Stora Enso Kiinassa.

Kiinassa tapahtuu samaa kuin Etelä-Amerikassa, Intiassa, Indonesiassa ja ehkä jo Afrikassa. Asukkaat ovat saanet pieniltä peltotilkuiltaan ja metsistä toimeentulonsa ja kun he ovat perinteisesti asuneet samoilla alueilla, heillä ei ikinä ole ollut maanomistuspapereita. Vaikka olisi paperitkin niin kun isojen firmojen "turvamiehet" ovat pahoinpidelleet ja tappaneet muutaman kehityksen esteenä olevan taantumuksellisen kuokanheiluttajan niin sitten voidaan kyntää koko kylän pellot ja maanosan sademetsä puu-, öljypalmu-, soija-, maissi ym. pelloksi. Samalla tuhotaan metsien mahdolliset geenivarat, joista löytyisi uusiakin lääkkeitä vaikka sikainfluenssaan. Olikohan medialle sattunut aatteellinen lipsahdus kun tämä Kiinan tapaus nyt tuli julkisuuteen. Se on valkoisen miehen taakka mennä maapallon tiheimmin asutuille alueille ja ottaa pellot ja metsät parempaan käyttöön.

Ensin ajattelin kirjoittaa uuden aloituksen StoraEnson toilailusta Kiinassa, mutta tässähän on oivallinen pohja keskustelulle toissa keväältä, joten jatkan juttua tästä. Nyt siis elämme lokakuuta 2010. Boris Pillhard kiinnitti asiaan huomiota siis jo liki puolitoista vuotta sitten. Ilmeisesti StoraEnson Karvinen neuvonantajineen ei ole tilanteen tasalla vieläkään, kun sama asia on edelleen "hoitamatta". Vai olisiko "hoitaminen" heidän mielestään pelkästään hiljaista hautaamista?

Mahtaisikohan kysymys olla yrityksen linjasta? Jos StoraEnsin ideologinen ja toiminnallinen linjavalinta on ylikävely perinteiseen suomalaiseen tapaan, niin jälki on juuri tällaista. Tuo aivan sama siirtomaakolinialismin kaudelta saakka periytyvä linja on yleisenä ohjesääntönä mitä moninaisimmissa muissakin suuryhtiöissä ja ikävä kyllä pienissäkin. Mieleen tulee mm. Monsanto, joka tekee paikallisten vallanpitäjien kanssa sopimuksia, joitten voimalla paikalliset pieneläjät häädetään pois vanhoilta kotisijoiltaan. Ja menetelmä on tosiaankin ollut myös StoraEnson työkalupakissa mm. Brasiliassa.

Jos StoraEnso todella aidosti haluaisi katua tekojaan ja parantaa tapansa, niin uudeksi moraaliseksi ohjesäännöksi olisi valittava oikeudenmukaisuus. Pelkkä ns. laillisuus ei riitä, sillä olihan orjuuskin aikoinaan laillista monissa kulttuureissa ja maissa, vaikkakaan ei moraalisesti oikeudenmukaista. Kiinan osalta on todettavissa, etä StoraEnso näyttää lähteneen syyhyttä saunaan. Paikallista yhteiskunnallista asetelmaa siellä Kiinassa ei liene vaivauduttu tutkimaan eikä paikallisen pieneläjäväen kohtelun oikeudenmukaisuutta ole otettu ohjesäännöksi. Siis StoraEnso ei ole niin tehnyt. Jos olisi, niin tilanne ei olisi nyt tämä, mikä se on.

Ostaa siis kiinalaisen pakkausyhtiön. Liikevaihto 82 milj. euroa ja 3100 työntekijää = 26000 euroa /tt.
v.2009 tilinpäätöksen mukaan Stora Enso Packaging Oy Suomi, liikevaihto 108 milj. euroa ja 557 tt =
200 000 euroa /tt. Eli tästä voi päätellä, että Kiinassa ovat kustannkset noin 7 kertaa pienemmät kuin Suomessa. Ja turha kuvitellakaan, että Suomesta voisi viedä pakkauksia Kiinaan, pikemminkin asia on päinvastoin.