Nyt on hyvä testata että onko siunattu maa parempikasvuista kuin siunaamaton maa, eli onko rukouksesta hyötyä. Konkretiaa.
Turussa ev lut pappi tänään TV,ssä
siunasi pellon sadolle
13591
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Onko sinusta siunaaminen syntiä? Olisiko pitänyt kirota pelto?
Eräs keski-iän ylittänyt ystäväni, miespuolinen dipl.insinööri, kertoi, miten hän oli opiskeluaikanaan saanut opiskelija-asuntolasta huoneen, jossa kummitteli. Hän kuuli, että asuntola oli kesällä toiminut hotellina, ja siellä oli joku turisti hirttäytynyt. Alkuun hän oli ajatellut, että jättäisi oudot ilmiöt omaan arvoonsa ja että tilanne kyllä ajan kanssa rauhoittuisi. Mutta niin ei käynyt. Hän kyllästyi kummitteluun ja alkoi miettiä, mitä ihmettä hän voisi asialle tehdä. Pitäsikö pyytää pappi paikalle? Hän kuitenkin epäili, ettei luterilainen pappi ottaisi todesta hänen kummitus-ongelmaansa. Niinpä hän kertoi päättäneensä ottaa yhteyttä johonkuhun Ortodoksikirkon pappiin, ja ottikin. Ortodoksipappi tuli käymään hänen luonaan ja siunasi hänen asuntonsa. Sen jälkeen paikka oli täysin rauhoittunut ja kaikki kummittelu siellä loppunut, kertoi ystäväni. Konkretiaa on monenlaista.
Että todella on monen laista,
Kristity ihmiset päivittelevät sitä, että pappi siunaa pellon. On jo aikoihin eletty!
Jos et muuhun pyri kuin tuottamaan muille mielipahaa, niin siihen kyllä pystyt. Entisinä aikoina, kun nälkä oli usein vieraana ja halla saattoi viedä koko sadon, ei ollut mitenkään outoa, että pappi siunasi maan. Vasta nyt tehomaanviljelyn aikaan monelta on pellon siunaaminen unohtunut. Päinvastoin pohditaan ylituotanto-ongelmia.
Muistan kerran parikymmentä vuotta sitten, kun muutimme taloon, jonka omistaja oli muuttanut uudesta talostaan pois ja rakentanut toisen viereen. Tosi mukava talohan se oli asua, mutta pian selvisi, miksi edellinen omistaja oli etsinyt uuden asuinöpaikan. Kun kävin nukkumaan, minut herätettiin yö yön jälkeen. Oli kuin olisi kissa raapaissut pahasti oikeaan kättäni. Samaa alkoi tapahtua lapsillemme. Vain talon isäntä sai nukkua kaikessa rauhassa ja julistikin täydellä vakaudella, että emäntä ja lapset nyt ovat vain säikkyjä. Ei nimittäin oikein illalla enää uni maittanut, kun tiesi, että kohta kuitenkin heräät raapimiseen. Mietin vähän aikaa ja kutsuin paikalle parhaan lapsuusaikaisen kaverini, nykyisin uskonvaraisena evankelistana maataa kiertävän sisaren. Ja kuinkas kävikään, hörhellys oli sen verran tyhmä, että heti ensimmäisenä yönä kävi vieraamme kimppuun, raapi niin kuin meitäkin. Aamulla odotimme, että mies ja lapset lähtevät kouluun, rukoilimme ja siunasimme öljyn, jolla voitelimme talon oven pielet. Siihen loppui hörhellyksen rymsteeraus meidän taloudessamme! Pois muutettuamme kyselimme kerran kautta rantojen seuraavilta vuokralaisilta, onko heillä ollut rauhallista, ja he totesivat, että kaikki on ollut rauhallista. Hörhellys ei siis ollut palannut. Evankelistaystäväni näki näyssä, että olohuoneen kohdalla oli ikään kuin pimeä paikka maassa perustuksissa. Talo on korkealla mäellä koko kaupungin yläpuolella, eli paikka on voinut olla jossakin vaiheessa uhripaikka tai noituuden harjoittamispaikka. Mutta kuten sanottu, hörhellys lähti rukouksella ja ovien voitelulla Jeesuksen Ktristuksen nimeen. Voitto on Jeesuksen!
Höpöhöpö! Miten tämä höpötys liittyy lestadiolaisuuteen? Hulluja on monenlaisia...etenkin lestadiolaisuudessa.
Täällä käy paljon sinunlaisiasi, jotka eivät ole lestadiolaisia. Ehkä valtaosa on muita. Silti teet varmoja johtopäätöksiä juuri lestadiolaisista. Sinuun voisi sopia raamatunsana Matt.7:4: "Kuinka voit sanoa veljellesi: 'Annapa kun otan roskan silmästäsi', kun omassa silmässäsi on hirsi?" Raamatussa puhutaan kyllä voiteluöljystä. Silti en ole koskaan kuullut lestadiolaisilla olevan tapana käyttää sitä missään tilanteessa - toisin kuin vaikkapa ortodoksit. Myös katoliset voitelevat uskoviaan.
Pyhä voitelu öljyllä on vanha kirkollinen tapa, joka on jäänyt luterilaisella puolella pois käytöstä. Roomalaskatolisilla se on sakramentti. Laestadiolaisilla ei voi olla mitään tapaa, koska lestadiolaiset eivät ole kirkkokaan. Laestadiolaisuus on kirkon sisäinen herätysliike. Yhteisö, jonka ihmiset pitävät virren aikana seisomaan nousemista tai Herran rukouksen ääneen lukemista syntinä, saisi itse miettiä ajatusmaailmaansa. Monelle on ristin merkin tekeminen kauhistus, vaikka Luther neuvoo kristittyä joka ilta siunaamaan itsensä pyhällä ristinmerkillä. Nyt on Laestadiuksen lukemisesta tehty pyhä tapa josta ei voi poikeata. Kun vielä sanotaan paras työntekijä, joutuu Pyhä Henkikin ottamaan kristillisyyden neuvot saarnaajaa pyhittäessään huomioon. Se on jo nääs päätetty, kuka kristikunnassa parhaat lahjat sai. Kehitys kehittyy. Ei kannata ihmetellä ortodokseja.
Teksti oli jatkoajatelmia edelliseen kirjoitukseen, en edes niin paljon miettinyt, millä palstalla se oli. Itse en ole lestadiolainen, mutta kunnioitan heitä paljon. Hengellinen taistelu on kuitenkin totta. Sota Jumalan joukkojen ja Saatanan joukkojen välillä on jokapäiväistä. Jos ei sitä taistelua olisi, niin kyllä tänäkin aamuna olisi moni kankkusen vaivaama ihan kevyesti päättänyt, että lopettaa ryyppäämisen vallan kokonaan. Se lopettaminen vain ei ole tuosta nappia painamalla, sillä ihminen on joutunut siteisiin jatkuvan syntinsä takia. Ja siitä vapautuakseen tarvitsee yleensä Jumalan voimaa, hyvä vertaistukikin kuten AA auttaa joskus. Siitä olen samaa mieltä, että hulluja on monenlaisia. Mutta jos nyt joku hullu pitää ihmisten määritelmien mukaan olla, niin sitten mieluiten Jumalan hullu. Sanoohan Raamattukin 1. Kor.1:18-25 Ristin saarnan hulluus 18 Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. [Room. 1:16 ] 19 Onhan kirjoitettu: -- Minä hävitän viisaitten viisauden ja teen tyhjäksi ymmärtäväisten ymmärryksen. [Jes. 29:14] 20 Missä ovat viisaat ja oppineet, missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hulluudeksi? [Jes. 19:12] 21 Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat. [Matt. 11:25,26] 22 Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta. [Mark. 8:11; Luuk. 11:16; Joh. 4:48; Ap. t. 17:18] 23 Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, [Ap. t. 22:22, 26:24] 24 mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus. [2. Kor. 13:4; Kol. 2:3] 25 Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi ja Jumalan heikkous ihmisiä voimakkaampi. Hyvää vappua!
Olen monta kertaa tämän talven aikana törmännyt, (vimeksi viime viikonloppuna) nuoriin, jotka ovat leikkineet spiritismin ja saatananpalvonnan kanssa ja joutuneet pimeyden henkimaailman peloteltaviksi. On surullista katsoa nuorta, joka säikähtää jokaista pakastimen käyntiin hyrähtämistäkin, kun on joutunut niin paljon yliluonnollisten pimeyden voimien peloteltavaksi. Eikä siinäkään muuta suojaa ole kuin Jeesuksen Kristuksen ristintyö, Hänen verensä suoja. Niin kauan kuin saatanan kanssa leikkinyt nuori ei tee täyttä totta Jumalan edessä, hän on pahan sätkynukke. Rukoilla tietenkin voi ja pitää, että se päivä on mahdollisimman pian, milloin nuori on vapaa. Mutta kyllä siinä hänen omaa tahtoaan tarvitaan, niin on Jumala säätänyt. Hän on antanut meille kaikille vapaan tahdon. Ei Hän klooneja tai sätkynukkeja itselleen halua.
Siunausta harrastettiin varsin paljon! Se on aivan selvä että sinaaminen onhyvästä. Kerron vaarini sanoneen kylvetty on Herra anna kasvusi . Paavali sanoi: minä kylvin, Apollo kastoi, mutta Herra kasvun antoaa.
Muistui tässä mieleen eräs uskova tässä rajan pinnassda , joka teki paljon työtä Venäjälle ja siinä sivussa kasvatti sitten viljansa ja vihanneksensa. Joku vuosi hän kertoi, että kun hän ei aina ehtinyt itse kastella, Jumala piti kastelusta huolen. Yllättävintä oli, että monta kertaa juuri hänen palstallaan satoi, naapurissa ei. Ja lopputulos oli, että vaikka vuosi oli oikullinen ja monet kärsivät tappioita, sisar sai erinomaisen sadon. Muistan itsekin jostakin vuodesta Savossa, jolloin meillä itsellämme oli vain muutaman neliön kasvimaa. Olen kuitenkin jo alle kouluikäisenä oppinut rukoilemaan säiden puolesta (halla yritti viedä perunan pienviljelystilalla), joten rukoilin koko seutukunnan puolesta. Syksyllä Jumala sitten kommentoi, että naapuritkin saivat osansa siunauksesta usean kilometrin säteellä. Siunaus voi olla pienissä asioissa. Muistan, kuinka silloin keväällä aloin kääntää kasvimaatamme. Jumala sanoi etukäteen: - Katso, kuinka paljon kastematoja on! Olen siunannut maan! Ja totisesti, kun sitä alkoi kääntää, niin maassa oli lukemattomia pienien kastematojen kieppejä, ne olivat vielä kuin pieniä, vaalean punaisia porsaita. Ja niitä oli tosi paljon pehmentämässä maata. Samalla Jumala sanoi, että pitäisi rukoilla jo etukäteen, että seuraavassa paikassamme onkimadot viihtyisivät. Ja tarpeen ne rukoukset olivatkin, seuraava kasvimaamme oli kuivassa, hiekkaisessa mäen sivussa. Joskus Jumala puhuu siunauksesta ja kirouksesta niin pienin kirjaimin, että me ihmiset emme sitä edes huomaa. :) :) :)