Vielä pari kuukautta sitten olin melko sosiaalinen ja valmis sanainen ja jos jouduin tilanteisiin jossa minua uhataan, en peräänny vaan vaistomaisesti laitan aina takaisin samalla mitalla. Kuitenkin erään kerran kävi kahakkaa paljon isomman ja vanhemman henkilön kanssa ja turpiin sain ja sairaala reissu tuli. Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin tulemaan epävarmuutta ja aloin jännittämään ulos lähtöä. No sitten hieman tämän jälkeen olin taas ulkosalla ja taas vastailin erään henkilön haistatteluun ja turpa reissu tuli taas. Ja hieman tämän jälkeen taas jouduin kahakka tilanteeseen, jolloin tajusin että nyt on parasta luovuttaa ihan suosiolla. Aikani väiteltyään henkilön kanssa, ensimmäistä kertaa tärisin kuin haavanlehti ja sydän hakkasi kurkussa asti ja oli pakko liuveta paikalta kun tilanne meni liian päällekäyvän oloiseksi. Vielä minuutteja tapahtuman jälkeen tärisin ja pelkäsin... Nyt en ole enään se sama henkilö kuin vähän aika sitten. Jännitän ja pelkään jokaista tekemistäni oli vastassa kuka henkilö tahansa. Ei tarvitse kuin jonkun ihmisen tulla puhumaan tai katsoa minuun niin jalat alkavat tutista ja sydän hakata. En enään uskalla puhua, katsoa ketään, kun pelkään että taas on joku aukomassa päätään ja mitä sitten teen? Viimeksi tärisin ja olin kuolla pelkoon.. Ennen lääkäriinkin meno oli ihan simppeli asia, tänään oli lähellä etten luistanut siitä... Pelkoa on että tämä äityy vielä niin pahaksi etten kotoa voi pois lähteä... ja tiedoksi, en hankkiutunut tahallani näihin kiista/tappelu tilanteisiin. Tiedän että olisin järkevänä osapuolena voinut heti liueta paikalta, mutten vain voinut lähteä jos en saanut antaa samalla mitalla takaisin. Ja vaikka auon päätäni, en koskaan ole väkivaltaa käyttänyt... kavereiden kanssa en ole niin arka, mutta yksin ollessa kaikki on minulle uhka... Jälkeenpäin ajattelen että jos vain olisi ollut rohkeutta lähteä paikalta ennen kuin tuli turpaan, mitään tälläistä pelkoa ei olisi minua vaivaamassa nyt... Jos jollain löytyy apukeinoja siihen, miten saan pelkoa ja jännitystä pois ihmisiä kohdatessa niin kertokoon. Käyn kyllä kaupungilla normaalisti, mutta pelko vaanii koko ajan. Hankaluudet jätän nyt suosiolla pois... ja jätetään psykiatrit yms muut vielä tuonnemmas. Toivon myös asiallaisia vastauksia...
Tälläinen tarina
8989
2344
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kadulla vastaantulevien kanssa tappeluihin, niin et joudu. Se on niin hassu asenne, että tappelut ovat tavallisia. Jos et kiinnitä mitään huomiota vastaantuleviin, ei sinustakaan piitata. Jollakin tavalla kai olet huomiota herättävä ja ärsyttävä. Koetapa olla vaarattoman näköinen.
Ärsyttäväksi minua on monesti sanottu. Ja senkin olen nyt huomannut että kun minua tuijotetaan, oli se sitten alentavasti/uhkaavasti/ivallisesti, tuijotan samalla tavalla takaisin ja odotan että katsoja kääntää ensin päänsä... Vaikka nyt on pelkoa yllä entistä enemmän, voi olla että joutunen silti tekemään paljon työtä jotta voisin olla harmittomamman näköinen... Kunhan en aivan vaarattoman oloiseksi käpertyjäksi alennu :)