisesta vielä, oletko tehnyt asian eteen jotain? Eli oletko jollain tavoin "vieroittanut" itsestäsi tai antanut hoitovastuuta muille perheenjäsenille? Meillä kyllä menee tarvittaessa myös roikkuja-lintu, kunhan kaikki saavat joskus olkapäänsä vapaaksi linnusta."
- En ole tehnyt sen eteen mitään erityistä, tai kuluttanut aikaani sekuntiakaan vieroittamiseen, mutta tässä talossa luonnollisesti muutkin perheenjäsenet, niin lapset kuin puolisokin saa ja joskus joutuu hoitamaan tirppoja kun en ole paikalla. Suurimmaksi osaksi se olen minä kuitenkin joka herättää tirpat aamuisin, joka vaihtaa ruoat ja vedet, ja putsaa häkin. Oikeastaan muita ne näkevät uskoisin joka neljäs päivä keskimäärin, ja silloinkin yleensä vain minuutteja. Kauluri on ainoa joka alkaa huutamaan jos ei näe minua, ja muita vastaan se voi taistella hyvinkin raivokkaasti tarvittaessa.

"Mitä osaisit kertoa käsinruokitusta neidosta, joka olisi jo hiukan vanhempi? Ajattelin, jos vaikka sijoitettaisiin lintu, josta omistaja joutuu luopumaan. Miten sellainen mielestäsi kotiutuu?"
- Oikeastaan tämä joka minulle nyt viimeksi tuli, on jo pari vuotias neitsikka poju. Paras kesyyntymisikä on siis kaaauan sitten mennyt, ja tavat on jo opittu - nyt niistä olisi vaikea päästä eroon. Poju tuli onneksi hyvästä kodista, ja sen on erinomainen kasvattaja ruokkinut, joten ongelmia ei ole ollut. Oikeastaan eroa vauvaan en huomaa muutakuin sen että tirppa tosissaan omaa jo joitakin tapoja, se esim. tykkää istuskella verhotangolla (ja kakkaa sinne myös). Se myös osaa ärsyttäviä ääniä joita se on oppinut entisessä kodissaan, mm. pari kirosanaa ja kännykän nokia -soittoäänen. Yksi juttu on myös ruokatottumukset; tirpalle on vaikea opettaa syömään uusia ruokia, mitä se ei ole pienempänä syönyt.

Kotiutumisesta; Käsinruokittuna poju kotiutui melkeimpä heti. Sen turva olivat ihmiset ja toisin kuin sen villimpi veli, se ei stressannut kodin vaihdosta. Se söi ja joi normaalisti ja lähti heti tutkimaan paikkoja, mutta palasi ihmisen luokse turvaan aina kun jokin alkoi pelottamaan tai arveluttamaan.
Silti käsinruokitut vauvat saattavat ehkä enemmän stressata kuitenkin, sillä uuteen kotiin tulo on pienin murheista; sisarukset ja emot (ruokkijat) ovat yht'äkkiä poissa, ja tuttua "pesää" ei näy enää missään. Näin ollen vauvan kanssa kannattaa olla varovaisempi alussa.

Jatkuu toiseen viestiin (ärsyttävä tuo tekstin maksimimäärä >:( -------- > )

kerran... kirjoitti:

sinulle.

Tuon käsinruokintaan kohdistuvan keskustelun olen huomannut käyvän eettisellä tasolla ja mielet monella muuttuneet vuosien varrella, koska monella asiaan kantaa ottavilla henkilöillä kuitenkin kotona on käsinruokittuja lintuja. Aika nopeasti tulee mieleen, ettei muilla kuin heillä, olisi enää oikeutta hankkia käsinruokittua lintua.
Itse yritän kovettaa mieleni ja muistaa, että minulla on ainakin omasta mielestäni oikeus ottaa käsinruokkittu, jos siihen tulokseen päädyn. Tuntuu vain pahalta, kun "kokeneiden" lintuharrastajien mielestä syyllistyn todella suureen vääryyteen lintua kohtaan.

Ensin meille tulee vain se yksi neitonen, mutta ei tarkoita, etteikö jonkin ajan kuluttua voisi tulla myös sille oman lajin kaveri. Niin tuleva, kuin olevat linnut saavat olla meillä vapaina ja ihmisten seurassa niin paljon kuin haluavat. Yöt vietetään häkissä.
Linnut ovat ilman ihmisseuraa 3-4h/vrk. Elikkä oman mietinnän ja sinun kirjoituksesi perusteella ei "villiintymisestä" olisi vaaraa.

Tuosta yhteen ihmiseen leimaantumisesta vielä, oletko tehnyt asian eteen jotain? Eli oletko jollain tavoin "vieroittanut" itsestäsi tai antanut hoitovastuuta muille perheenjäsenille? Meillä kyllä menee tarvittaessa myös roikkuja-lintu, kunhan kaikki saavat joskus olkapäänsä vapaaksi linnusta.

Mitä osaisit kertoa käsinruokitusta neidosta, joka olisi jo hiukan vanhempi? Ajattelin, jos vaikka sijoitettaisiin lintu, josta omistaja joutuu luopumaan. Miten sellainen mielestäsi kotiutuu? Eroaako jotenkin "vauvasta" joka tulee ensimmäiseen kotiinsa?
Uskoisin, että jotain eroa aikuisella ja poikasella kuitenkin on. Onhan aikuinen jo omalla tavallaan kiertolainen, olisihan kuoriutumiskodin jälkeen meillä jo kolmas koti.
Edellesessä kodissa opitut touhut ja toimet, eivät meillä enää olisikaan samalaisia. Kosketukset ja käsittely tuntuisi erilaiselta. Aiemmassa kodissa mahdollisiin "nokkaisuihin" olisi totuttu ja mahdollisesti reagoitu eri tavoin kuin mitä meillä tehtäisiin. Totta kai meillä edettäisiin linnun tahtiin, mutta kummalle se olisi hankalampaa meille vai neidolle? Ja miten lintu reagoisi asioihin, joita edellisessä kodissa on sallittu ja meillä ei. Vanhasta pois-oppiminen kun meille ihmisille ainakin on niin äärimmäisen vaikeaa.

Lue lisää

"Aiemmassa kodissa mahdollisiin "nokkaisuihin" olisi totuttu ja mahdollisesti reagoitu eri tavoin kuin mitä meillä tehtäisiin."

- Linnun kanssa kannattaa ottaa positiivinen vahvistaminen käyttöön ihan alusta asti. Nähtävästi olet lukenut paljonkin kaijulia ja/tai papukaijayhdistyksen foorumeita, joten saatat jo tietääkin siitä jotain.

Eli tämä koulutus perustuu täysin siihen, ettei lintua pakoteta mihinkään. Ikinä siis tilanne ei saisi mennä siihen että lintu puree sinua, sillä tilanne on edennyt silloin jo liian pitkälle ja liian kauan.
Käsinruokitun linnun kanssa voi helposti käydä niin että lintu pakotetaan esimerkiksi nousemaan kädelle painamalla sen rintaa, tai sitä rapsutetaan vaikka se ei sitä sillä hetkellä haluakaan. Ja kyllä, ne saattavat joskus haluta sukia itseään sen sijaan että nousisi kädelle, tai torkahtaa sen sijaan että sitä rapsutettaisiin, vaikka onkin umpikesy ja käsinruokittu. Näin käy harvemmin, mutta käy kuitenkin. Pakottamista missään muodossa täytyy varoa, vaikka lintu nousisikin kädelle hetken ympäri juoksemisen jälkeen - se on silti väärin.

Kyllä käsinruokittu lintu haluamattomuuden näyttää, mutta ero emojen ruokkimaan lintuun on yleensä se että käsinruokittu hyväksyy sen mitä sille tehdään, eli se ei lennä karkuun mutta näyttää sen ettei esim. halua nousta kädelle seisomalla vain paikallaan tai menemällä vähän taaksepäin.

Neitokakadu ei onneksi muodosta häiriökäyttäytymistä niinkuin pakotettu amatsoni, mutta se saattaa myöhemmin etääntyä ihmisestä ja kädelle pakotettu lintu saattaa olla yhä useammin haluton nousemaan kädelle, kunnes se voi olla valmis nokkaisemaan, ellei puremaan. Kun ihminen ei sitäkään tottele, se nousee kädelle alistettuna. Kun tilanne on edennyt noin pitkälle, se on linnun dominointia, joka tunnetaan paremmin negatiivisena koulutustapana. Se on kiistelty koulutustapa, sillä se perustuu siihen että eläin alistetaan kunnes se edes satunnaisesti hyväksyy mitä sille tehdään, vaikka se ei pidä siitä yhtään. Lintujen kohdalla tämä alentaa luottamusta tietysti ihmisiin, ja etäännyttää lemmikin. Linnusta saa helposti juurikin agressiivisen tappokoneen tuolla tavalla, ja käsinruokitut ovat helppoja alistettavia kun ne ovat nuoria ja suvaitsevaisia - tulevat pakotettuna kädelle ja istuvat siinä kiltisti.

"Totta kai meillä edettäisiin linnun tahtiin, mutta kummalle se olisi hankalampaa meille vai neidolle?"

- Siitähän ei voi olla varmuutta, miten lintu ottaa kodin vaihdon - ne kun eivät osaa kertoa. Mutta käsinruokittu ottaa kodinvaihdon paljon helpommin kuin villi neitsikka, sillä ainoa mikä vaihtuu on maisema; lajikumppaneita löytyy kuitenkin, ja näin ollen turvaa.
En halua valehdella, joskus vanhemmalla linnulla on pahoja tapoja, joista on todella vaikea päästä eroon, riippuen tirpan iästä. Kaikilla on joitain muodostuneita tapoja, mutta kysymys on vain mitä. Siksi vanhempaa lintua ostettaessa on aina muistettava ottaa selvää tirpan luonteesta ennen ostoa, ja mahdollisesti nähdä lintu sen asuinhuoneineen, häkkineen, ruokineen ja leluineen kaikkineen. Muutamat muistettavat asiat;

- Asuinhuone näyttää totuuden siitä, nakerteleeko lintu tapetteja, huonekaluja, tai muita kiellettyjä asioita.
- Häkki näyttää sen, onko tirppa opetettu leikkimään leluilla eli myös itsekseen, ellei halua perskärpästä joka roikkuu 24/7 mukana.
- Pyydä omistajaa myös viemään lintu häkkiinsä - osaako se siellä olla, vai huutaisiko se yötämyöten ulos.
- Onko lintu totutettu monipuoliseen ruokavalioon, joka pitää sen myös terveenä? Näin voit säästyä eläinlääkärikuluilta.
Minulle itselleni kävi kerran myös niin, että rahan ollessa tiukalla minun piti ostaa halvempaa ruokaa tirpoille. Oli tärkeää että ne osasivat sitä syödä. 2,50€ maksoi kolmen viikon ruoat, kun normaalisti se maksaa n. kympin. Se oli suuri raha silloin.
- Tärkein kaikista on pyytää tehdä ostosopimus, ja nähdä linnun mahdolliset viralliset paperit. Kaijulin ostosopparissa on kaikki tarvittavat.

"Ja miten lintu reagoisi asioihin, joita edellisessä kodissa on sallittu ja meillä ei. "

- Näistä asioista kannattaa ottaa selvää jo edellisessä kodissa - mitä lintu sai heillä tehdä, tai mitä se ylipäätään teki ajankulukseen. Lintu olisi todennäköisesti hölmistynyt vaihdosta, mutta taas toisaalta kaikki on uutta. Monista tavoista voi kuitenkin päästä helposti eroon. Yleisimmät ongelmat ovat esim. paikat mihin tirppa ei saa mennä - niihin voit vaikka asettaa lelun jota lintu pelkää. Sen voi poistaa kun tirppa on unohtanut paikan. Kaappien päällyset piilopaikkana on toinen yleinen ongelma lintuihmisten keskuudessa - niihin voi asettaa ritilät ettei päälle enään pääse.
Jos lintu nakertelee huonekaluja, tarkoittaa se sitä että sillä on tekemisen puutetta. Tällöin voit vaikka väsätä jonkin puisen hökötyksen, tai ostaa eläinkaupasta jyrsijöille tarkoitettuja puisia mökkejä ja leluja, jotka laitat linnulle jyrsittäväksi. Onneksi neitsikat eivät saa paljoa tuhoa aikaiseksi.

Toivottavasti auttoi! :)

kerran... kirjoitti:

sinulle.

Tuon käsinruokintaan kohdistuvan keskustelun olen huomannut käyvän eettisellä tasolla ja mielet monella muuttuneet vuosien varrella, koska monella asiaan kantaa ottavilla henkilöillä kuitenkin kotona on käsinruokittuja lintuja. Aika nopeasti tulee mieleen, ettei muilla kuin heillä, olisi enää oikeutta hankkia käsinruokittua lintua.
Itse yritän kovettaa mieleni ja muistaa, että minulla on ainakin omasta mielestäni oikeus ottaa käsinruokkittu, jos siihen tulokseen päädyn. Tuntuu vain pahalta, kun "kokeneiden" lintuharrastajien mielestä syyllistyn todella suureen vääryyteen lintua kohtaan.

Ensin meille tulee vain se yksi neitonen, mutta ei tarkoita, etteikö jonkin ajan kuluttua voisi tulla myös sille oman lajin kaveri. Niin tuleva, kuin olevat linnut saavat olla meillä vapaina ja ihmisten seurassa niin paljon kuin haluavat. Yöt vietetään häkissä.
Linnut ovat ilman ihmisseuraa 3-4h/vrk. Elikkä oman mietinnän ja sinun kirjoituksesi perusteella ei "villiintymisestä" olisi vaaraa.

Tuosta yhteen ihmiseen leimaantumisesta vielä, oletko tehnyt asian eteen jotain? Eli oletko jollain tavoin "vieroittanut" itsestäsi tai antanut hoitovastuuta muille perheenjäsenille? Meillä kyllä menee tarvittaessa myös roikkuja-lintu, kunhan kaikki saavat joskus olkapäänsä vapaaksi linnusta.

Mitä osaisit kertoa käsinruokitusta neidosta, joka olisi jo hiukan vanhempi? Ajattelin, jos vaikka sijoitettaisiin lintu, josta omistaja joutuu luopumaan. Miten sellainen mielestäsi kotiutuu? Eroaako jotenkin "vauvasta" joka tulee ensimmäiseen kotiinsa?
Uskoisin, että jotain eroa aikuisella ja poikasella kuitenkin on. Onhan aikuinen jo omalla tavallaan kiertolainen, olisihan kuoriutumiskodin jälkeen meillä jo kolmas koti.
Edellesessä kodissa opitut touhut ja toimet, eivät meillä enää olisikaan samalaisia. Kosketukset ja käsittely tuntuisi erilaiselta. Aiemmassa kodissa mahdollisiin "nokkaisuihin" olisi totuttu ja mahdollisesti reagoitu eri tavoin kuin mitä meillä tehtäisiin. Totta kai meillä edettäisiin linnun tahtiin, mutta kummalle se olisi hankalampaa meille vai neidolle? Ja miten lintu reagoisi asioihin, joita edellisessä kodissa on sallittu ja meillä ei. Vanhasta pois-oppiminen kun meille ihmisille ainakin on niin äärimmäisen vaikeaa.

Lue lisää

Ehdin juuri kirjoittaa nuo viestit sinulle, kirjauduin kaijuliin tarkoituksenani tarkistaa viestit, ja satuimpa näkemään tämän ilmoituksen. Se on tullut ihan äskettäin:

http://forum.papukaijat.net/index.php?topic=24220.0;topicseen

Eli Kati Kokkonen on TODELLA hyvä kasvattaja ja tirppa on käsinruokittu kuten toivoitkin, tosin vanhempi jo - mutta onhan minunkin uusin tirppani. Kokkonen antaa varmasti myös neuvoja mikäli sinulle ikinä tulee ongelmatilanteita.
Joten jos tunnet olevasi valmis käsinruokittuun tirppaan, ja jos et ole vielä sellaista varannut, voit lähettää omistajalle viestiä kysellen tirpasta vähän. :)

-------------- kirjoitti:

Ehdin juuri kirjoittaa nuo viestit sinulle, kirjauduin kaijuliin tarkoituksenani tarkistaa viestit, ja satuimpa näkemään tämän ilmoituksen. Se on tullut ihan äskettäin:

http://forum.papukaijat.net/index.php?topic=24220.0;topicseen

Eli Kati Kokkonen on TODELLA hyvä kasvattaja ja tirppa on käsinruokittu kuten toivoitkin, tosin vanhempi jo - mutta onhan minunkin uusin tirppani. Kokkonen antaa varmasti myös neuvoja mikäli sinulle ikinä tulee ongelmatilanteita.
Joten jos tunnet olevasi valmis käsinruokittuun tirppaan, ja jos et ole vielä sellaista varannut, voit lähettää omistajalle viestiä kysellen tirpasta vähän. :)

Lue lisää

Päädyimme sitten hankkimaan kaksivuotiaan sijoitusta kaipaavan käsinruokitun neitokakadupojan. Aivan ihana yksilö, joka tulee toimeen niin meidän ihmisten kanssa, kuin myös meillä olevien undulaattien kanssa.
Kohta vuoden kokemuksella en voi muuta sanoa kuin että valinta oli juuri sopiva meille.