Pikagalluppi

Tuli käytyä (kyllä siellä vitutti) Myöhemmin elämässä olen huomannut, että kannatti käydä...(vähän opin teknisiä asioita johtuen aselajista) KATSO SIVARIPALSTALTA kuinka itkevät, kun töihin ei oteta, jos otetaan eivät pysy siellä, koska joutuvat selittelemään ratkaisuaan...)

Intti oli paska reissu (palvelin 6kk) mutta tulipahan tehtyä. Intissä tutustuu moniin mielenkiintoisiin tyyppeihin ja se puolestaan avartaa maailmankatsomusta, siinä mielessä on ihan ok paikka.

Tuli käytyä, jo 1989-90. Silloin hommaa saattoi perustella Neuvostoliiton olemassaololla ja talvisodan kokemuksilla ja sillä "kun muutkin menevät". Tänä päivänä merkitys yhtä tyhjän kanssa. Paska reissu, pysyy paskana reissuna. Ei tuonut lisäarvoa jatkoelämään. Keskeytti opintoni vuodeksi tai vaihtoehtoisesti aiheutti vuoden ansionmenetykset. Ei tullut papukaijamerkkejä 11 kk palveluksesta huolimatta. Koskaan ei kukaan ole kysellyt onko armeijaa käynyt. Koskaan ei ole bonuksia tuosta ilosta maksettu. Totaalista ajanhukkaa. Totaalista. Ajattele mitä voisit saada aikaan vuodessa elämässäsi. Minun asepalveluksellani tuskin oli hyötyä Suomelle tai itselleni.

Eipä siitä mitään erikoisia odotuksia ollut. Tiesin aika hyvin millainen laitos se on. Pirun kivaa oli kyllä... siis P-kausi. Auk ja jälki ruk oli ihan perseestä. Ei ne varmaan täyttä ajanhukkaa olleet mutta siis ihan täyttä paskaa ja kyllä vitutti... jatkuvasti... kauheeta gonahtelua myös. Vielä tässä odotellaan että aika kullittaa niitä muistoja sen verran että ei enää vituta kun lukee kirjaimet er uu koo.

kohta napsahtaa alikersantin natsaa jo kaulukseen, mutta kyllä tästä touhusta selviää melkein kuka tahansa, jos nainenkin voi selvitä santahaminan kovimmasta koulutuksesta. SIVARI ei ole vaihtoehto, mene enemmin vankilaan. Ainakin itse olen jo ruvennut miettimään takana olevia leirejä ym. huumorimielellä. Kyllä tämä reissu kannattaa tehdä, ja kun sen tekee niin se pitää tehdä kunnolla; eli ei kuljuun tai tykistöön, vaan menet jääkäriksi nyt vähintäänkin.

Siitä on kohta 2 vuotta, kun itse astuin palvelukseen hyvin jännittyneenä ja epätietoisena siitä mitä tuleman pitää. Vituttiko intissä? No kyllä ja paljon ja kolmen ensimmäisen viikon jälkeen oli sivari aivan liipaisimella, mutta päätin kestää ja kestinkin. Ensimmäinen ajatukseni oli, että onko intti fyysisesti niin rasittava kuin kerrotaan. Tämä riippuu toki aselajista, mutta omalla kohdallani ei ollut. En ole mikään atleetti, mutta eipä minulla silti mikään paikka rikki mennyt eikä mikään suorite ollut liian ylivoimainen, vaikka lopen uupunut saattoi homman jälkeen olla.

Toinen on se kuuluisa ensimmäinen yö ja aamu. Minua on siunattu erittäin hyvillä unenlahjoilla, joten uni tuli helposti silmään. Aamulla sitten soi maailman tehokkain herätyskello: "KOMPPANIASSA HERÄTYS!! VALOT PÄÄLLE JA OVET AUKI!!" Oli siinä monella nakit silmillä ja ylösnousu yhtä tuskaa, mutta itselläni ei ollut niin suuria vaikeuksia. Olin nimittäin ennen inttiä raksahommissa ja olin siis tottunut heräämään jo ennen kuutta. Minuuttiaikataulu tuotti tottakai aluksi ongelmia, mutta kyllä sitä aikaa myöten oppi toimimaan tarpeeksi ripeästi.

Kolmas mikä meikäläistä mietitytti, oli kaverukset Esa ja Pekka, yhdessä Esa-Pekka. Esa siis tarkoittaa esitutkintaa ja kaverinsa Pekka poistumiskieltoa. Eli siis mietin, että kuinka herkästi tulee pekkaa. Olin nimittäin lukenut, että ajamattomasta parrastakin voi saada pekkaa, mutta ei kukaan kyllä tämän takia pekkaan joutunut.

Kokonaisuudessaan paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. Pääasiassa siis paskaa, mutta kyllä siellä hyviäkin asioita tuli esiin. Lepoa ja nukkumista oppi arvostamaan aivan eri tavalla kuin ennen inttiä. Leirillä opin, että minkälaisia ylellisyyksiä oikeastaan onkaan sähkö, juokseva sekä puhdas vesi ja hyvä hygienia sekä katto pään päällä. Niin ja elopainokin putosi vajaa 10 kiloa intin aikana. Näin jälkikäteen on tullut todettua, että mielummin 180vrk intissä kuin yli vuosi sivarissa. Intti on kuitenkin se pienimmän riesan tie.

Tsemppiä koitokseesi, kyllä sinä siitä selviät :)