Meillä ollaan tarkkoja lapsen ruokavaliosta, mutta new ageen hurahtanut anoppi antaa hoidossa olevalle tyttärelleni vain elävää ravintoa.
He joogaavat yhdessä ja lapselleni luetaan uskonnollisia satuja. Itse en pidä uskonnon tuputtamisesta lapselle, etenkään hindulaisuuden. Vaikka kauniita tarinoita ovatkin..
Tällasta meidän anoppilassa
beibe äidiksi
111770
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Meillä minä mummona noudatan aivan sitä näkemystä, jonka vanhemmat ovat katsoneet parhaimmaksi näkemykseksi heidän perheelleen. En tuputa enkä 'opeta' mitään omia näkemyksiäni heille, koska joka ikäpolvella on oma suhtautuminen eri asioihin ja arvoihin, myös uskontoon. Olisi aivan älytöntä mennä pienelle lapselle opettamaan vastoin vanhempien, ei siinä tule kuin ristiriitaisuuksia. Sitten isompana voi lapsille sanoa, että mummolla ja papalla on tälläinen näkemys, isällänne ja äidillä kenties omanlainen ja lapset muodostavat omat käsityksensä. - Loppujen lopuksi, meidän suvussa ei nyt sitä uskontoa tuoda niin kauheasti esille, se on jokaisen oma yksityisasia. - Minulla on monia ihania sukulaisia, jotka ovat ateisteja ja vapaa-ajattelijoita, eikä tulisi mieleenikään tapella uskonasioista saati tuputtaa omia näkemyksiäni kenellekään tai edes lasten perheille.
anoppi ei sanele kasvatusta ! älä missään nimessä anna lastasi anopille jos ei kunnioita ja noudata teidän sääntöjä ja kasvatusmetodeja. Ei anopilla ole mitään oikeutta eikä velvollisuuksia nähdä lapsenlastaan. Ikäväähän se on lapselle mutta joissakin mm. anoppi tapauksissa on pakko suojella lapsia. Meillä anoppi oli kerran humalassa tietämättäni enkä ole sen enkä muiden toilailujen jälkeen antanut lastani hänelle kahdenkesken enkä tule antamaan. Toivottavasti hän ei tulevaisuudessa tule pettymään jos haikailee lasta yökylään ym. kun lapsi kasvaa sillä sitä päivää ei tule ! En ole koskaan kokenut muutakun omahyväisyyttä anopin puolelta joten on odotettavissa sitä sun tätä mutta pidän puoleni ja anopin kaukana. Jotkut ne ei koskaan kasva aikuiseksi !
anoppisi kanssa. Asiallisesti jutellen voit sanoa mielipiteesi asioihin jotka mieltäsi painavat. Jos et ole asiaa kommentoinut niin voi olla että anoppisi ei tiedä mitä saa lapsellesi lukea tai mitä syöttää. Minkä ikäinen lapsesi on? Onkohan kyseessä tuputtaminen? "antaa lapsellesi vain elävää ravintoa", jos antaisit sinäkin lapsellesi normaalia kotiruokaa ja lopettaisit tuollaiset aikuisten hömpötykset väliin. Sinähän tuputat lapsellesi "kuollutta ravintoa".
tunnutte kaikki askartelevanne ja turhanpäiväisillä jonninjoutavilla. Katsokaa tulevaisuuteen, mitä syötätte lapsillenne ja lastenlapsille, sillä ei ne ajat ainakaan tästä enään parane. Laittakaa ihmiset asiat tärkeysjärjestykseen.
Isoäiti ei varsinaisesti saata lastamme vaaraan, joten en ole jotenkin kehdannut ottaa puheeksi. Minulla ei ole kasvissyöntiä mitään vastaan, koska itsekin sellainen "kani" olen. Eniten ehkä häiritsee juuri hindusatujen lukeminen ja jooga. Mieheni ei oikein haluaisi, että sanon äidillensä asioista.. Se tekee tilanteesta vaikean. Minusta olisi paras jos mieheni itse, sanoisi.
"Mieheni ei oikein haluaisi, että sanon äidillensä asioista.. Se tekee tilanteesta vaikean. Minusta olisi paras jos mieheni itse, sanoisi." En luulisi miehelle olevan ongelma sanoa äidilleen, että hei äiti, me ei oikein tykätä noista hindusaduista, voisitteko lukea vaikka näitä ja antaa kirjan käteen.
Vaikea tilanne sulla, mutta kun toivot että miehesi kertoisi anopille... niin kerro vain nätisti itse. Siinä käy vain niin, että se mies sekoaa sanoissaan ja kertoo kuitenkin, että vaimo ei pidä... ja silloin olisi parempi että asiasta puhuu se, jota se vaivaakin. Anoppisi kuulostaa ihan mainiolta pakkaukselta, joten juttele ja kerro miltä sinusta asia tuntuu. Uskoisin, että se on paras ratkaisu. Omalla kohdallani olen yrittänyt kysyä suoraan mikä on sallittua ja mikä ei. Mitenkään ihan helppoa ei ole olla se anoppikaan, mutta kun puhuu ja kyselee asioita suoraan, ei siinä ole mitään ongelmaa. Itse kyselen nyt aina tarkoin, mitä voin hankkia lapsille, mitä oikeasti tarvitsevat, haluavatko itse valita lasten kanssa, annanko rahat, tuonko tavarat jne. Näin ei tule ostettua sitä ihanaa mekkoa, kun tärkeää olisi saada uusi ulkoilupuku. Sama juttu ruokien yms. kanssa. Kysyn ensin mikä on tilanne, mitä saa antaa ja mitä ei. Hyvin nopeasti sitä oppii tietämään mikä sopii milloinkin ja kun tietää vielä lasten päivärytmit ei sekoile niidenkään kanssa. Eli ennen ruokaa ei mummokaan anna jätskiä tms. Rakastan yli kaiken lapsiani, joihin lasken miniän ja vävyn mukaan, sekä lastenlapsiani. Jokaisella perheellä on omat tapansa ja joskus joku sopimus on sellainen, jonka myös lasten pitäisi suoraan sille anopille kertoa. Että meidän tyttö kiukuttelee tässä asiassa näin ja näin, emme anna tässä kohtaa yhtään periksi. Silloin anoppikin tietää mikä uhmaikä milloinkin on menossa, ja osaa puhua asiasta myös omasta puolestaan. Meillä esim. 5-v ei millään pyytäisi anteeksi, ei millään, vaikka kertoo että juu tiedän että tein väärin, en vain pyydä anteeksi. Siinä on mummon sydän sykkyrällä kun lapsi huutaa ja itkee, ei pyydä äidiltään anteeksi. Lupa lähteä ulos leikkimään tulee heti, kun on pyytänyt anteeksi, mutta tunnin itkun jälkeenkin se vielä oli vaikeaa, ääri vaikeaa. Tyttö tuli sitten kertomaan, että mummo minä pyysin äidiltä anteeksi, suloinen naama punaisena, likaviiruisena ja silmät punaisena. Kun istumme nurmikolla ja juttelemme asiasta, miksi se on vaikeaa ja eikö olisi ollut helppoa pyytää anteeksi ja tulla ulos leikkimään? No ei ole, kertoo tyttö. Tässä kohdin oli kyse pihalta vesiojalle poistumisesta, joka on ehdottomasti kielletty. Ojasta ei haeta leikkivettä, sitä pyydetään äidiltä ja äiti antaa. Mutta kun se oja vetää puoleensa. Joskus kyse on siitä, että mennään naapurin puolelle, vaikka lupaa mennä ei ole. Selkeitä kieltoja, jotka lapselle on selitetty nätisti useaan kertaan. Toinen mummi, äidinäiti tuli paikalle kerran ja päästi lapsen ulos, ei lasta noin saa rääkätä. Oman äidin tekemänä asia ei ollut niin paha, mutta auta armias jos minä olisin noin tehnyt, siinä olisi anoppina ollut tosi heikoilla. Eli joskus se anoppi ei ole paha, vaan miettii ja ajattelee nuorta perhettä ja sen perheen tapaa elää ja olla. Jos vain sen tietää. Eli puhu anopillesi, hän arvostaa sitä varmasti. Se lähentää teitä, sillä en minäkään pidä pahana jotakin asiaa, jossa olen erimieltä, en koskaan kuvittele olevani oikeassa, on erilaisia tapoja toimia vain. Se tuossa hindulaisuuden tuputtamisessa on ikävää, että lapsi oppii pienenä ja muistaa kaiken. Ei vielä ymmärrä kuitenkaan, joten ... kun kyseessä ei ole teidän perheen tapa elää. Juttele asia ja anna selkeät rajat mitä lapselle luetaan ja mitä ei saa tehdä ja miksi.
laita se mummo ruotuun,ja heti.Sinä Äitinä sanot mitä lapsellesi syötetään tai juotetaan. Jos homma ei toimi,laita mummo "jäähylle".
Mummon pitää olla juuri samoin kuin sinä. Ei mitään muuosta, on sitten äiti tai mummo hoitajana. Missään tapauksessa ei ruokavalioon muruakaan muuta kuin kotonakin. Omat satukirjat mukaan. Hiekkalaatikkoämpäri ja lapio. Steinerilaisuuden mukainen nukke. Puulelut. Liikunnaksi hyppynaru ja palloleikit. Jooga on syntiä. Mummo ruotuun. Yhtään poikkeamaa ei suvaita. Lapsesta pitää kasvaa onnellinen, tasapainoinen, terve, mielikuvitusrikas, peloton, viisas, innostunut ihminen, ja hänestä ei tule, jos joku kertoo hänelle hindulaisia satuja. Pois se!
Maassa maan tavalla. Kun lapsi on mummon vieraana, tarjoilee mummo tottakai lapselle oman näkemyksensä mukaista ruokaa, niinkuin tarjoaa muillekkin vierailleen. Ei lapsi vahingoitu, vaikka söisi silloin tällöin tälläistäkin ruokaa, terveellistähän se on. Voit toki laittaa lapselle eväät mukaan, jos mummon ruoka ei maistu. Joogan lapsi mieltää luultavasti voimisteluksi, ymmärtämättä mitään sen mietiskely puolesta. Joten ei sekään haitaksi. Hauskaahan se on mummin kanssa harrastettu yhteisjumppa. Sen sijaan uskonnon tuputtamisesta voi ihan reilusti sanoa, ettei miellytä. Tuskin hän muillekkaan vieraille tuputtaa uskontoaan. Jos mummon tapa huolehtia lapsesta ei miellytä, niin mummoa ei kannata pyytää niin usein lapsenhoitoavuksi. Jos lapsi on päivittäin hoidossa mummolassa suosittelisin lämpimästi hoitopaikan vaihtoa. Pitkän päälle elävä ravinto ei (ainakaan ilman ravitsemusterapeutin tarkistusta) riitä lapselle takaamaan kaikkea kasvuun tarvittavaa ja muutenkin "hurahtanut" mummi ei ole ehkä oikein henkilö kasvattamaan lasta, vaikka olisi kuinka mieluinen lapsenvahti satunnaisesti.
Tässä ketjussa on jo annettu ohjeita tyyliin nyt-anoppi-kuriin-ja-heti, minusta se ei kuulosta ihan tarpeelliselta. On hienoa lukea, että nykyään joku jaksaa panostaa siihen, mitä lapset syövät. Elävä ravinto ei mielestäni kuulosta mitenkään vaaralliselta ja satunnaisesti syötynä ei siitä tule pienellekään lapselle mitään puutostiloja vitamiinien sunmuun suhteen. Jooga on mielestäni hieno liikunnan muoto (vaatii keskittymistä ja koordinaatiota sekä rauhoittumista). Lapset liikkuvat kuulemma nykyään liian vähän, ja kiire pukkaa pienenkin mieleen aikuisten perässä. Hindusatuihin en ole perehtynyt, meillä hitti oli intiaanisadut. Näin jälkikäteen ajatellen nekin noudattivat tiettyä kaavaa - voisiko sitäkin kutsua tietynlaiseksi uskonnoksi? Miksi viet lapsesi anopillesi, jos et ole tyytyväinen hoitoon???