En ole kovin tyytyväinen päättötodistukseen, jonka saan. Minulla sinne tulee ainakin 3 kolmosta ja kaksi nelosta. Olen pettynyt varsinkin noihin kolmosiin, koska se tuntuu siltä, että ei ole mikään huono, mutta ei mikään hyväkään. Minulla numeroita on laskenut aina sekin, että olen huonon luonteinen. Olen siis hiljainen, ujo enkä puhu mitään eli en siis pärjää työelämässä. Työharjoittelujeni arvostelukeskustelut tuntuvat enemmän luonneanalyyseiltä. Saan aina sellaista palautetta "hyvin se tekee työt, VAIKKA ei puhu" tai "hyvin hän tekee työnsä, MUTTA..." ja sitä seuraa paasaus ominaisuuksistani. Ja kun vertaan itseäni vaikka meidän luokan hyviin, niin ei taida olla pahemmin työpaikkaa tiedossa... Yhdelläkin on pelkkiä viitosia todistuksessa ja hän on luonteeltaan sellainen, että ihmiset tykkäävät hänestä. Hän on puhelias, sanavalmis, itsevarma ja osaa suullisesti ilmaista kaiken. Ja kyllähän se nyt on päivän selvää, että jos työhaastattelussa on tuollainen hyvä ihminen ja tällainen luuseri, niin kuka sen työpaikan saa. Mietin vain, että onko tällaisella keskitason ei-hyvällä, mutta ei niin huonollakaan mitään mahdollisuuksia työmarkkinoilla? Vielä kun kaupan päälle tulee huonompi luonne. Tästä on paha yrittää edes muuttua, koska minulla on tähän (puhe, sosiaaliset taidot) vaikuttava neurologinen vamma/vika/sairaus/poikkeavuus/millä nimellä sitä nyt haluaakaan kutsua. Ehkä minä en sitten jää tälle alalle. Varmasti keksin jotain muutakin.
Saako "huono" töitä?
17
2446
Vastaukset
- ...tätä.
Ensin ne hyvät uutiset: ei kolmoset ja neloset asteikolla 1-5 ole huonoja eikä edes "huonoja", vaan ihan ok arvosanoja. Toisekseen: kyllä hiljaisemmatkin ja sosiaalisesti ei-niin-huippulahjakkaat saavat töitä, ei tätä maata pelkillä vitosen kouluarvosanojen suorittajilla pyöritetä, eikä ne kouluarvosanat työelämässä loppujen lopuksi merkitse enää paljoakaan, vaan se käytännön arkisessa työssä pärjääminen. Sitten ne "huonot" uutiset: sosiaalisia taitojaan voi ihan tietoisesti kehittää, ja pitääkin, jos tietää että se puoli on heikompaa - näitä taitoja kun vaaditaan melkeinpä joka työssä nykyään. Kirjoituksestasi paistaa läpi huono itsetunto. Sairauden taakse vetäytyminen ei auta, kun sillä "syyllä" ei ole työnantajille, työkavereille ja asiakkaille mitään merkitystä, vaan ainoastaan lopputuloksella. Esim. asiakaspalvelutyössä kerta kaikkiaan pitää tulla ihmisten kanssa toimeen ja uskaltaan avata suunsa. Jos ei halua olla ihmisten kanssa tekemisissä niin sitten pitää hakeutua sellaisiin töihin, joissa ei tarvitse olla sosiaalisesti aktiivinen. Kun sinä kerran selvästi itsekin tiedostat hyvät ja huonot puolesi, niin sehän on hyvä lähtökohta lähteä kehittämään itseään. Lakkaa vertailemasta itseäsi muihin, se tie on tuhon tie, sillä vanha sanonta sanoo, että "aina on ollut ja tulee olemaan parempia ja huonompia ihmisiä kuin sinä itse". Rehellinen itsetutkiskelu vain vaatii sinulta hiukan työtä, sillä kirjoituksestasi paistaa läpi, että vetoat mielelläsi sairauteesi ja kieltäydyt kehittämästä itseäsi sanomalla: "tästä on paha yrittää edes muuttua". Eikä ole!!! Jokainen ihminen voi kehittää itseään. Se on taas eri asia jos ei edes halua, vaan keksii selityksiä siihen miksi EI pysty sen sijaan että miettisi MITEN pystyy, mutta sitten ei saa rutista keskustelupalstoilla. Jos taas aidosti haluaa tutkiskella itseään, niin sitä voi tehdä joko terapiassa tai ihan "kotikutoisesti" hankkiutumalla esim. harrastuksiin (vaikkapa kansalaisopiston ryhmät) ja "harjoittelemalla" siellä ihmisten kanssa olemista ja toimimista (sitähän sinun ei tarvitse kenellekään kertoa, että sinulla on sen varsinaisen harrastuksen ohella tällainen ikioma lisä-agenda). "If there is will, there is a way." Onnea matkaan!
- ........
Olen yrittänyt miettiä alaa, jossa saa olla hiljaa, mutta ei oikein tule sellaista mieleen. Olen ehkä alunperinkin valinnut väärän alan. Olen kyllä siivonnut, ja se sopi minulle, koska se oli tarpeeksi yksinäistä. Olen ajatellut, että ehkä keittiöala on väärä minulle. Ja onhan se ikävää työpaikankin kannalta, jos asiakkaat saavat huonon kuvan työntekijästä ja siten koko paikasta. Teen asiat parhaiten niin, että en puhu muille. Olen yrittänyt kehittyä, mutta sosiaaliset vaikeudet ovat silti ongelmani. Minä olen autisti . Olen käynyt terapioissa ja syönyt lääkettäkin.
- ...entä...
........ kirjoitti:
Olen yrittänyt miettiä alaa, jossa saa olla hiljaa, mutta ei oikein tule sellaista mieleen. Olen ehkä alunperinkin valinnut väärän alan. Olen kyllä siivonnut, ja se sopi minulle, koska se oli tarpeeksi yksinäistä. Olen ajatellut, että ehkä keittiöala on väärä minulle. Ja onhan se ikävää työpaikankin kannalta, jos asiakkaat saavat huonon kuvan työntekijästä ja siten koko paikasta. Teen asiat parhaiten niin, että en puhu muille. Olen yrittänyt kehittyä, mutta sosiaaliset vaikeudet ovat silti ongelmani. Minä olen autisti . Olen käynyt terapioissa ja syönyt lääkettäkin.
Ahaa... No siivousala on sitten yksi vaihtoehto, siitähän sinulla on jo kokemustakin ja siivousalallahan on töitä. Miksi keittiötyö ei muuten ole tarpeeksi yksinäistä? Oletko ollut liian isossa keittiössä, miten olisi pienempi jossa vähemmän henkilökuntaa? Tehtaat, pakkaus- ja varastotyö olisivat myös vaihtoehtoja. Linjalla tavaraa pakatessa ei tarvitse kauheasti kenenkään kanssa jutella. Entä oletko käynyt juttelemassa uraneuvojan kanssa asiasta ja miettimässä yhdessä sinulle sopivia vaihtoehtoja?
- ...........
...entä... kirjoitti:
Ahaa... No siivousala on sitten yksi vaihtoehto, siitähän sinulla on jo kokemustakin ja siivousalallahan on töitä. Miksi keittiötyö ei muuten ole tarpeeksi yksinäistä? Oletko ollut liian isossa keittiössä, miten olisi pienempi jossa vähemmän henkilökuntaa? Tehtaat, pakkaus- ja varastotyö olisivat myös vaihtoehtoja. Linjalla tavaraa pakatessa ei tarvitse kauheasti kenenkään kanssa jutella. Entä oletko käynyt juttelemassa uraneuvojan kanssa asiasta ja miettimässä yhdessä sinulle sopivia vaihtoehtoja?
Olen ollut aika isossa keittiössä, missä on ollut viisi työntekijää ja pienissä, missä on ollut 1 tai 2. Olen ollut palvelutalon keittiöllä. Siellä oli ihan mukavaa, mutta jännitin kauheasti, kun piti viedä osalle asukkaista ruoka pöytään asti ja kysyä, mitä ruokaa he ottavat. He olivat kyllä herttaisia, mutta silti en varmaan haluaisi sellaiseen työhön. Ja lisäksi en haluaisi vuorotöitä. Koulun keittiöllä oli muuten mukavaa, mutta minusta oli kauhean vaikeaa hoitaa linjastoa. Minusta on kamalaa mennä sinne ihmisjoukkion keskelle, kun ne jyräävät minut alleen. Siinä olisi pitänyt olla kassallakin. Päiväkodeissa olen tykännyt eniten olla. Ne ovat olleet mukavan pieniä paikkoja. Tykkään lapsista. Tehdastyö yms. olisi varmasti myös sopivaa. Varsinaisesti en ole käynyt ammatinvalintapsykologilla. Tai kävin, mutta se jäi yhdestä syystä kesken.
- hiljaasukassa
........ kirjoitti:
Olen yrittänyt miettiä alaa, jossa saa olla hiljaa, mutta ei oikein tule sellaista mieleen. Olen ehkä alunperinkin valinnut väärän alan. Olen kyllä siivonnut, ja se sopi minulle, koska se oli tarpeeksi yksinäistä. Olen ajatellut, että ehkä keittiöala on väärä minulle. Ja onhan se ikävää työpaikankin kannalta, jos asiakkaat saavat huonon kuvan työntekijästä ja siten koko paikasta. Teen asiat parhaiten niin, että en puhu muille. Olen yrittänyt kehittyä, mutta sosiaaliset vaikeudet ovat silti ongelmani. Minä olen autisti . Olen käynyt terapioissa ja syönyt lääkettäkin.
meillä oli keittiössä ihan kileto että ei saa puhua!
Kuulema vie työrauhan...että sillein.
- nuoleskelulla
Saa hyviä numeroita olen huomannut. Mutta suupaltit ja juoruilijat ovat huonoja työntekijöitä ja kusettajia. Itse pidän hiljaisista työkavereista jotka eivät selvitä koko elämänkertaansa työpaikalla. Inhoan niitä vitun koko perhe- elämänsä selvittelijöitä ja ongelmiensa tuojia työhön. Miksi ihmeessä puhumattomuus ärsyttää joitakin kun sellainen ihminen on tehokkain? Eikä pyri perseen nuolulla eteenpäin.
- merkkejä..
Arvosanoissasi ei ole mitään ongelmaa, se ensimmäinen työpaikka on arvosanoista ehkä kiinni, mutta eivät sitä seuraavat. Silloin lähinnä katsotaan edellisiä työpaikkoja ja suositteluja. Jos olet todella tuppisuu(anteeksi suoruuteni), niin sopisit tekemään jotain missä et tarvitse juurikaan sosiaalisia face-to-face kanssakäymisen muotoja. Siivous, etätyöt kotona, restaurointi/korjaustyöt ovat aika yksinäistä hommaa(moni toiminimellä), lehdenjako, postitoimipaikoissa tai vastaavissa esim. lajittelutyöt, toimistoissa puhtaaksikirjoitushommat ja muut vähän yksinkertaisemmat suoritustyöt. Jos kykenet silti toimimaan ihmisen kanssa vaikka olisitkin ujo, repertuaari kasvaa. Monella alalla tulee kyllä toimeen jos asiakaspalvelu ei ole pioriteetti numero 1. Muista että jos olet todella hyvä jossain, ei vaikuta paljoa jos et puhu. Töissä missä työn jälki on tärkeää, se ratkaisee. Itse olen hieman ujo vaikkakaan en niin että se kauheasti häiritsee. Esiintymiset ja muut tilanteet ovat aika pahoja minulle. Olen ollut kyllä asiakaspalvelutyössä myyjänä ja voin sanoa että se kehittää sosiaalisia taitoja. Kun vähän itseään pakottaa sellaisiin tilanteisiin, rima mitä ei mielellään ylitä, nousee hieman. Nykyään olen korjausalalla missä kyllä hyvä asiakaspalvelu on hyvin tärkeää - mutta vie työajasta vain pienen osan.
- kovin paljon ehdi seurustella
ei tuolla keittiötyössäkään paljon ehdi seurustella....työtä siellä painetaan hullunlailla ja harvoin asiakkaat tulevat keittiöön...sekaan vaan!!!
- ...........
Kiitos kaikille vastauksistanne. Siivoamisesta tykkäisin myös. En tiedä, miksi joka paikassa arvostetaan sosiaalisuutta, vaikka työhön ei kuuluisi ihmiskontakteja. Minua kiinnostaisi myös puutarhatyöt tai leipurin ammatti. Olen myös kiinnostunut historiasta, arkeologiasta, maantieteestä ja monista muista aloista. Arkeologin työ tai jokin tutkija on ollut myös haaveeni, mutta en ole varma, miten "tällainen" pärjäisi yliopistossa. Voin pitää ne harrastuksenakin. Työkseni ehkä haluaisin eniten tehdä jotain käytännönläheistä työtä.
- ....
Varmasti pärjäisit hyvinkin yliopistolla! Meitä on moneen junaan ja kaikki eivät ole sosiaalisia; eikä tarvitsekaan olla! Sinuna hakisin töihin päiväkodin keittiölle, missä kerroit viihtyväsi. Myös monissa henkilöstöravintoloissa (amica, sodexo, palmia) ei kokkien tarvitse olla keittiön ulkopuolella laisinkaan. Arvosanasi kuulostavat ihan hyviltä, mutta tekstiesi perusteella vaikutat aika sisäänpäinkääntyneeltä ja ujolta persoonalta. Kunhan uskallat työhaastatteluun mennä ja perustella, miksi sinut pitäisi valita, saat takuulla töitä. Mieluummin palkkaisin ihmisen, joka ei käytä aikaansa turhaan juoruiluun tms! Onnea työnhakuun!
- .............
Olen nyt päättänyt, että on parempi vaihtaa alaa. En enää kestä tätä itseinhoa, jota tällaisella alalla oleminen aiheuttaa. Onneksi valmistun parin viikon päästä. Olen joskus ollut masentunut, ja syön edelleen siihen lääkkeitä. Se on ollut poissa pitkän aikaa ja nyt tuntuu, että on tulossa taas takaisin. Se varmasti johtuu näistä itseinhon tunteistani ja epäonnistumisen kokemuksista. Olen nyt saanut taas kuulla noita iänikuisia fraaseja, että työni lopputulos on tosi hyvä, mutta mikään muu sitten ei. Eli taidoilla ei oikeasti ole mitään merkitystä. Vaikka osaisi taikoa minkälaisen huippuaterian tahansa, jolle joku päällikkö antaisi 1000 tähteä, niin ei sillä oikeasti ole mitään merkitystä, jos ei pärjää sosiaalisesti. Tällä hetkellä en yhtään ihmettele, miksi moni kaltaiseni on työkyvyttömyyseläkkeellä. Ehkä siinä on minunkin tulevaisuuteni. Ainakin olen sitten yrittänyt. Tässä lopuksi vielä listaa eräistä tunnetuista autisminkirjon henkilöistä (minullakin se siis on). - Steven Spielberg - Michelangelo - Isaac Newton - Wolfgang Amadeus Mozart - Albert Einstein - Juice Leskinen
- Epäsosiaali
Niin, miksei missään työpaikkailmoituksessa haeta kaltaisiamme epäsosiaalisia, sisäänpäinkääntyneitä ja syrjäänvetäytyviä? Aina pitäisi olla sosiaalinen ja avoin.
Itse olen yliopistosta valmistunut (täysin väärälle alalle, tai no en suoraan millekään alalle). Opiskelin kieliä, mutten halunnut opettajaksi tietenkään, koska olen niin paha jännittämään esiintymistä. Arvosanani ovat kolmosesta vitoseen, mutta niin... työkokemusta minulla ei ole juurikaan (edellisen kerran jotain 3 päivää opettajan sijaisena vuonna 2004), joten maisterinpapereilla voin pyyhkiä persettäni. No, ajattelinpa sitten hakea jatko-opiskelijaksi, että ehkä sitä tutkimustyötä voisi tehdä. Mutta ei, sielläkään ei pääse eroon ihmisistä! Seminaariin esittelemään jotain tutkimusta ja keskustelemaan muiden tutkimuksista, ei onnistu minulta. Ensimmäisessä seminaarissa nieleskelin kyyneliäni, kun esitelmöijä päätti kysyä minulta jotakin, enkä ymmärtänyt koko kysymystä.
Haluaisin jäädä vain työttömäksi luuseriksi kotiin makaamaan, etten tarvitsisi olla tekemisissä kenenkään paitsi mieheni kanssa. Toisaalta haluaisin tehdä jotain työtä, mutta nykyisin kaikessa joutuu olemaan sosiaalinen enkä kestä sitä. Joskus kun olen ollut vaikka vain 2 tuntia tekemissä ihmisten kanssa, joudun kotona "elpymään" sen jälkeen useita tunteja, koska se on niin raskasta minulle. Minulla ei ole todettu aspergerin syndroomaa, joskus kyllä itse epäilin sitä, koska juuri tämä sosiaalisten tilanteiden raskaus yms. viittaisivat siihen. - inhottavaa
Epäsosiaali kirjoitti:
Niin, miksei missään työpaikkailmoituksessa haeta kaltaisiamme epäsosiaalisia, sisäänpäinkääntyneitä ja syrjäänvetäytyviä? Aina pitäisi olla sosiaalinen ja avoin.
Itse olen yliopistosta valmistunut (täysin väärälle alalle, tai no en suoraan millekään alalle). Opiskelin kieliä, mutten halunnut opettajaksi tietenkään, koska olen niin paha jännittämään esiintymistä. Arvosanani ovat kolmosesta vitoseen, mutta niin... työkokemusta minulla ei ole juurikaan (edellisen kerran jotain 3 päivää opettajan sijaisena vuonna 2004), joten maisterinpapereilla voin pyyhkiä persettäni. No, ajattelinpa sitten hakea jatko-opiskelijaksi, että ehkä sitä tutkimustyötä voisi tehdä. Mutta ei, sielläkään ei pääse eroon ihmisistä! Seminaariin esittelemään jotain tutkimusta ja keskustelemaan muiden tutkimuksista, ei onnistu minulta. Ensimmäisessä seminaarissa nieleskelin kyyneliäni, kun esitelmöijä päätti kysyä minulta jotakin, enkä ymmärtänyt koko kysymystä.
Haluaisin jäädä vain työttömäksi luuseriksi kotiin makaamaan, etten tarvitsisi olla tekemisissä kenenkään paitsi mieheni kanssa. Toisaalta haluaisin tehdä jotain työtä, mutta nykyisin kaikessa joutuu olemaan sosiaalinen enkä kestä sitä. Joskus kun olen ollut vaikka vain 2 tuntia tekemissä ihmisten kanssa, joudun kotona "elpymään" sen jälkeen useita tunteja, koska se on niin raskasta minulle. Minulla ei ole todettu aspergerin syndroomaa, joskus kyllä itse epäilin sitä, koska juuri tämä sosiaalisten tilanteiden raskaus yms. viittaisivat siihen.Joo minulla on ihan sama juttu. Olen opiskellut nyt lähihoitajaksi (ajatellen että sitten työskentelisin kotihoidossa, koska en pidä sairaaloista tai muista, päiväkodissakaan en kyllä elämääni viettäisi) Vaikka siis pitäisi jostakin työn asiast tulee juuri tuo ihmiskeskeisyys vastaan! Olen nyt kohta vuosen käynyt ja joitakin viikkoja jälellä harjoittelua, maaliskuussa pitäisi hakea jonnekkin jos meinaa hakea. Tarjoilija kiinnostaa, mutta nyt sitten juuri tuo..... Miksi pitääkin olla niin ärsyttävää :S Tykkään kyllä ihmisistä ja muuta, ja kuunnella kun he puhuvat mutta ei itselläni ole mitään asiaa , niin miksi sitten pitäisi puhua säästä tai muusta keksitystä ja ihan tylsästä. Voivoi.. sitten jos tulee sellainen äkki tilanne niin siinä lamantuu ihan täysin. Vaikka joku kysyisi englanniksi tietä tai muuta neuvoa. :o
- itsekin ujo
inhottavaa kirjoitti:
Joo minulla on ihan sama juttu. Olen opiskellut nyt lähihoitajaksi (ajatellen että sitten työskentelisin kotihoidossa, koska en pidä sairaaloista tai muista, päiväkodissakaan en kyllä elämääni viettäisi) Vaikka siis pitäisi jostakin työn asiast tulee juuri tuo ihmiskeskeisyys vastaan! Olen nyt kohta vuosen käynyt ja joitakin viikkoja jälellä harjoittelua, maaliskuussa pitäisi hakea jonnekkin jos meinaa hakea. Tarjoilija kiinnostaa, mutta nyt sitten juuri tuo..... Miksi pitääkin olla niin ärsyttävää :S Tykkään kyllä ihmisistä ja muuta, ja kuunnella kun he puhuvat mutta ei itselläni ole mitään asiaa , niin miksi sitten pitäisi puhua säästä tai muusta keksitystä ja ihan tylsästä. Voivoi.. sitten jos tulee sellainen äkki tilanne niin siinä lamantuu ihan täysin. Vaikka joku kysyisi englanniksi tietä tai muuta neuvoa. :o
Älkääpä nyt menettäkö toivoanne. Itsekin olen hiljainen ja arka, mutta silti olen pärjännyt loistavasti työelämässä. Tosin ikä on tehnyt tehtävänsä enkä ole ihan niin arka enää, kuin vaikkapa teininä. Siltikin esimerkiksi työpaikan kahvipöytäkeskustelut tuntuvat joskus ylivoimaisilta, koska en hallitse small talkia niin hyvin kuin moni muu.
Silti olen pärjännyt loistavasti. Asiakaspalvelutehtävissä pärjää hyvin tällainen rauhallisempikin henkilö. Olen saanut kiitosta niin asiakkailta kuin esimieheltäni rauhallisuudestani ja hyvistä hermoistani. Olen saanut tehdä myös lyhyitä esimiehen sijaisuuksia, koska olen luotettava ja muutenkin hyvä työntekijä. Nyt olen vaihtamassa työtehtäviä ja odotan sitäkin innolla. En ehkä ole kaikista sosiaalisin, mutta pärjään hyvin asiakkaiden kanssa ja olen ahkera, tunnollinen ja vakuuttava työssäni. Se riittää.
Ihan varmasti teille muillekin aroille löytyy töitä!! Ajattelen itse niin, että ujous on vain rikkaus - ei kaikkien tarvitse olla päällepäsmäreitä ja hölisijöitä. Kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan. Tsemppiä! - Mesu1
itsekin ujo kirjoitti:
Älkääpä nyt menettäkö toivoanne. Itsekin olen hiljainen ja arka, mutta silti olen pärjännyt loistavasti työelämässä. Tosin ikä on tehnyt tehtävänsä enkä ole ihan niin arka enää, kuin vaikkapa teininä. Siltikin esimerkiksi työpaikan kahvipöytäkeskustelut tuntuvat joskus ylivoimaisilta, koska en hallitse small talkia niin hyvin kuin moni muu.
Silti olen pärjännyt loistavasti. Asiakaspalvelutehtävissä pärjää hyvin tällainen rauhallisempikin henkilö. Olen saanut kiitosta niin asiakkailta kuin esimieheltäni rauhallisuudestani ja hyvistä hermoistani. Olen saanut tehdä myös lyhyitä esimiehen sijaisuuksia, koska olen luotettava ja muutenkin hyvä työntekijä. Nyt olen vaihtamassa työtehtäviä ja odotan sitäkin innolla. En ehkä ole kaikista sosiaalisin, mutta pärjään hyvin asiakkaiden kanssa ja olen ahkera, tunnollinen ja vakuuttava työssäni. Se riittää.
Ihan varmasti teille muillekin aroille löytyy töitä!! Ajattelen itse niin, että ujous on vain rikkaus - ei kaikkien tarvitse olla päällepäsmäreitä ja hölisijöitä. Kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan. Tsemppiä!Sodexolle pääsee jos osaa vähänkin lukea. Ammattitaito katsotaa haitaksi, sillä sinulla ei saa olla omaa mielipidettä miten ruokaa tehdään oikeasti. Jos ilmaiset itseäsi jotenkin tai kommentoit reseptejä, saat tuotekehityksen "gurut" niskaasi sanomaan että ei ruokaa voi tehdä ellei siihen laiteta tomaattimurskaa, hedelmiä ja juureksia.
Jos tunnustat, että olet vielä vähän tyhmä pääset varmasti konttorille joksinkin suunnittelupäälliköksi..... - Helenia
Epäsosiaali kirjoitti:
Niin, miksei missään työpaikkailmoituksessa haeta kaltaisiamme epäsosiaalisia, sisäänpäinkääntyneitä ja syrjäänvetäytyviä? Aina pitäisi olla sosiaalinen ja avoin.
Itse olen yliopistosta valmistunut (täysin väärälle alalle, tai no en suoraan millekään alalle). Opiskelin kieliä, mutten halunnut opettajaksi tietenkään, koska olen niin paha jännittämään esiintymistä. Arvosanani ovat kolmosesta vitoseen, mutta niin... työkokemusta minulla ei ole juurikaan (edellisen kerran jotain 3 päivää opettajan sijaisena vuonna 2004), joten maisterinpapereilla voin pyyhkiä persettäni. No, ajattelinpa sitten hakea jatko-opiskelijaksi, että ehkä sitä tutkimustyötä voisi tehdä. Mutta ei, sielläkään ei pääse eroon ihmisistä! Seminaariin esittelemään jotain tutkimusta ja keskustelemaan muiden tutkimuksista, ei onnistu minulta. Ensimmäisessä seminaarissa nieleskelin kyyneliäni, kun esitelmöijä päätti kysyä minulta jotakin, enkä ymmärtänyt koko kysymystä.
Haluaisin jäädä vain työttömäksi luuseriksi kotiin makaamaan, etten tarvitsisi olla tekemisissä kenenkään paitsi mieheni kanssa. Toisaalta haluaisin tehdä jotain työtä, mutta nykyisin kaikessa joutuu olemaan sosiaalinen enkä kestä sitä. Joskus kun olen ollut vaikka vain 2 tuntia tekemissä ihmisten kanssa, joudun kotona "elpymään" sen jälkeen useita tunteja, koska se on niin raskasta minulle. Minulla ei ole todettu aspergerin syndroomaa, joskus kyllä itse epäilin sitä, koska juuri tämä sosiaalisten tilanteiden raskaus yms. viittaisivat siihen.Mikset hae jotain kääntöhommia?
- urana
Helenia kirjoitti:
Mikset hae jotain kääntöhommia?
ovat sosiaaliset taidot.
Ja muista että tyhjät tynnyrit pitää eniten ääntä
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik124030MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar822081Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5491647Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin941366Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja671117Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s331038Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt216916Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o60883- 171854
Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3828